keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Onnistuneen epäonnistuneet hevoskuvat!

Paljon onnea Koukussa viiteen askellajiin -blogi! Hevosblogini täytti 4.1. jo huimat 2 vuotta, joka tuntuu kyllä melko pitkältä ajalta. Vaikka onkin jo 9. päivä, ei ole ikinä liian myöhäistä juhlistaa bloginkaan syntymäpäivää. Pienenä spesiaalipostauksena haluan jakaa teille mielestäni hauskimmat otokset poneista viime vuodelta. Hevoset todellakin osaavat ilmeillä ja hassuilla juuri oikeilla hetkillä kuvissa. Vaikkei tarkoituksella, niin välillä hevosen hassu ilme tai haukotus onnistuvat pilaamaan kuvan, mutta joskus saamaan kuvasta juurikin täydellisesti onnistuneen!


Lä lä lää! Etpä saa hyvää kuvaa! - Mosi. Kuva: Aaria Sitomaniemi

Onko mulla puhtaat hampaat? -Saer

No enkä muuten laita korvia höröön! Aha, näköjään sä sitten laitat.. -Maukka

Pusuja! Iuh, olikohan tämä sittenkään hyvä idea? -Heida

Ei oo pään karvat suorassa..

Ei tämä vesipisaroiden nappaaminen suuhun nyt oikein onnistu, liian lyhyt kieli! -Maukka

Ai että, kuinka alkoikaan haukotuttamaan. On päiväunien aika! -Saer

Täh? Eikö tää ollutkaan se piaffe? -Herkku

Impin selässä on helppo hymyillä! Kuva: Reetta Varonen

Näin sitä otetaan rennosti ratsailla!

Ei, ei mennä uralla, hypätään jo este! -Mona

Näin sitä mennään! Nopeus ennen kaikkea, vaikka satula kallellaan! -Mona

Siinä oli hauskoja kuvia kerrakseen! Kaikki kuvat ovat omaottamiani Impin ja Mosin kvuia lukuun ottamatta, sillä olen itse kyseisissä kuvissa. Julkaisin viime vuonna samantapaisen postauksen, joka keräsi huimasti katselukertoja. Jos et ole vielä tsekannut viime vuoden versiota, tai haluat muuten vain nauttia lisää hauskoista hevoskuvista, käy lukemassa kyseinen postaus täältä! Olen aloittanut tämänkin vuoden viime vuoden tavoin kunnon flunssalla. Sinne meni ne talleilut, mutta pidetään sormet ja varpaat ristissä, että pääsen perjantaina tallille vuoden ensimmäiselle ratsastustunnille ja hoitopäivälle. Ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille näiden hauskojen kuvien ja blogin syntymäpäivien myötä!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen valmennus

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina 25.11. oli tämän vuoden viimeinen Alsaelan valmennuspäivä tallillamme. Päivän aikana pääsi oppimaan taas runsaasti kaikkea uutta, ja pitämään hauskaa muiden kanssa! Meidän valmennus starttasi aamukymmeneltä. Taukohuoneessa söimme kaikki aamupalaa, ja jaoimme aamupäivän tunnille hevoset. Meitä oli tällä kertaa vain 8, joten meidät oli jaettu kahteen ratsastusryhmään. Itse olin tässä jälkimmäisessä ryhmässä. Sain ratsukseni Impin! Olin mielessäni toivonutkin juuri sitä, sillä tällä hetkellä haluaisin kehittyä Impin kanssa melkeinpä eniten.


Impi, kuva: Maija I.
Herakles, kuva: Pihla Parikka

Olin ottanut tietenkin kamerani tallille mukaan, joten menin kuvaamaan ensimmäisen valmennusryhmän tuntia. Sää oli kerrassaan ihana, pari astetta pakkasta, huurteiset puut ja maa, sekä kevyt auringonpaiste. Sain tosi kivoja ja ihanan talvisia kuvia kaikista neljästä ratsukosta! Viimeinkin oli myös toisen valmennusryhmän vuoro päästä ratsaille. Menimme alkukäyntien jälkeen avotaivutuksia käynnissä, ja myöhemmin myös töltissä, aina lyhyen sivun kulman jälkeen noin puolet pitkästä sivusta. Avotaivutukset alkuun olivat haastavia. Ratsastaja, eikä siksi myöskään Impi oikein alkuun tajunnut avotaivutuksien ideaa, mutta hiljalleen alkoi löytyä tuntuma niiden ratsastamiseen!

Käynnissä pystyi keskittymään paremmin siihen, kuinka oikein ratsasti hevosta avotaivutuksissa, kuin töltissä. Töltissä alkuun avotaivutukset olivat enemmän vain taivutuksia sisälle päin, mutta loppua kohden niistä tuli ihan oikeita avotaivutuksia! Niin tavallinen, mutta kuitenkin ei ainakaan meidän tunneilla kovin yleinen tehtävä, oli todella hyvä. Siinä sai ratsastajakin käyttää aivojaan lihasten lisäksi. Töltti avotaivutusten välissä tuntui alusta alkaen tosi kivalta, ja parani, mitä enemmän sitä ratsasti. Vaihtelin töltin tempoa ja tahtia aina välillä, jotta Impin töltti pysyi aktiivisena ja hyvänä. 

Impi pysyi tosi ryhdikkäänä, mutta välillä ohja oli liiankin lyhyenä, jolloin töltti ei meinannut pysyä hyvässä temmossa yllä. Vähän kun hölläsi ohjasta ja ratsasti pohkeella eteenpäin, oli tempo parempi. Otimme myös laukannostoja puomille. Impin laukka tuntui vähän tahmealta ja hitaalta, mutta nousi kuitenkin joka kerta hyvin ns. ylämäkeen puomilta. Laukkojen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja kävelimme välikäynnit.

Toiseen kierrokseen menimme täysin samoja juttuja ensin käynnissä ja sitten töltissä, eli avotaivutuksia. Heti ensimmäisistä avoista lähtien, ne tuntuivat sujuvan paljon luontevammin käynnissä tähän suuntaan! Töltissä jatkettiin samaa rataa, mutta Impi tuntui vähän hitaalta pohkeelle varsinkin väistöissä töltissä. Hiljalleen töltti kuitenkin reipastui oikein hyväksi. Tähänkin suuntaan otimme töltti- ja käyntijuttujen jälkeen laukannostoja. Nostimme ensin laukan ensimmäiseltä puomilta, laukkasimme pienen pätkän, hidastimme töltille, ja nostimme seuraavalta puomilta uudelleen laukan.


Impi, kuva: Maija I.

Ensimmäiselle puomille laukka nousi joka kerta tosi hyvin, mutta myös hidastui töltille nätisti. Toiselle puomille tuli pari kertaa huono ja tahmea laukka, mutta suurimmaksi osaksi sillekin puomille saatiin tosi kivan tuntuista laukkaa! Jokaisen laukannoston jälkeen oli tarkoitus hidastaa töltille, ei raville, jossa Impin kanssa onnistuimme loistavasti. Loppuun otimme vielä pari kierrosta tölttiä sekä ravia. Impin töltti oli super hyvää, ja ravikin melko hyvää, vaikkakin vähän hitaamman puoleista. Loppuverryttelyjen jälkeen oli loppukäyntien aika. Teimme myös muutamat etuosan ja takaosan käännösharjoitukset. Impin kanssa niissä piti olla hyvin rauhallinen, mutta viimeiset takaosakäännökset menivät ainakin hyvin.

Valmennustuntien jälkeen oli lounaan vuoro. Lounaan yhteydessä puhuimme myös iltapäivän ohjelmasta. Meillä oli vain yksi kunnollinen valmennustunti, mutta toisella tunnilla iltapäivällä menimme kaikki yhdessä. Oli luvassa pieni temppu- ja tehtävätunti, jonka itse pääsin menemään Seifurilla! Ensin meillä oli vuorossa mehutöltti-kilpailu. Tehtävänä oli ratsastaa kierros kentän ympäri valitsemassaan askellajissa. Itse menin kierroksen kokonaan töltissä. Ohjat oli pidettävä yhdessä kädessä, sillä toisessa oli täysi vesilasi, josta sai läikkyä mahdollisimman vähän vettä. Seifurin kanssa läikytimmekin kaikista vähiten vettä pois, mutta olimme toisiksi hitaimpia. Maltti on valttia, eikö?

Mehutöltin jälkeen meidät jaettiin neljän hengen joukkueisiin, joissa suoritimme tehtäväradan. Rataan kuului mm. ristikko, tötsien pujotellut toisessa kädessä kivi lusikassa sekä puomilabyrintti. Olimme Seifurin kanssa suhteellisen nopeita, ja aika tarkkoja. Valitettavasti meidän ruskea-mustien ponien joukkue hävisi kimolle tiimille, muttei kovinkaan suurella aikaerolla! Saimme kaikki päivän päätteeksi pikkuiset lahjapussukat, joissa oli muutamat piparit ja suklaata.


Seifur, kuva: Frida C.
Samppa, kuva: Pihla Parikka

Valmennus oli vasta toinen Alsaelan valmennus, mutta silti todella opettavainen ja kiva. Varmasti täältä löytyy intoa jatkaa valmennuksissa taas ensi vuonna! Valmennuksen jälkeen lähdin vielä vähän kuvailemaan poneja tarhojen laitamille muutaman muun tallilaisen kanssa. Oli jo vähän hämärää, mutta upean auringonlaskun alla tuli ihanan talvisia kuvia ihanista poneista. Päivä oli ihan huippu!

  Mukavaa uutta vuotta 2019 kaikille!


Eero, kuva: Pihla Parikka

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Kerrankin oikeasti hyvää laukkaa

23.11. Perjantaina oli viikkotunnin vuoro! Olen viime aikoina mennyt oikeastaan vain Ässällä ja Impillä. Tällä kertaa pääsin kuitenkin pitkästä aikaa Örkin selkään. Ratsastustunnin lisäksi perjantaina oli hoitopäivä, joten saavuin tallille jo viiden aikoihin. Tein perus tallihommia, ja laitoin Örkin kuntoon seitsemältä alkavalle tunnilleni. Tunnin alkuun kävelimme tietenkin alkukäynnit, jonka jälkeen aloitimme tekemään verryttelytehtäviä käynnissä.

Tehtäväpakettiin kuului etuosan väistöt pitkällä sivulla, pysähdys lyhyen sivun uran sisäpuolella sijaitsevien puomien väliin, sekä toiselle pitkälle sivulle kiemurauralle aseteltujen tötsien pujottelu. Etuosan väistöissä kuului siis väistättää vain hevosen etuosaa parin askeleen verran. Alussa en itse oikein hahmottanut, miten tehtävän saisi parhaiten sujumaan. Lopulta kuitenkin saatiin tosi hyviäkin väistöpätkiä! Pysähdykset olivat myös hyviä, samoin pujottelut.


Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Örk oli käynnissä reipas, mutta välillä punki pahasti uralta pois. Erityisesti silloin, kun aloimme tölttäämään. Kun saatiin vähän vetoapua jonkin verran meitä edellä menevästä ratsukosta, ei kentän keskusta enää tuntunutkaan Örkistä enää niin kiinnostavalta! Koetin hyödyntää töltissä samoja vinkkejä, mitä sain viime tunnilla Impin kanssa. Asettelin ja taivuttelin Örkkiä sisälle ja ulos, sekä vaihtelin töltin tempoa ja vauhtia. Ne olivat hyvästä, sillä Örkin töltti oli hyvää alusta alkaen ja parani koko ajan. 

Töltissä teimme samoja pujotteluja kiemurauralla. Puomien väliin pysähdyksen sijasta teimme kuitenkin parin askeleen käyntiin siirtymisen. Örk on yleensä tällaisissa pujotteluissa melko jäykkä, mutta nyt se taipui yllättävän hyvin! Käyntiin siirtymisistä Örk lähti hyvän napakasti liikkeelle takaisin tölttiin. Tölttitehtävien jälkeen otimme kokouraa pitkin ravia. Ravi oli kivan rauhallista, mutta vähän ponteetonta. Otimme myös laukannostoja pitkälle sivulle ravista. Tämä oikea kierros on Örkille haastavampi, mutta saatiin oikea ja ihan hyvä laukka kuitenkin nousemaan jokaisella kerralla. Välillä se laukka ei tunnu vaan millään nousevan, mutta minusta myös tuntuu, että olen syksyn aikana kehittynyt nimenomaan laukan ratsastamisessa ja sen nostamisessa paljon!

Laukkojen jälkeen otimme vielä uralla pelkkää ravia muutaman kierroksen verran. Menimme niin kevyttä kuin harjoitusravia. Örkillä ei onneksi ole hirveän suuri ravi, joten selässä on onneksi melko helppo pysyä pomppimatta satulasta irti lainkaan. Ravailujen jälkeen hevoset ja ratsastajatkin saivat hengähdystauon välikäyntien ja suunnanvaihdon ajaksi, joidenka jälkeen taas kerättiin ohjat paremmalle tuntumalle ja alettiin tekemään käynti-töltti-ravi-laukka -tehtävää.

Tehtävä alkoi alkuverryttelyistä tutulla pitkän sivun kiemurauralla, jolla pujoteltiin tötsät töltissä. Kun oli päässyt kiemurauralta normaalille uralle, siirrettiin raviin ja siitä laukkaan. Laukka oli tarkoitus nostaa heti ensimmäisestä lyhyen sivun kulmasta, ja laukata pitkän sivun puoliväliin saakka. Laukasta siirrettiin suoraan töltille, ja töltättiin lyhyen sivun puoliväliin asti, missä tehtiin muutaman askeleen käyntiin siirtyminen. Siitä lähdettiin taas tölttiin, ja mentiin koko tehtäväpaketti uudestaan. 


Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Tämä tehtävä sujui kaikkiaan todella hyvin! Töltissä sai laukkojen jälkeen aika paljon rauhoitella Örkkiä, mutta hallittu töltti oli oikein hyvää. Ennen laukannostoa piti siirtää raville, mutta Örkin kanssa emme paljoa selkeää ravia saaneet. Ensimmäinen nosto tuli selkeästi ravista, ja olikin super hyvä nosto! Toinen nousi huonosta töltistä, jolloin laukka olikin passitahtista. Loput nostot eivät nekään selkeästi ravista nousseet, mutta laukka oli silti tosi hyvää. Töltti laukan jälkeen oli tosiaankin vauhdikasta, mutta käyntiin siirtymiset sujuivat hyvin. Parin käyntiaskeleen jälkeen töltistä tuli maltillisempaa ja parempaa.

Loppuverryttelyksi otimme vielä tölttiä ja ravia. Töltissä menimme muutamat temponvaihtelut. Tarkoituksena oli mennä reippaampaa tölttiä yhdellä pitkällä sivulla, sitä ennen hitaampaa tölttiä ja muuten normaalia työtölttiä. Töltti lisäysten jälkeen oli ihan super hyvää! Töltin jälkeen otettiin vielä vähän ravia ja siinä parit ympyrät. Ympyröillä Örk rikkoi herkästi töltille, mutta uralla saatiin kivaa raviakin. Loppukäyntien jälkeen vietiinkin hevoset talliin. Juotin ja loimitin Örkin tunnin jälkeen. Laukattiin niin paljon, että Örkillekin tuli ihan hiki!

Olen super tyytyväinen Örkkiin ja koko tuntiin. Saatiin kaikki askellajit tosi hyviksi. Laukka sujui varsinkin vasemmalle todella hyvin, ja töltti pysyi koko tunnin ajan tasaisen vahvana. Ravissa ei tullut kaahausta muulloin, kun laukannoston yhteydessä. Örk aina niin innostuu, kun laukataan! Olin ennen perjantain tuntia mennyt Örkillä viimeksi muistaakseni syyskuussa, joten oli tosi kiva mennä sillä pitkästä aikaa. Vaikka taukoa Örkkeilystä olikin ollut aika paljon, sujui kaikki hyvin. Olen mennyt Örkillä ehkä niin paljon, että takaraivosta löytyy aina se hyvä tapa ratsastaa Örkkiä. Toivottavasti tuntipostaus maittoi pitkästä aikaa!

Herkku