perjantai 23. helmikuuta 2018

Pakkaspäivän reippailuja satulatta

Eilen, torstaina 22.2, oli tallipäivä ja ratsastustunti. Kuten saattaa arvata, tällä kertaa on tuntipostauksen vuoro. Menimme tunnilla monipuolisesti eri askellajeissa mielestäni todella hyviä ja opettavaisia tehtäviä, joten haluan jakaa ne tuntipostauksen merkeissä teillekin. Vaikka noin -15 asteen pakkaskelillä oli vähän kylmät tunnelmat ratsastaa ulkokentällä, tunti sujui todella hyvin. Senkin takia haluan jakaa teille tunnin onnistumiset ja oivallukset. Toivottavasti pakkaspäivän reippailut maittavat!


Toukka

Tulin tallille vähän viiden jälkeen, koska tuntini alkoi klo 18. Menin tunnin teille jo varmastikin tutulla issikkaruunalla Toukalla. Jos pidettäisiin kisa, kellä on paksuin ja pisin talvikarva, niin Toukka voisi olla potentiaalinen voittajaehdokas: sillä on ihan mielettömän paksu ja pitkä talvikarva! Toukalla on tosi pehmeä selkä, ja tykkään mennä sillä ilman satulaa, joten tämänkin tunnin siis menin satulatta. Myös sen paksu talvikarva lämmitti mukavasti omia jalkoja melko kovassa pakkaskelissä. Hoidin Toukan perusteellisesti, tein muutamat letit harjaan ja häntään, ja heitin sille suitset päähän. Lähdimme kuuden aikoihin kentälle muiden tuntilaisten kanssa, jossa hyppäsin Toukan selkään ja lähdin kävelemään alkukäyntejä pitkin ohjin. 

Toukka tuntui hyvän reippaalta heti alusta alkaen. Se käveli suhteellisen reippaasti pitkin rennoin askelin. Tunnin aiheena oli siirtymiset, suunnanvaihdot ja tasapaino. Aloimme tekemään alkuverkaksi siis käynnissä suunnanvaihtoja. Ideana oli kääntyä toisen pitkän sivun keskeltä, R-kirjaimesta kohti S-kirjainta. Rata poikkisuuntaan leikkaan keskellä, piti tehdä pysähdys, ja siitä jatkaa joko vasemmalle tai oikealle, aina vuorotellen. Keskellä tehtävässä pysähdyksessä hevonen piti saada mahdollisimman suoraksi, joka tietenkin edellytti ratsastajan suoruutta ja hyvää istuntaa. Kaarron radain poikki jälkeen siis käännyttiin oikealle tai vasemmalle. Päädyissä kuului kääntyä kentän poikki jo päädyn kirjaimista eikä mennä lyhyen sivun uraa pitkin. Sen ideana oli taivuttaa hevosta enemmän. Ei siis kuljettu vain suoraan kentän poikki, vaan vähän kaarevasti.

Tehtävä sujui Toukan kanssa tosi hyvin. Hevonen pysyi reippaana oikeastaan koko ajan, ja itse huomasin pitäväni katseeni hyvin kohti menosuuntaa, enkä kohti hevosen niskaa. Ratsastuksenopettaja sanoi minun kallistuvan helposti liikaa vasemmalle, jonka takia pysähdyksissä Toukka ei pysynyt niin suorana. Tehtävässä hankalinta itselleni oli siis keskellä istuminen. Se alkoi kuitenkin sujua loppua kohden, ja viimeiset pysähdykset olivat jo melko hyviä ja hevonen pysähtyi suorana. Käyntitehtävien jälkeen oli aika töltin. Tölttäsimme aluksi hetken kokouraa, jolloin Toukka liikkui todella reippaasti. Jouduin jopa tekemään muutamia pidätteitä. Toukka on nimittäin yleensä vähän laiskanpuoleinen, jos sitä ei saa kunnolla hereille. Sillä oli eilen kuitenkin tosi reipas päivä, ja sain ratsastettua sitä hyvin eteenpäin. 


Seifur

Hetken päästä aloimme tehdä samaa tehtävää töltissä, mitä olimme tehneet käynnissäkin. Alussa tosin riitti, että tölttäsi rata poikkisuuntaan leikkaa ilman pysähdystä. Pian kuitenkin tehtävänä oli siirtää hevonen ennen leikkaa käyntiin, tehdä keskellä pysähdys, ja pysähdyksestä lähteä mahdollisimman vähien käyntiaskelten kautta tölttiin, ja kääntyä joko oikealle tai vasemmalle. Töltätessä tätä tehtävää Toukka muuttui vähän tahmeaksi. Raippaa sai siis heilutella ihan kunnolla, jotta töltti säilyi. Pysähdykset olivat ihan ok, ja niistä nostot tölttiin sujuivat tosi hyvin. Tämän jälkeen menimme vielä hetken kokouraa tölttiä ja myös ravia vasemmalle. Molemmissa oli kokouralla erilaisia haasteita. Piti töltätä ja ravata ohjat ulkokädessä ja sisäkättä pitää sivulla tms. muuta tasapainoharjoitusta. Otimme myös harjoitusravia, jota minä tosin ilman satulaa olin mennyt koko ajan. 

Tasapainoharjoitukset olivat todella hyviä, kun piti käyttää paljon istuntaa. Toukan ravi on aika isoa, ja ilman satulaa harjoitusravissa piti keskittyä ihan kunnolla tasapainoon ja hyvään istuntaan. Ravi sujui kuitenkin todella hyvin. Koetin istua mahdollisimman rentona ja ryhdikkäänä, joka onnisuikin ihan kiitettävästi. Toukka välillä kiihdytti ravissa aika paljon ja kulki pää ylhäällä, mutta puolipidätteiden kautta sain ravista aina rennompaa ja rauhallisempaa. Töltti sujui myös hyvin, ja Toukka kulki reippaasti eteenpäin. Menimme lopuksi ravia myös ihan "normaalisti". Lopulta vaihdoimme suunnan, joka piti vaihtaa ohjat yhdessä kädessä vain istunnan ja pohjeapujen avulla kentän poikki. Tämä ei tosin onnistunut melkein keltään, mutta kaikki saivat kuitenkin jotenkin vaihdettua suunnan, jonka jälkeen kävelimme välikäynnit pitkin ohjin.

Välikäyntien jälkeen aloimme tehdä käynnissä jälleen samaa tehtävää, kuin alkuverkassakin. Se sujui oikein hyvin, ei mitään erityistä. Samaa tehtävää aloimme tehdä myös töltissä, tosin ennen rata poikkisuuntaan leikkaa, R-kirjaimessa hevonen siirrettiin käyntiin, tehtiin keskellä pysähdys ja lähdettiin tölttiin joko oikealle tai vasemmalle, aivan kuten edelliseenkin kierrokseen. Toukka oli vähän tahmeampi välikäyntien jälkeen töltätessä, mutta saimme hyviäkin pätkiä. Tölttitehtävän jälkeen jatkoimme samalla kaavalla, mutta pysähdyksen jälkeen vasemmalle lähdettäessä siirrettiin hevonen tölttiin, ja oikealle lähtiessä raviin. Pysähdyksistä ravi/töltti nousi jälleen tosi hyvin. Ravi kulki loistavasti, jonka kautta myös töltti tuntui kulkevan vähän paremmin. 


Brydja

Näiden tehtävien jälkeen jatkoimme tölttiä kokouraa oikealle. Tehtävänä oli taas töltätä ohjat ulkokädessä, ja opettajan ohjeiden mukaan liikuttaa sisäkättä sivulle, eteen, tai pitää sitä vain paikoillaan. Edelliseen suuntaan tätä harjoitusta tehdessä satuin Toukan kanssa aika lailla toisen hevosen taakse, jolta sai hieman vetoapua ja reippautta Toukkaan. Tällä kertaa me kuljimme Toukan kanssa muut ratsukot perässä, mutta silti Toukka kulki ihan reipasta ja hyvää tölttiä. Töltistä jäi kyllä hyvä maku, kun sain sen lopussa liikkumaan niin hyvin. Otimme myös ravia myös ohjat yhdessä kädessä, joka sujui hyvin. Lopuksi ravasimme jälleen niin sanotusti normaalisti, tosin minä koetin ravia molemmat kädet irti ohjista, ja säilytin onneksi hyvin tasapainon useamman kierroksen ajan. Toukan ravi on kyllä isoa, mutta silti siellä on hyvässä tasapainossa melko helppo istua, kun muistaa vain olla rento.

Lopulta oli aika loppukäyntien. Tunnista jäi tosi hyvä fiilis, aivan kuten kevätkauden aloitustunnista sekä viime lauantain korvausmaastosta Toukalla (koska viime perjantaina tunti oli peruttu, se korvattiin lauantaina aamumaastolla, jonka siis menin Toukalla, ja maasto sujui todella hyvin). Se on ollut yleisesti reippaalla päällä oikeastaan koko alkuvuoden. Siksi Toukalla on ollut tosi kiva mennä, kun sen kanssa on kaikki rullannut melko sujuvasti. Tällä tunnilla ei laukattu ollenkaan, mutta silti oli huippu, opettavainen ja yksinkertaisesti tosi kiva tunti. Tehtävissä vaati hyvää tasapainoa, varsinkin ilman satulaa, ja niissä sai oikeasti ratsastaa. Helmikuussa tunnit ovat olleet todella onnistuneita, joten toivottavasti sama linja jatkuu myös maaliskuussa. Niinhän se menee, että onnistumisiin tarvitaan aina myös epäonnistumisia, mutta toivotaan silti mahdollisimman opettavaisia ja hyviä tunteja jatkossakin.

Tunnin jälkeen harjasin Toukan, heitin sille loimen ja annoin leipää. Minulla on tapana aina vähän hevosten kanssa tunnin jälkeen, varsinkin Toukan kanssa, sillä se venyy todella pitkälle molemmille sivuille ja kumarrukseen. Tapanani on myös venyttelyiden yhteydessä antaa siivu kuivattua leipää hevoselle kiitoksena tunnista. Ennen kotiinlähtöä hain myös pari hevosta sisään tarhasta talliin tallityöntekijän kanssa, ja kävin moikkaamassa Brydjaa sekä Örkkiä leipäpalojen kera. Oli jälleen superi tallipäivä, ja onnistunut tunti, joka varmastikin kävi jo selväksi!




Ääk, enää viikko Helsinki Horse Fairiin! Odotan sitä tosi innolla, koska pääsen itse esiintymään siellä ja viettämään viikonloppua pitkästä aikaa jotenkin spesiaalimmin. Tarvetta myös joillekin hevostavaroille on, jotka pääsen toivottavasti shoppailemaan messuilta kaikkien heräteostosten lisäksi. Jos sinulla ei ole vielä lippuja HHF:ään, muista osallistua hevosinstassani kahden lipun arvontaan tästä linkistä. Aikaa osallistua on 26.2, eli ensi maanantaihin asti. Ennen ja jälkeen messujen on takuu varmasti tulossa vielä joitakin postauksia liittyen kyseisiin messuihin, ainakin ostostenesittely ja mahdollisesti jonkinlainen kuvapainotteinen kooste. Miten teidän viimeaikaiset hevostelut ovat sujuneet, ja pidittekö tästä postauksesta? Kommentoi se alas. Nyt kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua kaikille! 

-Pihla

tiistai 20. helmikuuta 2018

Motivaatiopula kuriin viidellä vinkillä

Mikä neuvoksi, kun mikään ei jaksa innostaa? Blogiin ei ole postattu mitään pariin viikkoon, eikä millään olisi motivaatiota avata konetta ja lähteä kirjoittamaan uutta postausta. Tai vaikka olisikin intoa kirjoittaa, niin mistä oikein kirjoittaisi? Motivaatiopulasta kärsii varmasti jokainen bloggaaja jossain vaiheessa, joku enemmän, joku vähemmän. Kysymys onkin, miten ihmeessä saada motivaatio blogia kohtaan takaisin? Tässä postauksessa jaan viisi vinkkiä, kuinka saada motivaatiopula kuriin ja postausten teko rullaamaan.


Einar, (c) Aaria S.

Ensimmäinen, ja ehkä paras vinkki, on muiden postausten lukeminen. Ihan vain se, että selaa ja lukee monien blogien postauksia läpi, saattaa auttaa motivaatiopulaan. Varmaan yleisin syy motivaation uupumiseen on postausideoiden puuttuminen. Muiden blogeja lukiessa saattaa löytää kivoja postausideoita, joita itsekin haluaa toteuttaa ja motivaatio postausten tekoon alkaa taas nousta. Netin syövereistä löytyy myös suhteellisen paljon postauksia, joihin on listattuna paljon postausideoita. Niitä itse aina käyn läpi postausideoiden puutteessa, ja yleensä niistä postauksista löytyy jotain kivaa, mistä kirjoittaa. 

Muiden blogien lukeminen voi auttaa muutenkin motivaatiopulaan, ei pelkästään postausideoiden puutteeseen. Muiden blogeista voi saada inspiraatiota esimerkiksi toteuttamaan jonkun postauksen eri tyylillä, esimerkiksi haastattelupostauksen kysmys-vastaus tyylin sijaan niin sanotussa tarinamuodossa. Toisten blogeja kannattaa ehdottomasti motivaatiopulan iskiessä selata. Ne voivat antaa motivaatiota omaa blogia kohtaan hassuinkin tavoin. Joillakin voi toimia paremmin nimenomaan isojen blogien lukeminen, joillakin pienempien. Pitää vain lueskella eri kokoisia sekä eri tyylisiä blogeja, ja katsoa, mistä motivaatio lähtee parhaiten nousuun.

Itse olen huomannut motivaation lähtevän laskuun todella helposti, mikäli blogin ulkoasu ei miellytä täysin omaa silmää. Jos sama ulkoasu on ollut blogissa todella kauan, se saattaa alkaa kyllästyttää ja vaikuttaa suurestikin motivaatioon. Toinen vinkkini siis on bannerin, tai ihan koko ulkoasun vaihto. Ulkoasun ei tarvitse vaihtua mitenkään radikaalisti. Vain vaikka fonttien vaihto saattaa auttaa, mutta todennäköisesti motivaation nousuun vaikuttaa enemmän jonkun isomman muutoksen tekeminen. Jos ei koko ulkoasua lähde itse vaihtamaan tai tilaamaan, niin vaikka bannerin vaihto uuteen ja upeaan voi lähettää postausmotivaation ihan uuteen nousuun, ja ihan koko ulkoasun vaihto vielä enemmän! Kun ulkoasu miellyttää omaa silmää, on kivempi aina kivempi postata hienoon blogiin tekstejään.

Visuaalisuus on tärkeä osa blogia. Visuaalisesti hienossa blogissa ulkoasun lisäksi kunnossa on kuvat. Siispä kolmantena vinkkinä motivaatiopulaan, räpsi paljon kuvia. Järjestä vaikka joku kuvaamaan sinun ratsastustuntia, tai ottamaan hevosesi kanssa ihania poseerauskuvia. Kivojen kuvien myötä motivaatio blogiakin kohtaan voi nousta, varsinkin jos kuvat ovat olleet viime aikoina vähän tylsiä tai yksitoikkoisia. Hyviä ja hienoja, esimerkiksi talvisia poseerauskuvia auringossa ja lumihangessa haluaa heti postata blogiin, jonka kautta motivaatio blogia kohtaan saattaa nousta. Myös ihan vain omalle pihalle kävely ja maisemakuvien räpsiminen puista ja muista pihan omista nähtävyyksistä voi auttaa. Jos kuvista tulee kivoja, niitä voi jakaa blogiin, vaikka ne eivät olisikaan hevoskuvia. Jos kuvista saa vielä kivaa palautetta, niin motivaatio voi kasvaa senkin kautta paljon.


Örk, (c) Anna J.

Palautteesta puheen ollen, neljäs vinkki on oman blogin postausten positiivisten, kehuvien ja kannustavien kommenttien lukeminen. Positiivinen palaute on aina kivaa. Kommentti, jossa kehutaan postausta jotenkin hyväksi, saa aina hymyn huulille. Tällaisten iloisten kommenttien lukeminen on hyvä keino koittaa nostattaa motivaatiota. Kommentit muistuttavat, että joku oikeasti pitää postauksista ja blogista, ja postauksia on joidenkin mielestä kiva lukea. Rohkaisevat ja kivat kommentit ovat todella hyvä apu motivaatiopulaan. Blogiin tulleita kommentteja kannattaa lueskella muutenkin, vaikka ei olisi motivaatiopulaa. Ne saavat hyvälle mielelle, ja parhaimmillaan nostavat motivaation blogia kohtaan huipulle!

Jos mikään ei auta, ja epätoivoinen yrittäminen postata jotain ahdistaa, kannattaa viidentenä vinkkinä ihan vain pitää kunnon taukoa blogista. Joskus se jää ainoaksi vaihtoehdoksi, kun päivä toisensa jälkeen motivaatio vain jatkaa alamäkeään. Esimerkiksi kuukausi ilman blogijuttuja saattaa tehdä ihmeitä, ja jokin päivä, kun blogiin taas päätyy, niin kirjoittaminen saattaa tuntua hyvältä ja postausideoita pursuaa vaikka muille jakaa. Ekstravinkkinä, jos päätyy pitämään tauon, sitä ei kannata alkaa sen ihmeellisemmin selittelemään blogissaan. Ketään ei oikeasti pahemmin kiinnosta, miksi taukoa on ollut. Lukijoita kiinnostaa vain se, että uusi kiva postaus on viimein blogissa, ja bloggaaja on takaisin bloginsa parissa.

Olipa hassua kirjoittaa pitkästä aikaa kunnollista aihepostausta. Toivottavasti kuitenkin postaus oli hyvä, ja nämä vinkit motivaation palauttamiseen olivat edes jollekkin hyödyksi. Minun oli tarkoitus mennä tänään, tiistaina, parin tunnin maastoreissulle meidän tallille, mutta valitettavasti se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia. No, torstaina sitten onneksi tallille ja ratsastustunnille. Viime viikon torstaina julkaistiin Riders Magazine -hevoslehden uusi numero, jossa minäkin olen yhdessä artikkelissa. Muistakaa käydä lähikaupan lehtipisteellä hakemassa lehti! Kiinnostaisiko teitä pieni lehden läpikäynti ja arvio postauksen muodossa? Kommentoi se alas, sekä mielipiteesi tästä postauksesta. Oikein mukavaa alkuviikkoa kaikille!

-Pihla

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Mietteitä ja messutärppejä - HHF 2018



Paljon puhuttu aihe viimeisinä viikkoina on ollut tämän vuoden Helsinki horse fair. Messut jakavat paljon mietteitä, kannattaako sitä varten uhrata aikaansa ja rahaansa? Tässä postauksessa otan itse kantaa ja kerron omia mietteitäni messuista. Listaan myös ennalta julkaistun ohjelman ja viime vuoden kokemuksen perusteella omat suosikkitärpit, mitkä on ainakin pakko nähdä. Luvassa siis mietteitä, mielipiteitä ja messutärppejä - HHF 2018. Kaikki postauksen kuvat: helsinkihorsefair.messukeskus.com

Aloitetaan perjantaista. Messujen ensimmäiselle päivälle on varattu reipas kattaus erilaisia ohjelmanumeroita. Itse löysin perjantailta kaikista eniten itseäni kiinnostavaa ohjelmaa, joka on sinänsä harmi, sillä en pääse perjantaina koulun ja ratsastustunnin takia messuille. Silti listasin myös perjantailta mielestäni kiinnostavimmat ohjelmanumerot, sillä moni muu on varmasti jo silloin menossa messuille. Ehdottomasti kiinnostavimpina numeroina silmääni pisti ohjelmat "Kuvaus ja kuvankäsittely" sekä "Fysioterapia - Hevosen selkä ja lantio". Ensimmäinen ohjelmanumero kuvauksesta ja kuvankäsittelystä pisti tietenkin aiheesta kiinnostuneena heti silmään. Kuvauksen mukaan hevoskuvaajien kärkeen kuuluva Susanna Lehto, tutummin Suvililja, kertoo hevoskuvauksen keskeisimmistä asioista sekä demostroi kuvankäsittelyä. Ohjelma vaikuttaa todella kiinnostavalta, ja Susannan opetus ja luennointi aiheesta olisi varmasti kokemuksen arvoinen juttu.

Toinen ohjelmanumero, "Fysioterapia - Hevosen selkä ja lantio", pisti myös fysioterapiasta kiinnostuneena heti silmään. Aiheesta fysioterapia ja hevosen hyvinvointi on luennoimassa eläinfysioterapeutti Heli Hyytikäinen. Hänen luentojaan on itse asiassa myös muina messupäivinä, joten pääsen seuraamaan sentään jotain samankaltaista ohjelmaansa muina päivinä. Perjantaina aiheena on siis hevosen selkä ja lantio, joka vaikutti kaikista mielenkiintoisimmalta. Horse fairissa on monta ohjelmaa, jotka esitetään joka päivä. Se on toisaalta hyvä, sillä vain yhtenä päivänä messuille tulevat saavat paremmat mahdollisuudet nähdä jonkin tietyn esityksen. Esimerkiksi, jos vikellyksestä kiinnostunut henkilö olisi tulossa messuille vain lauantaina, ja kaikki vikellykseen liittyvä ohjelma olisi vain perjantaina, jäisi hän siitä paitsi. Toisaalta, monena päivänä messuille tuleva saattaa kokea ohjelman tylsäksi, kun jokaisena päivänä on samoja ohjelmanumeroita. 

Asioilla on aina toiset puolet. Mielestäni osittain samat ohjelmat useina päivinä ovat hyvä juttu, sillä pääsee varmemmin näkemään itseään kiinnostavat numerot. Perjantaina Horse Fair on avoinna klo 12-20. Hiihtolomaa tuolloin viettävillähän ei ole ongelmaa koulujen ja töiden kanssa, mutta itsellä on loma jo seuraavalla alkavalla viikolla, eli perjantain messupäivä jää välistä koulun takia. Sillä viikolla minulla on myös juuri perjantaina ratsastustunti, eli en millään ehtisi messuille niiden ollessa kuitenkin tunnin junamatkan päässä. Onneksi pääsen kuitenkin viikonloppuna molempina päivinä messuille. Perjantaina on runsas ja kiinnostava ohjelma, mutta itseäni häiritsee ihan jokaisena päivänä raviohjelman vähyys. Horse Fair tarkoittaa valitettavasti käytännössä vain ratsumessuja. Katri pui omassa postauksessaan loistavasti aihetta, enkä itse keksi lisättävää siihen. Itse olen kiinnostunut raviurheilusta, ja seuraisin mielelläni siihen liittyvää ohjelmaa messuilla. Ehkä se on tosiasia, että hevosmessujen kävijäkunta koostuu suurimmaksi osaksi ratsastajista, mutta eipä messut ravirurheilijoita vedä paljoa puoleensa, sillä heille ei ole suunnattu ohjelmaa juuri ollenkaan.




Askellajiratsastajana jokin yksi issikoihin liittyvä ohjelmanumero olisi ollut todella siistiä nähdä. Välillä tuntuu oikeasti siltä, että kyllä kaikki muistetaan vikeltäjistä lännenratsastajiin mutta nämä upeat issikat ja askellajiratsastajat unohdetaan ohjelmasta tyystin. Toivottavasti ensi vuonna ohjelmakaartiin saataisiin edes yksi ainokainen issikkanumero! Onneksi meille issikoista kiinnostuneille on issikkapiste. Viime vuonna messuilla oli todella monien eri rotujen edustajille omia pisteitä, joilla oli karsinassa rotua edustava hevonen ja osalla myös myytävänä erilaisia tuotteita liittyen rotuun. Pisteet olivat todella hyviä, ja roduista oli kertomassa niistä tietäviä ihmisiä. Toivottavasti tällaisia rotupisteitä messuilla on tänäkin vuonna. 

Lauantai, eli pääpäivä. Messujen toiselle päivälle on saatu myös hyvää ja kiinnostavaa ohjelmaa klo 10-19. Kiinnostavimmilta ohjelmanumeroilta vaikuttivat "Kouluratsastuksen portaat", "Irish fairytales", sekä "Blogiexpon palkintojen jako" -numerot. Ensimmäisenä mainittu ohjelmanumero "Kouluratsastuksen portaat" vaikutti todella kiinnostavalta. Ideana on se, että maajoukkueratsukot esittävät helppo A luokasta Prix st Georgeen asti, miten kouluhevonen muuttuu koulutuksen edetessä. Ratojen kulusta on selittämässä maajoukkuevalmentaja Marko Björs, ja tuomaroinnista kansainvälinen koulutuomari Irmeli Summanen. "Irish fairytales" -numerossa Suomen irlannincobyhdistys esittää katrilliesityksen, jossa mukana myös valjakko. Samantapaisia numeroita irlannincobeista on nähty varmasti vuodesta toiseen, mutta en itse ole koskaan nähnyt tämän rodun edustajien katrilliesitystä HHF:ssä, joten siksi haluan ehdottomasti nähdä sen ja numero vaikutti kiinnostavalta.

Viimeisenä mainittu, muttei todellakaan vähäisin ohjelmanumero lauantailta on Blogiexpon palkintojen jako. Playsson.net järjestää HHF:ssä ohjelman, jossa palkitaan vuoden 2017 parhaat hevosbloggaajat, josta kerroin tarkemmin edellisessä infopostauksessa. Itse olen ehdolla kategoriassa "Vuoden nuori nousija", joten tietenkin menen seuraamaan tätä numeroa ja jännittämään, miten oman blogini käy. Palkintojen jaot ovat aina kiinnostavia! Ihan joka päivä vaihtuvien ohjelmanumeroiden lisäksi messuilla on paljon myyntipisteitä ja muuta kierreltävää. Viime vuonna mukaani tarttui vain ihan muutama ostos, mutta tänä vuonna minulla on paljon enemmän aikaa kierrellä pisteillä ja shoppailla koko messuhalli tyhjäksi. Tai ehkei aivan koko messuhallia, mutta paljon kuitenkin! Lähden messuille ilman kaveria, jonka kanssa kiertelisin koko ajan paikkoja, joten minulla on vain vapaus kierrellä missä tahansa kuinka kauan vain haluan. Onnekseni sain myös blogipassin näille messuille, jonka johdosta hevosinstassani on käynnissä kahden saamani lipun arvonta (käykää osallistumassa täällä!)







Asiasta kukkaruukkuun, lauantaina on paljon kivaa ohjelmaa, joka on hyvä pääpäivänä. Väkeä on myös varmaan todella paljon. Sunnuntaina on messujen viimeinen päivä, ja Horse Fairin ohjelmaa klo 10-17. Itse löysin sunnuntailta kaikista vähiten mielenkiintoista ohjelmaa. Jotain kuitenkin löytyi, ja kiinnostavimmilta vaikuttavat numerot "Hevosen fysioterapia, vaikutus hevoseen", "Hevosbloggaajat: Blogiunelmia" sekä "Prix de Horse Fair -estekilpailu, 125-130 cm". Puhuin jo perjantain ohjelmissa näistä Heli Hyytiäisen luennoista, ja kuinka ne vaikuttivat kiinnostavilta. Onneksi kiinnostava luento löytyi myös sunnuntain ohjelmistosta. Aiheena on hevosen fysioterapia ja sen vaikutus hevoseen, joka vaikutti todella hyvältä. Sunnuntain blogiohjelma "Hevosbloggaajat: Blogiunelmia" vaikutti tietenkin todella kiinnostavalta, sillä esiinnyn itse tässä ohjelmassa! Ideana on, että kolmelta hevosbloggaajalta: minulta, Tytiltä ja Essiltä, kysellään kysymyksiä, joihin vastaamme. Muistakaa tulla katsomaan meitä (tarkemmin jutusta edellisessä postauksessa).

Viimeisin mainitsemani esitys, ja itse asiassa koko Helsinki Horse Fairin viimeinen ohjelmanumero on Prix de Horse Fair -estekilpailu. Rakastan seurata estekisoja, ja pidän esteratsastuksen vauhdista. Siksipä tämä ohjelmanumero vaikutti todella hyvältä. Toivottavasti messut ovat kokemisen arvoiset, ja kyseinen viikonloppu on hyvällä tavalla unohtumaton. Ainakin pääsen viimein näkemään todella paljon muita bloggaajia, ja messuilta tarttuu toivottavasti uusia kavereitakin mukaan. Odotan messuviikonloppua todella innolla!

Toivottavasti messutärpit maittoivat ja mietteet Horse Fairista maittoivat. Minulla alkoi eilen hiihtoloma! Tulevalle lomaviikolle on luvassa paljon tekemistä, ja toivottavasti jotain heppajuttujakin. Tiistaina olen mahdollisesti lähdössä maastoilemaan, ja torstaina on luvassa normaali viikkotunti, mikäli vain se pidetään lomalla. Pitää selvitellä ja katsoa mitä käy, luvassa varmasti postauksia tulevan viikon heppajutuista. Nyt kuitenkin toivotan kaikille oikein mukavaa sunnuntai-iltaa! 

-Pihla

maanantai 12. helmikuuta 2018

Keskivertoa suurempia juttuja

Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat olleet varmaan elämäni yllätyksellisimpiä. Olen saanut tietooni erittäin paljon älyttömän siistejä juttuja, eikä hämmästyksiltä päästy välttymään. Suurin osa jutuista liittyy jollain tavalla blogiini, tai ainakin tulevat vaikuttamaan/näkymään täällä jotenkin. Siispä näin parhaaksi tehdä ihan oman postauksen kaikille siisteille jutuille, mitä tulee tämän kevään aikana tapahtumaan. Keskivertoa suurempia juttuja tulossa, muistakaa siis lukea postaus loppuun asti, jotta pysytte kärryillä mitä, missä ja milloin oikein tuleekaan tapahtumaan!


Aloitetaan aikajärjestyksessä. Ensimmäinen siisti juttu liittyy hevoslehteen. Sain nimittäin noin kuukausi sitten mahdollisuuden päästä vuoden ensimmäiseen Riders Magazine -hevoslehteen. Kyseisessä numerossa on artikkeli, jossa bloggaaja Katri haastatteli kolmea nuorta bloggaajaa, Jenniferiä, Ainoa ja minua. Jutusta tuli omasta mielestäni todella hyvä, enkä malta odottaa lehden julkaisua ja sitä, että saan konkreettisesti nähdä jutun lehdessä. Lehtinumero julkaistaan torstaina 15.2, joten muistakaa käydä pyörähtämässä lähikaupan lehtipisteellä ostamassa lehti (hinta 6,50€). 

Itse vasta reilun vuoden bloganneena super kivaan hevoslehteen pääsy merkkaa oikeasti todella paljon. Itse olen päässyt jutun lukemaan sähköisesti, mutta odotan innolla, millainen artikkelista visuaalisesti on tehty. Se fiilis, kun saa lehden käsiinsä ja pääsee itse lukemaan itsestään lehdestä, on varmasti aika uskomatonta näinkin loppupeleissä pienelle bloggaajalle. Jos bongaatte minut lehdestä, niin halutessanne ilmoittakaa siitä ihmeessä hevosinstassani direct-viestillä!


Kuva: @ridersmagazinefi

Seuraavat ilmoitusasiat liittyvätkin kaikki HHF:ään. Helsinki horse fair eli HHF on hevosalan messutapahtuma (lue täältä lisää), johon on yhdistetty tänä vuonna playsson.netin kautta enemmän blogijuttuja. Hevosbloggaajana uutinenhan on aivan huippu, sillä en taatusti olisi messuille lähtenyt ilman bloggaamiseen liittyvää ohjelmaa, tai seuraavia itseäni koskevia juttuja. 

Ihan ensimmäinen, ja ehkä jopa kaikista siistein juttu on ehdokkuus blogigaalassa kategoriassa vuoden nuori nousija! HHF:ssä järjestetään tänä vuonna blogigaala, jossa palkitaan erinäisiä hevosbloggaajia. Kategorioita on 10, joista seitsemään te blogien lukijat saitte tammikuun alusta helmikuun alkuun ehdottaa lempiblogejanne. Viime viikolla tulokset paljastettiin, ja jokaiseen seitsemään kategoriaan pääsi ehdolle neljä eniten ääniä saanutta bloggaajaa. Loppuihin kolmeen kategoriaan raati valitsee voittajat. Itse siis pääsin ehdolle kategoriaan vuoden 2017 nuori nousija. Pelkästään kategoriassa ehdolla oleminen on sairaan siistiä, ja olen todella kiitollinen jokaiselle minua ehdottaneelle. Ehdokkuus merkkaa minulle äärettömän paljon. 

Lukijoiden tehtävä ei kuitenkaan vielä ole ohi. Tänään, kun postaus tulee julki 12.2, alkaa varsinainen äänestys. Nyt juuri te tätä postausta ja blogiani lukevat, voitte vaikuttaa. Mikäli minun blogini voitto kyseisessä kategoriassa olisi teistä edes vähän mukava juttu, niin vaikuttakaa, ja äänestäkää blogiani vuoden nuoreksi nousijaksi. Kanssakilpailijani ovat todella kovia vastuksia, mutta haluan loppuun asti uskoa silti mahdollisuuksiini. Voitto tuntuu tällä hetkellä todella käsittämättömältä, mutta ainahan se on mahdollista. Voiton voitte mahdollistaa ainoastaan te, rakkaat blogini lukijat, joten menkää, vaikuttakaa ja äänestäkää. Äänestykseen pääsette tästä linkistä!

Kategoria, jossa itse olen ehdolla, ei suinkaan ole ainoa kategoria. Jos haluatte vaikuttaa lisää, niin äänestäkää samalla myös muissakin kategorioissa suosikkejanne. Ajattelin postaukseen listata omat suosikkini muissa kategorioissa, ja keille bloggaajille oma ääneni lähtee missäkin kategoriassa. Kategoriassa "Positiivinen erottuja" suosikkini on blogi Tuhatta & Sataa. Idan blogi on ihan yksi lemppareistani, ja hän osaa käsitellä asioita aina ilon kautta. "Vuoden hype" -kategoriassa oma suosikkini on blogi Hevosvoimat pelissä. Tutustuin tähän blogiin vasta ihan vastikään, mutta tykästyin siihen heti yhden postauksen luettuani. "Vuoden ratsastusblogi" -kategoriassa ääni minulta lähtee ehdottomasti Essin blogiin The little pink pony. Olen seurannut hänen blogiaan jo kauan, ja se on aina ollut yksi suosikeistani. Pidän erityisesti Essin tyylistä kirjoittaa, varsinkin tuntipostauksia.

Vuoden hevosharrastusblogiksi nimeäisin ehdottomasti Katrin blogin Kylmäverinen unelma. Katri on tehnyt suurta työtä bloginsa eteen, ja olisi blogin kokonaisuudella ansainnut voiton tässä kategoriassa. Kategorian "Visuaalisin blogi" voitto lähtisi minun puolestani blogiin Ilon pilkettä. Jos Olga jotain osaa tehdä, niin tehdä ulkoasuja ja panostaa blogin visuaaliseen puoleen erityisen paljon. Hänen bloginsa ulkoasu on mielestäni todella hieno, ja blogi on muutenkin visuaalisesti kaunis. Viimeisen kategorian "Vuoden vitsiniekka" voitto lähtisi minulta blogiin Ruuhkavuosiratsastaja, tai Muuliprojekti. En ainakaan vielä itse osaa päättää näiden kahden väliltä, sillä molemmat osaavat lisätä sopivan määrän hauskuutta postauksiin, eikä postausten lukeminen käy koskaan tylsäksi.


Kuva: Playsson.net

Ja sitten onkin jo aika viimeisen, mutta ei todellakaan vähäisemmän uutisen. Kuten jo mainitsin aiemmin, niin HHF:n ohjelmaan on tänä vuonna lisätty jotakin blogiohjelmaa. Blogigaala on näistä varmaan suurin, mutta lisääkin on. Yksi blogiohjelmanumero on Katrin pitämä minihaastattelu, jossa hän haastattelee messujen infolavalla kolmea nuorta bloggaajaa. Katri pyysi minua yhdeksi haastateltavaksi, ja tietenkin suostuin, kun kerran näin hienoa tilaisuutta tarjottiin! En about vuosi sitten 2017 HHF:ssä olisi ikinä osannut kuvitella, että ensi vuonna tulen esiintymään täällä. Niin se vain aika ja tilanteet vaihtuvat.

Koska itse olen esiintyjänä HFF:ssä, ei minun tarvitse kustantaa messulippua. Liput tapahtumaan ovat onneksi melko halpoja, ja vielä halvempia ennakkoon ostettuna. Ohjelma on melko monipuolinen, ja kaikille harrastajille löytyy varmasti edes jotain kiinnostavaa. Itse petyin kuitenkin hieman raviohjelman niukkuuteen, sillä nykypäivänä yhä enemmän harrastajia kiinnostuu erityisesti raviharrastajien somekanavien kautta raviurheilusta. Tapahtumaan voisi saada vielä enemmän väkeä paikalle lisäämällä raviohjelmien määrää, Noh, anyways, silti paikanpäälle kannattaa ehdottomasti tulla, sillä viime vuonna kokemus oli ainakin ihan huippu, ja tänä vuonna itselläni varmasti entistäkin parempi.

Helsinki horse fair pidetään 2,-4.3, eli maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Itse olen tulossa messuille lauantaina sekä sunnuntaina (3. ja 4.3.) lähes koko päiväksi, mutta perjantaina en koulun ja ratsastustunnin takia pääse. Pyörin varmasti kiertelemässä ja katsomassa eri ohjelmia sekä pisteitä ympäri messuhallia yksin ja eri bloggaajakaverieni kanssa. Jos satut bongaamaan minut messuilla, niin tule rohkeasti vain nykäisemään hihasta ja moikkaamaan, en pure! Seuraajiani eri someissa, varsinkin täällä blogissa olisi huippua tavata ja nähdä, joten kanssani saa tulla ehdottomasti juttelemaan. Tiedän jo nyt, että tulen päivittelemään viikonlopulta erittäin aktiivisesti videoina ja kuvina menoa ja meininkiä messuilta. Ottakaa siis hevosinstani jo nyt haltuun, jottet välty reaaliaikaisilta fiiliksiltä ja päivittelyiltä!


Kuva: helsinkihorsefair.messukeskus.com

En itsekään ymmärrä, miten ihmeessä pystyn saamaan parista ilmoitusasiasta näin paljoa tekstiä, mutta eipähän postauksesta ainakaan tullut lyhyt ja tylsä, vaan vähän monipuolisempi infopläjäys. Toivottavasti tästä selkeni nyt mahdollisimman hyvin kaikille, mitä kaikkea blogiin liittyvää kevään aikana tulee tapahtumaan. Haluaisin vielä kiittää Katria ja Playssonia tämän kaiken mahdollistamisesta. Blogigaalan ehdokkuudesta saan tietenkin kiittää myös äärettömästi teitä blogin lukijoita. Tämä kaikki tuntuu niin uskomattomalta!


Kertaus on opintojen äiti, joten tiivistettynä:

- Minusta ja kahdesta muusta nuoresta bloggaajasta on 15.2. ilmestyvässä Riders Magazine -hevoslehdestä Katrin kirjoittama artikelli
- Olen ehdolla Helsinki Horse Fairin blogigaalassa kategoriassa "Vuoden nuori nousija". Minua, ja muita bloggaajia seitsemässä eri kategoriassa voi äänestää tästä maanantaista, 12.2. alkaen täällä. Blogigaala, jossa kategorioiden voittajat palkitaan, pidetään 3.3. klo 16.50 kyseisillä hevosmessuilla.
- Olen yksi kolmesta nuoresta bloggaajasta, jotka pääsevät Katrin vetämään minihaastatteluun HHF:ssä infolavalla sunnuntaina 4.3. n. klo 15.50.
- Helsinki horse fair on hevosalan messutapahtuma, joka pidetään Helsingin messukeskuksessa 2.-4.3.2018, perjantaista sunnuntaihin. Itse olen messuilla lauantaina 3.3. sekä sunnuntaina 4.3. lähes koko päivän.


Lisätietoa Helsinki Horse Fairista täällä, messujen tarkempi ohjelma täällä, minihaastattelusta täällä, Riders Magazinestä täällä ja blogiäänestys täällä. 

-Pihla

perjantai 9. helmikuuta 2018

Tällaiselta töltin kuuluu tuntua!

Torstaina 8.2. oli helmikuun toinen tunti. Kuun ensimmäinen tunti Mosilla 2.2. sujui todella hyvin, ja tänään saatiin jatkoa hyville ratsastuskerroille. Tarkoituksenani oli kirjoittaa viime viikon tunnista postaus, mutta se vähän jäi. Nyt kuitenkin luvassa kuukauden ensimmäinen tuntpostaus eilisen tunnista. Se oli todella opettavainen ja onnistunut täynnä hyviä ja vähän haastavampiakin tehtäviä, joten eiköhän tästä postauksesta saada oikein mielenkiintoinen ja hyvä!


Örk

Tuntini alkoi klo 18, joten tulin tallille hyvissä ajoin ja aloin heti tallille päästyäni hoitamaan päivän tuntiratsuani. Menin tämän viikon tunnin pitkästä aikaa Örkillä. Se oli tammikuussa pari viikkoa saikulla pienen jalkaongelman takia, mutta siitä selvittiin säikähdyksellä, ja nyt tamma on ollut tunneilla jo pari viikkoa ongelmitta. Otin Örkin käytävälle ja tein perus hoitotoimenpiteet, heitin varusteet sille ja itselleni niskaan, jonka jälkeen suuntasimme kaikkien tuntilaisten kanssa kentälle. Hyppäsin kaarrossa selkään ja lähdin kävelemään alkukäyntejä pitkin ohjin. Minulla oli raippa sen kanssa, sillä ihan vain sen olemassaolo tuo Örkkiin hyvää reippautta, jolloin voi keskittyä hevosen eteenpäin potkimisen sijaan omaan ratsastukseen ja hevosen liikkeiden puhtauteen.

Örk tuntui alkukäynneissä jo hyvältä ja rennolta. Itse yritin keskittyä ratsastamaan ryhdikkäänä ja jalka rentona. Alkuverryttelyksi käynnissä teimme pujotteluja sekä voltteja. Tehtävänä oli pujotella toisella pitkällä sivulla hieman uran sisäpuolella tötteröt, ja toisella pitkällä sivulla ratsastaa R-kirjaimesta oikein iso voltti. Volttia hankaloitti sen varrella oleva puomi, joka piti ylittää. Pujottelut sujuivat loistavasti, ja Örk taipui hyvin. Voltilla tuli aluksi ongelmia, sillä Örk punki sisäänpäin. Sain ohjeeksi itse yrittää keskittyä istumaan mahdollisimman keskellä satulaa kyljet pitkinä, ja muistaa pitää katseen menosuuntaan. Jotta hevonen taipuisi helpommin ja kulkisi voltin pyöreänä, koetin myös parhaani mukaan taivuttaa käsiä sormenpäistä hartioihin, jonka mukana katsekin siirtyy ja helpottaa pyöreän voltin ratsastamista. Tehtävä alkoikin loppua kohden sujua hyvin, ja puomilla ei tullut ongelmia.

Sitten aloimme tölttäämään. Lähes heti jatkoimme saman tehtävän tekemistä kuin käynnissäkin. Örk tuntui töltissä heti alusta alkaen todella hyvältä. Se ei kaahannut, vaan liikkui rauhallisesti, mutta töltti kulki koko ajan hyvin eteenpäin. Jo ensimmäisen pitkän sivun jälkeen tuntui ihan super hyvältä, kun sai hevosen kulkemaan heti niin puhtaasti ja hyvin. Örk tuntui käyttävän myös kivan aktiivisesti jalkojaan, välillä sillä tuppaa nimittäin takajalat vähän laahaamaan, eikä se käytä takaosaansa tarpeeksi. Itse koetin istua ryhdikkäänä ja rentona, jossa onnistuinkin aika hyvin. Pidin kädet ylhäällä, ja melko erillään toisistaan, joka tuntui vaikuttavan Örkin suuhun hyvällä tavalla, eikä se painanut kuolaimelle juuri ollenkaan. Pujottelut sujuivat todella hyvin, ja volttitehtäväkin. Puomilla hevonen piti saada ryhdikkääksi, ettei se kolauttaisi jalkojaan puomiin mennessään liian etupainoiseksi. Tehtävä alkoi sujumaan loppua kohden paremmin, ja viimeisiin voltteihin olin todella tyytyväinen.

Loistavien tölttäilyjen jälkeen siirsimme hevoset raviin, ja jatkoimme täysin samaa tehtävää kuin töltissäkin. Örkillä on välillä tapana kaahata ravissa hirveästi. Tällä tunnilla näin ei yllätyksekseni kuitenkaan ollut. Örk ravasi todella rauhallisesti, eikä missään vaiheessa kiihdyttänyt merkittävästi ravia. Suuri syy hyvään ja rauhalliseen raviin oli varmastikin rauhallinen töltti. Sille oli jäänyt hyvä vaihde päälle hyvästä töltistä, joten ravissakin se kulki tosi hyvin. Volttitehtävä ja pujottelu sujuivat oikeastaan ilman ongelmitta. Oma kevennyksenikin sujui tosi hyvin. Koetin parhaani mukaan ajatella, että hevosen korvissa ja navassani on magneetit, jotka vetävät toisiaan puoleen, eli minun pitää keventää enemmän matalammin hevosen korviin päin, kuin korkealle taivaisiin. Tuo ajatus auttaa itseäni ainakin todella paljon, joskus 2014 alkeisleirillä sen opin!


Tyge

Ravailujen jälkeen hidastimme käyntiin, ja aloimme tehdä vähän erilaisempaa laukkatehtävää kuin normaalisti. Ideana oli harjoitella laukannostoja voltilta. Tehtävänä oli tulla pitkää sivua oikeaan suuntaan, ja tehdä sivun keskellä iso voltti, samanlainen kuin käynti-, töltti- ja ravitehtävissä, ja ylittää puomi. Puomin jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin pitkän sivun loppuun, kulmaan asti, jossa hidastettiin tölttiin tai raviin, ja mentiin toisen pitkän sivun tötteröt pujotellen, hidastettiin käyntiin, ja jäätiin kävelemään pääty-ympyrälle, kunnes oma vuoro taas tulisi. Tehtävä ei sujunut oikeaan kierrokseen kovinkaan hyvin. En oikein saanut hyviä nostoja, joka johtui huonoista volteista. Loppuun tuli onneksi yksi todella hyvä nosto, joka lähti ja jatkui reippaana koko ajan. 

Laukkatehtävän jälkeen oli aika vaihtaa suunta. Laukkatehtävässä muiden suoritusten aikana tuli käveltyä pääty-ympyrällä sen verran, että aloimme tehdä suoraan samanlaisia käyntitehtäviä, kuin edelliseenkin kierrokseen, ja jätimme kokouralla käveltävät välikäynnit välistä. Käyntitehtävät sujuivat hyvin tähänkin kierrokseen. Pujottelut ihan yhtä hyvin, mutta volttitehtävä paljon paremmin heti alusta alkaen kuin toiseen kierrokseen. Vasempaankin kierrokseen otimme tölttiä. Laukkojen jälkeen Örk oli paljon energisempi, vähän turhankin energinen, joten töltti ei sujunut yhtä rauhallisesti tai hyvin kuin oikeaan kierrokseen, mutta ihan hyvin kuitenkin. Töltistä ei missään nimessä jäänyt yhtään huono fiilis mistään kohdasta. Voltti- ja pujottelutehtävä sujui töltissä hyvin. Teimme vähän aikaa ravissakin samaa tehtävää, kuin töltissä. Se sujui hyvin ja ongelmitta, eikä Örk edes kaahannut pahemmin ravissa, vaikka töltin perusteella niin olisi voinut odottaa tähän suuntaan.

Otimme loppuun vielä laukannostoja. Tähän suuntaan oli hieman erilainen tehtävä: Lähdimme pitkän sivun alusta vasemmalle, ja nostimme E:stä laukan. Laukkasimme lyhyen sivun ja vähän yli kulman pitkälle sivulle, sillä tehtävän ideana oli edelleen keskittyä laukannostoihin, eikä jatkuvaan pitkäkestoiseen laukkaan. Toisella pitkällä sivulla tuli ottaa laukasta tölttiin tai raviin, ja tehdä voltti pitkän sivun keskelle, siihen, mistä edelliseen kierrokseen oli nostettu laukka, ja hölkättiin kävelemään muiden suoritusten ajaksi pääty-ympyrälle. Tähän suuntaan laukannostot sujuivat paremmin, sillä tehtävä oli helpompi, kun laukka nostettiin uralta, eikä voltilta. Hauskasti myös vasemmalle viimeinen laukannosto sujui kaikista parhaiten, mutta kaikki kerrat olivat vähintään siedettäviä. 

Laukkojen jälkeen oli aika loppukäyntien, joten annoin Örkille pitkät ohjat ja otin itsekin jalustimet pois jalasta. Tallissa otin Örkiltä varusteet pois, ja hoidin ne, sekä tietenkin itse Örkin. Tunnista jäi super hyvä fiilis. Olin, ja olen edelleen erittäin tyytyväinen tammaan, pitkään aikaan en sillä ole mennyt, eikä pitkään aikaan mikään tunti ole sujunut näin hyvin. Töltti oli tänään meidän ehdoton vahvuus varsinkin alussa, eikä ravikaan ollut hullumpaa. Örk oli ehdottomasti ansainnut tunnin jälkeen leivänpalan ja rapsutukset hienosta työstä. Örkin lisäksi olen tyytyväinen omaan ratsastukseeni. Istunta oli pääpiirteittäin oikein hyvä, ja paikoittain mietin, että "hei, mähän osaan ratsastaa!".


Örk

Viime tuntipostaus, eli postaus vuoden 2018 ja kevätkauden ensimmäisestä tunnista ilman satulaa Toukalla sai todella hyvää palautetta. Toivottavasti tämäkin oli vähintään yhtä hyvä. Tuntipostauksissa tilastot (eli näyttökerrat ja kommentit) ovat yleensä vähän alempana keskiverrosta, mutta näitä on super kiva kirjoittaa, joten viis näytöistä. Jos tuntipostausten kirjoittaminen tuntuu minusta hyvältä ja kivalta, niin minähän kirjoitan niitä, vaikka myönnän vahtaavani turhan tarkkaan postausten tilastoja. Super kivaa viikonlopun alkua kaikille!

-Pihla

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tammikuun tykätyimmät

Ja niin se on taas yksi kuukausi vierähtänyt ohi, tällä kertaa vuoden 2018 ensimmäinen kuu, tammikuu. Kulunut kuukausi meni todella monella tuttavallani aivan päin mäntyä hevosjuttujen osalta, mutta kyllä tammikuusta kivojakin juttuja löytyi. Ikäviä juttuja ei pahemmin muistella tässä postauksessa, vaan siirrytään pidemmittä puheitta tammikuun blogifaktojen ja muiden suosikkien pariin!


Tyge

Tavanomainen, mutta täynnä vastoinkäymisiä

Tammikuun starttasi omalta osaltani viikon kovalla flunssalla ja hammassäryillä. Haluaisin nimetä tammikuun viralliseksi vastoinkäymisten kuukaudeksi, mutta onneksi blogipuolella kaikki sentään sujui suhteellisen hyvin, ilman suurempia vastoinkäymisiä. Näyttökertoja tammikuun aikana tuli  2271, joka on yli tuhat vähemmän kuin viime kuussa. Pitää kuitenkin muistaa, että postauksia tammikuussa tuli lähes puolet vähemmän kuin joulukuussa, eli 7 kappaletta. Vaikka molempien lukujen kohdalla on selvä lasku viime kuuhun verrattuna, olen tyytyväinen tammikuun postauksiin ja niiden tilastoihin. Parempaan en olisi pystynyt kaiken kiireen keskellä.

Kommentteja tuli kivat 32 (plus vastaukseni = 64). Tammikuussa eniten näyttökertoja, 277 kappaletta, sai haastattelupostaus "Haastattelussa esteratsastaja Viivi Riikonen". Eniten kommentteja tuli puolestaan vuoden ensimmäiseen tuntipostaukseen "Parempi kuin hyvä kauden aloitus", 7 kappaletta (+vastaukseni = 14 kommenttia). Nämä kyseiset postaukset olivat nähtävästi teidän lemppareita, ja ne ovat kyllä omastakin mielestäni tammikuun onnistuneimmat ja parhaimmat postaukset. Myös tammikuun viimeisin postaus "Varusteurheilija irti!" nousi omiin lemppareihini, ja sai myös teiltä hyvää palautetta ja kivan määrän näyttökertoja sekä kommentteja.

Aikaa blogille tammikuussa tuntui olevan hirveän vähän. Ajan lisäksi motivaatio tuntui olevan vähän kadoksissa blogia kohtaan uudesta ikiomasta tietokoneesta huolimatta. Tietokoneelle raahautuminen ja postauksen tekeminen tuntui olevan hirveän vaivalloista. Noh, toivottavasti motivaatio blogia kohtaan kuitenkin pysyisi, eikä tarvitsisi pitää minkään mittaisia taukoja. Ulkoasun suhteen muutoksia tuli muutamia. Suurin muutos on varmaan bannerin vaihtuminen, joka sekin tosin vaihtui vain vanhaan Idan tekemään. Se on kuitenkin tosi kiva, joten ajattelin sen olevan niin sanotusti vielä hyvin "käyttökelpoinen". Vaihdoin myös gadgettien yms. muiden otsikkojen fontteja, sillä koin niiden tarvitsevan jonkinmoista uudistusta.


Toukka

Örkin jalkaongelma & kevätkauden alku

Tammikuussa ei mitään erityisiä hevostapahtumia ollut. Päinvastoin, mitään kivaa ei tuntunut tapahtuvan tammikuun aikana hevosrintamalla. Monta tuntemaani/tuttuni hevosta jouduttiin lopettamaan, ja kävi vaikka mitä ikäviä juttuja. Meidänkin tallille sattui niitä, suurin vastoinkäyminen sattui varmaankin Örkille. Sen tarhakaveri potkaisi Örkkiä tarhassa jalkaan, ja hokin osuma sai Örkin jalan turpoamaan. Ontunut se ei missään vaiheessa, mutta ihan antibiootitkin se sai jalkaansa. Onneksi jalasta ei mitään pahemmin kuitenkaan mennyt, ja toissapäivänä perjantaina Örk pääsi jo kunnon ratsastustunnillekin, ja jaksoi loistavasti ilman ongelmia!


Lempi hevoset tammikuussa

Tammikuussa oli tietenkin kivaa se, että tunnit ja hoitopäivät pääsivät joulutauon jälkeen taas jatkumaan. Meillä tunnit alkoivat maanantaina 8.1, joten sillä viikolla minulla oli vuoden ensimmäiset hoitopäivät sekä ratsastustunti. Menin kauden ensimmäisen tunnin torstaina Toukalla. Tunti sujui tosi hyvin, ja kirjoitin siitä postauksenkin. Seuraavalla viikolla oli normaalisti tiistaina hoitopäivä, ja perjantaina ratsastustunti, jonka menin Mosilla. Tunti sujui ihan ok, olisihan se paremminkin voinut mennä. Tammikuun viimeisellä kokonaisella viikolla oli hoitopäivä, muttei ratsastustuntia, sillä juuri loppuviikosta lumet sulivat, jonka takia kenttä oli kunnossa Ö-. Se oli siis todella liukas, joten tunti peruttiin. Kuun viimeisenä hoitopäivänä en puolestaan päässyt tallille, sillä minulle nousi vähän kuumetta.

Pääsin siis tammikuun aikana vain kahdelle tunnille, mutta silti ylitse nousee kaksi selkeää hevossuosikkia, Toukka ja Brydja. Toukka valikoitui tammikuun suosikkihevosiin, sillä kauden aloitustunti sillä sujui niin hyvin. Brydja valikoitui kuukauden suosikkihevosiin tietenkin siksi, että se on hoitoponini. Pääsin joka viikko touhuilemaan sen kanssa jotain, ja onhan se paras hevonen ikinä!


Brydja

Top 3 lempibiisit tammikuussa





Tammikuu oli omalta osaltani suomalaisen musiikin kuukausi: suosikkilistalleni päätyi vain ja ainoastaan suomalaisia biisejä. Mikael Gabrielin uusi kappale Pimeyteen on ollut läpi tammikuun ihan lempparini. Toinen suosikkini oikeastaan koko tammikuun ajan on ollut vähäsen vanhempi biisi "Kun tää loppuu" Ida Paulilta ja Kalle Lindrothilta. Kolmas suosikkini tuli jopa itselleni yllätyksenä. Päässäni soi hirveän pitkään Anna Puun Matkalla-biisi, jota yritin saada pois kuuntelemalla sitä, joka ei kylläkään auttanut yhtään. Sen sijaan aloin tykästyä tähän biisiin, ja se nousi jopa suosikkilistalleni.


Kuukauden blogikommentti




Tammikuussa kommentteja postauksiin tuli yhteensä 32 kuten jo alussa mainitsin. Kaikki olivat todella kivoja, ja sain ihanan paljon rakentavaa palautetta. Kommenteista kaksi jäi erityisesti mieleeni, ja niiden välillä en yksinkertaisesti vain osannut tai pystynyt valita sitä yhtä. Siispä tällä kertaa kuukauden kommentteja on kaksi! Toinen on Askel lähemmäs unelmia -blogin pitäjältä Aadalta postaukseeni "Haastattelussa esteratsastaja Viivi Riikonen", ja toinen Hymyillen Huomiseen -blogin pitäjältä Suvilta "Rentous ja hyvä kevennys - kevätkauden tavoitteet" -postaukseen. Molemmissa kommenteissa on todella ihanaa palautetta, ja ne saavat hymyn väkisinkin huulille. Super suuri kiitos jokaiselle kommentoijalle tammikuussa, erityisesti Aadalle ja Suville, sekä jokaiseen postaukseen kommentoineelle Ainolle, blogista Eläimet Sydämessä!


Kuukauden tykätyin Instagram-kuva



Tykätyin Instagram-kuva tammikuussa oli tämä älyttömän suloinen kuva Toukasta. Kuva on otettu juuri ennen tunnille lähtöä 11.1, jolloin se on myös julkaistu. Kuva on saanut 117 tykkäystä ja 4 kommenttia (+ vastaukseni = 8 kommenttia). En kyllä ihmettele, miksi kuva on saanut eniten tykkäyksiä tammikuussa, sillä se on varmaan suosikkikuvani koko tammikuulta. Niin söpö Toukka!


Kuukauden lempiblogini



Olin erittäin epäaktiivinen kommentoija muiden blogeihin tammikuussa, harmillisesti. Lupaan helmikuun aikana ottaa tavoitteeksi kommentoida paljon enemmän muiden blogien postauksiin, ja edes lukea muiden postauksia enemmän. Vaikken hirveästi ehtinyt blogeja lukea, niin suosikikseni nousi viime kuulta Olgan blogi Ilon Pilkettä. Suurin syy siihen on blogin ulkoasu, johon ihastuin ihan totaalisesti heti ensisilmäyksellä! Tässä blogissa tykkään ulkoasun lisäksi Olgan tyylistä kirjoittaa. Hänen blogi oli yksi ainoista jota kunnolla luin tammikuun aikana, joten eiköhän se paalu paikan ansaitse.




Jälleen kuukauden suosikit vierähtivät aika pitkälle, mutta kliseisesti voisin tokaista, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Perjantainen ratsastustunti sujui todella hyvin, josta ajattelin kirjoittaa ihan tuntipostauksenkin ensi viikon alusta. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, miten te tiivistäisitte kuluneen tammikuun parilla adjektiivilla? Kommentoi se alas, ja kerro ihmeessä myös mielipiteesi postauksesta!

-Pihla