torstai 29. maaliskuuta 2018

Täydelliset, ja ei niin täydelliset hevoskuvat

Sosiaalisiin medioihin, kuten Instagramiin jaetaan yleensä vain ne parhaimmat ja onnistuneimmat hevoskuvat, mutta rakkaat ja ihanat nelijalkaiset ystävämme osaavat eläiminä näyttää kuitenkin ne toisetkin puolensa. Tässä postauksessa päästään pintaa syvemmälle katsomaan, mikä on hevoskuvien toinen puoli, ja millaisia kuvia söpöjen poseerausotosten lisäksi kuvauksissa ja muissa tilanteissa hevosten kanssa yleensä saadaan ainakin muutama. Postaukseen sain idean Aadan blogista Askel lähemmäs unelmia. Luvassa siis kuvapostaus täynnä hulvattomia kuvia, nauttikaa!


"Mutta kun kutittaa niin vietävästi!"

"Vrumm olen sairaan nopee poni, joka hyppää korkeuden sijaan pituutta!"

"Ei vois vähempää kiinnostaa. Lepuutan ihan vähän silmiäni vaan"

"Kato, saan väännettyä kielen joka ilmansuuntaan"

"Mitä sitruuna sanoi kun se jäi auton alle? Ei mitään se vaan tirskahti"

Tässä kumpikaan ei enää tiennyt, mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä.

Avaa kuva isoksi klikkaamalla, ja zoomaa ratsastajaan. Niinpä, ja kummituksia ei muka ole olemassa.

"Näytät ihan roskalta, voinko mä viedä sut ulos?"

Ei näin...

.. ei näinkään..

.. okei, luovutan. 

"Hmm, harjoittaakko ratsastajan lentotaitoja vai ei?"

"Voi kun turvaliivi on niin huonosti"

"Päätin esteiden lomassa harjoittaa ilmavujitsua!"


Kaikki kuvat lukuun ottamatta Brydjan hassuilukuvaa, ovat 2017 kesän leiriltä. Aina sitä ei onnistu hevosen kanssa täydellisesti, mutta näistäkin hetkistä voi saada todella hauskoja, ja hienojakin kuvia. Kaikki kuvat olivat kieltämättä hauskoja, mutta mikä/mitkä mahtoivat olla teidän lukijoiden omia lempikuvia? Kommentoi se alas! Minulla oli tänään viikon viimeinen koulupäivä, sillä perjantaista ensi maanantaihin on lyhykäinen pääsiäisloma. Viikonloppuna vaihtuu myös kuukausi marraskuusta huhtikuuhun. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että on enää reilu viikko Tampereen Hevoset-messuille. Näillä näkymin olen menossa sinne sunnuntaina. Siihen liittyviä postauksia tulossa omaan, sekä Playsson.netin junnutiiminkin blogiin tästä viikonlopusta alkaen. Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!

-Pihla

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Ennakkoluuloista huolimatta..

..kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Minulla oli torstaina 22.3. ratsastustunti, jonka menin issikkaori Herakleksella, eli Herkulla. Oripojan kanssa viimeisin tunti viime syksyllä oli mennyt niin penkin alle, että ihan petyin, kun nimeni perässä tuona päivänä tuntilistassa luki Herkku. Positiivinen kuitenkin kun olen, lähdin tunnille toiveikkaana. Ratsastuksenopettaja kertoi Herkulla olevan kevättä rinnassa, eli reippautta toivottavasti riittäisi. Yhteistyö meillä ei yleensä oikein suju, mutta Herkku pääsikin yllättämään minut täydellisesti. Tämä on tuntipostaus viime torstain ratsastustunnista Herkulla, kun ohjelmaan kuului loistavia tölttilisäyksiä, hyviä väistöjä ja reippaita ravipuomeja.


Herkku ja minä, (c) Siiri Levä

Saavuin tallille vähän viiden jälkeen. Hain Herkun tarhasta ja laitoin sen kuntoon tuntia varten. Uusi, HHF:stä ostamani musta harja pääsi testiin viimein tänään, ja se paljastui todella hyväksi. Herkku on ehtinyt jo vaihtaa melkein kokonaan kesäkarvaan, joten valtavalta määrältä irtokarvaa kerrankin vältyttiin! Lähdimme hieman ennen kuutta tuntilaisten kanssa kohti kenttää, ja kävelimme alkukäynnit. Herkku tunti mukavan reippaalta sekä rennolta alusta alkaen, joka oli erittäin hyvä merkki. Tunnin aiheena oli temponvaihtelut, puomit ja väistöt. Aloimme alkuverryttelyksi tekemään siis loivaa kiemurauraa toisella pitkällä sivulla, jonka varrella oli kaksi puomia peräkkäin. Ne piti ylittää, ja sen jälkeen lähteä lyhyeltä sivulta C-kirjaimesta hieman uran sisäpuolelle. Uran sisäpuolella käveltiin pieni matka, jonka jälkeen piti väistättää hevonen takaisin uralle, toiselle pitkälle sivulle.

Herkun kanssa otin melko hyvän ohjastuntuman heti alkuun, sillä sen kanssa niin on paras tehdä. Puomit sujuivat todella hyvin, ja saimme oikeastaan joka kerta hyvät ylitykset ja välimatkat puomien välissä. Sain ohjeeksi taivutella Herkkua paljon varsinkin kulmissa, ja pitää sen aktiivisena erityisesti ohjalle. Mitä enemmän sillä on tekemistä, sitä paremmin se pysyy reippaana ja aktiivisena. Väistöt sujuivat myös todella hyvin alkuverkassa. Herkku kuunteli hyvin väistättäviä apuja, ja liikkui myös ihan kivasti eteenpäin. Pian aloimmekin jo tölttäämään. Siinäkin koetin mahdollisimman hyvin taivutella Herkkua ja keksiä sille tekemistä tehtävien välissä. Pitkillä sivuilla tein parin askeleen väistöjä, ja lyhyillä sivuilla taivuttelin sitä varsinkin sisäänpäin paljon. Näin se pysyi kivan reippaana. Yleensä tölttijutut eivät oikein meillä ole sujuneet, mutta tällä kertaa ne sujuivat ihan super hyvin! Pääsin eteenpäin potkimisen sijaan oikeasti ratsastamaan tölttiä ja keskittymään sen ylläpidon sijaan töltin laatuun. 

Töltissä emme menneet ollenkaan puomeja, vaan harjoittelimme temponvaihteluita. Lyhyillä sivuilla kuului mennä hitaampaa tölttiä, ja pitkillä sivuilla ottaa reippaampaa lisättyä tölttiä. Alkuun en oikein osannut pyytää sitä lisäämään töltin tahtia, mutta pian löysin oikean taktiikan ja lisäykset alkoivat sujua todella hyvin. Lyhyellä sivulla ennen lisäystä pidin sitä koko ajan taipuneena vähän sisäänpäin, ja pitkän sivun alussa kannustin suoristuksella ja reippailla avuilla lisäykseen. Lisättyä tölttiä oli ihan mielettömän kivaa mennä, kun sai oikeasti tölttiä paljon reippaammaksi ja todella hyväksi. Ratsastuksenopettajaltakin tuli pitkin tuntia paljon kehuja varsinkin lisäyksistä töltissä. Tällä tunnilla sain todella tuntea onnistumisia!


Herkku

Loistavien tölttäilyjen jälkeen otimme ravia. Siinä menimme vain kokouraa, sekä näitä puomeja loivalla kiemurauralla. Puomeilla piti yrittää ajoittaa hevosen askeleet hyvin puomeille. Ennen puomeja pieni puolipidäte, ja puomien väliin piti mahtua kaksi askelta. Saimme Herkun kanssa aika hyvin joka kerta kaksi askelta puomien väliin, sillä Herkulla on tosi iso ravi. Herkun kanssa pääty-ympyröitäkin tuli tehtyä melko paljon, sillä sen isolla ravilla saatiin edellinen ratsukko aina kiinni. Sain jopa vähän pidättää sitä ravatessa, sillä se meni välillä hieman liiankin kovaa. Harvinaista, mutta minusta paljon kivempi näin. Pidän paljon enemmän reippaista ja reaktiivisista hevosista, kuin laiskoista. Ravailut sujuivat kaikin puolin erinomaisesti. Otimme loppuun vielä muutaman kierroksen verran harjoitusravia. Herkun tajuttoman suuren ravin kyydissä pompin kuin mikäkin vieteri satulassa, mutta siitäkin selvittiin..! 

Tämän jälkeen siirsimme hevoset käyntiin, vaihdoimme suunnan koko rata leikkaalla oikeasta vasempaan, ja kävelimme välikäynnit pidemmin ohjin. Olin jo nyt todella tyytyväinen Herkkuun ja sen työskentelyyn tunnilla. Meillä ei yleensä vain synkkaa yhtään, mutta tuona torstaina tapahtui suuri muutos, ja meillä sujuikin yhteistyö todella hyvin. Välikäyntien jälkeen aloimme tehdä tähänkin suuntaan täysin samaa tehtävää kuin tunnin alussa alkuverkaksi. Loimaa kiemurauraa muutamalla puomilla, sekä vastakkaiselta lyhyeltä sivulta A-kirjaimesta kaarrettiin uran sisäpuolelle, käveltiin pieni matka suoraan ja väistöillä mentiin uralle. Tähänkin suuntaan kaikki sujui ihan hyvin, mutta väistöissä Herkku ei oikein malttanut odottaa. Puomit sujuivat yhtä hyvin, kuin aikaisemminkin.

Tähänkin suuntaan otimme tölttiä ja tölttilisäyksiä. Lisäykset sujuivat melkeinpä paremmin, kuin toiseen suuntaan. Sain Herkun kuuntelemaan todella hyvin, ja se tajusi jo tehtävän idean, joten itsekin aina pitkien sivujen alussa alkoi automaattisesti lisätä tahtia. Tein sen kanssa tähänkin suuntaan joitakin itsenäisiä väistöjä, ja taivuttelin sitä todella paljon. Se pitikin Herkun läpi tunnin todella hyvin reippaana. Jälleen loistavien tölttipätkien jälkeen otimme vielä ravia. Menimme tähänkin suuntaan ravissa puomeja kiemurauralla, sekä satunnaisia pääty-ympyröitä. Puomit sujuivat ihan hyvin, ja varsinkin viimeisen kerran onnistuin ajoittamaan Herkun askeleet juuri hyvin puomeille. Herkku oli taas melko kiireinen ravissa, ja sen kanssa sai tehdä paljon ympyröitä ja puolipidätteitä vauhdin rauhoittamiseksi. Se kuitenkin onnistui suhteellisen hyvin, ja saimme paljon hyvää ravia. 

Ennen loppukäyntejä otimme vielä vähän harjoitusravia. Taas pompin varmaan metrin ilmaan ja takaisin, vaikka parhaani yritin istua syvällä satulassa. No, tunnista jäi kuitenkin älyttömän hyvä fiilis, sillä tunti oli sujunut moninkertaisesti yli odotusten. Kävelimme loppukäynnit pellon kautta, ja tallin ympäri. Pienten peltokäppäilyjen jälkeen tulimme tallin pihaan ja hevosten selästä alas. Vein Herkun karsinaan ja otin siltä sekä itseltäni varusteet pois. Tietenkin myös harjasin herkun, katsoin kaviot, heitin sille loimen ja annoin pari heppanamia. Harjoittelin sen kanssa huvin vuoksi kumarrusta, jonka se osasikin aika hyvin yllätyksekseni! Hymyssä suin lähdin tallilta, takataskussa onnistunut tunti kaikin puolin: Loistavia tölttilisäyksiä ja reippaita ravipuomeja!


Brydja
Sain onnekseni yhden ratsastuskuvankin tunnilta. Laatu ei ehkä ole se parhain, mutta varmasti parempi kuin ei mitään. Lämpötila tunnilla pyöri muutaman pakkasasteen tuntumassa, ja ennen tallille lähtöä satoi kaatamalla lumen ja rännän sekoitusta. Näin parhaaksi laittaa topparatsastushousut, mutta tietenkin lumisade lakkasi tunnin ajaksi..! Eipähän tullut ainakaan kylmä, päinvastoin melkein hiki, kun tunnin jälkeen vielä lakaisin käytävän ja muutenkin siistin tallikäytävän. Tulisi jo kunnolla kevät, mutta sitä ennen oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

-Pihla

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Mikä on sinun suosikkipiirre issikoissa? - Q&A 2

Viime torstaina julkaisin blogiin kevään Q&A-postaussarjan ensimmäisen osan, jossa vastasin noin puoliin minulle tulleisiin kysymyksiin. Kysymyksiä kuitenkin tuli viime viikolla niin paljon postaukseen, jossa niitä pyysin laittamaan, että näin parhaaksi toteuttaa kaksi osaa. Torstaina julki tuli ensimmäinen osa, joten tänään on luvassa kysymyspostauksien toinen osa, jossa vastaan kysymyksiin moniin aiheisiin liittyen. Onko minulla tavoitteita blogille? Millaiseksi ratsastajaksi kuvailisin itseäni? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastauksia tässä postauksessa!

Postaus on kuvitettu 3.3. sekä 4.3. Helsinki Horse Fairissa ottamillani kuvilla! Kaikki siis (C) minä, Pihla!




Mikä on sinun suosikkipiirre issikoissa?

Issikoissa tykkään oikeastaan kaikesta. Vain yhtä suosikkipiirrettä on hankala valita, mutta ehkä se on juurikin niiden luonne. Issikat ovat kyllä ihanan näköisiä, ja tykkään niiden rakenteesta sekä upeista askellajeista. Näidenkin yli kuitenkin tulee luonne. Toki jotkut issikat ovat säikkyjä ja epävarmoja, mutta yleensä issikoilla on todella vahva luonne, josta pidän. Ne yrittävät parhaansa, ja ovat päättäväisiä. Esimerkiksi Brydjassa pidän kaikista eniten sen luonteesta, sillä se on todella kiltti, mutta silti pippurinen, ja siitäkin löytyy haastetta. Issikat ovat myös kivan kokoisia, sillä en itse pidä hirveän suurista hevosista. Issikoilla on kiva luonne, koska niiltä löytyy luonnetta!


Mikä on sinulle tärkeintä hevostelussa/ratsastuksessa?

Tähän vastaus on lyhyt ja ytimekäs: Se, että kaikilla on kivaa. Aina, oli kyse sitten raviurheilusta, juoksutuksesta, vikellyksestä, esteratsastuksesta, askellajiratsastuksesta tai mistä tahansa hevostelusta, niin minulle tärkeintä on se, että kaikilla on kivaa. Hevosella pitää olla hyvä olo ja kivaa, oltiin sitten treenaamassa, kisaamassa, tai missä vain muualla. Sen lisäksi, että hevosella on mielekästä, pitää myös ihmisellä hevosten kanssa olla hyvä olo. Pelko, viha, suru ja pettymykset ovat väkisinkin joskus läsnä hevosten parissa, mutta lähtökohtaisesti hevostellessa pitäisi ihmisellä olla kivaa. Se on minusta ehdottomasti tärkeintä missä vain hevosiin liittyvässä, että hevosella sekä ihmisellä on hevostellessa hyvä ja kiva olla. Tärkeää on myös se, että tallilla ketään ei kiusattaisi, eikä kenenkään tarvitsisi lähteä tallille pelon kanssa, liittyi pelko sitten kiusaamiseen, hevoseen tai mihin vain.


Millaiseksi ratsastajaksi kuvailisit itseäsi?

Olen aina ajatellut olevani hirveän tarkka ratsastaja. Haluan kaiken olevan kohdillaan: satula oikeassa paikassa, jalustimet oikean pituisina, suitsien kaikki remmit sopivalla kireydellä, oma istunta ryhdikkäänä, askellajit sopivassa tempossa jne. Kaikki ei voi aina tietenkään olla täydellisesti, mutta pyrin aina siihen, että kaikki hevosen varusteista omaan istuntaani olisi OK. Ratsastuksessa koetan myös aina olla hevoselle armollinen. Jos se sählää tai tekee muuta hölmöä, en ikinä rankaise sitä esim. raipalla, vaan koetan ratkaista ongelman niin sanotusti ystävällisesti. Ratsastettaessa aina yritän parhaani, oli sitten alla se lempihevonen, jolla halusi juuri sillä tunnilla mennä, tai oikkuileva ratsu, joka ei lempihevosten kaartiin kuulu. Positiivisuus ja yritteliäisyys ovat minun vahvuuksiani, jotka näkyvät myös minussa ratsastajana.




Onko sinulla tavoitteita blogille?

Minusta tuntuu, että suurimmalla osalla ikäisistäni bloggaajista ei ole kovinkaan suuria tavoitteita blogin suhteen. Toki varmasti kaikki haluavat kehittyä kirjoituksen ja ulkoasujen teon suhteen, mutta harvemmalla on tähtäimessä Suomen huippu. Itsellä nimittäin tavoitteena on tähdätä huipulle. Muiden tavoin haluan tietenkin kehittyä ehdottomasti kirjoittamisessa. Oikeinkirjoitus minulla on ihan hyvin hallussa, mutta haluaisin oppia ennemmin kirjoittamaan sujuvampaa ja paremmin muotoiltua tekstiä runsaammilla synonyymeillä. Nykyään nimittäin helposti jankutan samoja sanoja lauseesta toiseen, sillä en ole kovinkaan hyvä keksimään sanoille korvauksia, eli synonyymejä.

Kirjoittamisen lisäksi haluan tietenkin parantaa ulkoasuntekotaitoja. Koodaaminen ja muut ulkoasun tekoon liittyvät jutut kiinnostavat minua todella paljon, joten siinä haluan ehdottomasti kehittyä. Nyt olen tehnyt bannereita lähes vuoden, ja ulkoasujakin satunnaisesti, vaikken varsinaista ulkoasupajaa pidäkään yllä. Koko ajan sitä kehittyy ihan huomaamattakin. Näiden perusjuttujen lisäksi tavoitteenani on yleisesti vain koko ajan parantaa blogia ja kehittää sitä niin sanotusti uusille tasoille. Suomen huipulle tähtään, ja vaikken koskaan sinne asti pääsisi, niin pitää aina muistaa, että kyllä tästä blogista joku aina tykkää ja aina sitä kehittyy, vaikkei siltä tuntuisikaan.


Monta kertaa olet tippunut, tai satuttanut itsesi hevosten parissa?

Minulle on sattunut onneksi hyvä tuuri, enkä ole tippunut kuin alle kymmenen kertaa. Pahaa onnettomuuttakaan minulle ei hevosten parissa myöskään ole onneksi sattunut. Kerran olen vähän kivuliaammin tullut kyllä hevosen selästä alas, ja kerran on maastossa käynyt hieman köpelösti. Mahtaisiko teitä kiinnostaa storytime-postaus astetta ikävimmistä ratsastuskerroista? Ensimmäisen kerran tipuin muistaakseni 2016 alkuvuodesta issikkatamma Nunnulla, kun se kompastui kentällä polvilleen, ja luiskahdin satulasta alas kaulan kautta. Matka oli onneksi maahan matala, eikä käyntiä kävellessä vauhtikaan ollut hurja, joten minua ei sattunut ollenkaan. Säikähdin kyllä kamalasti, sillä en ollut koskaan ennen tippunut. Eniten olen puolestaan tippunut Örkiltä, muistaakseni kaksi kertaa, ja nekin vielä peräkkäisillä tunneilla 2016 joulun alla.


Onko sinulla suunnitelmia tulevaisuuteen peruskoulun jälkeen?

Olen itse vasta kahdeksannella luokalla, joten lähes vuosi minulla on vielä onneksi aikaa miettiä, mihin haen opiskelemaan ja mitä teen peruskoulun jälkeen. Olen kuitenkin jo nyt melko varma, että tieni lukioon joutaa. Sieltä saa hyvän pohjan melkeinpä kaikelle. Amiksen ensihoitajalinjakin on muutamaan otteeseen käynyt mielessä, mutta ehkei niin fyysinen työ ole ihan minua varten. Lääkäriksi olen aina halunnut pienestä pitäen, mutta jossain vaiheessa haave katkaisi siipensä. Nyt kiinnostusta taas olisi, muttei minusta ehkä ole siihenkään työhön sen vaativuuden takia. Fysioterapeutiksikin olisi todella mielenkiintoista opiskella. Vaihtoehtoja on niin paljon!

Tällä hetkellä kuitenkin olen menossa lukioon heti peruskoulun jälkeen. Sen jälkeen pitää miettiä, mitä lähtee opiskelemaan. Kuten tässäkin postauksessa aikaisemmin mainitsin, pidän todella paljon koodaamisesta ja muusta mediajutuista. Jokin media-ala, kuten graafikko voisi siis olla se minun juttuni. Olisi siistiä tehdä työkseen ulkoasuja eri yrityksille ja muutenkin toimia median parissa. Sen ohella olisi siistiä kirjoittaa blogia ja jopa ansaita sillä rahaa, sekä tehdä muita media-alan hommia. Ehkä siis lukion jälkeen ammattikorkeakoulun jokin medialinja voisi olla se juttu. Onneksi on vielä aikaa miettiä!




Lempi- ja inhokki kouluaine?

Inhokkeihini koulussa kuuluu ehdottomasti vieraat kielet, eli ruotsi ja englanti. Ruotsissa olen ihan hyvä, mutta meillä ei ole kovin hyvä opettaja. Tunnit ovat hirveän tylsiä, joten en tykkää kovinkaan siitä kouluaineena, vaikka ruotsin puhuminen on ihan hauskaa. Englannissa olen puolestaan melko huono, eikä opettajakaan ole kovin hyvä. Englannintunnitkin ovat todella pitkäveteisiä ja tylsiä, jonka takia en siitäkään hirveästi pidä. Äidinkielestä on kahdeksannen luokan aikana muotoutunut ihan mukava aine, sillä blogin myötä äidinkielen osaaminen on ollut paljon tarpeellisempaa, ja sitä haluaa ihan oppia. Eniten kuitenkin pidän taideaineista, jotka minulla ovat valinnaisenakin, eli käsityöt ja musiikki. Pidän molempien aineiden opettajista, ja tunneista. Luonnontieteelliset ja matemaattiset aineet ovat myös ihan kivoja, varsinkin maantieto niistä on ihan lemppareitani.


Montako luokaltasi harrastaa ratsastusta, ja montako tuntia sinulla on viikossa koulua?

Meidän luokka on todella suuri; jopa 26 oppilasta. Siihen määrään suhteutettuna aktiivisesti ratsastusta tai muuta hevostelua harrastavia ei ole montaa. Lähimmistä luokkakavereistani ratsastusta tällä hetkellä harrastaa vain yksi, ja muistakin luokkalaisista vain yksi, eli yhteensä kaksi lisäkseni. Ala-asteella ratsastajia luokaltani löytyi suunnilleen kymmenen, ja luokkakokokin oli huomattavasti pienempi. Todella moni on hevosharrastuksen siis lopettanut. Muista kuin luokkakavereistani hevosia harrastaa puolestaan lähes kaikki. Viikossa puolestaan koulutunteja minulla on ollut kaikissa kolmessa jaksossa kahdeksannella luokalla aina 30 tuntia koulua viikossa, ja sama tuntimäärä jatkuu huomenna alkavassa uudessa, neljännessä, ja samalla viimeisessä jaksossa ennen kesälomaa!

Minkälaiseksi ihmispersoonaksi kuvailisit itseäsi?

Olen uusien ihmisten seurassa yleensä aluksi todella ujo, eli alkuun olen melko hiljainen, mutta kun toiseen pääsee tutustumaan vähänkään paremmin, olen todella sosiaalinen ja puhun erittäin paljon! Huomasin muutama viikko sitten HHF:ssä, kun pääsin tutustumaan ihmisiin, joita en kasvotusten koskaan ennen ollut nähnyt, että ollessani uuden ihmisen kanssa kaksin alkuun olin paljon hiljaisempi ja ujompi, kuin useamman ihmisen porukassa alusta alkaen. Persoonani on melko erilainen eri ihmisten kanssa: ujon ihmisen kanssa olen itsekin ujompi, mutta räväkän ja sosiaalisen ihmisen kanssa itsekin olen enemmän ekstrovertti. Introvertinkin piirteitä minusta löytyy, sillä tapaan usein ratkaista ongelmani ja uppoutua ajatuksiini yksikseni. Olen siis persoonaltani aika monipuolinen, sillä olen eri tilanteissa todella erilainen. Hiljaisesta ja ujosta sosiaaliseen sekä räväkkään.


Oletko koskaan seurustellut, tai seurusteletko tällä hetkellä? Entä onko sinulla ihastusta nyt?

En ole koskaan seurustellut. Minulla ei ole ollut koskaan edes viattomia parin päivän ala-astesuhteita. Ehkä ihan hyvä vain, että niiltä on tultu vältyttyä..! Nytkään en seurustele, vaikka jotain pientä säätöä on tämän kasiluokan aikana ollut, muttei mitään vakavaa tai ei-vakavaakaan suhdetta. Minä olen aina ollut oikeastaan ihminen, jolla ei poikia kavereinakaan ole ollut. Nykyään muutamia sellaisia kyllä on, ja päivittäin tulee jonkun pojan kanssa juteltua snäpissä, whatsapissa tms. Ihastuksia minulla on kyllä aina ollut, ehkäpä olen tälläkin hetkellä johonkin poikaan ihastunut. Sinänsä koomista, että tällaisia asioita kysytään hevosblogin Q&A-postauksessa, mutta itsepähän annoin vapaat kädet kysyä mitä vain mistä vain aiheesta kysymyksiä!

Mikä on lempi hevos- ja ponirotusi issikoiden jälkeen?

Lempi hevosrotuni on issikoiden jälkeen varmaankin suomenhevoset. Niistä olen aina pitänyt todella paljon niiden monipuolisuuden takia. Pidän kovasti myös vuonohevosista niiden ihanan ulkonäön takia. Hallakot hevoset ovat niin nättejä! Lempi ponirotuni on puolestaan varmaan russponit sekä connemaranponit. Connemaroilla on tosi kiva rakenne, ja russeissa pidän niiden monikäyttöisyydestä ja no melkeinpä kaikesta!




Ja näin on saatu tämän kevään kysymykset ja vastaukset purkkiin! Toivottavasti tykkäsit tästä postauksesta, sekä edellisestäkin Q&A:n ensimmäisestä osasta, ja sait vastauksen kysymykseesi. Pyrin mahdollisimman moneen vastaamaan, mutta jotain kysymyksiä jäi näistä postauksista ulkopuolelle, jos samoja tuli useampi tai kysymykseen en keksinyt kuin parin sanan vastauksen. Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!

-Pihla

torstai 15. maaliskuuta 2018

Mielipide playsson.netin junnutiimi? - Q&A 1

Viime viikolla kyselin erillisessä postauksessa kysymyksiä tulevaan Q&A:han. Kysymyksiä tuli ihan mukava määrä, niin paljon, että ihan kaksi osaa on tehtävä. Tässä tulee kevään kysymyspostauksien ensimmäinen osa, jossa vastauksia niin hevosaiheisiin kuin muihinkin juttuihin liittyviin kysymyksiin. Mikä sai minut ihastumaan juuri issikoihin? Haluaisinko omia issikoita nyt tai tulevaisuudessa? Entä, jos saisin valita kaikista maailman hevosista yhden, kuka se olisi? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin luvassa vastauksia ja pohdintoja!

Postaus on kuvitettu lauantaina 3.3. & sunnuntaina 4.3. Helsinki Horse Fairista otetuilla kuvilla. Kaikki siis (C) minä, Pihla.



Haluaisitko omia issikoita nyt tai tulevaisuudessa?

Tällä hetkellä elämääni ei omat issikat sopisi. Minulla on koulu ja hirveästi siihen liittyviä kiireitä, tämä blogi, ja kaikkea muuta. Tämänhetkiseen elämäntilanteeseen oma hevonen ei oikein sopisi, enkä nyt omaa hevosta haluaisikaan. Sen sijaan oma vuokrahevonen olisi haaveena saada. Tulevaisuudessa oma hevonen tuntuisi hienolta, ja mahdollisesti sellainen tuleekin minulla olemaan vanhempana. Kukapa ei heppatyttö ei omasta hevosesta haaveilisi? Vuosi kerrallaan mennään eteenpäin. Jos loistava issikka sattuu kohdalle vaikka viiden vuoden päästä, niin miksei jo silloin oma hevonen voisi olla ajankohtainen. Ei nyt, mutta tulevaisuudessa oma issikka olisi siis haaveena. Katsotaan, tuleeko minulla koskaan sellaista olemaan.


Osaisitko kuvitella omistavasi oman issikkatallin, jossa olisi tuntitoimintaa, vaelluksia yms.?

Periaatteessa kyllä. Vaikka joku on joskus sanonut, että älä tee harrastuksesta ammattia, niin voisin hyvin kuvitella tekeväni niin. Hevoset kiinnostavat minua valtavasti, samoin opettajana toimiminen, joten olisiko täydellisempää ammattia kuin ratsastuksenohjaaja? Sitä en tiedä, mutta ainahan se ratsastuksenohjaajaksi kouluttautuminen käy mielessä, ja kuinka siistiä olisi omistaa oma talli. Minulla on kuitenkin astma ja lievä hevosallergia, joka saattaa jollain tasolla vaikuttaa siihen, tulenko koskaan työskentelemään hevosten parissa tai omistamaan tallia. Super siistiähän se olisi, ja osaisin kuvitella itseni omistamassa tallin. Oppiminen ja tiedon jakaminen muille on parasta, ja hevosistahan ei ikinä voi kaikkea oppia. Ehkä vähän avoin vastaus, mutta periaatteessa osaisin kuvitella itseni tallinomistajana. Erityisesti issikkavelluksia olisi super siistiä päästä vetämään, sillä siinä yhdistyy luonto, ratsastus ja hauskanpito yhdessä.


Onko sinulla suunnitelmia tai tavoitteita tulevaisuuteen hevosten kanssa?

On ja ei. Tavoitteena on oppia paljon lisää ratsastamisesta, hevosista, varusteista, issikoista, ihan kaikesta hevosiin liittyvästä. Tietenkin olisi huippua vielä jonain päivänä ratsastaa kunniakierroksella hymy korvissa ja SM-kultamitali kaulassa, tai miksei vaikka maailmanmestaruus takataskussa, mutta en suunnitellusti tähtää huipulle. En ole koskaan ollut kovinkaan kilpailuhenkinen, tai asettanut tavoitteita huipulle ainakaan hevosien suhteen. Olen aina vain halunnut ihanan harrastuksen, josta voi oppia paljon, eikä tunnille mennessä olisi ikinä paineita onnistumisen suhteen. Tavoitteena ei siis ole olla yksi maailman huippuaskellajiratsastajista, vaan ennemmin yrittää nauttia jokaisesta henkäyksestä hevosten kanssa ilman paineita.

Vaikka haluan pitää hevosharrastuksen harrastelijatasolla, ellei mystistä potentiaalia ja talenttia huipulle yhtäkkiä jostain minulle pomppaisi, on minulla tavoitteita kehittyä. Vaikka ratsastus menisi aivan pieleen, niin haluan saada joka tunnilta jotain taskuuni. Oli se sitten kamala epäonnistuminen pohkeenväistöissä, täydellistä tölttiä tai mitä tahansa siitä väliltä, niin haluan, että joka tunnista jää itselle jotain käteen. Tällä hetkellä haluan kehittää eniten kehoni rentoutta, kuten alkuvuoden tavoitepostauksessa mainistsin. Olen jo muutaman kuukauden aikana oppinut pitämään kehoa ratsastuksessa aavistuksen rennompana, joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Tavoitteenani on siis oppia pikku hiljaa ratsastuksen perusjuttuja ja hioa niitä paremmiksi. Erityisiä suunnitelmia ei ole, vaan eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä mikäkin tallipäivä tuo tullessaan.




Mikä sai sinut ihastumaan juuri islanninhevosiin?

Se on erittäin hyvä kysymys, sillä tätä todella minunkin tarvitsi miettiä, mikä issikoissa ihastutti minut. Iso-Tuomiston issikkatallillehan päädyin vain löydettyämme kyseisen tallin ilmoituksen lehdestä äitini kanssa. Äitini mielestä issikat vaikuttivat todella mukavilta ja turvallisilta ratsuilta. Kai siis niiden luonne minuunkin erityisesti ensimmäisenä puraisi. Muistan ensimmäisen kerran tallilla, kun kävimme tammikuun 2015 alussa tutustumassa lyhyesti talliin. Heti silloin minulle tuli olo, että tämä talli on juuri minulle, samoin hevoset. Issikat alkoivat purra minuun aina vain enemmän, mitä paremmin pääsin niihin tutustumaan ja löytämään yhteisen sävelen niiden, varsinkin esim. Brydjan kanssa.

Niin kuin blogin "tunnuslauseessakin" sanotaan, kolme ei enää riittänyt, vaan tarvittiin viisi askellajia, joihin jäi loukkuun kuin hiiri loukkuun. Lopullisesti. Luonteen lisäksi issikoissa ihastutti niiden upeat askellajit. Ehkä kolme askellajia tosiaan oli liian vähän, ja tietämättäni kaipasin muutaman lisää, ja niihin jäikin koukkuun lopullisesti. Niin sanotusti töltti vei mennessään! Pidän issikoissa myös niiden ulkonäöstä ja rakenteesta. Issikat ovat rotuna niin erikoinen hyvällä tavalla, että kai kaikki niissä vei huomioni ja juuri niihin ihastuin.


Kauanko olet ratsastanut?

Tänä keväänä tulee täyteen neljä vuotta hevosharrastuksen ja ratsastuksen parissa. Aloitin siis 2014 tunnit, jota ennen olin jo monia kuukausia jankannut äidille, kuinka haluaisin aloittaa ratsastuksen. Yllätyksekseni tahtoni meni läpi, ja kesällä pääsin viikon mittaiselle alkeispäiväleirille asuinkaupunkini ratsastuskoululle, Sammaliston tallille. Sieltä siirryin 2015 issikkatallille, eli Iso-Tuomistoon, eivätkä viisi askellajia vieläkään kyllästytä. Toivottavasti ratsastusharrastus saa kohdallani jatkua vielä pitkään, sillä tätä todella rakastan ja haluan tehdä.


Top 5 lempiblogit

Ykkösenä tulee tällä hetkellä edelleen Veera Saarisen blogi Porkkanan voimalla. Sen ulkoasu on vain niin hieno, ja Veera kirjoittaa super hyvin. Kakkosena on Ida Turusen Tuhatta & Sataa -blogi. Senkin ulkoasu on todella hieno, ja postaukset laadukkaita. Olen myös seurannut Idan hevosinstagram-tiliä viime aikoina todella aktiivisesti. Kolmosena tulee Olga Mäkisen blogi Ilon Pilkettä. Sinne vaihtui muutama viikko sitten uusi älyttömän kiva ulkoasu, ja olen seurannut hänen blogiaan melko aktiivisesti viimeiset viikot. Neljäntenä tulee Tiia Käyhtyn Tää on mun hetki -issikkablogi. Se on aina ollut lemppari issikkablogini, varsinkin blogin tuntipostaukset ja muut issikkapostaukset ovat aina kiinnostaneet. Sinnekin vaihtui juuri uusi, super hieno ulkoasu! Viidentenä muttei vähäisempänä tulee Viivi Riikosen Poniratsastajan tahto -blogi. Sitä olen viime päivinä lukenut tosi paljon, ja se on noussut ihan lemppareihin.


Löytyykö sinulta unelmahevosta?

Löytyyhän minulta! Jos saisin "koota" itselleni unelmien hevosen, niin tärkeintä olisi sen luonne. Luonteesta lähtee kaikki, ja se vaikuttaa kaikkeen. Unelmien hevosellani olisi siis kiltti luonne, mutta hevosessa pitäisi olla jotain haastettakin. Helppo automaatti se ei siis saisi missään nimessä olla. Peruskiltti, mutta sopivalla haasteella varustettu, joka osaisi käyttäytyä, mutta tarvitsisi oikeasti ratsastusta eikä vain selässä istumista. Värillä ei väliä oikeastaan ole, mutta jokin hiirakko olisi ehkä unelmaväri, ja rotuna tietenkin issikka. Ratsastuksessa haluaisin keskittyä enemmän tölttiin kuin passiin, joten nelikäyntinen voisi olla minulle passeli. Hevoselta toivoisin reippautta ja hyvää reagointia apuihin, muttei turhaa säikkyilyä. Aika lailla siis samantapainen kuin Brydja, Örk ja Impi.




Jos saisit valita yhden kaikista maailman hevosista, kuka se olisi?

Tämä on kyllä todella paha kysymys! Maailmassa on niin paljon hevosia, että voiko yhtä kaikista edes valita? Yritetään ainakin. No, jos minun pitäisi valita yksi hevonen kaikista maailman hevosista, niin issikka se ainakin olisi, joka ei varmaan tullut yllätyksenä. Eiköhän kuitenkin kaikista issikoista se hevonen olisi Brydja. Se on kuitenkin minun hoitoponini, ja rakkaampi kuin mikään muu nelijalkainen. Olen sille jo vähäsen pitkä, mutta silti valitsisin sen. Sillä on niin kultainen sydän ja ihana luonne, ettei kukaan tai mikään voi vetää vertoja Brydjalle. Rakastan sitä niin paljon, etten oikeastaan voisi valita ketään muuta.


Lempi varusteväri?

Omissa ratsastusvarusteissani, eli siis ratsastusvaatteissa tykkään eniten sinisestä ja mustasta. Nauran välillä itselleni, kuinka paljon tummansinistä ja mustaa ihminen onnistuu haalimaan. Minulta löytyy tummansinisenä talvitakki, muutamat ratsastushousut, hanskoja, yläosia, ja mustanakin kuoritakki, ratsastushousuja, hanskoja, paitoja ja vaikka mitä muuta. Ne värit ovat lemppareitani myös muissa jutuissa, varsinkin ratsastusvaatteissa. Hevosen varusteissa tykkään myös tummansinisestä, sekä ehkä vähän yllättävästi myös keltaisesta, punaisesta ja pinkistä. Se oikeastaan riippuu vähän hevosen väristä, mikä sillä näyttää parhaimmalta, mutta lähtökohtaisesti suosikki varustevärejäni hevosilla esim. satulahuovissa ovat keltainen, tummansininen, punainen ja pinkki.


Mielipide playsson.netin junnutiimi, ja sinne valitut uudet jäsenet?

Tästä minun onkin pitänyt puhua. Mietin tekeväni aiheesta ensin oman postauksen, mutta tällaisen kysymyksen satuttua kommenttikentässä silmiin, ajattelin tiivistää kaiken lyhyesti kysymykseen vastaukseksi. Minut nimittäin valittiin palysson.netin junnutiimiin yhdeksi uudeksi jäseneksi! Haaveilin jo viime vuonna junnutiimiin pääsystä, ja nyt tilaisuuden tultua tartuin siihen hetkeäkään epäröimättä. Juttutiimissä minua hieman mietityttää suuri kirjoittajien määrä, mutta eiköhän kaikki tule toimimaan loistavasti. Junnutiimin blogiin pääset tästä linkistä. Toivon mukaan ensi viikolla sinne putkahtaisi minulta uutta postausta, mikäli keksin hyvän aiheen ja aikaa! Mielipiteeni playsson.netin junnutiimistä on aina ollut positiivinen, eikä se ole muuttunut miksikään, vaikka minut mukaan valittiinkin. Super siisti juttu, joka yhdistää bloggaajia.


Mitkä ovat lempiartistisi tällä hetkellä?

Olen viime aikoina kuunnellut hirveästi spotifystä Eurovision 2018 -soittolistaa, jolla on suurin osa Euroviisuissa 2018 esitettävistä biiseistä eri mailta. Olen suuri euroviisufani, ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta, joten muutaman kuukauden päästä olevat Euroviisut ovat jo ajankohtaiset. Haluan nimittäin kuunnella, tunnistaa ja opetella eri maiden biisejä jo hyvissä ajoin. Niitä kaikkia siis olen kuunnellut, mutta erityistä lempiartistia ei ole valikoitunut niistä. Euroviisubiisien lisäksi olen kuunnellut todella paljon artistia Elias Gould sekä yhtyeitä Haloo Helsinki ja Ida Paul & Kalle Lindroth. Ne taitavat siis olla lempiartistini tällä hetkellä.


Haluaisitko ratsastaa useammin?

Ratsastan tällä hetkellä siis yleensä kerran viikossa, sillä minulla on kerran viikossa tunti; joka toinen viikko torstaisin, ja joka toinen viikko perjantaisin. Välillä pääsen ratsastamaan myös tiistain hoitopäivänä, mutta harvemmin. Joskus vain yksi tunti viikossa ratsastusta tuntuu aivan liian vähäiseltä, joskus taas se tuntuu ihan sopivalta määrältä. Juuri nyt minulla on ennen jakson vaihtumista kamala koe- ja tehtäväpuristus, jolloin monta ratsastustuntia viikossa ei olisi ollut kovin hyvä idea. Silti se yksi tunti tuntuu aika vähäiseltä useimmiten, joten useampikin ratsastuskerta viikossa voisi olla kiva. Ehkä kaksi tai kolme, ohjattua tai itsenäistä, mutta enempään kuin yhteen ei ole juuri nyt mahdollisuuksia, joten pitää muistaa, että yksi on parempi kuin ei yhtään!




Sellainen oli Q&A:n ensimmäinen osa. Toivottavasti postaus oli mieluinen, eikä käynyt tylsäksi, vaikka venähtikin ehkä vähäsen pitkäksi. Kiitos paljon kysymyksistä joita laitoitte blogin puolelle, sillä ne olivat suurin osa ainakin todella hyviä. Viikonloppuna, tai viimeistään ensiviikolla on sitten luvassa toinen ja samalla viimeinen osa tästä kysymyspostausten sarjasta. Huomenna minulla on ratsastustunti, jolle toivoisin pääseväni jälleen Impillä, koska viime tunti sen kanssa meni niin hyvin. Jos jotain kysymyksiä vielä tulee mieleen, niin niitä voi laittaa vielä tämän postauksen kommentteihin. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

-Pihla

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Uusi hevonen yllätyksiä täynnä

Minulla olisi kuulunut olla tämän viikon ratsastustunti torstaina 8.3. Ikävästi samalle päivälle juuri tunnin päälle sattui pakollinen riparitapaaminen, jonka takia en päässyt tunnille. Perjantaina 9.3. pääsin kuitenkin korvaamaan tämän tunnin. Ratsastustunti oli erittäin onnistunut, ja pääsin menemään sen minulle täysin uudella hevosella. Sain myös muutaman ratsastuskuvan tältä tunnilta, joten tietenkin minun on kirjoitettava tuntipostaus onnistuneesta ja opettavaisesta tunnista, kun uudella hevosellakin pääsin menemään.


Impi

Perjantaina tulin tallille hyvissä ajoin, ja sain heti iloisen yllätyksen: Pääsen menemään tunnilla minulle aivan uudella hevosella Imyndillä eli Impillä! Olen halunnut mennä sillä jo vaikka kuinka kauan, mutta koskaan en ole päässyt sen selkään. Perjantaina koitti kuitenkin viimein se päivä, kun pääsin menemään tällä issikkatammalla. Auttelin aluksi aloittelijoita laittamaan hevoset kuntoon, sekä toimin "apuopena" alkutunnista. Ennen puolta seitsemää lähdin hoitamaan päivän ratsuni Impin omalle tunnilleni kuntoon. Seitsemältä lähdimme muiden tuntilaisten kanssa kohti kenttää, ja selkään päästyä kävelimme kaikki alkukäynnit pitkin ohjin.

Koska Impi oli minulle täysin uusi ratsu, niin ratsastuksenopettaja neuvoi minua, kuinka Impillä kannattaa ratsastaa. Se on todella herkkä, ja sitä pitää ratsastaa ennen kaikkea istunnalla. Toki jokaista hevosta pitää ratsastaa istunnalla, mutta Impiä erityisen paljon. Se on myös mieleltään todella herkkä, eli kaikki epänormaalit tilanteet saattavat järkyttää sitä. Sen kanssa siis kuului olla todella rauhallinen ja rento. Tunnilla pyrin ratsastamaan istunnalla mahdollisimman hyvin ja olemaan rauhallinen sekä rento. Jo alkukäynneissä Impi tuntui todella kivalta ja rennolta, ihan minun tyyppiseltä hevoselta. 

Alkuverryttelyksi aloimme mennä käynnissä puomeja. Oikeaan kierrokseen kun mentiin, niin toisen lyhyen sivun keskeltä, C-kirjaimesta kuului kaartaa vähän uran sisäpuolelle, ja tulla ensin kaksi peräkkäistä puomia, ja vähän matkan päässä oleva kolmas puomi, jatkaa uran sisäpuolella toiselle lyhyelle sivulle asti, siellä mennä uralle ja jatkaa normaalisti uraa, kunnes tulee uudestaan C-kirjaimeen. Puomeilla ei tarvinnut keventää, vaan ideana oli saada hevonen ryhdikkääksi ja venyttämään askeltaan oman ryhdikkyyden ja pohjeapujen avulla. Tämä tehtävä sujui meiltä tosi hyvin, eikä tainnut kuin kerran Impin jalka kolahtaa puomiin. Se oli kivan reipas, rento, ja kuunteli apujani hyvin.


Tätä tehtävää jonkin aikaa tehtyämme aloimme tölttäämään. Ensin menimme hetken kokouraa, mutta pian aloimme tehdä siirtymätehtävää. Ennen puomeja kuului siirtää hevonen töltistä käyntiin, mennä puomit käynnissä ja niiden jälkeen siirtää taas hevonen tölttiin ja töltätä puomeille asti. Impin töltti oli oikeastaan koko ajan kivan tasaista. Sitä tosiaan sai kyllä ratsastaa istunnalla, jotta töltti pysyi tasaisena ja hyvänä. Kulmissa taivuttelin sitä, ja suorilla pätkillä tein satunnaisesti puolipidätteitä, jos töltti lähti liian reippaaksi. Onnistuin aika hyvin olemaan rento, mutta ryhdikäs, joka tietenkin auttoi Impin tölttiä pysymään hyvänä. Puomitehtävätkin sujuivat todella hyvin, ja siirtymiset olivat pääosin todella hyviä ja sujuvia. 

Tölttitehtävien jälkeen siirsimme hevoset raviin. Impin ravi oli todella rauhallista, ja siinä oli helppo pysyä kevennyksellä mukana. Yllätyin myös siitä, ettei Impin ravi ollutkaan erityisen isoa, vaikka olin luullut niin. Ravissa tehtävänä oli tehdä molemmissa päädyissä pääty-ympyrät, mutta muuten kulkea uralla. Pääty-ympyröiden tehtävä oli saada hevosta taivutettua molempiin suuntiin, ja saada jotain vaihtelua raviin kokouralla. Meillä pääty-ympyrät sujuivat todella hyvin, ja Impi taipui tosi kivasti molempiin suuntiin. Se myös reagoi todella hyvin pohjeapuihin: jos halusin sen kääntyvän pääty-ympyrälle, pieni ulkopohkeen puristus riitti kääntämään sen, tai jos halusin siltä reippaampaa ravia, pieni puristus riitti vauhdin lisäämiseen.

Ravissa oli tärkeää pysyä kevennyksessä hyvin mukana pääty-ympyröilläkin, eikä jäädä jälkeen. Kuten jo varmasti on käynyt selväksi, Impin kanssa pitää olla tarkkana istunnan kanssa, sillä se vaikuttaa siihen todella paljon. Kun kevennys pysyi hyvänä, ravikin pysyi hyvänä. En jäänyt jälkeen kevennyksessä, ja muutenkin kevennys tuntui sujuvan todella hyvin. Otimme ravia poikkeuksellisen paljon, sillä yleensä pääaskellajina tunneilla toimii töltti, ja laukkaakin pitäisi ehtiä ottaa. Tällä tunnilla emme kuitenkaan ottanut ollenkaan laukkaa, joten raville jäi normaalia enemmän aikaa. Laukan puuttuminen ei ainakaan minua kyllä yhtään haitannut, sillä ravia oli tosi kiva päästä treenaamaan pääty-ympyröillä paljon.

Vaihdoimme lopuksi vielä suunnan ravissa koko rata leikkaalla ja ravasimme vasempaan suuntaan muutaman kierroksen, kunnes kävelimme välikäynnit pidemmin ohjin. Tunnista oli noin puolet saatu purkkiin, ja fiilis jo nyt oli älyttömän siisti! Vaikka alla oli itselle uusi hevonen, joka oli aika erityylinen verrattuna esim. viimeisimpien tuntien Mosiin tai Toukkaan, niin meillä yhteistyö Impin kanssa sujui alusta alkaen hirveän hyvin. Örk on juuri minun tyylinen hevonen, sillä se on todella kiltti, mutta siltä löytyy sopivasti haastetta. Impistä tuli vähän sama fiilis: se on todella kiltti, mutta varustettu hyvällä määrällä haastetta.




Välikäyntien jälkeen aloimme tehdä samaa tehtävää käynnissä kuin alussakin, mutta vain vasempaan kierrokseen sopivaksi. Toiselta lyhyeltä sivulta, A-kirjaimesta kaarrettiin siis uran sisäpuolelle, mentiin kolme puomia, ja jatkettiin uralla. Tähän suuntaan puomit sujuivat yhtä hyvin kuin oikeaankin kierrokseen. Muistin oman ryhdikkyyden lisäksi puomeilla pitää katseen ylhäällä, sillä minulla on ollut aina ongelmana katse maassa, mutta vain puomeilla! Nyt katse kuitenkin pysyi hyvin ylhäällä. Aloimme käyntiverkan jälkeen tehdä täysin samaa tehtävää kuin edelliseenkin suuntaan, eli puomit käynnissä ja muuten töltäten. Tähänkin suuntaan töltti pysyi todella hyvänä, ehkä se sujui jopa paremmin kuin toiseen suuntaan, johtuen varmaan siitä, että oli jo saanut vähän tuntumaa tölttiin, ja sen ratsastaminen kävi helpommaksi, mitä enemmän sitä ratsasti.

Siirtymiset puomeilla ja itse puomit sujuivat todella hyvin, ei mitään ihmeempää. Otimme myös tölttiä kokouraa, jonka jälkeen hevoset siirrettiin taas raviin. Ravissa oli jälleen tehtävänä tehdä molempiin päätyihin pääty-ympyrät. Ne sujuivat todella hyvin, ja Impi pysyi edelleen pohkeelle hyvin reagoivana. Impin ravi oli erityisen kiva siitä, että se oli niin rauhallista. Se ei missään vaiheessa lähtenyt kiihdyttämään ravia, muttei tippunut käynnillekään. Otimme loppuun vielä muutamia kierroksia harjoitusravia. Vaikka keventäessä Impin ravi tuntui yllättävän pieneltä, niin harjoitusravissa se kyllä pompotti jonkin verran. Aika hyvin kuitenkin onnistuin istumaan satulassa pomppimatta metriä ilmaan ja alas! 

Harjoitusravipätkien jälkeen siirsimme hevoset käyntiin ja kävelimme loppukäynnit pitkin ohjin. Loppukäyntien aikana ratsastuksenopettaja teetti meille venyttelyharjoituksia hevosen selässä. Venyttelimme molempia käsiä ja jalkoja eri suuntiin, joka oli kyllä hyväksi. Pitäisi aina muistaa venytellä hyvin ennen ja jälkeen tunnin, jottei paikat menisi jumiin seuraavana päivänä. Lopulta tulimme kaartoon, ja halutessaan sai tehdä maailmanympärysmatkan. Tunnin päätteeksi Impi oikein isot taputukset ja halaukset. Olin tunnin jälkeen yhtä hymyä korviin asti, niin hyvä fiilis tunnista jäi. En oikeasti keksi mitään huonoa tunnilta. Välillä hehkutus ja täyden kympin onnistumiset ovat ihan kohdallaan, ja perjantaina oli sellaisen aika. Impi oli ollut aika erilainen, mitä oletin. Se oli kyllä herkkä, mutta eri tavalla kuin olin ajatellut. Hevonen yllätti minut kyllä täysin!




Impi nousi ehdottomasti tunnin ansioista suosikkeihini Brydjan ja Örkin rinnalle. Brydjaa ei toki koskaan voita mikään hevonen! Tunnin jälkeen hoidin Impin ja sen varusteet kuntoon, sekä annoin sille muutaman hevosnamin. Se pääsi ensimmäisenä testaamaan HHF:stä ostettuja hevosnameja, ja kaikki maut (omena, villimarja ja hunajaksi epäilemäni maku x) maistuivat todella hyvin. Ehkä omenanami oli se Impin lemppari, mutta ihan yhtä paljon se halusi nameja lisää jokaisen jälkeen..! Kävin tietenkin myös moikkaamassa Brydjaa ennen kotiin lähtöä. Tunti ja koko tallipäivä oli kyllä ihan sairaan kiva ja onnistunut. Toivon todellakin, että pääsen menemään Impillä paljon kevätkauden aikana. Jos meillä alkaa sujumaan, niin ken tietää, jos vaikka rohkenen osallistua sillä joskus meidän tallin harjoituskisoihin. Oikein mukavaa ja hevosentäyteistä sunnuntaita kaikille! Mitä piditte tästä tuntipostauksesta, ja miten teidän ratsastukset ovat viime aikoina sujuneet?

-Pihla

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Nyt on aika kysymysten!

Perinteisestä questions & answers eli Q&A postauksesta on päässyt vierähtämään jo tovi jos toinenkin. Viime vuoden syyskuussa julkaistusta kaksiosaisesta kysymys-vastaus postaussarjasta nousi yllättävän suosittu, ja kysymyksiä tuli näitä postauksia varten paljon enemmän kuin osasin olettaa. Kuten saattaa arvata, nyt on viimein aika uusien kysymyksien ja vastauksien.

Teidän tehtävänä on siis kommentoida tähän postaukseen anonyyminä tai omalla nimellänne kysymyksiä. Postauksessa, jossa vastaan näihin kysymyksiinne, en mainitse kysyjien nimiä. Kysymykset voivat liittyä mihin vain: islanninhevosiin, varusteisiin, askellajeihin, arkielämääni jne. Kysy mitä mieleen tulee, kunhan kysyt. Tyypillistä Q&A postauksissa on se, ettei hirveän moni laita kysymyksiä bloggaajalle, vaikka hän niitä pyytäisi monissakin sosiaalisissa medioissa. Luotan kuitenkin teihin, että jaksatte laittaa minulle kysymyksiä. Olettehan luottamuksen arvoisia? Yksi kysymys on aina parempi kuin ei yhtään, mutta useampi kysymys ei ole pahitteeksi. Kysymyksiä saa siis laittaa niin paljon tai vähän kuin itse haluat ja keksit. Vastaan kaikkiin, ellei jotkin kysymykset ole itsestäänselvyyksiä (esim. nimeni).

Kysymyksiä saa kysyä niin kauan, kunnes julkaisen itse Q&A:n. Toteutan vastauspostauksia niin monta kuin tarve vaatii. Jos yksi ei riitä, jaan kysymykset kahteen osaan, jottei postauksista tule liian pitkiä ja tylsiä. Kysymyksiä voi kysyä myös hevosinstassani directissä tai uusimpien kuvien kommenteissa, sekä whatsapissa jossain ryhmässä tai yksityisviestillä, mikäli sinulla on numeroni. Pääasiassa kysymyksien kuitenkin toivoisin tulevan tämän postauksen kommentteihin. Toivottavasti kysymyksiä tulee paljon, sillä aina on kivempi saada niitä liikaa kuin liian vähemmän. Oikein mukavaa viikonlopun alkua kaikille!


(c) Pihla P. / minä


-Pihla

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Hevosnameja ja ratsastussukkia - HHF 2018

Helsinki Horse Fair vuosimallia 2018 on saatu purkkiin. Itse olin messuilla lauantaina sekä sunnuntaina, ja viikonloppu oli paras pitkään aikaan! Pääsin viettämään aikaa monien bloggaajien kanssa, kiitos Tytille, Katrille, Ainolle, Jennalle, Pinjalle, Maijulle, Monalle, Idalle ja muille ihanille uusille ystävilleni messuseurasta. Uusien ihanien ystävien lisäksi messuilta tarttui ihania ostoksia, jotka tässä postauksessa aion esitellä. Mukaan lähti paljon tarpeellista, mutta myös heräteostoksia. Messuilla oli jonkin verran hyviä tarjouksia, ja tinkimistäkin tuli harjoitettua (Katrin esimerkistä hehe).


Kingsland ratsastussukat x3






Sunnuntaina naureskelin itselleni, miten monet ratsastussukat ihminen onnistuu ostamaan yhden viikonlopun aikana. No, minä onnistuin hamstraamaan omakseni kolmet ratsastussukat..! Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Ensimmäiset sukat matkaani lähti lauantaina. Ne ovat todella tummansiniset muutamilla harmailla, valkoisilla ja vihreillä raidoilla. Kantapäät sekä kärjet ovat harmaat, ja sukissa on myös muutaman kerran teksti "Kingsland" sekä "KL". Näiden sukkien ostamista harkitsin tarkkaan lähinnä vihreiden raitojen takia, sillä minulla ei ole varmaan koskaan ollut ratsastusvarusteita, joissa olisi pilkkuakaan mitään vihreää. Pienet tummanvihreät raidat kuitenkin sopivat hyvin päävarustevärieni mustan ja tummansinisen kanssa, joten miksikä sukat eivät matkaan olisi lähteneet. 

Minulla ei ennestään ole ollut yhtään Kingslandin sukkia, eikä muitakaan varusteita. Nämä sukat maksoivat 12€, mutta luulen sen olevan normaalia alhaisempi messuhinta. Sukat eivät ole mitenkään erityisen paksut tai ohuet, vaan niin sanotusti ihan normaalipaksuiset. Ne siis ovat varmasti juuri hyvät tulevalle keväälle, ja vaikuttavat myös laadukkailta. Sukat pääsevät varmaankin heti huomenna talille testiin!




Sunnuntaina matkaani lähti puolestaan kahdet ratsastussukat. Toiset ovat tummansiniset, joissa on vähän pidempi raita tummanpunaista sukan varressa. Myös kantapäät ja kärjet ovat tummanpunaiset. Varren tummanpunaisen raidan ylä- ja alapuolella on valkoiset ohuet raidat, ja tummanpunaisen raidan keskellä on Kingslandin logo. Jalkapohjassa puolestaan lukee valkoisin kirjaimin "Kingsland". Näissä sukissa varsi on edellisiä sukkia paksumpi, ja jalkaterästä sukat ovat varttakin vielä reilusti paksummat, joten sukat ovat talvella varmasti mukavan lämpimät.

Nämä sukat olivat niin sanotusti rakkautta ensisilmäyksellä. Heti ne nähtyäni jollain myyntipisteellä, en voinut jättää niitä hyllyyn. Tummanpunaistakaan minulla ei omissa ratsastusvarusteissa juurikaan ole ollut, mutta silti pidän siitä väristä, varsinkin näissä ratsastussukissa tummanpunaiset kohdat näyttävät todella kivoilta. Sukkien hinta oli alun perin jopa 17 euroa, jonka onnistuin tinkimään vähän pienemmäksi, johtuen varmasti siitä, että ostin sukat ihan viimeisillä messuminuuteilla. Onneksi ostin, sillä minua olisi takuulla jäänyt harmittamaan, jos olisin jättänyt ne ostamatta.






Eivätkä sukat tähän lopu! Sunnuntaina ostoskoriini tarttui myös toiset sukat, eli messujen kolmannet sukat (ups). Nämä sukat ovat näistä kaikista ohuimmat, niin varresta kuin jalkateränkin kohdalta. Sukat ovat todella tummansiniset, lähes mustat, kuten muutkin sukat. Niissä on ihan varren alkupäässä harmaa resori. Sen alla on molempien sukkien kummallakin puolella kirjaimet "KL" sekä valkoiset ja siniset pienet neliöt. Nilkkojen kohdalla lukee pienellä "Kingsland", samoin jalkapohjissa. Kantapäät ja sukkien kärjet ovat puolestaan vaaleanharmaat. 

Samantyyppisiä sukkia ihastelin jo lauantaina samalla pisteellä, josta nämäkin ostin. Lähes kaikista sukista oli juuri minun kokoni 38-40 loppu, mutta onneksi sukat jotka jouduin koossa 41-43 ostamaan, olivat ihan hyvät kooltaan. Kaikista sukista nämä ovat ehkä jopa lempparini, sillä ne ovat niin yksinkertaiset ja kivat. Kaikki sukat ovat kyllä ihan super hienoja, eikä mistään sukkaparista ole valittamista. Toivottavasti kaikki sukat ovat myös käytössä hyvät. Ainakin saa kivaa vaihtelua melkeinpä pelkkien Horzen sukkien kokoelmaan!


Equitare esteraippa & flower dandyharja






Messuilta ei toki lähtenyt mukaan pelkkiä ratsastussukkia. Eniten etsinnässä oli joku lyhyt ja yksinkertainen esteraippa. Sellainen onneksi sunnuntaina löytyi Hevarin pisteeltä. Raippa on Equitare-tuotesarjaa, jota Hevari siis jälleenmyy. Se on kokonaan musta, mutta raipan varteen on ommeltu maltillisesti pieniä pinkkejä, hopeisia ja keltaisia nauhoja. Ne ovat todella kiva yksityiskohta muuten mustaan raippaan. Kohta, josta on tarkoitus pitää kiinni, tuntuu materiaaliltaan hyvin pitävältä, joten raippa ei toivottavasti tipu kädestä kesken ratsastuksen. 

Raippa on oikeastaan juuri sellainen, jota olen etsinyt jo pitkään. Meidän tallilla on kyllä raippoja, joita saa vapaasti käyttää, mutta ne ovat lähinnä pitkiä kouluraippoja. Jos jonkin hevosen kanssa lyhyt raippa olisi hyvä olla, esimerkiksi Mosi ja Örk, saattaa kaikki olla käytössä. Nyt minulla on viimein oma esteraippa, jota voin aina käyttää. Sillä oli hintaa kohtuullinen 8€, eli aika lailla täyden kympin ostos.





Hevarin pisteeltä tarttui mukaan myös Equitare Flower dandyharja. Meidän tallilla on kaikilla tuntikäytössä olevilla hevosilla yhteiset harjat. Siispä mitään erikoista täydennystä Brydjan, eli hoitoponini omaan harjapakkiin ei ollut mahdollista hankkia. Kuitenkin mukaan tarttui yksi harja. Etsin messuilta nimittäin jotain melko kovaa dandyharjaa, jolla olisi helppo harjata kurat ja liat suojista pois ja päällimmäiset irtokarvat pois satulahuovista jne. Harjalla saa myös hyvin kuraa hevosesta pois, jos ennen tuntia onkin vaikka kiire, eikä ole aikaa käydä hevosta läpi erikseen sualla, sillä kovat harjakset irrottavat likaa ihan kiitettävästi, ainakin näin ajattelen.

Harja maksoi vain kolme euroa, joten kovin suuri satsaus perus hyvään harjaan se ei ollut. Eikö meidän tallilla sitten ole tällaista kovaa dandyharjaa? Varmasti on, mutta helpommalla pääsee, kun on tuollainen oma, mitä tarvitsee oikeastaan melkein joka kerta tallilla. Ei tarvitse enää jatkossa lähteä etsimään haluamaani dandyharjaa, vaan voin vain ottaa sen tallikassistani. So simple. Harja oli halpa, mutta silti ulkonäöltään tosi kiva. Onhan se joo vähän tylsä musta, mutta itse pidän mustasta heppatavaroissa. Harjan päällä on kivaa kukkamaista kuviointia, ja osa harjaksista on harmaita. Harja on juuri se mitä etsinkin. 


HobuLove hevosnamit






Viime vuonna ostin messuilta litran ämpärillisen kyseisen merkin hevosnameja. Makuvaihtoehtoja oli noin kymmenen, joista sai itse koota haluamansa herkkusekoituksen. Brydja ja meidän tallin muutkin hevoset tykkäsivät varsinkin ruusunmarjan sekä omenan makuisista nameista. Tänä vuonna löydettyäni samaisen pisteen päätin pistäytyä ja ostaa jälleen ämpärillisen nameja. Valikoima oli vähäsen eri kuin viime vuonna, mutta matkaan tarttui paljon tuttuja omenasydämiä, ja ruusunmarjanamien korvaukseksi villimarjasydämiä. Niiden lisäksi purkkiin päätyi muutama keltainen sydännami, joidenka makua en vain saa haju- ja makuanalyysinkään perusteella päähäni. No, anyways, nyt on taas hyviä heppanameja pitkäksi aikaa. Viimeksi ne kestivät varmaan yli puoli vuotta, eli loppua ei niiden osalta hetkeen näy.




Eiköhän siinä ollut kaikki ostokseni molemmilta päiviltä. Toivottavasti hevosnamit maittavat hevosille, ja tämä postaus teille, vaikka juuri noin kuukausi sitten julkaisin blogissa Horzen ostosten esittelyn. Loppua näille ei vieläkään näy, sillä olen mahdollisesti menossa myös Tampereen hevosmessuille huhtikuussa, jos saan kaikki järjestymään. Toivotaan näin! Näilät messuilta mukaan tarttui näiden lisäksi joitakin ilmaistavaroita (kuten playsson.netin mageita tarroja!), sekä super kivoja muistoja. Parasta viikonlopussa oli kuitenkin uudet ihanat ystäväni, joidenka ansioista en joutunut viettämään messuviikonloppua aivan yksin. 

Lauantain blogigaalassa voittoa ei minulle tullut, mutta hyvänä kakkosena pysyttelin loppuun asti.  Voitto meni ihan ansaitusti blogiin Raketilla Kuuhun, onnittelut Pauliinalle. Sunnuntaina oli jännittävä blogihaastattelu, joka sujui suhteellisen hyvin, ja sain kivaa palautettakin! Kiitos kaikille, jotka sitä tulivat seuraamaan ja katsomaan meidän mini-improhaastista. Kuvia messuilta en saanut kamalasti, jonka takia päätin lopulta olla tekemättä kokonaista kuvapostausta niistä. HHF-kuvia siis tulee esiintymään tulevissa postauksisa siellä täällä, sekä instagramin puolella varmaan koko viikon ajan. Toivottavasti sinullakin oli kiva messuviikonloppu, mikäli paikalle tulit, ja oikein mukavaa alkuviikkoa kaikille!

-Pihla