keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Valoa kiemurauran päässä

Viime perjantaina menin pitkästä aikaa Örkillä helmikuun toisella ratsastustunnillani. Teimme tunnilla todella monipuolisia ja hyviä tehtäviä. Keskityimme istunnan parantamiseen vaihtelemalla käsien ja jalkojen paikkoja niin käynnissä kuin töltissäkin. Tästä loistavasta tunnista jäi paljon pohdittavaa. Haluankin jakaa blogin puolella, miten tunti sujui ja mitä kaikkia tehtäviä tunnilla teimme!

Perjantaisin on ratsastustuntini lisäksi hoitopäivä, joten tulin tallille jo aikaisin. Tein tavallisia tallihommia ja tietenkin hoidin ratsuni kuntoon. Oli kiva huomata tuntilistasta Örk nimeni kohdalta, sillä en ollut mennyt Örkillä hetkeen. Yllätyin heti alkukäynneistä lähtien, kuinka kiltti poni minulla olikaan tänään käsittelyssä! Yleensä Örk ei juurikaan arvosta hoitamista, varustamista tai suoraan uralla kulkemista, jos häntä ei huvita.


Örk, kuva: Maija I.

Örk oli tosi rento ja kulki koko tunnin hyvillä askellajeilla. Örk oli ollut muutaman tunnin takaisella aloittelijoiden tunnilla ratsuna. Pitkään käveltyään ja vähän töltättyään poni oli vetreytynyt paremmin kuin hyvin, ja oli tosi kiva ratsastaa. Aloitimme tunnin kuitenkin kolmikaarisella kiemurauralla. Kiemurauria tehtäessä katse on aina tärkeässä osassa. Koetin parhaani pitää katseen menosuuntaan, ja ennakoida käännöksiä suoristuksien aikana juurikin katseella. Örk on yleensä jäykemmänpuoleinen, mutta nyt jo aiemmin liikuttuaan taipui tosi kivasti!

Uralla teimme itsenäisesti muutamia pysähdyksiä. Pysähdysten ideana oli olla lyhyitä, jotta kaikki hevoset saataisiin hyvin hereille ja kuulolle. Örk kuunteli apujani tosi hyvin, niin pidättäviä kuin eteenpäin kannustavia apuja. Saimme pysähdyksistä huolellisia, vaikka ne olivatkin nopeita. Jatkoimme näiden käyntitehtävien jälkeen aluksi hetken vain uralla tölttiä. Pian otimme mukaan saman kolmikaarisen kiemurauran töltissä, mutta pysähdysten sijaan lyhyet käyntiin siirtymiset uralla muutamia kertoja. Örk oli heti töltissäkin hyvin kuulolla ja kulki tosi reippaasti.

Välillä tuntui, etten saanut kunnolla kontrolloida töltin tahtia, mutta siihen auttoi se, kun muistin käyttää pidättämiseen ohjien sijaan istuntaani. Örk on siinä mielessä ihan paras hevonen ainakin minulle, koska se osaa rokottaa oikeissa paikoissa ratsastajaa, jos ei ratsasta lainkaan, mutta osaa antaa anteeksi pienet virheet. Siksi sen selässä tuntuu aina oppivan jotain ja muistaa aina ajatella omaa istuntaa ja ratsastusta, jos poni ei tunnu kulkevan lainkaan hyvin. Tänään Örk kuitenkin tuntui kulkevan super hyvin!

Jatkoimme tehtävää töltissä jonkin aikaa. Kiemura kiemuralta Örk tuntui paremmalta! Olin aivan hämmentynyt, kuinka se ei mutkitellut tai punkenut uralta pois, vaan seurasi tarkasti apujani. Otimme loppuun vielä ravia kokouraa. Toisella pitkällä sivulla kuitenkin piti mennä harjoitusravia, toisella koko ajan kevyessä istunnassa ja lyhyet sivut vain kevyttä ravia. Tehtävä vaati niin aivoja, lihaksia kuin tasapainoakin! Örkin ravi ei ole pienintä, muttei suurintakaan, joten harjoitusravi ei tuottanut juurikaan ongelmia. Koetin ajatella jalkojani koko ajan alaspäin ja tasaisiksi, kuin ne olisivat maan päällä, sekä runsaasti liimaa satulaan. Harjoitusravissa on tärkeää olla rento, jotta pomppii mahdollisimman vähän, mutta ryhdikäs jotta lihakset jaksavat pitää ratsastajan pomppimatta!


Örk, kuva: Maija I.

Kevyt ravi oli alkuun vähän hakemista, mutta löytäessään sopivan tuen jalkoihin ja keskivartaloon ylhäällä ei ollut enää niin hankala pysyä. Kevyessä istunnassa tarvitsee myös paljon aivoja ja tietenkin tasapainoa, jottei kellahda takaisin satulaan, vaan pysyy koko ajan ylhäällä, johon auttaa keskivartalon pieni etukeno, ja pohkeiden paikan vaihtaminen taaemmas. Ravitehtävä oli yllättävän haastava, mutta todella hyödyllinen ja hauskakin! Örk oli ravissa välillä aivan liian kiireinen, mutta välillä taas todella hyvä ja rauhallinen.

Lopulta kävelimme välikäynnit ja vaihdoimme suuntaa. Oikeaankin suuntaan jatkoimme kolmikaarisen kiemurauran tekemistä, aluksi käynnissä. Otimme myös parit pysähdykset uralle. Emme jatkaneet tehtävää kuitenkaan täysin normaalisti. Ensimmäisen kerran teimme kolmikaarisen kiemurauran ohjat pitkinä. Otimme sen jälkeen ohjat tuntumalle, mutta nostimmekin jalat satulan etukaarien päälle. Ratsastimme myös ohjat vain ulkokädessä ja jalat pois jalustimista. Nämä harjoitukset olivat tosi hyviä! Ohjaamista ja kääntämistä sai miettiä ihan eri tavalla, kun ei voinut käyttää ohjaa tai pohkeita.

Menimme myös töltissä kiemurauraa. Aluksi menimme jalat satulan etukaarien päällä uralla, mutta itse kolmikaarinen kiemuraura mentiin jalat jalustimissa, mutta ohjat pidettiin koko ajan ulkokädessä. Vaikka ohjat olivat vain toisessa kädessä, oli muistettava pitää ohjat suunnilleen samanpituisina. Nämä tehtävät olivat todella hauskoja! Kiemuraura sujui yllättävän hyvin, ja kyydissä pysyi mainiosti, vaikka jalat olivatkin etukaarien päällä. Oli muistettava pitää hyvä tasapaino, ja istua erityisen tarkasti ja tasaisesti molemmilla istuinluilla, niin oli keskellä satulaa ja tasapaino pysyi parhaiten.

Kokeilimme myös mennä koko ajan jalat etukaarien päällä, myös kiemurauran ajan. Käännöksissä tuntui alkuun kieltämättä vähän huteralta, kun ohjatkin olivat vain toisessa kädessä, mutta vähitellen tehtävä muuttui helpommaksi, kun löysi oikean tasapainon ja hevoselle hyvän rauhallisen tahdin. Lopuksi otimme vielä samanlaisia ravitehtäviä, kuin toiseenkin suuntaan. Kevyessä istunnassa pysyminen tuntui jo hieman helpommalta alusta lähtien. Myös harjoitusravi ja kevyt ravi sujuivat tosi kivasti. Örk oli jo paljon rauhallisempi ja parempi ravissa, kun ei enää jaksanutkaan kiirehtiä liiaksi. 


Tinna, kuva: Pihla/minä

Tunnin jälkeen tuli taas kerran huomattua, miksi Örk kuuluukaan lempihevosiini! Oli superia mennä niin rennolla ponilla. Örk ei useimmiten ole se taipuvin poni, mutta oli tänään tosi hyvin hereillä ja kuunteli ratsastajaa. Tämän vuoden tunnit ovat startanneet kaikin puolin hyvin. Olen mennyt tunneilla paljon ihanalla Impillä! Pari viikkoa sitten menin tunnin todella pitkästä aikaa Herkulla, joka yllätti minut positiivisesti reippaudellaan. Vuoden pääsin aloittamaan samalla hevosella kuin viimeisimmän tunnin, eli Örkillä! Maaliskuussa jatkuu puolestaan valmennustauko. Lopputalven ja kevään aikana on luvassa myös paljon muita super kivoja hevosjuttuja. On siis monia syitä odottaa tulevia viikkoja innolla!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Onnistuneen epäonnistuneet hevoskuvat!

Paljon onnea Koukussa viiteen askellajiin -blogi! Hevosblogini täytti 4.1. jo huimat 2 vuotta, joka tuntuu kyllä melko pitkältä ajalta. Vaikka onkin jo 9. päivä, ei ole ikinä liian myöhäistä juhlistaa bloginkaan syntymäpäivää. Pienenä spesiaalipostauksena haluan jakaa teille mielestäni hauskimmat otokset poneista viime vuodelta. Hevoset todellakin osaavat ilmeillä ja hassuilla juuri oikeilla hetkillä kuvissa. Vaikkei tarkoituksella, niin välillä hevosen hassu ilme tai haukotus onnistuvat pilaamaan kuvan, mutta joskus saamaan kuvasta juurikin täydellisesti onnistuneen!


Lä lä lää! Etpä saa hyvää kuvaa! - Mosi. Kuva: Aaria Sitomaniemi

Onko mulla puhtaat hampaat? -Saer

No enkä muuten laita korvia höröön! Aha, näköjään sä sitten laitat.. -Maukka

Pusuja! Iuh, olikohan tämä sittenkään hyvä idea? -Heida

Ei oo pään karvat suorassa..

Ei tämä vesipisaroiden nappaaminen suuhun nyt oikein onnistu, liian lyhyt kieli! -Maukka

Ai että, kuinka alkoikaan haukotuttamaan. On päiväunien aika! -Saer

Täh? Eikö tää ollutkaan se piaffe? -Herkku

Impin selässä on helppo hymyillä! Kuva: Reetta Varonen

Näin sitä otetaan rennosti ratsailla!

Ei, ei mennä uralla, hypätään jo este! -Mona

Näin sitä mennään! Nopeus ennen kaikkea, vaikka satula kallellaan! -Mona

Siinä oli hauskoja kuvia kerrakseen! Kaikki kuvat ovat omaottamiani Impin ja Mosin kvuia lukuun ottamatta, sillä olen itse kyseisissä kuvissa. Julkaisin viime vuonna samantapaisen postauksen, joka keräsi huimasti katselukertoja. Jos et ole vielä tsekannut viime vuoden versiota, tai haluat muuten vain nauttia lisää hauskoista hevoskuvista, käy lukemassa kyseinen postaus täältä! Olen aloittanut tämänkin vuoden viime vuoden tavoin kunnon flunssalla. Sinne meni ne talleilut, mutta pidetään sormet ja varpaat ristissä, että pääsen perjantaina tallille vuoden ensimmäiselle ratsastustunnille ja hoitopäivälle. Ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille näiden hauskojen kuvien ja blogin syntymäpäivien myötä!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen valmennus

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina 25.11. oli tämän vuoden viimeinen Alsaelan valmennuspäivä tallillamme. Päivän aikana pääsi oppimaan taas runsaasti kaikkea uutta, ja pitämään hauskaa muiden kanssa! Meidän valmennus starttasi aamukymmeneltä. Taukohuoneessa söimme kaikki aamupalaa, ja jaoimme aamupäivän tunnille hevoset. Meitä oli tällä kertaa vain 8, joten meidät oli jaettu kahteen ratsastusryhmään. Itse olin tässä jälkimmäisessä ryhmässä. Sain ratsukseni Impin! Olin mielessäni toivonutkin juuri sitä, sillä tällä hetkellä haluaisin kehittyä Impin kanssa melkeinpä eniten.


Impi, kuva: Maija I.
Herakles, kuva: Pihla Parikka

Olin ottanut tietenkin kamerani tallille mukaan, joten menin kuvaamaan ensimmäisen valmennusryhmän tuntia. Sää oli kerrassaan ihana, pari astetta pakkasta, huurteiset puut ja maa, sekä kevyt auringonpaiste. Sain tosi kivoja ja ihanan talvisia kuvia kaikista neljästä ratsukosta! Viimeinkin oli myös toisen valmennusryhmän vuoro päästä ratsaille. Menimme alkukäyntien jälkeen avotaivutuksia käynnissä, ja myöhemmin myös töltissä, aina lyhyen sivun kulman jälkeen noin puolet pitkästä sivusta. Avotaivutukset alkuun olivat haastavia. Ratsastaja, eikä siksi myöskään Impi oikein alkuun tajunnut avotaivutuksien ideaa, mutta hiljalleen alkoi löytyä tuntuma niiden ratsastamiseen!

Käynnissä pystyi keskittymään paremmin siihen, kuinka oikein ratsasti hevosta avotaivutuksissa, kuin töltissä. Töltissä alkuun avotaivutukset olivat enemmän vain taivutuksia sisälle päin, mutta loppua kohden niistä tuli ihan oikeita avotaivutuksia! Niin tavallinen, mutta kuitenkin ei ainakaan meidän tunneilla kovin yleinen tehtävä, oli todella hyvä. Siinä sai ratsastajakin käyttää aivojaan lihasten lisäksi. Töltti avotaivutusten välissä tuntui alusta alkaen tosi kivalta, ja parani, mitä enemmän sitä ratsasti. Vaihtelin töltin tempoa ja tahtia aina välillä, jotta Impin töltti pysyi aktiivisena ja hyvänä. 

Impi pysyi tosi ryhdikkäänä, mutta välillä ohja oli liiankin lyhyenä, jolloin töltti ei meinannut pysyä hyvässä temmossa yllä. Vähän kun hölläsi ohjasta ja ratsasti pohkeella eteenpäin, oli tempo parempi. Otimme myös laukannostoja puomille. Impin laukka tuntui vähän tahmealta ja hitaalta, mutta nousi kuitenkin joka kerta hyvin ns. ylämäkeen puomilta. Laukkojen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja kävelimme välikäynnit.

Toiseen kierrokseen menimme täysin samoja juttuja ensin käynnissä ja sitten töltissä, eli avotaivutuksia. Heti ensimmäisistä avoista lähtien, ne tuntuivat sujuvan paljon luontevammin käynnissä tähän suuntaan! Töltissä jatkettiin samaa rataa, mutta Impi tuntui vähän hitaalta pohkeelle varsinkin väistöissä töltissä. Hiljalleen töltti kuitenkin reipastui oikein hyväksi. Tähänkin suuntaan otimme töltti- ja käyntijuttujen jälkeen laukannostoja. Nostimme ensin laukan ensimmäiseltä puomilta, laukkasimme pienen pätkän, hidastimme töltille, ja nostimme seuraavalta puomilta uudelleen laukan.


Impi, kuva: Maija I.

Ensimmäiselle puomille laukka nousi joka kerta tosi hyvin, mutta myös hidastui töltille nätisti. Toiselle puomille tuli pari kertaa huono ja tahmea laukka, mutta suurimmaksi osaksi sillekin puomille saatiin tosi kivan tuntuista laukkaa! Jokaisen laukannoston jälkeen oli tarkoitus hidastaa töltille, ei raville, jossa Impin kanssa onnistuimme loistavasti. Loppuun otimme vielä pari kierrosta tölttiä sekä ravia. Impin töltti oli super hyvää, ja ravikin melko hyvää, vaikkakin vähän hitaamman puoleista. Loppuverryttelyjen jälkeen oli loppukäyntien aika. Teimme myös muutamat etuosan ja takaosan käännösharjoitukset. Impin kanssa niissä piti olla hyvin rauhallinen, mutta viimeiset takaosakäännökset menivät ainakin hyvin.

Valmennustuntien jälkeen oli lounaan vuoro. Lounaan yhteydessä puhuimme myös iltapäivän ohjelmasta. Meillä oli vain yksi kunnollinen valmennustunti, mutta toisella tunnilla iltapäivällä menimme kaikki yhdessä. Oli luvassa pieni temppu- ja tehtävätunti, jonka itse pääsin menemään Seifurilla! Ensin meillä oli vuorossa mehutöltti-kilpailu. Tehtävänä oli ratsastaa kierros kentän ympäri valitsemassaan askellajissa. Itse menin kierroksen kokonaan töltissä. Ohjat oli pidettävä yhdessä kädessä, sillä toisessa oli täysi vesilasi, josta sai läikkyä mahdollisimman vähän vettä. Seifurin kanssa läikytimmekin kaikista vähiten vettä pois, mutta olimme toisiksi hitaimpia. Maltti on valttia, eikö?

Mehutöltin jälkeen meidät jaettiin neljän hengen joukkueisiin, joissa suoritimme tehtäväradan. Rataan kuului mm. ristikko, tötsien pujotellut toisessa kädessä kivi lusikassa sekä puomilabyrintti. Olimme Seifurin kanssa suhteellisen nopeita, ja aika tarkkoja. Valitettavasti meidän ruskea-mustien ponien joukkue hävisi kimolle tiimille, muttei kovinkaan suurella aikaerolla! Saimme kaikki päivän päätteeksi pikkuiset lahjapussukat, joissa oli muutamat piparit ja suklaata.


Seifur, kuva: Frida C.
Samppa, kuva: Pihla Parikka

Valmennus oli vasta toinen Alsaelan valmennus, mutta silti todella opettavainen ja kiva. Varmasti täältä löytyy intoa jatkaa valmennuksissa taas ensi vuonna! Valmennuksen jälkeen lähdin vielä vähän kuvailemaan poneja tarhojen laitamille muutaman muun tallilaisen kanssa. Oli jo vähän hämärää, mutta upean auringonlaskun alla tuli ihanan talvisia kuvia ihanista poneista. Päivä oli ihan huippu!

  Mukavaa uutta vuotta 2019 kaikille!


Eero, kuva: Pihla Parikka