Varusteurheilija irti!

Ratsastusvarusteita ei voi koskaan olla liikaa, ainakaan melkein koskaan. Päätin viime viikolla käyttää joululahjaksi saamani lahjakortin Horzeen ja samalla myös vähentää kaappitilaa ja keventää rahapussin painoa tilaamalla muutamia oikeasti tarpeellisia ratsastusvarusteita itselleni. Olen toteuttanut blogissa viimeksi kunnollisen hevosostosten esittelypostauksen varmaan kesäkuussa, joten kun kerrankin tilasin jotain heppajuttuja vähän enemmän, niin ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja esitellä viimeaikaisia hevosostoksia teille täällä blogissa, ja kertoa niiden ensivaikutelman ja mahdollisesti ensimmäisten kokeilukertojen perusteella mielipiteitä ja arvioita.

Horze Mila -pääpanta

En yhtään tykkää käyttää kypärän alla pipoa ratsastettaessa, mutta kylmien säiden takia sellainen on lähes välttämätön, ellei halua palelluttaa korviaan totaalisesti. Päätin pipon sijaan kuitenkin tilata tällaisen pääpannan, sillä ajattelin sen olevan parempi ja sopivampi kypärän alle peittämään korvat. Tämä Horze Mila -pääpanta vaikutti pienen tutkinnan jälkeen oikein passelilta, joten päätin tilata sen. Tummansininen on yksi lempiväreistäni, ja mustan lisäksi pääväri omissa ratsastusvarusteissa, joten tietenkin tilasin tämän pääpannan sen värisenä, kun tummansininen sattui olemaan toinen värivaihtoehto. Pannan sisäpuolella on lämpimän ja pehmeän oloinen fleecevuori, ja päälliskangas on tummansininen, materiaalia polyesteri.

Pääpanta näyttää luonnossa juuri siltä, kuin sen pitäisikin näyttää netin perusteella. Pannan korkeus on 12 cm, ja ympärysmitta 48 cm. Se on ympärysmitaltaan juuri sopiva minulle, mutta korkeus on vähän liian pitkä omaan makuun. En ole koskaan samantapaista pääpantaa omistanut, joten en voinut tietää minkä pituinen olisi sopiva. Omaan makuun pääpanta on siis vähäsen liian pitkä, mutta muuten se vaikuttaa todella hyvältä ja lämpimältä.

+ juuri sopiva ympärys

+ vastasi odotuksiani

+ pehmeä ja lämmin fleecevuori

- turhan pitkä omaan makuun

Roeckl Roeck grip -ratsastushanskat

Vanhat ratsastushanskani olivat todella hyvät, ainakin siihen asti kunnes ne lähes repesivät kahtia peukaloiden kohdalta. Se niistä hanskoista, ja vaikka nyt ulkona ei tarkene ratsastaa muilla kuin toppahanskoilla, tilasin jo nyt uudet ratsastushanskat kesälle, tai no plussakeleille. Pitkään haaveenani ovat olleet Roecklin ratsastushanskat, joten päätin repäistä ja tilata sellaiset minulle. Olen kuullut niistä todella paljon hyvää, joten toivon niiden olevansa hintansa arvoiset, sillä kyseiset hanskat eivät olleet mitkään halvat, vaikka niistä saikin vähäsen alennusta.

Tilasin nämä hanskat värissä antrasiitti, eli aavistuksen rusehtavan harmaa mustilla yksityiskohdilla. En säiden takia ole päässyt vielä testaamaan kyseisiä hanskoja ratsastuskäytössä, mutta kädessä ne ainakin tuntuvat todella hyviltä. Ne mukautuvat käden liikkeeseen, eivätkä ole laisinkaan jäykät, ja juuri täydellisen kokoiset (koko 8). Pidän hanskojen ulkonäöstä, sillä ne ovat ihanan yksinkertaiset pienillä mustilla yksityiskohdilla. Toivottavasti ne kestävät pitkään, ja muutenkin täyttävät odotukset itse ratsastaessa, ja pitävät hyvin, jottei ohja lähde löystymään käden otteesta.

+ mukautuvat hyvin käteen, eivät ole jäykät
+ mukavat kädessä, eivät hierrä
+ yksinkertaiset ja tyylikkäät
- kallis hinta

Horze Adult Tip Toe -ratsastussukat

Kyseiset ratsastussukat ovat minulle jo ennestään hyvin tutut. Horzen Adult Tip Toe -ratsastussukat ovat olleet ihan luotto- ja lempiratsastussukkani jo pitkään. Edellisten sukkien toinen pari meni pohjasta rikki, joka on kylläkin ihan ymmärrettävää lähes vuoden käytön jälkeen. Sukkien ollessa alessa ajattelin tilata saman tien uudet, sillä nämä sukat ovat mukavan lämpimät, ja kun niiden päälle vetää vielä villasukat, ei varmasti varpaat palele ratsastustunnilla. Siksi ne ovat varsinkin talvella ihan lempisukkani ratsastukseen, sillä ne jalassa ei tarvitse palella.

Sukat ovat kokomustat, mutta molempien sukkien molemmilla sivuilla lukee pitkittäin valkoisella ja melko isolla "Horze" , mutta z-kirjain on tietenkin punaisella. En sukissa pidä Horzen logosta niin suurella ja monta kertaa, se voisi olla ihan hyvin molemmissa sukissa vain yhdellä puolella minusta. Muuta valittamista sukissa ei olekaan, ja brändäystä tuohan vain on, tosin mielestäni liian suurta. Sukat ovat kuitenkin jo lähteneet käyttöön, ja ovat ihan yhtä hyvät kuin aikaisemmatkin,

+ kestävät
+ lämpimät
+ yksinkertainen ulkonäkö
- Horzen logot suurella monta kertaa molemmissa sukissa
    > turhan vahva brändäys

Horze Active -kokopaikkaiset ratsastushousut

Tämäkin tuote on minulle jo ennestään tuttu. Omistan yhdet Horze Active -ratsastushousut tummansinisinä. Ne ovat olleet ihan tajuttoman hyvät, joten päätin tilata toiset samanlaiset mustina, sillä tarvetta niin hyville mustille ratsastushousuille oli. Housut ovat aika ohuet, joka on suuri plussa kesälle, ja talvellakin ne menevät, kun niiden alle vetää legginssit. Ratsastushousut ovat hyvän napakat niin vyötäröstä kuin  jaloista, eikä lahkeissa ole niitä ärsyttäviä tarroja, niin kuin joissain Horzen pöksyissä.

Tilasin housut siis värissä musta, sillä minulla oli todella tarvetta hyville mustille ratsastushousuille, ja housujen vielä ollessa alessa päätin tilata ne. Kyseiset ratsastushousut ovat silikoni- ja kokopaikkaiset, jotka eivät ole hevosen selässä liukkaat satulalla tai ilman. Ne ovat todella yksinkertaiset ja napakkuudestaan huolimatta mukavat jalassa. Nämä housut ovat minulle lähes täydelliset, ja parempia yhtä halvalla saa tosissaan etsiä!

+ tyylikkäät ja yksinkertaiset
+ napakat, mutta mukavat jalassa
+ eivät luista, ja mukautuvat hyvin liikkeeseen
+ halvat, siitä huolimatta hyvät ja laadukkaat
+ melko ohuet, mutta menevät myös talvella legginsien kanssa

Toivottavasti kaikki tuotteet tulevat olemaan käytössä hintansa väärtejä, eikä niiden osto mene hukkaan. Tästä postauksesta voi kyllä päätellä, mitkä ovat teemavärejäni ratsastusvarusteissa, ei ainakaan musta, tummansininen ja harmaa..! Ja vaikka voisi luulla, että postaus on tehty yhteistyössä Horzen kanssa, niin ei ole, vaan satuin löytämään sieltä kaiken tarpeellisen ja saamaan sinne muutamia lahjakortteja.

Minulla ei ollut tällä viikolla ollenkaan ratsastustuntia, sillä juuri torstaina sää vaihtui äkisti ja vesi sulatti lumet pois. Kenttä meni aivan kamalaan kuntoon, eikä siellä olisi voinut tehdä muuta kuin kävellä suoraa uraa, joten tunti peruttiin, ja aivan sama juttu perjantaina. Ratsastuksenopettajani oli muistanut, että olisin tullut vasta perjantaina tunnille, eikä muistanut ilmoittaa minulle torstaina tunnin olevan peruttu, joten menin tallille, jossa sain tietää tunnin olevan peruttu. Jäin siis auttelemaan tallihommissa, mm. hoidin Brydjan. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille, kerro kommenteissa ihmeessä mielipide postauksesta ja oletko sinä tehnyt viimeaikoina jotain hyviä heppaostoksia?

-Pihla

Rentous ja hyvä kevennys - kevätkauden tavoitteet

Sain Tuhatta & Sataa -blogin Idalta ehdotuksen, ja Porkkanan voimalla -blogin postauksesta idean toteuttaa omassa blogissani postauksen, jossa kertoisin tavoitteitani tulevalle kevätkaudelle. Tämä postaus on siis tavoitepostaus, jossa listaan tavotteitani hevosjuttujen suhteen pienillä perusteluilla ja selityksillä. Onko tavoitteenani saada parempi kevennys vai kenties päästä kilpailemaan? Se selviää postauksessa, joten pidemmittä puheitta siirrytään kevään tavoitteiden pariin!

Örk

Muista rentous

Olen havainnut viime aikoina ongelmakseni jännityksen. En tarkoita jännitystä, jolloin perhosia liipottaa vatsassa ja pelottaa, miten tunti sujuu, vaan lihasten jännitystä. Havahdun usein ratsastustunneilla siihen, että minulla on olkapäät korvissa ja jalat ihan jännittyneinä. Tämän ongelman haluaisin korjata kevään aikana, eli oppia ratsastamaan rennommin. Oma rento istuntani rentouttaisi myös hevosta, joka veisi avut paremmin läpi ja askellajit olisivat puhtaammat, kun hevonen ei kulkisi itse jännittyneenä ja selkä kovana.

Ongelmanani on myös ollut taivaisiin nousevat kantapäät, joka johtuu juurikin siitä, etten muista pitää jalkaa (ja muuta kehoa) rentoa. Kun jalat ovat reidestä pohkeeseen asti rentoina, niin jalat ovat myös nilkasta varpaidenpäihin asti rentoina, jonka takia kantapää pysyy hyvässä tasossa, sillä rentona jalka ei lähde nousemaan ylöspäin, ainakaan niin helposti tai paljoa. Siispä ensimmäisenä tavoitteena on: muista rentous ratsailla, äläkä jännitä lihaksia liikaa.

Sopivan pituiset jalustimet ja hyvää kevennystä

Olen tottunut pitämään jalustimet ratsailla melko pitkinä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että pitkät jalustimet ovat hankaloittaneet kevennystäni. Olen keskittynyt ravissa kevennykseen viime kuukausina paljon, ja olen havainnut sekä löytänyt hyviä vinkkejä kevennyksen helpottamiseen ja parantamiseen. Oikean kevennyksen löytäminen ei ole koskaan ollut minulle hankalaa, olen vain selästä tuntenut, mikä on sen kierroksen oikea kevennys. Hyvän kevennyksen löytäminen on puolestaan ollut haaste. Kevennän yleensä liian korkealle niin, että irtoan satulasta ihan hirveästi. Ajatus siitä, että hevosen korvissa ja omassa navassani on magneetti ja ne ikään kuin vetävät toisia puoleensa, ja kevennyksen kuuluu mennä enemmän hevosen korviin kuin taivaaseen päin, on auttanut matalampaan ja rauhallisempaan kevennykseen ravissa.

Jalat ovatkin edelleen ongelma keventäessä. Pidän jalustimia yleensä turhan pitkinä, joka haittaa kevennystä, sillä jalustinten ollessa liian pitkät, en pääse kunnolla ponnistamaan keventäessä, ja jalat heiluvat sinne tänne hirveästi. Liian pitkillä jalustimilla myös kantapää nousee helpommin liian ylös, jonka mainitsinkin olevan ongelma minulle. Kevään aikana siis haluan ottaa tavoitteeksi oppia sen, etten pitäisi jalustimia liian pitkinä, ja hallitsisin ravissa jalkani heilumista paremmin, eli, että jalkani pysyisivät keventäessä omilla paikoillaan, ja liike kevennykseen lähtisi ihan varpaista asti, ja jatkuisi aina keskivartaloon asti.

Liian pitkät jalustimet, jonka huomaa siitä, etten pääse ponnistamaan hyppyyn kunnolla. (c) Aaria S.

Pohjeavut oikeaan kohtaan

Katse ja kädet minulla on suhteellisen hyvin hallussa. Osaan yleensä suunnata katseen aina tehtävissä eteenpäin, enkä jää tuijottelemaan omia käsiä tai hevosen kaulaa. Kädet osaan pitää suhteellisen hyvin paikoilla, ja kyynärpään sopivassa kulmassa, vaikka välillä havahdunkin siihen, kuinka minulla on olkapäät korvissa lihasten jännittämisen takia. Kuten postauksen aikana on saattanut ilmetä, niin jalat ovat tällä hetkellä kuitenkin enemmän minulle ongelma, ja tässä olisi yksi pulma lisää. Minulla on nimittäin tapana antaa pohjetta aina hirveän taakse niin, että jalka polvesta alaspäin menee hirveästi koukkuun, koska vien sen niin taakse.

Siispä kolmanneksi tavoitteeksi kevään aikana pitää jalan paremmin paikoillaan aavistuksen satulavyön takana, ja siitä kohdasta antaa pohkeita tarvittaessa hevoselle, enkä viedä jalkaa niin paljoa taaksepäin, jotta pohjeavut menisivät paremmin hevoselle läpi.

Istunnan merkityksen miettiminen tehtävissä

Yleensä ihan vain kokouraa mentäessä, kun voi keskittyä vain omaan istuntaan ja hevosen askeleisiin, eikä tarvitse huolehtia sen suuremmista tehtävistä (kuten kiemuraurista, puomeista yms.) niin koko paketti katseesta kantapäihin sujuu suhteellisen hyvänä. Keskityn ihan vain kokourallakin kuitenkin yleensä enemmän hevosen menoon ja puhtauteen, kuin omaan istuntaani. Tavoitteeksi voisin ottaa siis ensin miettiä istuntaani, ja sitten hevosen liikkeitä, sillä hevosen huonoon menoon saattaa piillä syy omassa istunnassani. Siispä haluan jatkossa aina alkaa ensin miettimään omaa istuntaani, jos joku ei suju, sillä ihan vain ryhdin korjaaminen paremmaksi saattaa auttaa ongelmaan.

Vaikka kokouralla kaikki sujuisi hyvin, hevonen kulkisi puhtaana ja oma istunta olisi kunnossa, niin tehtävissä pitää taas ottaa yksi asia lisää huomioitavaksi, nimittäin tehtävän ratsastaminen. Kun sitä alkaa miettimään ja hiomaan, niin yleensä en keskity istuntaani taaskaan ollenkaan, vain tehtävän tekemiseen, jolloin se ei yleensä suju. Tavoitteeksi siis otan myös hyvän istunnan säilyttämisen tehtävissäkin. Vaikka alkaisinkin keskittymään vain tehtävään (esim. pääty-ympyrään), joka ei sujuisi lainkaan, niin otan ainakin tavoitteeksi muistaa aina ensiksi miettiä, vaikuttaisiko jokin istuntani epäkohta tehtävän huonoon kulkuun, ja tarvittaessa korjata istuntaani paremmaksi.

Sujuvammat laukannostot ja istunta laukassa

Emme ole laukanneet tunneilla kunnolla pitkään aikaan - johtuen jäisistä pohjista kentällä, sillä maneesia meidän tallilla ei valitettavasti ole. Kevään tullessa, lumien sulaessa ja pohjien parantuessa, kun voi laukata enemmän hyvillä pohjilla, haluan alkaa miettimään laukannostoja, ja saada niistä sujuvampia. Haluan myös parantaa istuntaani laukassa, sillä yleensä keskityn liikaa laukkaan, enkä istuntaani siinä, yllätys. Alan hiomaan laukkaistuntaa pikku hiljaa eri osa-alueilta. Katse minulla pysyy yleensä hyvin menosuuntaan laukoissa, mutta oikeastaan kaikessa muussa onkin melko paljon parannettavaa.

Herkku

Edes yhdet kisat

En ole itse kovinkaan kilpailuhenkinen ihminen, mutta pidän silti kovasti ratsastuskisoista. Jos meidän tallilla vain kevätkauden aikana järjestetään jotkin kisat, niin otan tavoitteeksi osallistua niihin, ja päästä kisaamaan edes kerran kevätkauden aikana.

Kehitystä Örkin kanssa

Örk on tällä hetkellä saikulla turvonneen takajalan takia, mutta voisin sanoa, että se palaa tunneille kuukauden sisään. Kun se palaa tunneille, toivon pääseväni menemään sillä kevätkauden aikana paljon, koska haluaisin kehittyä sen kanssa enemmän. Ennen Örkn saikkua pääsin menemään sillä syys-lokakuusta alkaen melko paljon, jonka aikana me kehityimme ratsukkona jo jonkin verran. Toivon, että pääsen menemään sillä vähintään yhtä paljon kevätkauden aikana, sillä haluaisin päästä sen kanssa kehittymään eteenpäin. Örk on juuri minun tyyppinen hevonen: kiltti ja osaava varustettuna sopivalla määrällä haastetta. Meillä synkkaa aika hyvin, joten toivon, että pääsen sen kanssa vielä paljon pidemmälle, kehittymään itse ratsastajana sekä ratsukkona Örkin kanssa.


Hiljaa hyvä tulee, ja onneksi kevätkausi kestää kesäkuun lopulle saakka. Minulla on runsaasti aikaa alkaa pikku hiljaa toteuttamaan tavoitteitani. Nämä tavoitteet eivät ole mitään bucket list -tyyppisiä, eikä tavoitteita ole tarkoitus toteuttaa muutamassa kuukaudessa. Kaikkien tavoitteiden jatkuvaan toteuttamiseen ja onnistumiseen menee vuosia, mutta kaikissa mainitsemissani tavoitteissa toivoisin tämän kevätkauden aikana edistyväni edes vähäsen. Toivottavasti seuraavaa tavoitepostausta tehdessäni, todennäköisesti ensi syksynä tuntien ja syyskauden alkaessa kesätauon jälkeen voin ylpeänä todeta olevani kehittynyt, ja parannusta koko ratsastuksen, erityisesti näiden mainitsemieni asioiden suhteen on havaittavissa!

Mosi

Toivottavasti tavoitepostaus oli hyvä ja mielenkiintoinen. Itse pidin tämän kirjoittamisesta, ja tavoitteita listatessa piti ihan miettiä, mitä haluankaan parantaa ja saavuttaa kevätkaudella realistisesti. Eilen tiistaina minulla oli hoitopäivä, ja oli jälleen tosi kivaa. Tämä postaus tulee julki keskiviikkona 24.1, joten huomenna torstaina minulla onkin ratsastustunti. Viime viikon tunnin menin Mosilla, joka sujui ihan ok, tosin Mosilla oli hieman kiire ja tunti oli vähän häsläystä. Hevostoiveita huomisen tunnille ei oikeastaan ole. Suunnittelimme kaverini kanssa ottavamme joku viikonloppu kaksarin, eli tunnin, jolla menemme vain me kaksi. Jos se toteutuu, kirjoitan kyseisestä tunnista ehdottomasti postauksen, ja sille kaksaritunnille toivoisin pääseväni Impillä, sillä en ole koskaan mennyt sillä! Mukavaa keskiviikkoa, mitä teidän kevätkauden tavoitteisiin kuuluu?

-Pihla

Haastattelussa esteratsastaja Viivi Riikonen

Hevosharrastajien haastattelujen muodostama postaussarja, on ollut blogissani ehdottomasti yksi suosituimmista sarjoista. En edes muista, milloin olisin viimeksi toteuttanut haastattelupostauksen blogiin. Lähes puolen vuoden jälkeen postaussarja saa kuitenkin jatkoa, sillä tänään on luvassa haastattelupostaus! Tällä kertaa haastatteluun valikoitui aiheeksi esteratsastus, ja sen lajin parissa pyörivä Viivi Riikonen. Blogini haastattelut on toteutettu yleensä tarinamuodossa, ja sama tapa toistuu myös tässä postauksessa. Toivottavasti pidätte!

Viivi ja Riona

Viivi Riikonen on ratsastusharrastaja toisessa sukupolvessa - lieneekö into hevosiin periytynyt hänen äidiltään, joka aloitti ratsastuksen noin kolmekymmentä vuotta sitten. Viivi itse on 14-vuotias tyttö, joka toteuttaa ratsastusharrastusta vuokraponinsa Maltin, jonka estepilottina Viivi toimii, ja ratsastuskoulun hoitoponin Rionan kanssa. Viivi ratsastaa siis Maltin lisäksi ratsastuskoulu Hubertuksen tunneilla kaksi kertaa viikossa, jonka lisäksi hän valmentautuu satunnaisesti esteillä.

Viivin lajina toimii esteratsastus. Hän kuvailee itseään rohkeaksi, sanavalmiiksi ja yritteliääksi. Esteratsastuksesta tulikin Viivin mielestä juuri hänen juttunsa luonteensa, etenkin rohkeutensa vuoksi, sillä siinä lajissa riittää vauhtia ja joskus vaarallisiakin tilanteita. Hän ei myöskään ole rimakammoinen. Viivi ei koskaan halua antaa periksi, vaan hän tahtoo aina yrittää uudelleen, vaikka kaikki menisikin päin puuta. "Ehkä minussa on vähän hurjapään vikaa" toteaa Viivi. Hän sanoo myös haluavansa olla kaikkien kaveri, että jokaisella olisi edes yksi ystävä, jolle puhua luottamuksella, ja samalla vastustaa kiusaamista yms. nälväilyä ja syrjimistä. Viivin sanavalmiudesta on etenkin tässä asiassa hyötyä. Hän tietää hyvin miten suhtautuu kiusaamisen - ja kohta tietävät myös kiusaajat.

Viivi ja Riona

Tällä hetkellä Viivi työskentelee kaikista eniten hoitoponinsa Rionan kanssa. Riona, oikealta nimeltään Doyher Rioghnach on vasta 9-vuotias connemaranponitamma, joka on hyvin persoonallinen ja vahvalla luonteella varustettu poni. Rionan kanssa Viivi on oppinut sen, että jokainen hevonen erilainen ja jokainen niistä kaipaa sellaista kohtelua, johon ne ovat tottuneet; jos esimerkiksi Rionan hakee karsinasta väärällä tavalla, se on koko hoitamisen ajan kiukkuinen ja ärtyisä, siksi Viivillä on omat tavat, kuinka hän hoitaa asiat sen kanssa.

Rionalla on Viivin mielestä todella kiva hyppy ja hyvä tekniikka, mutta esimerkiksi kisoissa sen suoriutuminen riippuu myös paljon ratsastajasta. Jos ratsastaja muistaa olla huolellinen, ponikin on. Välillä Riona osaa olla kiukkuinen, jolloin sitä pitää osata komentaa ihan kunnolla, muuten se possuilee koko ajan. Viiville Riona ei hirveästi uskalla mitään tehdä, sillä poni tietää Viivin tietävän sen metkut, mutta pienemmille aloittelijoille se osaa hoitotoimenpiteissä temppuilla ihan kunnolla. Ratsastaessa Riona on puolestaan pienemmille todella kiltti, mutta kokeneenkin ratsastajan kanssa se toimii hyvin ja onkin aika osaava oikeastaan kaikilla osa-alueilla. "Rionalla jokainen päivä ja ratsastus on erilainen, siksi sen kanssa on aina niin hauskaa!" kertoo Viivi.

Viivi ja Riona

Viivillä on ratsastushistoriaa takana jo yhdeksän vuotta. Sitä ennen hän köpötteli pikkuponien selässä satunnaisesti, mutta 7-vuotiaana sai viimein tahtonsa läpi, ja pääsi aloittamaan alkeiskurssin. Näistä päivistä Viivi sai hyviä muistoja, ja oppi ratsastuksen sekä hevosenhoidon perusteet. Kun Viivi oli ratsastanut jonkin aikaa, hän pääsi viimeinkin hyppäämään. Hän aloitti tietysti ihan pikkuisista pystyistä ja ristikoista, mutta alusta alkaen esteiden hyppiminen on ollut hauskaa, vaikkei hän harrastevuosien alkupuolella ollutkaan tarpeeksi vanha estevalmennusryhmään.

Vuonna 2015 Viivi ratsasti ensimmäisissä kilpailuissaan: clear round -arvostelumenetelmällä olevan 40cm korkean radan, joka silloin tuntui hänestä tietenkin isolta ja jännittävältä. "Jostain jokaisen on kuitenkin aloitettava. Tuntuu huimalta olla edennyt näinkin pitkälle" toteaa Viivi. Seuraavat kisat olivatkin hänellä jo 60cm korkeilla radoilla, ja siitä koko homma sitten hänen sanojensa mukaan kunnolla lähti. Viivi siirtyi ratsastamaan estepainotteiseen ryhmään, josta noin vuoden päästä hän pääsi tutustumaan Fiona-nimiseen hevoseen, joka vei Viiviä eteenpäin aimo harppauksin, ja he pääsivät yhdessä voittamaan jopa yhden 60cm luokan! Ne jäivät kuitenkin harmillisesti heidän viimeisiksi, ja samalla ensimmäisiksi kisoiksi, sillä Fiona menehtyi kesällä 2016.

Viivi ja Riona

Kesän 2016 jälkeen asiat muuttuivat merkittävästi: Viivi aloitti syksyllä estevalmennusryhmässä, jossa hänen ratsukseen valikoitui yllätyksenä Riona. Aluksi hän ei pitänyt oikein koko ponista, sillä mikään ei oikein sujunut. Sen kanssa Viivi hyppäsi ensimmäisen 80cm luokan, joka ei mennyt kovin hyvin. Se kuitenkin motivoi häntä ratsastamaan Rionaa yhä paremmin. Kesän 2017 alussa Viivin suuri haave toteutui: hän pääsi kisaamaan Rionalla Takkulassa tuntiratsastajien estemestaruudesta. Odotukset heihin eivät olleet muilla kovin korkealla, mutta Viivi ja Riona taisivat yllättää kaikki päästessään 10:lle sijalle mestaruusluokassa! Syksy sujui Viivillä treenatessa, ja lokakuussa hän pääsi tutustumaan Malttiin, jonka estepilotiksi hän päätyi aika yllättäen. Viivi sanoo Maltin olleen ihana lisä siihen kaikkeen, ja joulukuun aluekisoissa heille napsahti yllätysvoitto: heistä tuli Hubertuksen ponimestareita vuosimallia 2017, ja koko luokassa he olivat kuudensia!

Esteratsastus alkoi kiehtoa Viiviä siis jo ihan pikkulikkana, sen vauhti, ja se, kun hevoset suorastaan lensivät esteiden ylitse. "Siitä tuli vain sellainen olo, että hei, minäkin haluan tuonne, haluan oppia lentämään!" toteaa Viivi hauskasti. Viivin tallin silloiset "isot tytöt" hyppäsivät juurikin estevalmennuksissa, joka häntä kiehtoi kovasti. Tämä vuosi 2018 on hänen kolmas tavoitteellinen kilpailuvuosi. Kuten jo kävi ilmi, Viivi aloitti pikkuluokista (40-60cm) ja eteni siitä pikkuhiljaa ylöspäin. Nykyään hän kilpailee Maltin kanssa pienempiä 1-tason luokkia, mutta tavoitteena on edistyä pidemmälle koko ajan. Rionan kanssa Viivi kilpailee sekä 2- että 1-tasolla. Päätavoitteet kohdistuvat hänellä tietysti isompiin aluekilpailuihin, mutta Viivi käy myös oman tallin pienemmissä kisoissa keräämässä kokemusta.

Viivi ja Riona

Parasta esteratsastuksessa on Viivin mielestä se, kun on selvinnyt jostakin haasteesta, oli se sitten rata kilpailuissa tai vaikka tavallista korkeammat esteet. Itsensä ylittämisestä, ja hyvästä suorittamisesta tulee Viiville huippu hyvä olo, kun huomaa, että hei, homma hoitui hyvin! Viiviä innostaa myös aina nousta satulaan uuden päivän tullen ja tietää, että mitä ikinä seuraavan tunnin aikana on tehtävä, tulee olemaan mahtavaa ja oppii aina jotain uutta, vaikeuksien kautta tai ilman niitä. Viivistä laji on mahtava ihan kokonaisuutenakin.

Viivin ja Rionan tavoitteena tämän kevätkauden lopussa on päästä starttaamaan edes yhdessä 90cm luokassa. "Olemme kehittyneet ihan hurjasti siitä, kun aloitettiin, ja mielestäni on aika tarttua uusiin haasteisiin, tässä niistä siis yksi" toteaa Viivi fiksusti. Maltin kanssa Viivillä on tavoitteena päästä tutustumaan hiukan isompiin kilparatoihin, mutta pitää meininki kuitenkin rentoja, jotta poni saa mukaansa positiivisia kokemuksia. Viivistä olisi myös ehdottoman tärkeää kasvattaa hänen ja Maltin välistä luottamusta, sekä kartoittaa Maltin taitoja estepuolella. Nyt ollankin jo kevättalvessa 2018, ja Viivin mukaan tiukka treeni sekä Rionan että Maltin kanssa jatkuu samaan malliin, ja pitää vain katsella, mitä treeni tuo heille tullessaan, oli se hyvää tai huonoa.

"Pidemmällä tähtäimellä olen miettinyt, että olisi mahtavaa saada mahdollisuus kilpailla isompia luokkia esimerkiksi EM-tasolla. Siihen on tietysti vielä pitkä matka ja varmasti myös kovan uurastuksen takana, mutta ei sitä koskaan tiedä. Jos tavoitteet eivät ole niin kovat, että muut eivät naura niille, ne eivät ole tarpeeksi kovia" haaveilee Viivi.

Viivi ja Maltti, (c) Tiia K.

Kymmenen vuoden päästä Viivi kuvittelee olevansa kilpailemassa joitakin isompia luokkia kansainvälisissä kilpailuissa. Hän ei itse pidä sitä mitenkään mahdottomana, se vaatii vain kovaa työtä ja varsinkin sellaisen hevosen, joka kykenee auttamaan häntä kohti tavoitteitaan, joka on aivan totta. Ratsastajana Viiviä inspiroi tällä hetkellä eniten Anna-Julia Kontio. Viivi pitää kovasti hänen tavastaan ratsastaa, ja hänen hevosensa ovat Viivistä aivan upeita, ja niinhän ne ovat! "Anna-Julia on juurikin sellainen ratsastaja, jota on helppo ihailla" toteaa Viivi.

Tärkeää Viivistä esteratsastajana on muistaa, ettei kannata lannistua, vaikkei aina onnistukaan niin hyvin treeneissä tai kisoissa. "Virheitä sattuu aina, mutta niistä kannattaa vain ottaa opiksi ja yrittää uudelleen. Se on tapa, miten minä olen oppinut paremmaksi ratsastajaksi. Jos olisin luovuttanut ensimmäisiin virheisiin, en olisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. Leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!" neuvoo Viivi.

Viiville on ollut myös tärkeää muistaa, ettei esteiden korkeus ole tärkeintä. Harjoittelemalla hyppäämistä pienemmillä esteillä pystyy helposti kehittämään omaa asentoa ja tekniikkaa. Kun on harjoitellut tarpeeksi pienemmillä esteillä, sen jälkeen myöskään isompien esteiden hyppäämisestä ei aiheudu ongelmaa. Viivi sanoo olevansa aina ajatellut, että on parempi oppia perusasiat hyvin ja ratsastaa siististi kuin aloittaa turhan isoilla esteillä ilman hyvää tekniikkaa ja istuntaa.

"Älkää lannistuko pienistä virheistä ja epäonnistumisista, virheet opettavat tekemään asiat uudelleen- paremmin!"

Viivi ja Riona

Super suuri kiitos Viiville haastattelusta, ja ihanan pitkistä vastauksista. Haastateltavan pitkät, monipuoliset ja panostetut vastaukset ovat aivan ihania, sillä niistä on paljon helpompi muovata postaukseen sopivaa tekstiä, kun on niin paljon tietoa! Viivi pitää myös super kivaa blogia, jonka löydät täältä. Toivottavasti teille lukijoille maittoi pitkästä aikaa kunnollinen haastattelupostaus, tällä kertaa esteratsastuksesta. Minä ainakin pidin todella paljon tämän toteuttamisesta. Jos teillä on ehdottaa tuleviin haastattelupostauksiin aiheita (ja haastateltavia) niin kommentoi alas toiveesi.

Tiistaina minulla oli perinteisesti hoitopäivä, joka sujui hyvin. Hoidin Brydjaa, täyttelin hevosten vesiä, hain hevosia tarhoista yms. tallihommia. Oli todella kivaa, ja huomenna, perjantaina menen taas tallille, kun on ratsastustunti. Haluaisin mennä taas Toukalla, tai vaikkapa Seifurilla. Örkillä en voi mennä, sillä se on pienellä saikulla, koska sitä on joku hevonen potkaissut tarhassa hokkikaviollaan jalkaan harmillisesti. Onneksi Örk ei onnu, jalka on vain vähän turvonnut, mutta se saa varmuuden vuoksi lyhykäisen loman tunneilta. Toivottavasti sen jalka paranee pian! Okein mukavaa torstaita kaikille, pidittekö te pitkästä aikaa tällaisesta haastattelupostauksesta?

PS. jos aikaisemmat haastattelupostaukset kiinnostavat, niin vammaisratsastaja Jennyn haastatteluun pääset tästä, raviurheilija Pinjan haastatteluun tästä, ja working equitationia harrastavan Saaran haastatteluun tästä!

Viivi ja Riona

-Pihla