keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mitä jos saisit porttikiellon tallille?

Postausideat ovat olleet tällä viikolla erittäin vähissä, enkä ole keksinyt oikein mitään mistä kirjoittaa, vaikka intoa kirjoittamiseen on kyllä ollut riittämiin. Sain kuitenkin viikonloppuna idean, ja pyysin eräässä whatsapp-ryhmässä laittamaan minulle "mitä jos" -alkuisia kysymyksiä. Niitä tuli ihan kiva määrä, joten onneksi siis pystyn idean ja postauksen toteuttamaan. Postaus on kuvitettu 14.11. & 10.11. otetuilla hevoskuvilla.


Papu

Mitä jos saisit oman issikan?

Olisin ensinnäkin melko kauhuissani siitä, ehkä hyvällä tavalla, ehkä huonolla tavalla. Oma hevonen on ollut tietenkin suuri tulevaisuuden haaveeni, mutta tällä hetkellä minulla ei olisi oikeasti vain aikaa omalle hevoselle koulun, muiden harrastusten yms. takia. Siispä en tiedä mikä reaktioni olisi. Olisin varmasti kuitenkin innoissani, hämmentynyt ja iloinen. Haaveenani on tällä hetkellä vuokrahevonen, joten sen saamisesta olisin varmasti erittäin onnellinen ja iloinen. Varmasti omastakin hevosesta, mutta sen mukana saisin paljon enemmän ahdistusta aikatauluista ja koulun hoitamisesta hevosen ohella. Oma hevonen parinkymmenen vuoden päästä olisi erittäin suuri kyllä, mutta nyt, kun yläasteen viimeiset vuodet ja jatko-opiskelut ovat edessä ennen vakituista työpaikkaa ja säännöllisiä tuloja, niin kiitos, mutta ei kiitos. 


Mitä jos kaikki maailman hevoset, olisivat huomenna poissa?

Jos huomenna herätessäni maailmassa ei olisi ainuttakaan hevosta, niin olisin todella surullinen, kuten varmasti kaikki muutkin hevosihmiset. Minulle hevoset ovat tärkeä voimanlähde. Tallilla voin heittää murheet romukoppaan, ja keskittyä vain olemaan hevosten kanssa. Jos ei olisi enää hevosia, en tiedä mistä saisin samanlaista voimaa ja intoa elämään. Ja tietenkin minulle tulisi kauhea ikävä minulle rakkaita hevosia, varsinkin Brydjaa. En ikinä haluaisi edes kuvitella elämääni jatkossa ilman hevosen hevosta, ilman ainuttakaan tallipäivää viikossa, ilman parhaita (hevos)ystäviäni, ilman upeaa harrastusta ja voimanlähdettä. Ehkä muuttaisin Afrikkaan ja aloittaisin ratsastuksen seeproilla tai kameleilla, mutta ehkä se voisi olla hieman hankalaa järjestellä arkeen (huom. sarkasmi).


Mitä jos Iso-Tuomiston talli lopetettaisiin?

Tästäkin olisin todella surullinen. Haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa tallilla ennen sen lopettamista, ja selvittää minne uuteen kotiin Brydja lähtisi, vai lähtisikö ollenkaan, sillä 27-vuotias mummeli ei enää paljoa matkustamista kestäisi. Ainoaksi vaihtoehdokseni tietenkin jäisi tallin vaihto, jos ratsastusta haluaisin jatkaa. Toiseksi minulla tulisi myös hirveä ikävä ylipäätänsä issikoita, niiden luonnetta ja ratsastusta. Meidän lähellä on kyllä toinenkin issikkatalli, mutta siellä ei ole samanlaista tuntitoimintaa, ainoastaan leirejä ja maastoja. Yllätyin hieman itsekin, kuinka tärkeä Iso-Tuomisto oikeasti onkaan minulle. Pärjäisin ilman sitä tallia, mutta en varmaan kovinkaan hyvin.


Mitä jos Brydja myytäisiin nyt?

Alkuun disclamerina haluan sanoa, että onneksi näin ei tule koskaan tapahtumaan, sillä Annika on itse sanonut, ettei tule enää koskaan myymään Brydjaa, koska se on niin vanha, mutta tärkeä ja kultainen, monien suosikkiponi sekä kultainen opetusmestari. Jos kuitenkin Brydja nyt myytäisiin, niin ketään ei varmaan yllätä se, että olisin mielettömän surullinen. Brydjan myyntiä voisin verrata siihen, että paras ystävä muuttaisi pois, enkä enää pitäisi häneen juurikaan yhteyttä, sillä Brydja on paras ystäväni, ainakin paras hevosystäväni. Ennen sen lähtöä haluaisin tietenkin viettää tallilla Brydjan kanssa niin paljon aikaa kuin vain mahdollista. Haluaisin myös vielä kerran saada tuntea istuvani sen selässä, sen turvallisessa ja pehmeässä selässä. Selvittäisin myös sen uuden tulevan kodin, ja vaikka se muuttaisi Utsjoelle tai Itä-Timoriin, niin kävisin katsomassa sitä vielä kerran, vaikka mikä olisi, ja vaikka minne se muuttaisi.


Brydja

Mitä jos putoaisit todella pahasti?

No minua tietenkin sattuisi, mitä todennäköisemmin. Jos putoaisin niin pahasti, että minulta murtuisi esim. jalka, enkä voisi ratsastaa, mutta käydä muuten vain tallilla muutamaan kuukauteen, niin tietenkin se harmittaisi, mutta jos pitäisi valita pelkkä ratsastus vai tallihommat, niin valitsisin tallihommat. Tykkään niin harjata ja puunata hevosen kuntoon, ja muutenkin puuhailla tallilla, että 1-2 kuukauden ratsastuskielto ei edes niinkään haittaisi, vaikka tietenkin tulisi jossain vaiheessa ikävä sinne selkään, ennemmin tai myöhemmin. Jos en edes pääsisi tallille, vaan joutuisin kökkimään pari kuukautta kotona tekemättä mitään, niin minusta tulisi varmaan todella ärtyisä. Tallilla saa purkaa huolet hevoselle, sillä se jaksaa kuunnella, ja muutenkin nollata pään ja unohtaa kaiken ikävän. Olen luonteeltani sellainen, etten oikein halua tai tykkää purkaa huoliani kavereille tai perheelle, mutta hevoselle niitä jutellessani tiedän, että se ei kerro niitä eteenpäin, mutta kuuntelee varmasti. Elämästäni tulisi pahan tippumisen myötä siis tylsää, ja kipeää.


Mitä jos blogini hakkeroitaisiin, enkä voisi enää kirjautua sinne mitenkään?

Tilanne olisi ihan hirveä! Blogi on minulle todella tärkeä, sillä sinne olen jakanut kaikkea ratsastustunneista kisoihin. Täällä kaikki on tallessa, ja halutessaan pääsee lukemaan vuosien päästä monen vuoden takaisia postauksia, ja voi huomata kehityksensä niin bloggaajana kuin ratsastajana kuvista, mitä tänne jaan. Bloggaaminen on myös minulle tärkeä harrastus, sillä rakastan kirjoittaa ja jakaa onnistumisia, epäonnistumisia ja vaikka mitä muuta. Jos blogini hakkeroitaisiin, näitä muistoja ei enää olisi, enkä vuosien päästä voisi lukea vanhoista ratsastustunneistani ja huomata kehitystä. 

Perustaisin varmaan uuden blogin, sillä pidän tästä niin paljon, että tuskin osaisin olla ilman blogia ja bloggaamista. Olo olisi varmaan aika tyhjä, kun kaikki katoaisi ja kaikki pitäisi aloittaa alusta aivan puhtaalta pöydältä. Uuden blogin perustamiseen ja sen saamiseen samalle tasolle kuin tämä blogi, olisi useiden tuhansien tuntien projekti, ja lyhyen kärsivällisyyteni kanssa siitä ei tulisi helppoa.



Mitä jos saisit olla päivän huippu GP-tason ratsastaja?

GP= Grand Prix= kaikista tasokkain kouluratsastusohjelma/kilpailuluokka

Jos saisin olla päivän GP-tason ratsastaja, ottaisin tietenkin kaiken ilon irti. Haluaisin päästä ratsastamaan useammalla hevosella, ja harjoitella vaativia koululiikkeitä osaavilla hevosilla. En muista, milloin olisin viimeksi ratsastanut jollain muulla kuin issikalla, ja issikoita ei kovin usein GP-tasolla satu näkemään, joten olisi mukavaa todella pitkästä aikaa päästä kiipeämään jonkun isomman hevosen selkään, ja päästä tekemään kaikkea avotaivutuksista laukkapiruetteihin! En ole koskaan ratsastanut kunnolla koulua, vain jotain väistöjä ja taivutuksia, siinä kaikki. Päivästä tulisi opettava, ehkä rankka, mutta silti varmasti hauska.

Vaikka esteratsastus kiinnostaa minua enemmän, haluaisin siitä huolimatta oppia ratsastamaan koulua kunnolla joskus, tai edes testata ratsastaa jotain ei niin yksinkertaisia koululiikkeitä jollain osaavalla hevosella. Toivottavasti joskus pääsenkin kunnon kouluratsastustunnille!


Örk

Mitä jos joku kirjoittaisi vihatekstin blogistasi omaan blogiinsa, ja käskisi kaikkien lopettaa blogisi seuraamisen?

En ikinä edes osaisi kuvitella, että joku löytäisi blogistani niin paljon huonoa, että alkaisi kunnolla vihaamaan blogiani ja vaivautuisi kirjoittamaan siitä vihatekstin, varsinkin kun blogini on kuitenkin loppuen lopuksi melko harvan tiedossa, enkä tänne mitään suuria mielipidetekstejä jaa. Niistä itse kuvittelisin vihaajien saavan tuulta purjeisiin, jos mielipide on eri kuin heidän, vaikka kaikkien mielipiteet pitäisi hyväksyä. Jos kuitenkin näin kävisi, että löytäisin netin syövereistä vihatekstin blogistani jonkun toisen blogista, niin lukisin postauksen oikeasti aika tarkkaan. Kommentoisin, ja kysyisin, miksi? Miksi blogini ärsyttää niin paljon, miksi vihaat sitä, miksi kirjoitit vihatekstin blogiisi? 

En itse koskaan halua lähteä vihaan vihalla vastaan, vaan selvittää asian mahdollisimman asiallisesti, ystävällisesti ja rauhallisesti, vaikka se toinen kuinka ärsyttäisi ja saisi savun nousemaan korvista. Vaikka aina pitäisi antaa negatiivinenkin palaute rakentavana, ei yliampuvana ja vihana, niin saattaisin jotain ottaa opiksenikin. Vihatekstiä tuskin kuitenkaan olisi kirjoitettu vain huviksi, vaan sen takia että joku ei nyt todellakaan miellytä.


Mitä jos saisit ostaa koko loppuelämäsi aikana vain yhden hevostavaran? Mikä se olisi?

Jos saisin omalla rahallani ostaa vain yhden hevostavaran, niin sillä ei oikeastaan olisi mitään väliä, sillä voisinhan vain pyytää vanhempiani maksamaan tarvitsemani tavarat, ja maksaisin summan heille takaisin. Jos kuitenkin näin ei kävisi, vaan saisin todella ostaa vain yhden hevostavaran koko loppuelämäni aikana, niin miettisin ainakin kymmenesti, mitä ostaisin. En ostaisi mitään heräteostoksia, tai mitään, mitä en todella tarvitse. Yrittäisin korjata kaikki rikki menneet hevostavarat itse, ja olla ehkä varovaisempi, ettei tavarat menisi rikki niin helposti. 

En oikein osaa vastata tähän kysymykseen, sillä jos vaikka tippuisin hevosen selästä huomenna niin, että kypärä menisi aivan mäsäksi, niin tietenkin ostaisin uuden, ja se olisi viimeisin hevostavara. Lähes kaiken oikeastaan voi korjata itse, mutta kypärä on tällä hetkellä ainoa hevostavara, minkä keksin, jota ei oikein itse voi korjata, ja se täytyy vaihtaa aina välillä.


Mitä jos saisit porttikiellon tallille?

En ikimaailmassa tekisi ainakaan tarkoituksella mitään niin tyhmää, että saisin porttikiellon tallille. Olen luonteeltani todella kiltti ja vastuuntuntoinen, joten pidän aina huolen, että tarvittavat hommat tehdään oikein. Vaikka olenkin hieman hajamielinen välillä, niin tallilla muistan lähes poikkeuksetta tehdä kaiken tarhan portin sulkemisesta hevosen ruokintaan. En myöskään ikinä tekisi tallilla ilkivaltaa, esimerkiksi leikkaisi hevosen häntää ilman lupaa, rikkoisi tavaroita tahallaan tai häiritsisi tuntia, esim. kiljumalla kentän laidalla. Jos kuitenkin porttikiellon tallille saisin, olisin erittäin hämmentynyt, mutta tuskin olisin saanut sitä syyttä. Se siis varmaan olisi oikein minulle tekemisieni tähden, mutta olisin varmasti silti erittäin harmissani, varsinkin jos porttikielto olisi elinikäinen. En näkisi enää minulle rakkaita hevosia, tai pääsisi ratsastamaan issikoilla pitkään aikaan.


Mitä jos esim. saisit neliraajahalvauksen, etkä voisi koskaan enää ratsastaa?

Neliraajahalvaus= johtuu aivoihin tai selkäytimeen kohdistuneesta vauriosta, jonka johdosta henkilö menettää osittain tai kokonaan kyvyn liikuttaa käsiä tai jalkoja. Neljän raajan halvautuminen.

Ratsastaminen on minulle henkireikä, ja rakastan sitä harrastusta. Jos saisin pysyvän neliraajahalvauksen, eli en voisi enää koskaan oikeastaan ratsastaa, kävellä, juosta, en tehdä mitään jaloillani, tai käsilläni. Ratsastus on vaarallinen urheilulaji, joten tällaisia onnettomuuksia, missä ihminen halvaantuu, sattuu valitettavasti välillä. Jos omalle kohdalle sattuisi näin, niin minulla tulisi hirveä ikävä ratsastusta ja sitä onnistumisen tunnetta, kun saa hevosen esim. kulkemaan täydellistä tölttiä, tai tehtyä täydellisen pysähtymisen. Jollain tapaa minulla tulisi ikävä myös epäonnistumisia, sillä mistä voisin enää saada niitä, ja oppia niiden kautta kohti onnistumisia.

Neliraajahalvauksesta huolimatta haluaisin käydä edes välillä tallilla katsomassa hevosia, ja moikkaamassa ainakin Brydjaa. Jos käteni toimisivat, voisin varmaankin hoitaa hevosia, joka jo se olisi huippu tärkeä juttu, sillä siten pystyisin säilyttämään edes jonkinlaisen yhteyden hevosiin. Jos en pystyisi liikuttamaan mitään neljästä raajasta, kävisin vain moikkaamassa siis hevosia. Voisin vain istua ja tuijottaa hevosia, sillä tallin hajun ja hevosten oleminen näkökentässä tekee minut onnelliseksi. Elämästäni kuitenkin puuttuisi ikuisesti jotain, ikuisesti tuntuisi, että minulta oltaisiin viety jotain suurta, eli ratsastusharrastus.


Brydja

Nauttikaamme siis kaikki siitä, jos meillä vain on mahdollisuus liikkua rajattomasti, ja liikuttaa kaikkia raajojamme varpaista nenänpäähän, ja käydä kuntomme puolesta ratsastamassa. Kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta. Kiitos kaikille kysymysten lähettäjille! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy tämä postaus. Tätä oli todella hauska toteuttaa, ja pääsi itsekin kunnolla pähkäilemään, mitä jos? 

Olin tiistaina eli eilen tallilla, koska oli hoitopäivä. Hoidin Brydjan ja tein paljon muita tallihommia. Pääsin myös kentälle hetkeksi kävelemään Brydjan kanssa ilman satulaa! Se oli todella hauskaa ja kivaa päästä pitkästä aikaa tuttuun ja turvalliseen, pehmeään selkään istumaan ja nauttimaan. Huomenna, torstaina, minulla on ratsastustunti. Toivon pääseväni Mosilla tai Seifurilla, sillä en ole mennyt kummallakaan pitkään aikaan. Kellä tahansa menen, toivottavasti tulee kiva tallipäivä!

-Pihla

4 kommenttia:

  1. Hyvä idea tälläinen postaus! Oli myös kiva kun perustelit vastauksesi kunnolla eikä vain yhdellä lauseella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mä kun paineilin sen kanssa että tulee liian lyhyitä vastauksia, mutta ilmeisesti ei! :D

      Poista
  2. Todella hyvin sait toteutettua tämän postauksen ja siulle lähetettyjä kysymyksiä jäin innolla odottamaan, mitä oikein mahdatkaan saada niistä aikaan, mutta kokonaisuudessaan tästä tuli oikein kiva ja hyvin suunniteltu sekä toteutettu postaus! Tykkäsin postauksen ideasta ja toteutustavasta sekä siitä, että olit malttanut kirjoittaa pitkät perustelut kysymyksien vastauksille. Todella hyvä postaus siis ja tästä voisi lukea toista osaa, jos tämän kirjoitus nappaa vielä jatkossakin! :)

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Aino! Kiva että tykkäsit postauksesta, sen ideasta ja toteutuksesta. Tätä oli kiva tehdä, joten voisin varmasti joskus toteuttaa toisenkin osan! :)

      Poista

Ennen kuin kysyt..
.. Muokkaan kuvani Adobe Photoshop Fixillä
.. Canon EOS 1300D ja iPhone 6 toimivat kuvausvälineinäni
.. Mikään blogissa esiintyvistä hevosista ei ole omistuksessani

Muista kommentoidessasi olla asiallinen! Positiiviset kommentit piristävät kirjoittajan päivää, mutta rakentava palaute on ehdottomasti tervetullutta, kunhan et lähde haukkumaan ketään tai mitään.