Vesiputoukset ja aallokot Kreikan tyyliin

Olin viime viikolla lomailemassa Kreikassa, Lefkaksen saarella. Loma oli super kiva, ja järkkärini pääsi matkustamaan kanssani ensimmäistä kertaa ulkomaille saakka! Sain pitkin viikkoa räpsittyä paljon tosi kivoja kuvia, lähinnä maisemista. Kyselin hevosinstagramini instastoryssa, kiinnostaisiko kuvapostaus kreikanlomalta. Suurimpaa osaa se kiinnosti, joten lähdin sitä tietenkin toteuttamaan, ja tässä se nyt on. Kuvia oli niin paljon, että näin parhaaksi koota ne neljän kuvan kollaaseihin, ja selittää hieman jokaisesta kuvasta. Ymmärrätte varmasti paremmin, kun näette!

1. - Hotelliaamupalat ovat niin parhaita! Meidän hotellilla oli tosi monipuolinen ja hyvä aamupala - lettuja unohtamatta! Tällainen aamupala kelpaisi kyllä ihan joka aamu. 

2. - Hotellirakennukset olivat niin nättejä, niin kuin kreikkalainen arkkitehtuuri ylipäätänsä!

3. - #artsy äidin ottama kuva. 

4. - Monessa ravintolassa pyöri tosi suloisia kulkukissoja, joista yhdestä nappasin kuvankin!

1, 2, 3. - Auringonlaskut olivat niin hienoja ja pinkkejä upeine pilvineen. Niitä kyllä oli ilo kuvata, sillä meidän kotipihalle ei auringonlaskut oikein näy, niin niitä harvemmin pääsee kuvailemaan.

4. - Uiminen lomalla oli ehdottomasti parasta, ja uima-altaassa sekä meressä tulikin vietettyä joka päivä useampi tunti!

1, 2, 3. -  Hotellin parvekkeen maisemista tuli otettua kyllä vähän liikaakin kuvia, mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Ja jäätelöä tietenkin tuli myös pariin otteeseen syötyä siinä kuumuudessa!

4. - Rakastan yli kaiken kreikkalaista ruokaa. Ehkä pasta on enemmänkin Italialaista, mutta hyvältä se maistui kuitenkin.

1, 2, 3. - Kävimme loman puolivälin paikkeilla Nidrin vesiputouksilla, lyhyen ajomatkan päässä hotellistamme. Vesiputousreitin varrella oli upeita maisemia, ja kuvia tulikin matkan varrelta otettua useita satoja. 

4. - Retkellä oli hauskaa, kuten voi huomata! 

5. - Reitillä oli hassu reikä keskellä maata, jossa virtasi vesi. 

6. - Kuvaaja is my middle name.. 

7, 8. - Ja lisää vesiputouskuvia!

1. - Lisää auringonlaskuja! Kaikilla pastellinväreillä liukuvärjättyä taivasta oli uskomatonta kuvata. 

2. - Kuva minustakin tähän väliin

3. - Lämpötilasta ei kyllä ollut valittamista! 

4. - Lento Kreikkaan lähti hyvin aikaisin aamulla, ja lähtö lentokentälle oli sitäkin aikaisemmin. Ihanasta auringonnoususta sai kyllä upean kuvan. Jotain hyötyä siitä heräämisestäkin! Pitäisi kyllä joskus kesällä mennä kunnolla aamuyöstä kuvaamaan auringonnousua, jos vain jaksaisi herätä.

1, 2. - Hotellin ympäristössä kasvoi ihania kukkia, joista tietenkin oli pakko räpsiä kuviakin.

3, 4. - Merenrannalla oli myös hienot maisemat ja näkyvät kiviin paiskautuvat aallot!

Toivottavasti hieman erilaisemmat kuvat tällä kertaa maistuivat. Hevosia on ihana kuvata, mutta niin on myös vähän erilaisia maisemakuviakin. Onneksi omaan hevosleiriini on enää alle kolme viikkoa, jolloin hevosia pääsee kyllä kuvaamaan tosi paljon. Luvassa myös toivottavasti parit rippikuvaukset. Tosi kivaa, että pääsen heti tositoimiin kuvausjutuissa, sillä valokuvaus on tällä hetkellä varmaan lempiharrastukseni. Mukavaa viikonloppua kaikille! Oletteko te päässeet ulkomaille tänä kesänä, tai onko matkoja vielä tulossa?

-Pihla

Örkin hevosystäväkirja!

Olen kirjoittanut ihan tämän vuoden alussa, tai tarkemmin ottaen Brydja on kirjoittanut blogiin hevosystäväkirja-postauksen. Siinä Brydja kertoi omia tietojaan ystäväkirjamaisesti lempiväristään pahimpiin mokiinsa. Postauksesta pidettiin kovasti, ja samanlaista ystäväkirjaa toivottiin Örkin tekemänä. Idean jatko-osan tekemiseen sain Ainon blogin hevosystäväkirja-postauksesta, joka oli super hauska! Viimein on aika päästää Örk kirjoitushommiin, ja hevosystäväkirjan pariin. Kysymykset ovat samat kuin Brydjan ystäväkirjapostauksessa, mutta vastaukset tietenkin aivan erilaisia, onhan ihan eri poni niiden takana!

(C) Petronella Kosonen

Nimeni: Se on tietenkin Örk! Oikea ja hieno nimeni on Örk frá Árhóli, josta kutsumanimenikin juontaa juurensa. Paljon heittomerkkejä kirjainten päällä on, en meinaa välillä itsekään muistaa kaikkia. Olen syntynyt Islannissa, tarkemmin Árhólissa, josta "sukunimeni" tuleekin. Etunimeni hienompaa tarkoitusta tai alkuperää en tiedä, mutta hauska se ainakin on. Olen tällainen Örkkimörriäinen.

Osoitteeni: Asun Iso-Tuomiston issikkatallilla Hausjärven Ryttylässä, kuten Pihlan hoitoponi Brydjakin. Vietän tietenkin paljon aikaa laitumilla ja tarhoissa, mutta myös omassa karsinassani. Karsinani on itse asiassa lähes vastapäätä Brydjan karsinaa. Karsinakaverinani toimii nuori ja hieno issikkatamma Myrra. Älkää kertoko Myrralle, mutta oikeastaan se on aika hölmö ja jukuripäinen, vaikkei se itse sitä ehkä tajuakkaan. Se on minun ja Impin laidunlauman pomo, eikä me Impin kanssa oikein viitsitä laittaa hanttiin sille. Vaikka Myrra on ihan hassu, on se mukavakin karsinakaveri, vaikka aina pomotteleekin minua. 

Väritys: Olen täysin kimo niin karvoistani kuin jouhistakin, ellei likatahroja lasketa. Minussa nimittäin näkyy kesäisin kaikki vihreät ruoholäikät niin hyvin, että menisin mielestäni välillä läpi valkovihreästä kirjavasta! Mitään oikeita merkkejä minulla ei kuitenkaan ole. Karvoistani olen vitivalkoinen, ja jouhistani hieman kermaan taittuvan valkoisen värinen. Tosin, turvan pääni on tummanharmaa, ja liukuvärjäytyy nopeasti siitä valkoiseksi, mutta niin taitaa olla aika monella kimolla.

Ikäni: Olemme Pihlan kanssa melkein saman ikäisiä. Minä tosin olen noin vuoden nuorempi, eli syntynyt vuonna 2004. Tarkkaa syntymäpäivääni ei ole tiedossa, mutta vuoden alkupuoliskolla olen tainnut syntyä. Tällä hetkellä olen siis 14-vuotias. Harva uskoisi minua niin nuoreksi. En tiedä pitäisikö se ottaa kohteliaisuutena vai ei, mutta ainakin taidan olla viisaan ponin oloinen. Ja viisashan minä olen aina, tietenkin, mitä te kuvittelitte, kröhöm?

(C) Petronella Kosonen

Perheeni: Äitini Kempa frá Hala sekä isäni Atgeir frá Tokastödum olivat perheeni Islannissa. Minulla on taatusti myös monia puoli- ja kokosisaruksia, sekä isovanhemmat. Tällä hetkellä perheeni on kuitenkin oman asuintallini hevoskaverit, erityisesti laumani, eli issikkatammat Impi ja Myrra. Ne eivät kuitenkaan ole mitään sukua minulle, mutta parhaita poneja silti!

Lempivärini: Minulla ei ole oikeastaan mitään tiettyä lempiväriä. Perus punainen ja sininen ovat ainakin kivoja. Turpahihnani on koristeltu hienoilla punaisilla timanteilla, ja pidän talvisin useasti sinisiä loimia. Valkoinen kun olen, niin minulle sopivat oikeastaan kaikki värit. Punainen kuitenkin taitaa olla se minun värini.

Lempiruokani: Suurinta herkkuani ovat ehdottomasti mash-vesi ja kuivattu leipä. Yksinkertaista ja helppoa. Onneksi saan mash-vettä tosi usein, sillä pidän siitä yli kaiken. Aina, kun olen juonut, ja kippo halutaan viedä pois, koetan ajatuksen voimalla liimata turpani kipon pohjaan kiinni, mutta jostain kumman syystä ihminen vie aina voiton ja saa kipon itselleen. Salajuoni sanon minä! Kuivattu leipä on myös ihan yksi lempiherkuistani. Eikä porkkanoissa, omenoissa ja muissa hevosnameissa mitään vikaa ole, ei todellakaan. Oikeastaan kaikki käy, kunhan se on hyvää.

Lempieläimeni: Jos hevosia ei saa valita, pidän varmaankin eniten kaikista villieläimistä, erityisesti seeproista ja gepardeista. Seeproista tykkään tietenkin siksi, että ne ovat meidän hevosten sukulaisia. Gepardeissa tykkään puolestaan niiden nopeudesta. Itsekin olen välillä kuin gepardi. Kiihdyn hetkessä nollasta sataan, ja varsinkin maastossa haluaisin kulkea aina nopeammin. 

(C) Petronella Kosonen

Pahin mokani: Kaikki mokailevat joskus, myös minä. Pahimpia ja mielestäni kyllä parhaimpianikin mokia ovat olleet ne tilanteet, kun olen onnistunut likaamaan itseni täydellisesti, kun minun toivottaisiin olevan mahdollisimman puhdas. Olen myös mokannut ärhentelemällä kaikille ihan turhasta, mutta antakaa armoa, olenhan sentään tamma!

Kun olen ärtyisä, niin: Teen kaikkea, jotta muutkin ärsyyntyvät. Ärtyisällä päällä luimin ja muka näykin, kun minua harjataan kaulasta, vatsan alta, päästä, jaloista, tai oikeastaan mistä vaan. Ratsastettaessa oikkuilen ja saatan vain äkkipysähdellä, punkea pois uralta ja muuta hauskaa. Ja jos joku erehtyykin yrittämään kavioiden puhdistusta.. tulee tupenrapinat!

Mistä en pidä?: En pidä siitä, kun satulavyötäni kiristetään. Todella kauan sitten minulla on ollut hiekkaa mahassa, ja satulavyöni on kiristetty heti liian kireälle, jonka takia minulle on kehittynyt pieni pelko. Onneksi nykyään satulavyöni kiristetään oikein, eli hiljalleen kireämmälle aloittaen ihan ensimmäisistä rei´istä. En myöskään erityisemmin pidä kavioiden puhdistuksesta, joka on varmaankin jo käynyt teille selväksi, heh.

Mistä pidän?: Pidän maastoilusta tosi paljon, niin kuin varmasti kaikki issikat. Irrottelu laukassa on parasta, ja välillä passiakin on hauska mennä. Moni luulee minua nelikäyntiseksi, mutta omaan passin eli olen viisikäyntinen. Tykkään myös herkuista - tietenkin. Ja jekkuilusta! Minulta ei ideat ihan heti lopu temppuiluun, ja häslätäkin osaan oikein moitteettomasti, mutta olen silti tosi kultainen poni. Suloinen ainakin, eikö vain?

Mottoni: Älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon

(C) Pihla/minä

Tällaista Örkiltä tänään! Näitä hevosen näkökulmasta kirjoitettuja juttuja on tosi hauska lukea muiden blogeista. Toivottavasti tämäkin oli lukemisen arvoinen ja hauska postaus. Näitä voisi tehdä vaikka joka tallin hevosesta, mutta minkä hevosen ystäväkirjapostaus teitä kiinnostaisi, jos jossain vaiheessa kesää toteutuisi kolmaskin osa tätä sarjaa? Impin ystäväkirja, vai kenties Herkun? Löysin juuri sopivasti unhohduksiin jääneitä kisoissa otettuja kuvia Örkistä, joilla oli ihana kuvittaa tämä postaus. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Linkkailkaa kommentteihin muita hevosystäväkirjapostauksia omasta, muiden blogeista, tai oikeastaan mitä tahansa kivoja hevosblogien postauksia. Kaipaan lomalukemista!

-Pihla

Kunnon kuvausvälineet, viimeinkin!

Toukokuun puolivälissä julkaistun kisapostaukset lukeneet varmasti tietävätkin jo, että sain noin kuukausi sitten ensimmäisen oman järjestelmäkamerani. Budjettini ei ollut kovin suuri, eivätkä kaikki rahat olleet vielä koossa, mutta ennakkoon saamieni rippilahjarahojen avustuksella sain rahat kasaan omaa järjestelmäkameraani varten. Olin haaveillut järkkäristä jo todella pitkään, ja viimein se oikeasti lepäsi käsissäni. Ihka oma kamerani! Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluaisin ensimmäiseksi omaksi kamerakseni Canonin järjestelmäkameran. Olin kuullut siitä paljon hyvää, ja tunsin sen merkin kameroiden käytöstä paljon enemmän, kuin esimerkiksi Nikonin kameroista. 

Olen kuvannut blogiin kuvat aina puhelimellani, joten niiden laatu ei varsinkaan talvisin ole ollut maailman parasta. Onneksi nyt järjestelmäkamerallani saan varamasti paljon laadukkaampia kuvia bloginkin puolelle, kun on kerran kesäkin. Järkkärin malliksi olin miettinyt jotain tonnisarjalaista, sillä ne ovat Canonin kameroista helppokäyttöisimpiä ja sopivia ensimmäisiä järjestelmäkameroita; täysi aloittelija kun vielä olen. Pompottelin parin eri kameramallin välillä, mutta päädyin lopulta uusimpaan tonnisarjalaiseen, eli Canon EOS 1300D -kameraan. Sen mukana tuli perus EFS 18-55 mm kittiobjektiivi. 

Canon EOS 1300D:llä oetettu kuva verrattuna..

.. iPhone 6:lla otettu kuva. Laatuero on kyllä huomattavissa, vaikka molemmat kuvat ovat muokattuja valotuksen ym. suhteen.

Kameran mukana tullut objektiivi on tuntunut käytössä ihan hyvältä, ja toimii minulla mainiona laajakulmaobjektiivina. Sillä saa siis mahdutettua laajankin alueen yhteen kuvaan, muttei toimi kauempana olevia kohteita kuvatessa, sillä zoomausmahdollisuutta ei kovinkaan paljoa ole. Se tuli huomattua 20.5. tallimme harjoituskisoja kuvatessa, sillä kentän toisessa päässä seistessä ei millään saanut zoomattua hyvin kentän toiseen päähän, joten kuvista tuli hieman yksipuolisia. 

Lopuilla kasoissa olevilla rahoilla sain kuitenkin kesäkuun alussa ostettua Canonin EFS 55-250 millimetrisen teleobjektiivin. Sen minizoomaus on sama, kuin laajakuvaobektiivin maksimizoomaus. Uudemman teleobjektiivin kanssa kehtaa nyt kuvailla hyvin paljon kauempiakin kohteita. Vielä se ei ole päässyt käyttöön, mutta viimeistään heinäkuussa olevalle hevosleirille se lähtee mukaan ja pääsee kulutukselle toden teolla. Viime kuun harjoituskisojen lisäksi olen päässyt kuvailemaan muutamien päivien takaisissa rippijuhlissani sekä satunaisesti muutamien otosten verran. Kameraan tutustuminen on ollut tosi mielenkiintoista. Meenee vielä pitkään, että opin käyttämään kaikkea kuvakalustoa kunnolla, mutta jo nyt olen päässyt hyvään alkuun.

Plussaa varmasti on, että olen lukemalla ottanut aika paljon selvää kameroista niin ohjekirjasta kuin netistäkin. Huolellinen tutustuminen on taatusti edesauttanut kameraan totuttelussa ja sillä kuvaamiseen opettelussa. Hyvä jos ennen tiesin mikä edes on polttoväli, ja nyt osaan jo säätää kuvausasetuksia suhteellisen hyvin manuaalisesti. Kamera on ollut yllättävän helppokäyttöinen, vaikka luulin sen olevan huomattavasti haastavampaa. Kesän aikana toivottavasti opin käyttämään järkkäriäni vielä nykyistä paljon paremmin. Kesän aikana toivottavasti myös pääsen kuvailemaan niin paljon kuin mahdollista erilaisia kohteita.

Heinäkuun lopulla suuntaan neljän päivän hevosleirille tallillemme, jossa kuvaamaan ainakin pääsee vaikka kuinka ja paljon. Mahdollisesti menen myös ottamaan joitakin kaverieni rippikuvia hevosten kanssa, joista olen tosi innoissani! Vaikka eniten tykkään kuvata hevosia, on ollut mielenkiintoista tutustua vähän muihinkin kuvauskohteisiin. Niihin, jotka pysyvät hieman helpommin paikallaan, kuten vaikkapa kukkiin. Myös ruokia on ollut hauska kuvata, mutta maisemakuviin en ole vielä päässyt perehtymään. Eiköhän ihan kaikenlaisia kuvia tule otettua hyvin paljon loman aikana, ainakin toivottavasti! Kuten jo mainitsin, pääsin rippijuhlissani kuvaamaan melko paljon, ja niitä kuvia saatte nyt aimon annoksen, olkaa hyvät:

Niin paljon ihania kukkia,

lahjoja joka lähtöön,

ja herkullista ruokaa, nam!

Näiden kuvien myötä rentouttavaa keskiviikkoa kaikille! Millaisia kameroita teiltä löytyy, vai löytyykö ollenkaan?

-Pihla

Maastoilemassa uusilla poluilla

Olin nimipäivänäni (myöhäiäset onnittelut kaikille Pihloille ja Kieloille!) 14.6. ratsastustunnilla. Kentällä pyörimisen sijaan lähdimme tuntiporukan kanssa pitkästä aikaa maastoon! Ehdoton lempparini maastoillessa on Örk, ja onnekseni pääsinkin menemään sillä tällä tunnilla. Meidän tallia ympäröi super kivat ja monipuoliset maastot, joka tarkoittaa korkeusvaihteluita, hyviä tölttipolkuja, laukkaylämäkiä, hiekkatiepätkiä ja ihanaa kunnon metsääkin. Issikoiden kanssa maastoilu on niin parasta, sillä vaellustyöhön suurin osa meidän tallin hevosista on alun perin koulutettu, varsinkin Islannissa syntyneet.

Maastoilemassa vuosi takaperin

Vaikka tallille tuli hieman kiire, ehdin hyvin laittaa Örkin kuntoon. Harjasin sen, ja heitin varusteet päälle. Itselleni laitoin kypärän lisäksi tietenkin heijastinliivin. Vaikka elämme vuoden valoisinta aikaa, eikä illallakaan ole edes hämärää, on mielestäni ehdottoman tärkeää käyttää heijastinliiviä maastoillessa. Valoisallakin ratsukot sulautuvat hämäävän hyvin maastoon, mutta kirkas heijastinliivi näkyy takuulla, jolla voidaan välttää paljon vaaratilanteitakin. Asiasta kukkaruukkuun, kun olimme kaikki valmiita, kävelimme ulos ja nousimme kaikki hevosten selkään tallipihalla. Suuntasimme siitä jonossa kentän ohi kohti tien toisella puolella olevaa peltoa.

Pellolla ensin kävelimme jonkin matkaa, ja otimme myös tölttiä. Örk meni super kivaa ja rentoa tölttiä, vaikka olisi välillä kovasti halunnut napata matkan varrelta mukaan vähän välipalaa. Suurimmaksi osaksi onnistuin ennakoimaan ja käskettyä Örkin pään pois ruoholta, mutta pari kertaa hevonen vei tahdollaan ja voimallaan voiton, jolloin se sai pari ruohonkortta suuhunsa. Pellolta päädyimme ylittämään pienen kuivan ojan, ja jatkoimme matkaa käynnissä kunnon metsässä. Metsän siimeksissä oli kyllä ärsyttävän paljon ötököitä, mutta niiden häirinnästä huolimatta ihanan rauhallista. Yksi kauneimmista ja hienoimmista näyistä, on kyllä ilta-aurinko paistamassa puiden latvojen läpi tehden metsään satumaisia valoraitoja. Sitä näkyä sai tänään ihastella!

Metsäpätkän jälkeen päädyimme kapealle hiekkatielle, jota jatkoimme töltissä eteenpäin. Örk oli reipastunut ensimmäisestä tölttipätkästä huomattavasti, mutta pysyi silti ihan kuuliaisena. Hiekkatiepätkän jälkeen hidastimme käyntiin, ja jatkoimme metsäpolulle. Ennen sitä ohitettavan oli kuitenkin kolme isoa haukkuvaa koiraa talon pihassa, ja käynnissä oleva rekka. Niistä kaikki vetohevosta, hieman herkkähermoisempaa Eeroa myöten selvisivät ohi reippaasti. Metsäpolulta päädyimme laakealle hakkuualueelle, jonka reunaa pitkin kuljimme kohti jälleen leveämpää metsäpolkua. Tässä vaiheessa Örk kiskoi syömään ihan koko ajan, joten varuillaan sai selässä koko ajan olla..

Örk

Kun pääsimme leveälle metsäpolulle, aloimme jälleen tölttäämään. Polun jälkeen edessä oli aika lyhyt, mutta jyrkkä ylämäki. Se oli ainoa pätkä, millä oikeastaan pystyi maaston aikana laukkaamaan, joten käytimme tilaisuuden hyväksi, ja otimme vähän laukkaa. Örk nosti tosi kivan ja nätin laukan, mutta edessä oleva Herkku hieman hidasteli, joten laukka loppui lyhyeen. Loppuylämäkeen saimme kuitenkin reipasta, mutta ihan mukavaa ravia. Ylämäen jälkeen tuli jyrkkä alamäki, jonka menimme tietenkin käynnissä. Sen jälkeen käännyimme oikealle hiekkatielle, jonka tölttäsimme oikeastaan kokonaan seuraavaan käännökseen asti.

Hiekkatiellä oli välillä lyhyitä ylämäkiä, joissa Örk rikkoi raville, mutta sain sen onneksi pian ylämäen jälkeen aina tölttiin. Se painoi töltissä vähän kuolaimelle, mutta muuten kulki ihan kivasti. Kun hiekkatieltä oli aika kääntyä ensin kapeammalle metsäpolulle, siirsimme hevoset käyntiin. Kävelimme metsäpolkupätkän, jonka jälkeen eteen tuli kapea, mutta parempi hiekkatie, jonka tölttäsimme. Hiekkatien varrella oli iso kerä sähköjohtoja puisen "säilytyspyörän" ympärillä, jota Örk jossain maastossa oli kanssani säikkynyt. Onneksi se ei tällä kertaa reagoinut siihen mitenkään. Hiekkapolun jälkeen käännyimme vasemmalle, ja jatkoimme uutta tietä käynnissä. Se kulki jonkinlaisen kodan ja ladon ohi, jonka jälkeen päädyimme saman metsäpläntin kohdalle, jonka läpi olimme tulleet ihan maaston alussa.

Suuntasimme kohti metsää, mutta hieman eri reittiä metsän läpi, kuin maastoreissun alussa. Tällä reitillä oli vähän enemmän puita, joten keskittyminen ei voinut herpaantua, jottei jalka osunut pahasti puuhun. Kaikki kuitenkin pääsivät hyvin kapeistakin kahden puiden väleistä läpi. Reitiltä päädyimme ylittämään taas pienen ja kuivan ojan, joka tosin oli eri, kuin alkumaastossa. Ojan jälkeen olimme taas tallin vastapäisellä pellolla. Kiersimme pellon vähän eri reunaa pitkin, ja otimme vähän tölttiäkin vielä. Örk yritti taas napsia ruohovälipaloja mukaan, mutta ei kertaakaan onnistunut. Se meni loppuun oikein kivaa ja rentoa tölttiä, jonka jälkeen siirsimme hevoset käyntiin.

Kävelimme vielä hetken hiekkapolkua pitkin, ylitimme tien, ja päädyimme jälleen tallipihalle. Menimme kentän ohi tallirakennuksen vierelle, hyppäsimme alas hevosten selästä ja talutimme ne talliin. Oli super kivaa päästä maastoilemaan pitkästä aikaa ja vielä lemppari maastoponillani, Örkillä! Sääkin oli juuri sopiva, vaikka ötökät kiusasivatkin - lähinnä hevosia. Otin tallissa Örkiltä tietenkin varusteet pois ja huolehdin ne omille paikoilleen. Örk oli vähän hikinen kaulasta, vatsasta ja satulan kohdilta, joten pesin sitä hieman vedellä ja sienellä. Juotin sen myös mash-vedellä, sillä se on tallillamme tuntien jälkeen ja muutenkin tapana. Ötökät kun Örkkiä kiusaavat, puin sille vielä lopuksi ihottumaloimen.

Örk

Olen varmaan kerran, jos sitäkään, kirjoittanut tuntipostauksen maastokerrasta. Inspiroiduin kirjoittamaan maastoreissustamme Ainon blogin maastopostauksesta, joka oli mielestäni todella mukavaa ja rentoa luettavaa. Toivottavasti tämäkin postaus oli kivaa luettavaa, vaikka mitään maata mullistavaa maastossa ei tapahtunutkaan. Tekemämme maastoreitti oli kuitenkin osittain uusi minulle, mutta reitti oli kivaa vaihtelua ns. perusreittiin, vaikkei yksikään maasoreitti ole täysin identtinen. Eilen oli puolestaan kauan odottamani konfirmaatio ja rippijuhlat, eli pääsin lauantaina ripille! Rippikuvatkin Brydjan kanssa järjestyivät viikon päähän, joka on tietenkin huippua. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! Oletteko te päässeet viime aikoina maastoilemaan? Entä onko teillä edessä tänä kesänä omia, sukulaisten tai ystävien rippijuhlia?

-Pihla

Miten kirjoitetaan hyvä postaus?

Kun lukija löytää tiensä blogiin, ensivaikutelma syntyy lähinnä ulkoasun, erityisesti bannerin perusteella. Sen perusteella lukija päättää, jääkö tutustumaan blogiin tarkemmin vai ei. Jos ulkoasu on lukijan silmää miellyttävä, hän tutustuu mitä todennäköisemmin seuraavana blogin postauksiin. Kenenkään blogihan ei ole täydellinen, ja parannettavaa löytyy varmasti aina. Olit sitten aloittelija tai kokeneempi bloggaaja, blogivinkit tulevat varmasti edes joskus tarpeeseen. Tällä kertaa keskitymme mielestäni blogipostauksien tekstipuoleen. Luvassa paljon hyviä ja hyödyllisiä vinkkejä postausten tekoon ihan kaiken tasoisille bloggaajille joko uusina asioina tai hyvänä kertauksena. Postaus on jälleen kuvitettu 20.5. ottamillani kisakuvilla!

Saer / (C) Pihla P.

Monien varmasti tekisi mieli aloittaa postaukset tervehdyksellä ja kuulumisilla. Itse kuitenkin listaisin ehdottomasti ensimmäisenä tervehdyksien ja pitkien jaarittelujen pois jättämisen postauksen alusta. Postauksista saa heti paljon mielenkiintoisemman vaikutelman, mikäli mennään aiheeseen lähes heti, eikä ennen asiaa ole edessä monen kappaleen verran tekstiä aiheen ulkopuolelta. Lyhyt johdattelu postauksen varsinaiseen asiaan on kuitenkin hyvä, jotta lukija saa helposti ensimmäisistä lauseista selville postauksen aiheen. Mitään kappaletta pidempää ei kuitenkaan kannata kirjoitella ennen itse aiheeseen siirtymistä.

Kun on päästy johdannon ja aiheen ilmenemisen jälkeen itse asiaan, on tärkeää miettiä, mistä oikeastaan edes kertoo? Olen itsekin huomannut joitakin kertoja postausta tehdessä kirjoittavani oikeastaan täysin aiheen vierestä, tai eksyväni pois asiasta turhan pitkäksi aikaa. Ehdottoman tärkeää on siis kirjoittaa siitä, mistä postauksen on sanottu kertovan, eikä eksyä aiheesta kokonaan kauaksi aikaa. Jos näin käy, lukija voi tuntea itsensä jollain tapaa huijatuksi, tai lopettaa postauksen lukemisen siihen pisteeseen, jos aihe karkaa väärälle raiteelle.

Vaikka teksti olisi kaikin puolin kiinnostavaa, loppuu mielenkiinto äkkiä, jos koko teksti on kirjoitettu yhteen putkeen. Kappalejakoja ei siis parane unohtaa tekstistä. Kappalejaot saattavat tuntua ongelmallisilta, ja kappaleiden sopivaa pituutta voi olla hankala hahmottaa. Sopivaa pituutta ei voi kuin kokeilemalla määrittää. Kun niitä vain alkaa tekemään, voi jo pian huomata tekevänsä niitä lähes automaattisesti, eikä kappaleiden pituuskaan tunnu enää olevan ongelma. Harjoitus tekee mestarin. Pian alkaa huomaamaan, miltä sopivan pituinen kappale näyttää.

Kappaleita ei kannata kuitenkaan vaihtaa vain sen perusteella, mikä on sopiva pituus. Jos yksi kappale käsittelee asiaa x, ei kannata kesken aiheen vaihtaa kappaletta, jatkaa asiaa x yhden lauseen verran uuteen kappaleeseen, ja aloittaa yhden lauseen jälkeen täysin uutta asiaa a. Näin asiat menevät helposti sekaisin, kun aihe vaihtuu yhtäkkiä kesken kappaleen. Kappalejaot ovat yllättävän mutkikas asia, mutta pääpointteina toimivat kappaleiden sopiva pituus sekä kesken kappaleiden tehtävien aihevaihdosten välttäminen. Yhtä asiaa ei tietenkään ole pakko mahduttaa yhteen pitkään kappaleeseen, vaan jakaa teksti useampaan osaan.

Jalmari / (C) Pihla P.

Kukaan tuskin on välttynyt kuulemasta puhekielen ja hymiöiden sopivuutta postauksissa. Mielestäni nämä eivät oikeastaan kuulu blogiin. Toki niiden käytön sopivuus riippuu blogin tyylistä. Esimerkiksi rentoon matkailublogiin jotkin puhekielen sanat, kuten "mä" tai "tsekata" voivatkin sopia. Tämän tyyliset puhekielen sanat ovat mielestäni ihan hyväksyttäviä monissakin blogeissa, ja itsekin joskus käytän tämän tyyppisiä sanoja, mutta enempää puhekieltä en lähtisi käyttämään. Harvoja asiatekstejä, tai oikeastaan mitään blogimateriaalia voi ottaa tosissaan, jos postaukset ovat täynnä huonoa suomenkieltä, tässä tapauksessa puhekieltä. Hymiöitä puolestaan välttelen viimeiseen asti, enkä voi ymmärtää niiden käyttöä blogiteksteissä. Mielestäni ne luovat jopa lapsellisen kuvan, eikä omalla lukulistalleni tule varmaan koskaan kuulumaan blogeja, joissa käytetään paljon hymiöitä kuten ":)" tai ":D".

Muukin oikeinkirjoitus on tietenkin todella tärkeää. Oman blogini postauksista on tähän mennessä löytynyt varmaan jokaisesta vähintään yksi kirjoitusvirhe. Jotta kirjoitusvirheiden määrä voidaan minimalisoida, on postausten läpilukeminen hyväksi. Itse en kuitenkaan näin havaitse välttämättä kaikkia kirjoitusvirheitä. Siksi postaukset olisi hyvä luetuttaa itsensä lisäksi jonkun muun silmien alla. Postauksen esikatselun voi linkata esimerkiksi kaverille, joka voi tsekata sen läpi. Postauksen voi myös kopioida ja liittää oikolukupalveluun, esimerkiksi Oikofixiin, joka nappia painamalla korjaa kirjoitusvirheet. Tulee kuitenkin muistaa, että tämä oikolukupalvelu ei pidä ainakaan sanoja"postaus" tai "töltti" oikeina sanoina, vaikka ne olisivat kirjoitettu täysin oikein. Jonkinlainen oikoluku joko koneella, kaverilla tms. olisi kuitenkin tärkeää oman läpiluvun lisäksi!

Postauksien pituuttakin on hyvä miettiä. Niitä ei kannata venyttää turhan pitkiksi ja tylsiksi, muttei jättää vain muutaman kappaleen pituisiksi. Kun aiheesta on kirjoitettu kaikki, mitä mieleen on tullut, ei kannata vääntää pakolla lisää tekstiä, vaikka postaus tuntuisi vähän lyhyehköltä. Aihetta kannattaa vielä miettiä, jos lisää kirjoitettavaa tulisi mieleen. Jos asiasta puolestaan saa ihan liikaa tekstiä, teksti kannattaa jakaa useampaan postaukseen, tai karsia turhanoloista tekstiä pois parhaansa mukaan. Jos aihe on kiintoisa, ja siitä on kirjoitettu hyvin, niin postausta jaksaa kyllä lukea vaikka kuinka pitkään.

Safir / (C) Pihla P.

Postausten lopettaminenkaan ei ole mitään helpointa touhua. Oma tapani on itse aiheen jälkeen kirjoittaa vielä lyhyt lopetuskappale. Siihen pyrin tiivistämään tai kirjoittamaan jotain pientä vielä koko postauksen aiheesta. Pidän myös jaaritella parin lauseen verran kuulumisia, jotka yleensä liittyvät jotenkin hevosiin. Kuulumispostauksen tapauksessa lopetus on hieman erilainen tietenkin. En alkuun tykkää jaaritella kuulumisia, mutta loppuun muutama lause on jopa kivan rentoa. Loppuun ei kuitenkaan kannata mainita someja, tai mainostaa liikaa kommentoimista. Itse lopetan jokaiset postaukset nimelläni, mutta suora lopetuskin on hyvä ratkaisu. Lopetustapoja on yhtä monta kuin on bloggaajia!

Postaukset eivät toki koostu pelkästään tektistä. Tärkeänä osana toimivat myös kuvat. Kuvista voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon! Tähän postaukseen en saa millään mahdutettua kaikkea niistä. Ehkäpä tämän uuden blogivinkkien postaussarjan seuraavassa osassa käsitelläänkin kuvia ja niiden tärkeyttä. Toivottavasti postaus oli opettavainen, tai edes hyvää kertausta. Vaikkei itse pitäisi blogia, on näistä vinkeistä taatusti hyötyä muissa kirjoituksissa. Tänään jäi taakse toisiksi viimeinen riparipäivä. Riparilla on ollut oikeastaan todella kivaa, ja päiviä jää jopa hieman ikävä. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta hyvä vain, että riparista jää positiivinen fiilis kaikin puolin. Tänään on myös ratsastustunnin vuoro. Tulossa kiireinen viikonloppu konfirmaatioineen ja rippijuhlineen, mutta varmasti myös ikimuistoinen. Mukavaa torstaita kaikille! Mitä piditte postauksesta?

-Pihla

Vuoden ensimmäiset hypyt!

Kuvat 20.5. kisoista, (c) Petronella K.

Perjantaina 8.6. Oli kesäkuun ensimmäinen ratsastustunti. Pääsin aloittamaan viimeisen vakiotuntien kuun ennen kesätaukoa iloisin mielin issikkatamma Örkillä. Ennen tuntia autoin aloittelijoita laittamaan omat tuntihevosensa kuntoon, ja itse tunnillekin tulin hieman auttelemaan. Tietenkin myös hoidin Örkin hyvin omaa tuntiani varten, ja varustin sen. Valitettavasti ensimmäisen kesälomaviikon aikana ehdin sairastua flunssaankin, mutta siitä huolimatta pääsin onneksi ratsastamaan. Kentällä hyppäsin Örkin selkään ja lähdin kävelemään uralle pitkin ohjin.

Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloimme tekemään käynnissä puomitehtäviä, sillä tunnin aiheena oli puomit ja pieniä hyppyjäkin pääsimme ottamaan! Aluksi kuitenkin teimme käynnissä tietynlaista puomirataa. Tehtävä alkoi A-kirjaimesta lähtevästä pääty-ympyrästä, johon kuului yksi puomi. Sen jälkeen lähdettiin uran sisäpuolella kohti kahden puomin sarjaa, jotka olivat estetolppien välissä maan tasalla. Sen jälkeen palattiin uralle, ja C-kirjaimessa kaarrettiin kohti pituushalkaisijan alkupäässä olevalle puomille. Puomille piti lähestyä suorana, mutta pian sen jälkeen kaartaa lähempänä uraa olevalle puomille, joka oli myös maan tasalla estetolppien välissä.

Tehtävän ideana oli saada hevoset reippaaksi ja ryhdikkäiksi ajatellen tulevia esteitä. Pääty-ympyrä sujui tosi hyvin Örkin kanssa. Puomeille piti tietenkin lähestyä suorana, ja ylittää ne keskeltä. Puomeilla ei kuulunut nousta kevyeen istuntaan, vaan istua ryhdikkäästi satulassa, ja saada samalla hevonen ryhdikkääksi. Puomisarjalla Örk lähti vähän punkemaan, joka on sille yleinen tapa. Päättäväisyydellä ja ennakoinnilla sain sen kuitenkin kulkemaan monta kertaa puomit suoraan punkematta. Myös pituushalkaisijalla oleva puomi sujui hyvin, samoin tehtävän viimeinen puomi.

Sen jälkeen aloimme tölttäilemään muutaman kierroksen verran. Örk tuntui heti töltissä super hyvältä ja reippaalta. Yritin heti alusta alkaen taivutella sitä kulmissa ja saada takaosaakin mukaan tölttiin, joka todella auttoi. Pian siirsimme hevoset kuitenkin raviin. Örk on ravatessa yleensä aika hätäinen, ja niin se oli tälläkin tunnilla. Onnistuin kerrankin omalla kevennykselläni rauhoittamaan Örkkiä, mutta ravi pysyi kuitenkin kivan reippaana. Oma kevennys tuntui luonnistuvan tunnilla poikkeuksellisen hyvin. Ravissa ongelmani on yleensä liian korkea kevennys ja heiluvat jalat, mutta tällä kertaa onnistuin hyvin keventämään kohti hevosen korvia enkä taivasta sekä pitämään omat jalat paikallaan.

Ravussa teimme samaa tehtävää kuin käynnissäkin, mutta otimme tehtävän osia yksi kerrallaan mukaan. Aloitimme pelkällä puomisarjalla ja pääty-ympyrällä, johon lisäsimme toisella sivulla olevan yksittäisen puomin, ja lopuksi keskihalkaisijan puomin. Örk rikkoi välillä ravista töltiin, mutta kun Örk pysyi ravissa, se kulki tosi hyvin. Pääty-ympyrä jäi vähän pieneksi aina, mutta muut puomit ylittyivät kyllä mallikkaasti suurimmaksi osaksi. Tein Örkillä vähän liian hätäisiä käännöksiä, jolloin se yleensä rikkoikin töltille. Kun muistin valmistella kääntymiset ja kääntää tarpeeksi ajoissa ne olivat paljon parempia. Siitä huolimatta Örk punki ja oikutteli käännöksissä, mutta joka kerta, ennemmin tai myöhemmin, sain sen onneksi kääntymään.

(c) Petronella K.

Ravailujen jälkeen vaihdoimme suunnan ja siirsimme hevoset käyntiin. Kävelimme hetken, jonka aikana ratsastuksenopettaja korotti puomisarjan puomit toiselta puolelta ylös, ja toisen sivun yksittäisen esteen ristikoksi. Menimme kaikki yksitellen radan kerran. Otimme ensin kavalettisarjan ravissa, pääty-ympyrän ravissa, jonka loppupuolella kuului nostaa laukka, ja laukata ristikko ja siitä ravin kautta takaisin uralle. Örkin kanssa laukka ei noussut, sillä ajoin sitä ihan liikaa laukkaan. Muuten tehtävä sujui ihan ok. Tämän jälkeen kävelimme välikäynnit pidemmin ohjin, ja pian taas aloimme tekemään vuorotellen tätä ravi-laukka estetehtävää.

Ensimmäiset kerrat eivät sujuneet kovinkaan hyvin, sillä laukka ei lähtenyt pyörimään yhtään, eikä ravi oikein pysynyt. Yhdellä kerralla menin puoliksi korotetut puomit ravissa, mutta pääty-ympyrän töltissä, ja koetinkin nostaa laukan töltistä. Kaarsin kohti estettä, ja yritin olla ajamatta Örkkiä laukkaan. Tällä kertaa laukka nousi tosi hyvin ja reippaasti! Lähestyminen oli todella hyvä, jonka ansiosta hyppy lähti hyvästä kohtaa ja este ylittyi korkealta oikein mainiosti. Muistin itse pitää katseen koko ajan menosuuntaan sekä muutenkin ratsastaa läpi tehtävän, vaikka kaikki olikin hieman hakusessa lähes vuoden hyppytauon jälkeen. 

Viimeiset hypyt sujuivat oikein kivasti. Kun otin jatkossakin pääty-ympyrät töltissä, laukka nousi paremmin ja helpommin, jolloin hypyt olivat paljon terävämpiä. Lopuksi otimme vielä kokouraa muutaman kierroksen tölttiä. Örk oli hyppyjen jäljiltä tosi reipas, joka vaikutti tölttiin positiivisesti. Se kulki alkutunnin tölttäilyjäkin paremmin, ja oli todella vauhdikas! Tunnin lopun lähestyessä siirsimme hevoset käyntiin ja kävelimme loppukäynnit pitkin ohjin. Tunnista jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis. Oli superia päästä hyppäämään ensimmäistä kertaa tänä vuonna, vaikka vain pieniä ristikoita ja kavaletteja menimme. Töltti oli tänään ehdottomasti Örkin parhauksia, mutta ravista ja onnistuneista laukkapätkistäkin jäi hyvä fiilis. 

Örk

Tunnin jälkeen otin Örkiltä varusteet pois, harjasin, ja loimitin sen. Meidän tallilla kun suurin osa hevosista ovat ihottumahevosia, niille täytyy yleensä pukea ihottumaloimi, jottei kaikilta karise harja ja häntä täysin kesän aikana. Tarkistin myös, ettei Örkin hännän- tai harjantyvestä löytynyt rasvaa tarvitsevia hinkattuja ötökänpuremia. Niitä ei onneksi löytynyt. Ennen lähtöäni juotin vielä Örkin ja neljä muuta hevosta mash-vedellä. Olen edelleen niin fiiliksissä eilisistä pompuista! Onneksi pääsin tunnille flunssan puolesta, eikä ripariltakaan jäänyt päiviä pois. Minulla nimittäin starttasi päivärippileiri tämän viikon maanantaina. Se kestää ensi perjantaihin asti, jonka takia pääsen vain normaalin verran tallille. Onneksi edes sen verran kuitenkin. Ihanaa alkanutta kesälomaa kaikille! Miten teidän kesäkuu on lähtenyt käyntiin?

-Pihla

Tapahtumatäyteinen toukokuu

Tänään lukionsa päättäneet saivat valkolakit päähän, yhdeksännesluokkalaiset peruskoulun päättötodistukset käteensä, valmistuneet viimein opintonsa päätökseen, muut lukuvuositodistukset ja jokainen varmasti hyvän mielen loman alkamisen johdosta. Paljon onnea kaikille! Tänään on vihdoin myös aika muistella mennyttä toukokuuta kesäkuun alkamisen kunnaiksi. Luvassa on kesäkuun ensimmäinen postaus, joka luonnollisesti on toukokuun koostepostaus. Kuukauden koosteissa muistellaan mennyttä kuukautta, tällä kertaa toukokuuta suosikkien, blogitilastojen sekä muiden kohokohtien ja tapahtumien johdolla.

Mugga / (C) Pihla

Ratsastustunneista epäonnistumistarinoihin

Toukokuu oli viimeinen kuukausi ennen koulujen loppumista ja kesäloman alkamista. Kokeita ja muita koulutöitä oli siis hoidettavana ihan tarpeeksi, eikä blogille meinannut jäädä sen takia aikaa. Kuun aikana sain kuitenkin kirjoitettua ja julkaistua seitsemän postausta. Seitsemään postaukseen kuului melko monipuolisesti postauksia ratsastustunneista epäonnistumistarinoihin. Suosituimmaksi postaukseksi niin näyttökertojen ja kommenttien saralta nousi toukokuun viimeinen postaus "Sininen jalkapöytä ja karkuriponi", joka oli toinen osa epäonnistumisia hevosten parissa -postaussarjassa. Sitä, sekä sarjan ensimmäistä osaa oli super hauska kirjoittaa, ja postaus nousi omaksikin suosikiksi. Postaus sai 300 näyttökertaa ja neljä kommenttia (+ vastaukseni =8 kommenttia).

Katselukertoja blogi sai toukokuussa yhteensä 2 289 kappaletta. Olen lukuun ihan tyytyväinen. Viime aikoina en juurikaan ole jaksanut välittää näyttökerroista, sillä mitä väliä niillä periaatteessa edes on? No ei mitään ainakaan itselleni, sillä rakkaudesta bloggaamiseen tätä tehdään, ei näyttökertoihin. Kommentteja tuli puolestaan kaiken kaikkiaan 18 kappaletta. Sekin on suhteellisen hyvä määrä. Ulkoasuun mitään muutoksia ei tullut, sillä olen (onneksi) edelleen tyytyväinen reilu kuukausi sitten tekemääni uuteen ulkoasuun. Olen huomannut monessa blogissa kesän alkaessa vihreää väriteemaa, joka on tosi kiva juttu, sillä vihreä on ihanan kesäinen väri. Toukokuun aikana blogi sai myös 60 lukijaa täyteen. Suurkiitos kaikille blogin lukijoille - niin rekisteröityneille kuin muillekin!

Kisat pitkästä aikaa!

Viime kuussa tallillamme järjestettiin pitkästä aikaa harjoituskilpailut. Osallistuin Örkillä tölttiluokkaan T8, ja Herkulla tölttiluokkaan T2. Kirjoitin kisapäivästä tarkemman postauksenkin, mutta yleisesti kisat sujuivat tosi hyvin. Sijoituin T8:ssa Örkin kanssa yllätyksellisesti kolmanneksi ja saimme hienon ruusuke. Suoritus meni todella hyvin, ja sain ratsastettua Örkin hyväksi, jonka takia saatiin myös superit pisteet; kaikki neljällä alkavia! T2 Herkun kanssa ei radan unohduksen ja Herkun laiskuuden takia sujunut kovinkaan hyvin, mutta siitä sai kuitenkin todella hyvää kokemusta. Olihan se sentään ensimmäinen T2 minulle, sekä ensimmäinen kisasuoritus Herkun kanssa. Siinäkin luokassa tulimme viimeiseksi, eli toisiksi. Kisapäivä oli kyllä huippu, ei valittamista!

Herkku / (C) Petronella K.

Paljon talleilua ja uusi hevostuttavuus

Toukokuun aikana oli viisi ratsastustuntia, viisi hoitopäivää sekä yksi tarhojen siivoustalkoopäivä, johon kuului maasto. Putkeen mahtui myös harjoituskilpailut. Pääsin toukokuunkin aikana siis talleilemaan suhteellisen paljon. Ensimmäisellä tunnilla menin Impillä katrillitehtäviä ja toisella tunnilla myös Impillä pääty-ympyröitä sekä siirtymisiä. Samalla viikolla toisen tunnin kanssa oli talkoopäivä sekä super kiva maasto, jonka menin itse Herkulla. Kolmannen tunnin menin Örkillä aiheena siirtymiset, väistöt ja voltit. Samalla viikolla oli kisapäivä, jonka jälkeisen tunnin menin Herkulla aiheena käännökset ja pujottelut. Kuun viimeisen tunnin menin puolestaan ensimmäistä kertaa ikinä issikkaruuna Karfilla. Menimme väistöjä ja harjoituksia kokouralla. Tunnista tulossa mahdollisesti vielä erillistä postausta!

Kaikki tunnit sujuivat oikeastaan tosi hyvin lukuun ottamatta kisojen jälkeistä tuntia Herkulla. Herkku oli tosi jäykkä ristiselästä, eikä liikkunut mihinkään kunnolla. Onneksi saatiin lopussa hyviäkin pätkiä tölttiä ja ravia. Koko kuun lempihevosiksi nousivat Örk sekä Karfi. Örk siksi, että kisat ja tuntikin menivät sen kanssa tosi hyvin. Karfi puolestaan siksi, että pääsin menemään sillä ensimmäistä kertaa ikinä, ja se onnistui yllättämään minut. Sillä on ihanan pehmeä laukka, iso, mutta kiva ravi sekä käynti. Töltti sillä on hieman haastavampi, mutta ratsastamalla sitä oppii. Toivottavasti pääsen menemään näillä molemmilla kesäkuun aikana ainakin kerran.

(c) Petronella K.

Kuukauden Top 3 -biisit

Reino Nordin - Kuinka paljon voi rakastaa?

Mikael Gabriel - Älä huku kyyneliin

Eleni Foureira - Fuego

Toukokuussa todella moni artisti julkaisi uutta musiikkia. Omia lemppareitani uusista kesäbiiseistä on ehdottomasti Reino Nordinin sinkku "Kuinka paljon voi rakastaa?" sekä Mikael Gabrielin "Älä huku kyyneliin". Toukokuun alussa oli myös pitkään odottamani euroviisut, jotka voitti Israelin Netta kappaleellaan Toy. Olen kuunnellut toukokuussa oikeastaan kaikkia euroviisukappaleita tasapuolisen paljon, mutta oma suosikkini kaikista on ollut toiseksi tullut Kyproksen Eleni Foureira kappaleella Fuego. Molemmat kappaleet ovatkin nousseet muunkin kuin euroviisukansan tietoisuuteen, joka ei kyllä tänä vuonna yllätä

Kuukauden blogikommentti ja -kommentoija

Kuukauden kommentti

Kuukauden blogikommentoijaksi nousi tällä kertaa Aino Tervonen blogista Eläimet sydämessä. Aino kommentoi jos ei jokaiseen, niin ainakin lähes jokaiseen postaukseeni toukokuussa kivan ja positiivisen kommentin. Näistä Ainon lukuisista ihanista kommenteista valikoitui myös kuukauden kommentti, joka tuli postaukseen "Oman elämänsä sankarit". Toukokuussa blogiin tuli myös hyvin paljon anonyymejä kommentteja, jotka olivat kaikki tosi kivoja. Kiitos paljon Ainolle ja kaikille muille blogikommentoijille toukokuun aikana!

Kuukauden Instagram-kuva

Kuukauden Instagram-kuva

Instagramia tuli päivitettyä toukokuussa taas paljon, ja siellä saatiin myös tasalukuja täyteen, nimittäin 600:n seuraajan rajapyykki. Kiitokset kaikille Instagramseuraajillenikin. Hassua ajatella, että niinkin moni seuraa hevostiliäni! Tykätyimmäksi kuvaksi nousi 30.5. julkaistu kuva meidän tallin mummotammasta Tinnasta. Kuva sai 146 tykkäystä ja mukavat kaksi kommenttiakin. Kuvia kisapäivästä on kyllä niin paljon, että niitä riittää varmaan ensi kisoihin asti! Olen myös alkanut kirjoittamaan pienen "faktakoosteen" englanniksi suomenkielisestä tekstistä julkaisuissani, jotta ulkomaalaisetkin seuraajani tajuavat edes himpun verran jotain.

Kuukauden blogi

Kuukauden blogi

Toukokuun aikana luin suhteellisen paljon blogeja, ja kommentoinkin eri blogien eri postauksiin jonkin verran. Eniten tässä kuussa luin ehdottomasti Maijun blogia Apina ja Andalusialainen, joka kertoo ystäväni, ylioppilaan Maijun sekä hänen hevosensa Viton elämästä. Blogi käsittelee myös valokuvaamista ja muita hevosjuttuja. Blogi on tällä hetkellä ihan lemppari hevosblogini. Maiju kirjoittaa älyttömän hyvin ja sujuvasti, eikä kuvissakaan ole moittimista. Parasta on, että blogista löytää satunnaisia videopostauksiakin, joka tuo kivaa vaihtelua perus postauksiin. Vielä kun olisi kesäisempi ulkoasu, niin koossa olisi täydellinen paketti. Hyvä näinkin!

Kuukauden blogi

Toukokuu ja kevätlukukausi oli sitten tässä. Mennyt kuu oli kerrassaan tapahtumatäyteinen kaikkine kisoineen ja kiireineen. Itse sain tänään kahdeksannen luokan viimeisen todistuksen käteen. Olin yllättynyt, että historian numeroni nousi kymppiin, ja kaikkien aineiden keskiarvo ylsi jopa 9,7:ään! Nyt voi hyvillä mielin vain lomailla. Tosin, ylihuomenna minulla alkaa jo kymmenen päivän rippikoulu. Käyn kuitenkin päiväriparin, joten ratsastustunteja tai hoitopäiviä ei onneksi jää väliin. Sen jälkeen voi "virallisesti" vain lomailla. Mukavaa kesälomaa, kesäkuuta ja viikonloppua kaikille! Millainen teidän toukokuu on ollut, ja millainen todistus tällä kertaa kolahti omalle kohdalle? 

-Pihla