sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Varusteurheilija irti!

Ratsastusvarusteita ei voi koskaan olla liikaa, ainakaan melkein koskaan. Päätin viime viikolla käyttää joululahjaksi saamani lahjakortin Horzeen ja samalla myös vähentää kaappitilaa ja keventää rahapussin painoa tilaamalla muutamia oikeasti tarpeellisia ratsastusvarusteita itselleni. Olen toteuttanut blogissa viimeksi kunnollisen hevosostosten esittelypostauksen varmaan kesäkuussa, joten kun kerrankin tilasin jotain heppajuttuja vähän enemmän, niin ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja esitellä viimeaikaisia hevosostoksia teille täällä blogissa, ja kertoa niiden ensivaikutelman ja mahdollisesti ensimmäisten kokeilukertojen perusteella mielipiteitä ja arvioita.






Horze Mila -pääpanta

En yhtään tykkää käyttää kypärän alla pipoa ratsastettaessa, mutta kylmien säiden takia sellainen on lähes välttämätön, ellei halua palelluttaa korviaan totaalisesti. Päätin pipon sijaan kuitenkin tilata tällaisen pääpannan, sillä ajattelin sen olevan parempi ja sopivampi kypärän alle peittämään korvat. Tämä Horze Mila -pääpanta vaikutti pienen tutkinnan jälkeen oikein passelilta, joten päätin tilata sen. Tummansininen on yksi lempiväreistäni, ja mustan lisäksi pääväri omissa ratsastusvarusteissa, joten tietenkin tilasin tämän pääpannan sen värisenä, kun tummansininen sattui olemaan toinen värivaihtoehto. Pannan sisäpuolella on lämpimän ja pehmeän oloinen fleecevuori, ja päälliskangas on tummansininen, materiaalia polyesteri.

Pääpanta näyttää luonnossa juuri siltä, kuin sen pitäisikin näyttää netin perusteella. Pannan korkeus on 12 cm, ja ympärysmitta 48 cm. Se on ympärysmitaltaan juuri sopiva minulle, mutta korkeus on vähän liian pitkä omaan makuun. En ole koskaan samantapaista pääpantaa omistanut, joten en voinut tietää minkä pituinen olisi sopiva. Omaan makuun pääpanta on siis vähäsen liian pitkä, mutta muuten se vaikuttaa todella hyvältä ja lämpimältä.

+ juuri sopiva ympärys
+ vastasi odotuksiani
+ pehmeä ja lämmin fleecevuori
- turhan pitkä omaan makuun







Roeckl Roeck grip -ratsastushanskat

Vanhat ratsastushanskani olivat todella hyvät, ainakin siihen asti kunnes ne lähes repesivät kahtia peukaloiden kohdalta. Se niistä hanskoista, ja vaikka nyt ulkona ei tarkene ratsastaa muilla kuin toppahanskoilla, tilasin jo nyt uudet ratsastushanskat kesälle, tai no plussakeleille. Pitkään haaveenani ovat olleet Roecklin ratsastushanskat, joten päätin repäistä ja tilata sellaiset minulle. Olen kuullut niistä todella paljon hyvää, joten toivon niiden olevansa hintansa arvoiset, sillä kyseiset hanskat eivät olleet mitkään halvat, vaikka niistä saikin vähäsen alennusta.

Tilasin nämä hanskat värissä antrasiitti, eli aavistuksen rusehtavan harmaa mustilla yksityiskohdilla. En säiden takia ole päässyt vielä testaamaan kyseisiä hanskoja ratsastuskäytössä, mutta kädessä ne ainakin tuntuvat todella hyviltä. Ne mukautuvat käden liikkeeseen, eivätkä ole laisinkaan jäykät, ja juuri täydellisen kokoiset (koko 8). Pidän hanskojen ulkonäöstä, sillä ne ovat ihanan yksinkertaiset pienillä mustilla yksityiskohdilla. Toivottavasti ne kestävät pitkään, ja muutenkin täyttävät odotukset itse ratsastaessa, ja pitävät hyvin, jottei ohja lähde löystymään käden otteesta.

+ mukautuvat hyvin käteen, eivät ole jäykät
+ mukavat kädessä, eivät hierrä
+ yksinkertaiset ja tyylikkäät
- kallis hinta






Horze Adult Tip Toe -ratsastussukat

Kyseiset ratsastussukat ovat minulle jo ennestään hyvin tutut. Horzen Adult Tip Toe -ratsastussukat ovat olleet ihan luotto- ja lempiratsastussukkani jo pitkään. Edellisten sukkien toinen pari meni pohjasta rikki, joka on kylläkin ihan ymmärrettävää lähes vuoden käytön jälkeen. Sukkien ollessa alessa ajattelin tilata saman tien uudet, sillä nämä sukat ovat mukavan lämpimät, ja kun niiden päälle vetää vielä villasukat, ei varmasti varpaat palele ratsastustunnilla. Siksi ne ovat varsinkin talvella ihan lempisukkani ratsastukseen, sillä ne jalassa ei tarvitse palella.

Sukat ovat kokomustat, mutta molempien sukkien molemmilla sivuilla lukee pitkittäin valkoisella ja melko isolla "Horze" , mutta z-kirjain on tietenkin punaisella. En sukissa pidä Horzen logosta niin suurella ja monta kertaa, se voisi olla ihan hyvin molemmissa sukissa vain yhdellä puolella minusta. Muuta valittamista sukissa ei olekaan, ja brändäystä tuohan vain on, tosin mielestäni liian suurta. Sukat ovat kuitenkin jo lähteneet käyttöön, ja ovat ihan yhtä hyvät kuin aikaisemmatkin,

+ kestävät
+ lämpimät
+ yksinkertainen ulkonäkö
- Horzen logot suurella monta kertaa molemmissa sukissa
    > turhan vahva brändäys







Horze Active -kokopaikkaiset ratsastushousut

Tämäkin tuote on minulle jo ennestään tuttu. Omistan yhdet Horze Active -ratsastushousut tummansinisinä. Ne ovat olleet ihan tajuttoman hyvät, joten päätin tilata toiset samanlaiset mustina, sillä tarvetta niin hyville mustille ratsastushousuille oli. Housut ovat aika ohuet, joka on suuri plussa kesälle, ja talvellakin ne menevät, kun niiden alle vetää legginssit. Ratsastushousut ovat hyvän napakat niin vyötäröstä kuin  jaloista, eikä lahkeissa ole niitä ärsyttäviä tarroja, niin kuin joissain Horzen pöksyissä.

Tilasin housut siis värissä musta, sillä minulla oli todella tarvetta hyville mustille ratsastushousuille, ja housujen vielä ollessa alessa päätin tilata ne. Kyseiset ratsastushousut ovat silikoni- ja kokopaikkaiset, jotka eivät ole hevosen selässä liukkaat satulalla tai ilman. Ne ovat todella yksinkertaiset ja napakkuudestaan huolimatta mukavat jalassa. Nämä housut ovat minulle lähes täydelliset, ja parempia yhtä halvalla saa tosissaan etsiä!

+ tyylikkäät ja yksinkertaiset
+ napakat, mutta mukavat jalassa
+ eivät luista, ja mukautuvat hyvin liikkeeseen
+ halvat, siitä huolimatta hyvät ja laadukkaat
+ melko ohuet, mutta menevät myös talvella legginsien kanssa




Toivottavasti kaikki tuotteet tulevat olemaan käytössä hintansa väärtejä, eikä niiden osto mene hukkaan. Tästä postauksesta voi kyllä päätellä, mitkä ovat teemavärejäni ratsastusvarusteissa, ei ainakaan musta, tummansininen ja harmaa..! Ja vaikka voisi luulla, että postaus on tehty yhteistyössä Horzen kanssa, niin ei ole, vaan satuin löytämään sieltä kaiken tarpeellisen ja saamaan sinne muutamia lahjakortteja.

Minulla ei ollut tällä viikolla ollenkaan ratsastustuntia, sillä juuri torstaina sää vaihtui äkisti ja vesi sulatti lumet pois. Kenttä meni aivan kamalaan kuntoon, eikä siellä olisi voinut tehdä muuta kuin kävellä suoraa uraa, joten tunti peruttiin, ja aivan sama juttu perjantaina. Ratsastuksenopettajani oli muistanut, että olisin tullut vasta perjantaina tunnille, eikä muistanut ilmoittaa minulle torstaina tunnin olevan peruttu, joten menin tallille, jossa sain tietää tunnin olevan peruttu. Jäin siis auttelemaan tallihommissa, mm. hoidin Brydjan. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille, kerro kommenteissa ihmeessä mielipide postauksesta ja oletko sinä tehnyt viimeaikoina jotain hyviä heppaostoksia?

-Pihla

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Rentous ja hyvä kevennys - kevätkauden tavoitteet

Sain Tuhatta & Sataa -blogin Idalta ehdotuksen, ja Porkkanan voimalla -blogin postauksesta idean toteuttaa omassa blogissani postauksen, jossa kertoisin tavoitteitani tulevalle kevätkaudelle. Tämä postaus on siis tavoitepostaus, jossa listaan tavotteitani hevosjuttujen suhteen pienillä perusteluilla ja selityksillä. Onko tavoitteenani saada parempi kevennys vai kenties päästä kilpailemaan? Se selviää postauksessa, joten pidemmittä puheitta siirrytään kevään tavoitteiden pariin!


Örk

Muista rentous

Olen havainnut viime aikoina ongelmakseni jännityksen. En tarkoita jännitystä, jolloin perhosia liipottaa vatsassa ja pelottaa, miten tunti sujuu, vaan lihasten jännitystä. Havahdun usein ratsastustunneilla siihen, että minulla on olkapäät korvissa ja jalat ihan jännittyneinä. Tämän ongelman haluaisin korjata kevään aikana, eli oppia ratsastamaan rennommin. Oma rento istuntani rentouttaisi myös hevosta, joka veisi avut paremmin läpi ja askellajit olisivat puhtaammat, kun hevonen ei kulkisi itse jännittyneenä ja selkä kovana.

Ongelmanani on myös ollut taivaisiin nousevat kantapäät, joka johtuu juurikin siitä, etten muista pitää jalkaa (ja muuta kehoa) rentoa. Kun jalat ovat reidestä pohkeeseen asti rentoina, niin jalat ovat myös nilkasta varpaidenpäihin asti rentoina, jonka takia kantapää pysyy hyvässä tasossa, sillä rentona jalka ei lähde nousemaan ylöspäin, ainakaan niin helposti tai paljoa. Siispä ensimmäisenä tavoitteena on: muista rentous ratsailla, äläkä jännitä lihaksia liikaa.

Sopivan pituiset jalustimet ja hyvää kevennystä

Olen tottunut pitämään jalustimet ratsailla melko pitkinä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että pitkät jalustimet ovat hankaloittaneet kevennystäni. Olen keskittynyt ravissa kevennykseen viime kuukausina paljon, ja olen havainnut sekä löytänyt hyviä vinkkejä kevennyksen helpottamiseen ja parantamiseen. Oikean kevennyksen löytäminen ei ole koskaan ollut minulle hankalaa, olen vain selästä tuntenut, mikä on sen kierroksen oikea kevennys. Hyvän kevennyksen löytäminen on puolestaan ollut haaste. Kevennän yleensä liian korkealle niin, että irtoan satulasta ihan hirveästi. Ajatus siitä, että hevosen korvissa ja omassa navassani on magneetti ja ne ikään kuin vetävät toisia puoleensa, ja kevennyksen kuuluu mennä enemmän hevosen korviin kuin taivaaseen päin, on auttanut matalampaan ja rauhallisempaan kevennykseen ravissa.

Jalat ovatkin edelleen ongelma keventäessä. Pidän jalustimia yleensä turhan pitkinä, joka haittaa kevennystä, sillä jalustinten ollessa liian pitkät, en pääse kunnolla ponnistamaan keventäessä, ja jalat heiluvat sinne tänne hirveästi. Liian pitkillä jalustimilla myös kantapää nousee helpommin liian ylös, jonka mainitsinkin olevan ongelma minulle. Kevään aikana siis haluan ottaa tavoitteeksi oppia sen, etten pitäisi jalustimia liian pitkinä, ja hallitsisin ravissa jalkani heilumista paremmin, eli, että jalkani pysyisivät keventäessä omilla paikoillaan, ja liike kevennykseen lähtisi ihan varpaista asti, ja jatkuisi aina keskivartaloon asti.


Liian pitkät jalustimet, jonka huomaa siitä, etten pääse ponnistamaan hyppyyn kunnolla. (c) Aaria S.


Pohjeavut oikeaan kohtaan

Katse ja kädet minulla on suhteellisen hyvin hallussa. Osaan yleensä suunnata katseen aina tehtävissä eteenpäin, enkä jää tuijottelemaan omia käsiä tai hevosen kaulaa. Kädet osaan pitää suhteellisen hyvin paikoilla, ja kyynärpään sopivassa kulmassa, vaikka välillä havahdunkin siihen, kuinka minulla on olkapäät korvissa lihasten jännittämisen takia. Kuten postauksen aikana on saattanut ilmetä, niin jalat ovat tällä hetkellä kuitenkin enemmän minulle ongelma, ja tässä olisi yksi pulma lisää. Minulla on nimittäin tapana antaa pohjetta aina hirveän taakse niin, että jalka polvesta alaspäin menee hirveästi koukkuun, koska vien sen niin taakse.

Siispä kolmanneksi tavoitteeksi kevään aikana pitää jalan paremmin paikoillaan aavistuksen satulavyön takana, ja siitä kohdasta antaa pohkeita tarvittaessa hevoselle, enkä viedä jalkaa niin paljoa taaksepäin, jotta pohjeavut menisivät paremmin hevoselle läpi.

Istunnan merkityksen miettiminen tehtävissä

Yleensä ihan vain kokouraa mentäessä, kun voi keskittyä vain omaan istuntaan ja hevosen askeleisiin, eikä tarvitse huolehtia sen suuremmista tehtävistä (kuten kiemuraurista, puomeista yms.) niin koko paketti katseesta kantapäihin sujuu suhteellisen hyvänä. Keskityn ihan vain kokourallakin kuitenkin yleensä enemmän hevosen menoon ja puhtauteen, kuin omaan istuntaani. Tavoitteeksi voisin ottaa siis ensin miettiä istuntaani, ja sitten hevosen liikkeitä, sillä hevosen huonoon menoon saattaa piillä syy omassa istunnassani. Siispä haluan jatkossa aina alkaa ensin miettimään omaa istuntaani, jos joku ei suju, sillä ihan vain ryhdin korjaaminen paremmaksi saattaa auttaa ongelmaan.

Vaikka kokouralla kaikki sujuisi hyvin, hevonen kulkisi puhtaana ja oma istunta olisi kunnossa, niin tehtävissä pitää taas ottaa yksi asia lisää huomioitavaksi, nimittäin tehtävän ratsastaminen. Kun sitä alkaa miettimään ja hiomaan, niin yleensä en keskity istuntaani taaskaan ollenkaan, vain tehtävän tekemiseen, jolloin se ei yleensä suju. Tavoitteeksi siis otan myös hyvän istunnan säilyttämisen tehtävissäkin. Vaikka alkaisinkin keskittymään vain tehtävään (esim. pääty-ympyrään), joka ei sujuisi lainkaan, niin otan ainakin tavoitteeksi muistaa aina ensiksi miettiä, vaikuttaisiko jokin istuntani epäkohta tehtävän huonoon kulkuun, ja tarvittaessa korjata istuntaani paremmaksi.


Sujuvammat laukannostot ja istunta laukassa

Emme ole laukanneet tunneilla kunnolla pitkään aikaan - johtuen jäisistä pohjista kentällä, sillä maneesia meidän tallilla ei valitettavasti ole. Kevään tullessa, lumien sulaessa ja pohjien parantuessa, kun voi laukata enemmän hyvillä pohjilla, haluan alkaa miettimään laukannostoja, ja saada niistä sujuvampia. Haluan myös parantaa istuntaani laukassa, sillä yleensä keskityn liikaa laukkaan, enkä istuntaani siinä, yllätys. Alan hiomaan laukkaistuntaa pikku hiljaa eri osa-alueilta. Katse minulla pysyy yleensä hyvin menosuuntaan laukoissa, mutta oikeastaan kaikessa muussa onkin melko paljon parannettavaa.


Herkku

Edes yhdet kisat

En ole itse kovinkaan kilpailuhenkinen ihminen, mutta pidän silti kovasti ratsastuskisoista. Jos meidän tallilla vain kevätkauden aikana järjestetään jotkin kisat, niin otan tavoitteeksi osallistua niihin, ja päästä kisaamaan edes kerran kevätkauden aikana.


Kehitystä Örkin kanssa

Örk on tällä hetkellä saikulla turvonneen takajalan takia, mutta voisin sanoa, että se palaa tunneille kuukauden sisään. Kun se palaa tunneille, toivon pääseväni menemään sillä kevätkauden aikana paljon, koska haluaisin kehittyä sen kanssa enemmän. Ennen Örkn saikkua pääsin menemään sillä syys-lokakuusta alkaen melko paljon, jonka aikana me kehityimme ratsukkona jo jonkin verran. Toivon, että pääsen menemään sillä vähintään yhtä paljon kevätkauden aikana, sillä haluaisin päästä sen kanssa kehittymään eteenpäin. Örk on juuri minun tyyppinen hevonen: kiltti ja osaava varustettuna sopivalla määrällä haastetta. Meillä synkkaa aika hyvin, joten toivon, että pääsen sen kanssa vielä paljon pidemmälle, kehittymään itse ratsastajana sekä ratsukkona Örkin kanssa.


Hiljaa hyvä tulee, ja onneksi kevätkausi kestää kesäkuun lopulle saakka. Minulla on runsaasti aikaa alkaa pikku hiljaa toteuttamaan tavoitteitani. Nämä tavoitteet eivät ole mitään bucket list -tyyppisiä, eikä tavoitteita ole tarkoitus toteuttaa muutamassa kuukaudessa. Kaikkien tavoitteiden jatkuvaan toteuttamiseen ja onnistumiseen menee vuosia, mutta kaikissa mainitsemissani tavoitteissa toivoisin tämän kevätkauden aikana edistyväni edes vähäsen. Toivottavasti seuraavaa tavoitepostausta tehdessäni, todennäköisesti ensi syksynä tuntien ja syyskauden alkaessa kesätauon jälkeen voin ylpeänä todeta olevani kehittynyt, ja parannusta koko ratsastuksen, erityisesti näiden mainitsemieni asioiden suhteen on havaittavissa!


Mosi

Toivottavasti tavoitepostaus oli hyvä ja mielenkiintoinen. Itse pidin tämän kirjoittamisesta, ja tavoitteita listatessa piti ihan miettiä, mitä haluankaan parantaa ja saavuttaa kevätkaudella realistisesti. Eilen tiistaina minulla oli hoitopäivä, ja oli jälleen tosi kivaa. Tämä postaus tulee julki keskiviikkona 24.1, joten huomenna torstaina minulla onkin ratsastustunti. Viime viikon tunnin menin Mosilla, joka sujui ihan ok, tosin Mosilla oli hieman kiire ja tunti oli vähän häsläystä. Hevostoiveita huomisen tunnille ei oikeastaan ole. Suunnittelimme kaverini kanssa ottavamme joku viikonloppu kaksarin, eli tunnin, jolla menemme vain me kaksi. Jos se toteutuu, kirjoitan kyseisestä tunnista ehdottomasti postauksen, ja sille kaksaritunnille toivoisin pääseväni Impillä, sillä en ole koskaan mennyt sillä! Mukavaa keskiviikkoa, mitä teidän kevätkauden tavoitteisiin kuuluu?

-Pihla

torstai 18. tammikuuta 2018

Haastattelussa esteratsastaja Viivi Riikonen

Hevosharrastajien haastattelujen muodostama postaussarja, on ollut blogissani ehdottomasti yksi suosituimmista sarjoista. En edes muista, milloin olisin viimeksi toteuttanut haastattelupostauksen blogiin. Lähes puolen vuoden jälkeen postaussarja saa kuitenkin jatkoa, sillä tänään on luvassa haastattelupostaus! Tällä kertaa haastatteluun valikoitui aiheeksi esteratsastus, ja sen lajin parissa pyörivä Viivi Riikonen. Blogini haastattelut on toteutettu yleensä tarinamuodossa, ja sama tapa toistuu myös tässä postauksessa. Toivottavasti pidätte!


Viivi ja Riona

Viivi Riikonen on ratsastusharrastaja toisessa sukupolvessa - lieneekö into hevosiin periytynyt hänen äidiltään, joka aloitti ratsastuksen noin kolmekymmentä vuotta sitten. Viivi itse on 14-vuotias tyttö, joka toteuttaa ratsastusharrastusta vuokraponinsa Maltin, jonka estepilottina Viivi toimii, ja ratsastuskoulun hoitoponin Rionan kanssa. Viivi ratsastaa siis Maltin lisäksi ratsastuskoulu Hubertuksen tunneilla kaksi kertaa viikossa, jonka lisäksi hän valmentautuu satunnaisesti esteillä.

Viivin lajina toimii esteratsastus. Hän kuvailee itseään rohkeaksi, sanavalmiiksi ja yritteliääksi. Esteratsastuksesta tulikin Viivin mielestä juuri hänen juttunsa luonteensa, etenkin rohkeutensa vuoksi, sillä siinä lajissa riittää vauhtia ja joskus vaarallisiakin tilanteita. Hän ei myöskään ole rimakammoinen. Viivi ei koskaan halua antaa periksi, vaan hän tahtoo aina yrittää uudelleen, vaikka kaikki menisikin päin puuta. "Ehkä minussa on vähän hurjapään vikaa" toteaa Viivi. Hän sanoo myös haluavansa olla kaikkien kaveri, että jokaisella olisi edes yksi ystävä, jolle puhua luottamuksella, ja samalla vastustaa kiusaamista yms. nälväilyä ja syrjimistä. Viivin sanavalmiudesta on etenkin tässä asiassa hyötyä. Hän tietää hyvin miten suhtautuu kiusaamisen - ja kohta tietävät myös kiusaajat.


Viivi ja Riona

Tällä hetkellä Viivi työskentelee kaikista eniten hoitoponinsa Rionan kanssa. Riona, oikealta nimeltään Doyher Rioghnach on vasta 9-vuotias connemaranponitamma, joka on hyvin persoonallinen ja vahvalla luonteella varustettu poni. Rionan kanssa Viivi on oppinut sen, että jokainen hevonen erilainen ja jokainen niistä kaipaa sellaista kohtelua, johon ne ovat tottuneet; jos esimerkiksi Rionan hakee karsinasta väärällä tavalla, se on koko hoitamisen ajan kiukkuinen ja ärtyisä, siksi Viivillä on omat tavat, kuinka hän hoitaa asiat sen kanssa.

Rionalla on Viivin mielestä todella kiva hyppy ja hyvä tekniikka, mutta esimerkiksi kisoissa sen suoriutuminen riippuu myös paljon ratsastajasta. Jos ratsastaja muistaa olla huolellinen, ponikin on. Välillä Riona osaa olla kiukkuinen, jolloin sitä pitää osata komentaa ihan kunnolla, muuten se possuilee koko ajan. Viiville Riona ei hirveästi uskalla mitään tehdä, sillä poni tietää Viivin tietävän sen metkut, mutta pienemmille aloittelijoille se osaa hoitotoimenpiteissä temppuilla ihan kunnolla. Ratsastaessa Riona on puolestaan pienemmille todella kiltti, mutta kokeneenkin ratsastajan kanssa se toimii hyvin ja onkin aika osaava oikeastaan kaikilla osa-alueilla. "Rionalla jokainen päivä ja ratsastus on erilainen, siksi sen kanssa on aina niin hauskaa!" kertoo Viivi.


Viivi ja Riona

Viivillä on ratsastushistoriaa takana jo yhdeksän vuotta. Sitä ennen hän köpötteli pikkuponien selässä satunnaisesti, mutta 7-vuotiaana sai viimein tahtonsa läpi, ja pääsi aloittamaan alkeiskurssin. Näistä päivistä Viivi sai hyviä muistoja, ja oppi ratsastuksen sekä hevosenhoidon perusteet. Kun Viivi oli ratsastanut jonkin aikaa, hän pääsi viimeinkin hyppäämään. Hän aloitti tietysti ihan pikkuisista pystyistä ja ristikoista, mutta alusta alkaen esteiden hyppiminen on ollut hauskaa, vaikkei hän harrastevuosien alkupuolella ollutkaan tarpeeksi vanha estevalmennusryhmään.

Vuonna 2015 Viivi ratsasti ensimmäisissä kilpailuissaan: clear round -arvostelumenetelmällä olevan 40cm korkean radan, joka silloin tuntui hänestä tietenkin isolta ja jännittävältä. "Jostain jokaisen on kuitenkin aloitettava. Tuntuu huimalta olla edennyt näinkin pitkälle" toteaa Viivi. Seuraavat kisat olivatkin hänellä jo 60cm korkeilla radoilla, ja siitä koko homma sitten hänen sanojensa mukaan kunnolla lähti. Viivi siirtyi ratsastamaan estepainotteiseen ryhmään, josta noin vuoden päästä hän pääsi tutustumaan Fiona-nimiseen hevoseen, joka vei Viiviä eteenpäin aimo harppauksin, ja he pääsivät yhdessä voittamaan jopa yhden 60cm luokan! Ne jäivät kuitenkin harmillisesti heidän viimeisiksi, ja samalla ensimmäisiksi kisoiksi, sillä Fiona menehtyi kesällä 2016.


Viivi ja Riona

Kesän 2016 jälkeen asiat muuttuivat merkittävästi: Viivi aloitti syksyllä estevalmennusryhmässä, jossa hänen ratsukseen valikoitui yllätyksenä Riona. Aluksi hän ei pitänyt oikein koko ponista, sillä mikään ei oikein sujunut. Sen kanssa Viivi hyppäsi ensimmäisen 80cm luokan, joka ei mennyt kovin hyvin. Se kuitenkin motivoi häntä ratsastamaan Rionaa yhä paremmin. Kesän 2017 alussa Viivin suuri haave toteutui: hän pääsi kisaamaan Rionalla Takkulassa tuntiratsastajien estemestaruudesta. Odotukset heihin eivät olleet muilla kovin korkealla, mutta Viivi ja Riona taisivat yllättää kaikki päästessään 10:lle sijalle mestaruusluokassa! Syksy sujui Viivillä treenatessa, ja lokakuussa hän pääsi tutustumaan Malttiin, jonka estepilotiksi hän päätyi aika yllättäen. Viivi sanoo Maltin olleen ihana lisä siihen kaikkeen, ja joulukuun aluekisoissa heille napsahti yllätysvoitto: heistä tuli Hubertuksen ponimestareita vuosimallia 2017, ja koko luokassa he olivat kuudensia!

Esteratsastus alkoi kiehtoa Viiviä siis jo ihan pikkulikkana, sen vauhti, ja se, kun hevoset suorastaan lensivät esteiden ylitse. "Siitä tuli vain sellainen olo, että hei, minäkin haluan tuonne, haluan oppia lentämään!" toteaa Viivi hauskasti. Viivin tallin silloiset "isot tytöt" hyppäsivät juurikin estevalmennuksissa, joka häntä kiehtoi kovasti. Tämä vuosi 2018 on hänen kolmas tavoitteellinen kilpailuvuosi. Kuten jo kävi ilmi, Viivi aloitti pikkuluokista (40-60cm) ja eteni siitä pikkuhiljaa ylöspäin. Nykyään hän kilpailee Maltin kanssa pienempiä 1-tason luokkia, mutta tavoitteena on edistyä pidemmälle koko ajan. Rionan kanssa Viivi kilpailee sekä 2- että 1-tasolla. Päätavoitteet kohdistuvat hänellä tietysti isompiin aluekilpailuihin, mutta Viivi käy myös oman tallin pienemmissä kisoissa keräämässä kokemusta.


Viivi ja Riona

Parasta esteratsastuksessa on Viivin mielestä se, kun on selvinnyt jostakin haasteesta, oli se sitten rata kilpailuissa tai vaikka tavallista korkeammat esteet. Itsensä ylittämisestä, ja hyvästä suorittamisesta tulee Viiville huippu hyvä olo, kun huomaa, että hei, homma hoitui hyvin! Viiviä innostaa myös aina nousta satulaan uuden päivän tullen ja tietää, että mitä ikinä seuraavan tunnin aikana on tehtävä, tulee olemaan mahtavaa ja oppii aina jotain uutta, vaikeuksien kautta tai ilman niitä. Viivistä laji on mahtava ihan kokonaisuutenakin.

Viivin ja Rionan tavoitteena tämän kevätkauden lopussa on päästä starttaamaan edes yhdessä 90cm luokassa. "Olemme kehittyneet ihan hurjasti siitä, kun aloitettiin, ja mielestäni on aika tarttua uusiin haasteisiin, tässä niistä siis yksi" toteaa Viivi fiksusti. Maltin kanssa Viivillä on tavoitteena päästä tutustumaan hiukan isompiin kilparatoihin, mutta pitää meininki kuitenkin rentoja, jotta poni saa mukaansa positiivisia kokemuksia. Viivistä olisi myös ehdottoman tärkeää kasvattaa hänen ja Maltin välistä luottamusta, sekä kartoittaa Maltin taitoja estepuolella. Nyt ollankin jo kevättalvessa 2018, ja Viivin mukaan tiukka treeni sekä Rionan että Maltin kanssa jatkuu samaan malliin, ja pitää vain katsella, mitä treeni tuo heille tullessaan, oli se hyvää tai huonoa.

"Pidemmällä tähtäimellä olen miettinyt, että olisi mahtavaa saada mahdollisuus kilpailla isompia luokkia esimerkiksi EM-tasolla. Siihen on tietysti vielä pitkä matka ja varmasti myös kovan uurastuksen takana, mutta ei sitä koskaan tiedä. Jos tavoitteet eivät ole niin kovat, että muut eivät naura niille, ne eivät ole tarpeeksi kovia" haaveilee Viivi.


Viivi ja Maltti, (c) Tiia K.

Kymmenen vuoden päästä Viivi kuvittelee olevansa kilpailemassa joitakin isompia luokkia kansainvälisissä kilpailuissa. Hän ei itse pidä sitä mitenkään mahdottomana, se vaatii vain kovaa työtä ja varsinkin sellaisen hevosen, joka kykenee auttamaan häntä kohti tavoitteitaan, joka on aivan totta. Ratsastajana Viiviä inspiroi tällä hetkellä eniten Anna-Julia Kontio. Viivi pitää kovasti hänen tavastaan ratsastaa, ja hänen hevosensa ovat Viivistä aivan upeita, ja niinhän ne ovat! "Anna-Julia on juurikin sellainen ratsastaja, jota on helppo ihailla" toteaa Viivi.

Tärkeää Viivistä esteratsastajana on muistaa, ettei kannata lannistua, vaikkei aina onnistukaan niin hyvin treeneissä tai kisoissa. "Virheitä sattuu aina, mutta niistä kannattaa vain ottaa opiksi ja yrittää uudelleen. Se on tapa, miten minä olen oppinut paremmaksi ratsastajaksi. Jos olisin luovuttanut ensimmäisiin virheisiin, en olisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. Leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!" neuvoo Viivi.

Viiville on ollut myös tärkeää muistaa, ettei esteiden korkeus ole tärkeintä. Harjoittelemalla hyppäämistä pienemmillä esteillä pystyy helposti kehittämään omaa asentoa ja tekniikkaa. Kun on harjoitellut tarpeeksi pienemmillä esteillä, sen jälkeen myöskään isompien esteiden hyppäämisestä ei aiheudu ongelmaa. Viivi sanoo olevansa aina ajatellut, että on parempi oppia perusasiat hyvin ja ratsastaa siististi kuin aloittaa turhan isoilla esteillä ilman hyvää tekniikkaa ja istuntaa.

"Älkää lannistuko pienistä virheistä ja epäonnistumisista, virheet opettavat tekemään asiat uudelleen- paremmin!"

Viivi ja Riona

Super suuri kiitos Viiville haastattelusta, ja ihanan pitkistä vastauksista. Haastateltavan pitkät, monipuoliset ja panostetut vastaukset ovat aivan ihania, sillä niistä on paljon helpompi muovata postaukseen sopivaa tekstiä, kun on niin paljon tietoa! Viivi pitää myös super kivaa blogia, jonka löydät täältä. Toivottavasti teille lukijoille maittoi pitkästä aikaa kunnollinen haastattelupostaus, tällä kertaa esteratsastuksesta. Minä ainakin pidin todella paljon tämän toteuttamisesta. Jos teillä on ehdottaa tuleviin haastattelupostauksiin aiheita (ja haastateltavia) niin kommentoi alas toiveesi.

Tiistaina minulla oli perinteisesti hoitopäivä, joka sujui hyvin. Hoidin Brydjaa, täyttelin hevosten vesiä, hain hevosia tarhoista yms. tallihommia. Oli todella kivaa, ja huomenna, perjantaina menen taas tallille, kun on ratsastustunti. Haluaisin mennä taas Toukalla, tai vaikkapa Seifurilla. Örkillä en voi mennä, sillä se on pienellä saikulla, koska sitä on joku hevonen potkaissut tarhassa hokkikaviollaan jalkaan harmillisesti. Onneksi Örk ei onnu, jalka on vain vähän turvonnut, mutta se saa varmuuden vuoksi lyhykäisen loman tunneilta. Toivottavasti sen jalka paranee pian! Okein mukavaa torstaita kaikille, pidittekö te pitkästä aikaa tällaisesta haastattelupostauksesta?

PS. jos aikaisemmat haastattelupostaukset kiinnostavat, niin vammaisratsastaja Jennyn haastatteluun pääset tästä, raviurheilija Pinjan haastatteluun tästä, ja working equitationia harrastavan Saaran haastatteluun tästä!


Viivi ja Riona

-Pihla

lauantai 13. tammikuuta 2018

Parempi kuin hyvä kauden aloitus

Torstaina 11.1. oli kauan odotettu päivä - vuoden 2018 ja kevätkauden ensimmäinen ratsastustunti! En ole pitkään aikaan kirjoittanut tuntipostausta, mutta viimein sain motivaatiota rustata postauksen ratsastustunnistani. En vain voinut olla jakamatta vuoden ensimmäisen tunnin oivalluksia ja onnistumisia teillekin. Otsikosta voi päätellä, että tunti ei todellakaan mennyt hukkaan, vaan tunti oli erittäin onnistunut ja hyödyllinen. Aion kokeilla tässä postauksessa myös hieman uutta tyyliä kirjoittaa tuntipostaukset, ja kertoa mm. yksityiskohtaisten hoitotoimenpiteiden sijaan enemmän tunnin oivalluksista ja onnistumista. Enjoy!


Toukka on kyllä aikamoinen karvapallo! Omat jalat kyllä pysyivät lämpiminä ilman satulaa mentäessä.

Kauden ensimmäisen tunnin pääsin menemään Toukalla. Olin mielessäni toivonutkin sitä tai Örkkiä tunnille, ja tällä kertaa onni oli puolellani. Päätin samalla sekunnilla, että haluan mennä Toukalla ilman satulaa, sillä Toukalla on niin pehmeä selkä. Viimeisin tunti Toukalla (muistaakseni marraskuussa) oli sujunut sen verran hyvin ilman satulaa, että halusin nytkin mennä ilman. Saavuin tallille hyvissä ajoin, joten hoidin Toukan huolellisesti, tein muutaman letin, heitin suitset päähän, ja olimme valmiita ratsastukseen.

Kentällä hyppäsin penkiltä kätevästi Toukan selkään, ja kävelimme melko pitkät alkukäynnit. Toukka tuntui heti alusta asti todella rennolta ja reippaalta. Hyvällä tuntumalla lähdimme tekemään alkuverkkana väistöjä. Tehtävänä oli molempien pitkien sivujen alkupuolella lähteä pohkeenväistöllä keskemmälle kenttää, sivun keskikohdassa kävellä puomien välistä suoraan, ja suoristuksen jälkeen lähteä takaisin uralle pohkeenväistöillä. Tehtävä ei alkuun oikein sujunut Toukan kanssa, sillä kallistuin hirveästi menosuuntaan, enkä osannut antaa Toukalle tarpeeksi selkeitä apuja. Opettajan tarkemman avustuksen ja ohjeistuksen jälkeen tehtävä alkoi kuitenkin sujua paljon paremmin. Oivalsin, että minun täytyy pitää selkä suorempana, joka auttoi myös keskellä istumiseen, ja helpotti selkeämpien apujen antamista. Oli tärkeämpää saada hevonen väistämään ja kulkemaan rauhassa, kuin saamaan se täysin suoraksi, sillä hyvissä väistöissä Toukka suoristui melkein itsestään.

Väistöt sujuivat loppua kohden aina vain paremmin, ja alkuverryttelystä jäi todella hyvä fiilis. Toukka pysyi aktiivisena avuille lähes koko ajan läpi harjoituksen. Sitten aloimme tölttäämään. Töltti lähti sujumaan suhteellisen hyvin. Toukan kanssa töltissä on ehdottoman tärkeää pysyä jämptinä, sillä se yleensä laiskottelee alussa, mutta sille pitää vain näyttää, että ratsastaja on pomo, ja nyt tehdään töitä. Toukka alun herättelyn jälkeen pysyi suhteellisen reippaana koko ajan. Pyrin ratsastamaan melko lähellä, parin hevosenmitan päässä edellä menevästä ratsukosta, sillä pieni vetoapu auttaa aina Toukkaa. Teimme töltissä samaa tehtävää kuin käynnissäkin, mutta kuljimme normaalia tölttiä väistöpätkät. Tehtävä sujui hyvin, ja Toukka pysyi suurimmaksi osaksi töltillä läpi tehtävien, eikä hidastellut käyntiin, samoin kokouraa töltätessä.




Hyvin sujuneiden tölttitehtävien jälkeen aloimme ravaamaan. Menimme ensin kokouraa, mutta vähän ajan päästä myös samaa tehtävää kuin töltissäkin. Toukka jostain syystä rikkoi töltille välillä, mutta sain sen aina kuitenkin melko nopeasti raville takaisin. Toukan ravi on melko iso, joten ilman satulaa ravaaminen oli loistavaa tasapainoharjoitusta. Koetin pitää polvet alhaalla, ja rentouttaa hartiat, sillä välillä havahduin siihen, että jännitän hartioita ja olkapäitä hirveästi. Vaikka pyrin olemaan rento, en voinut jättää jalkojani ja pohjetta roikkumaan, sillä huomasin ravissa ja töltissäkin, etten voi vain jättää jalkaa roikkumaan, koska silloin Toukka muuttuu heti tahmeammaksi ja hitaammaksi. Jalan ei tarvitse olla jännittyneenä korvissa asti, vaan pohje täytyy pitää kiinni ja jalka rentona, mutta sitä ei pidä päästää roikkumaan maahan asti. 

Ravailut sujuivat hyvin, ja niiden jälkeen vaihdoimme suunnan oikeasta vasempaan, sekä kävelimme lyhyet välikäynnit. Niiden jälkeen teimme muutaman kerran käynnissä tehtävänä kiemurauraa. Se sujui hyvin, ei mitään erikoista. Sen jälkeen aloimme taas tölttäämään. Aloimme tehdä melkein heti tätä kiemurauraa töltissäkin, ja sinne kahden puomiparin väliin tehtiin parin askeleen käyntipätkä, ja jatkettiin taas töltissä. Toukka oli vähän laiskanpuoleinen tässä tehtävässä, mutta silti tölttäsi suunnilleen koko ajan läpi kiemurauran, josta ratsastuksenopettaja kehui meitä! Uralla töltätessä Toukka meni vieläkin paremmin, reippaammin ja puhtaammin tölttiä kuin edelliseen suuntaan. Itse pyrin istumaan suorassa ja rentona, mutta muistin pitää pohkeen kiinni, joten Toukka pysyi suhteellisen herkkänä pohkeelle, ja tölttäsi reippaasti sekä puhtaasti. Paras fiilis ikinä, kun löytää juuri oikean tavan ratsastaa, ja voi vain keinua puhtaan töltin tahdissa hevosen selässä!

Loistavien tölttipätkien jälkeen siirsimme hevoset vielä hetkeksi raviin. Toukka liikkui reippaasti, vaikka jostain syystä tähänkin suuntaan rikkoi välillä töltille. Ravi oli pitkää ja rentoa, ja selässä oli mukava istua, vaikka ilman satulaa ravi pompottikin vähän. Ravissa menimme vain kokouraa jonkin aikaa, kunnes siirsimme hevoset käyntiin. Pelasimme loppuun vielä yhden peili-pelin, jossa minä ja Toukka oltiin peili, ja kisan voitti Mosin ratsukko. Peilin jälkeen kävelimme vielä hetken kokouraa loppukäyntejä, joidenka jälkeen tulimme kaartoon ja alas hevosten selästä. Tunnista jäi huippu hyvä fiilis, sillä Toukka kulki pääosin reippaasti ja puhtaasti, ja itse sain hyviä oivalluksia ja vinkkejä ratsastukseen, joiden johdosta osasin itsekin ratsastaa Toukalla melko hyvin. Super tunti ja Toukka!


Tallilla treenissä oleva hevonen x, sen nimeä ei minulla tiedossa!


Tunnin jälkeen iloisin mielin vein Toukan sen karsinaan ja otin siltä suitset pois. Toukka tietää, että venyttelen sen kanssa aina tunnin jälkeen, joista se saa muutaman namin palkkioksi, ja varmastikin haistoi taskussani olevat porkkananpalat, joten se automaattisesti kumarsi, vaikka olin vasta harjaamassa sitä. On se fiksu hevonen! Harjuksen jälkeen Toukka viimein sai naminsa. Perusvenytykset Toukan kanssa ovat aina venytykset molemmille sivuille, ja kumarrus. Toukka on tallin hevosista ainut, joka kunnolla hiffaa kumarruksen, ja venyy niin sivuille kuin kumarrukseenkin ihan super pitkälle! Heitin sille lopuksi vielä loimen päälle, ja tallityöntekijä vei sen yöksi tarhaan. Täyttelin ennen lähtöäni vielä hevosten vesiä, ja mietiskelin tunnin onnistumisia. Ratsastuskerta oli parempi kuin hyvä kauden aloitus, enkä voi olla muuta kuin tyytyväinen Toukkaan ja omaan ratsastukseeni. 

Toivottavasti tuntipostaus pitkästä aikaa maittoi, ja onnistumisistamme oli kiva lukea. Itse ainakin pidin pitkästä aikaa tuntipostauksen kirjoittamisesta. Toivottavasti onnistumisten skaala jatkuu, vaikka tietenkin epäonnistumisiakin pitää aina johonkin väliin mahtua. Miten teidän vuoden ratsastukset ovat lähteneet käyntiin?

-Pihla

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Brydjan hevosystäväkirja!

Minä tein, tai tarkemmin ottaen Brydja teki blogiin viime vuoden joulukuussa, adventtikalenterin toisena luukkuna blogiin postauksen, jossa se kertoi omin sanoin joululahjatoiveensa. Postauksesta pidettiin kovasti, ja monet toivoivat jatkoa Brydjan kirjoittamille postauksille. Tänään onkin luvassa postaus, jossa Brydja vastaa ystäväkirjan kysymyksiin. Tämä on siis Brydjan hevosystäväkirja, jossa voitte oppia tuntemaan blogin päätähden entistä paremmin!




Nimeni: Nimeni on tietenkin Brydja, mutta hieno ja upea virallinen, islantilainen nimeni on Brydja frá Kviarhóli. Tuttujen kesken minua kutsutaan myös Pirkoksi, Pikeksi, Birkoksi, ja vaikka miksi muuksi!

Osoitteeni: Asun Iso-Tuomiston issikkatallilla, ikiomassa karsinassani. Okei, myönnän, karsina ei ole täysin omani, sillä se on mitoitettu kahdelle hevoselle, ja siellä kanssani asuu nuori issikkatamma Mona. Sen onni on, että se sai karsinakaverikseen vanhan rouvan, joka pitää kuria yllä, sillä Monalle ei tunnu olevan elämän säännöt selvät: Minä määrään ja sinä tottelet, etkä vie kaikkea huomiota!

Väritys: Olen väriltäni kulomusta, ja jouhenikin ovat mustat. Iän myötä harjaani on sekoittunut joitakin valkoisiakin jouhia, samoin karvapeitteeseeni. Otsassani on pieni epämääräinen tähti, ja kaulassa harjan alla valkoinen polttomerkki. Minut on polttomerkattu pienenä Islannissa, ja siitä merkistä minut aina tunnistettiin.

Ikäni: Olen syntynyt vuonna 1990, eli olen 27 vuotta vanha. Olen syntynyt Islannissa, tarkemmin ottaen Kviarhólissa. Asuin vuoteen vuoden 1996 elokuuhun asti Islannissa, kunnes minut tuotiin Suomeen, ja täällä olen elänyt, ja tulen elämään loppuun asti.

Perheeni: Perheeseeni kuuluu isäni Hrafnfinnur fra Kviarhóli, komea musta issikkaori, sekä emäni Harka Fra Svadastödum. Sen lisäksi minulla on tietenkin isän ja emän puolelta isovanhemmat sekä paljon siskoja sekä veljiä. Minulla on myös omia varsoja, ja kai minä taidan muutaman varsan mummikin olla!

Lempivärini: P-I-N-K-K-I! Ehdottomasti pinkki, vaaleanpunainen, ja muut punaisen sävyt. Minulla on hieno punainen satulahuopa, vaaleanpunainen otsapanta, ja vaikka mitä muuta punaista ja pinkkiä. Kaikkien sietää tietää, että minulle ei osteta mitään muuta kuin punaisia ja pinkkejä varusteita! 




Lempiruokani: Tykkään toosi paljon porkkanoista, ne ovat ihan lemppariherkkuni! Sen lisäksi pidän leivästä, omenoista ja joistakin heppanameista. Pihla on antanut minulle monia ostamiaan heppanameja, joista kaikista lempparini on ollut ehdottomasti ruusunmarjan makuinen nami. Olen vähäsen nirso ruuan suhteen, mutta kyllä melkein kaikki kelpaa.

Lempieläimeni: Tietenkin hevoset, olenhan itsekin sellainen! Jos sitä ei kuitenkaan saa valita, niin vastaan kissat. En oikein pidä koirista, mutta kissoihin olen tottunut, sillä kotiallillani on kaksi mustaa tallikissaa. Ne vaeltelevat välillä kentänlaidallakin, enkä pelkää niitä laisinkaan, vaikka olen luonteeltani aika säikky ja herkkä.

Pahin mokani: Vaikka niin ihana ja täydellinen olenkin, niin osaan myös mokailla. Pahin mokani on varmaankin se, että en tarhakaverieni karatessa kauan sitten lähtenyt niiden mukaan karkureissulle. Sen koommin samanlaisia päähänpistoja heille ei ole tullut, enkä ole päässyt karkureissuille mukaan, kiitos puuttuvan rohkeuden..

Kun suutun, niin: Olen todella kiltti, enkä suutu koskaan kellekään, paitsi Monalle. Mona on välillä vain niin rasittava, kun se varastaa huomion, potkii, kerjää ja tunkeilee. Silloin puraisen sitä, mutta vieläkään se ei muista, että minä olen pomo! Ihmisille olen kuin enkeli, enkä suutu turhista, paitsi jos ihminen suuttuu minulle, silloin pitää antaa samalla mitalla takaisin. 

Mistä en pidä?: Inhoan kaikista eniten sumutteita! Minua ei kannata ikimaailmassa lähestyä suihkepullon kanssa, ei kiillotusaineen, ei ötökkäsumutteen, ei minkään sumutteen kanssa! En myöskään tykkää siitä, kun minua harjataan päästä tai kaulasta. En anna kenenkään harjata minua pään alueelta, paitsi jos sen tekee todella rauhassa ja vähitellen. 

Mistä pidän?: Rapsutuksista, ruuasta, ja rauhasta. Harjaaminen on ihan kivaa, mutta eniten tykkään olla ihan rauhassa ja nauttia heinästä tai muista herkuista. Rapsutukset ovat kuitenkin tervetulleita! Rakastan myös irrotella ja laukata oikein kovaa, varsinkin maastossa, kun tietä riittää.

Mottoni: Mulle herkut, sulle temput!


Osaan minä olla Monan kaverikin, aina silloin, kun se rapsuttaa!

Jälleen kiitos Brydjalle postauksesta, ja varmasti päivän nauruista. Toivottavasti Brydjan tekstit viihdyttivät jälleen. Tähän postaukseen sain idean Veeralta. Mitä muuta haluaisitte nähdä blogissa sen kirjoittamana, vai pitäisikö päästää jokin muu hevonen, esimerkiksi blogin toinen päätähti Örk blogin ääreen?

Tiistaina olin ensimmäistä kertaa tallilla tänä vuonna, koska joulutauko loppui, ja oli vuoden ensimmäisen hoitopäivän vuoro! Oli tosi kivaa, ja huomenna, torstaina, menen taas tallille, koska on ratsastustunti. Minulla ei oikein ole ketään hevosta, jonka haluaisin erityisesti huomenna tunnille. Örk voisi kyllä olla kiva hevonen startata vuoden ratsastukset. Oikein mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

PS. Samantyyppisen postauksen saa ehdottomasti toteuttaa omassa blogissaan. Reiluintahan tietysti on, että mainitsee blogini postauksessa, mikäli postaukseen idean blogistani saa!

-Pihla

lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulukuun parhaimmat

Vaikka tammikuutta ja vuotta 2018 on kulunut jo melkein viikko, palataan vielä hetkeksi joulukuuhun, ja vuoteen 2017. Nyt on nimittäin luvassa vihdoin ja viimein joulukuun suoskit -postaus, jossa jaan blogifaktoja sekä lemppareitani viime kuukaudelta. Sain perjantaina kauan odotetun oman läppärin, joten tämä on ensimmäinen sillä kirjoitettu postaus! Tänään joulu on kai epävirallisesti kunnolla ohi, mutta palataan silti muistelemaan mennyttä kuukautta vielä hetkeksi tässä postauksessa.


Joulukuussa kävimme myös Turussa perheen kanssa.

Paljon stressiä, mutta paljon panostusta


Joulukuussa koulukiireitä piisasi ihan reippaasti, mutta blogi ei silti kärsinyt tästä loppurutistuksesta, onneksi. Tavoitteenani oli saada vähintään 10 postausta joulukuussa julki, jotta 100 postauksen tavoite täyttyisi. Molemmissa tavoitteissa onnistuttiin, ja jopa ylitettiin odotukset. Joulukuussa postauksia tuli julki 13 kappaletta, ja vuoden aikana saatiin jopa 103 postausta pihalle! Postauksia tuli lähes tupla määrä marraskuuhun verrattuna, joka oli osa syy näyttökertojenkin nousuun. Yhteensä joulukuun aikana katselukertoja blogille tuli loistavat 3 493, eli yli tuhat enemmän kuin edellisenä kuukautena. Postausten suureen määrään vaikutti eniten toteuttamani adventtikalenteri, sekä motivaation määrä.

Paljon postauksia, jonka takia tuli myös paljon kommentteja. Yhteensä joulukuun postauksiin saatiin kivat 52 kommenttia (+ vastaukseni =104 kommenttia). Eniten kommentteja, 12 kappaletta, tuli postaukseen "Jouluinen hevosarvonta", ja muihin vaihtelevasti yhdestä kommentista seitsemään kommenttiin. Ulkoasuunkin ehti tulla jotakin muutoksia. Joulun alla banneri vaihtui omatekemääni, jouluiseen banneriin, joka oli lähes samanlainen kuin nykyinenkin bannerini paria yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Otsikkojen tekstin sävy muuttui tummempaan siniseen, blogin tausta vaihtui, ja muita pienempiä muutoksia ehti myös tapahtua.

Marraskuussa motivaatio blogia kohtaan oli laskusuunnassa, mutta joulukuun aikana se alkoi palailla takaisin, johtuen suurimmaksi osaksi varmaan joulusta ja siihen liittyvistä postauksista. Kun sai kirjoittaa jotain erikoisempia postauksia joulutvistillä, niin into alkoi palata jo hyvää vauhtia. Suosituin postaus joulukuussa oli hieman yllättävästi "Hevostermit hallussa" -niminen postaus, jossa kaverini selitti täysin ummikkona meille hevosihmisille tuttuja, mutta hänelle aivan tuntemattomia hevostermejä. Se sai jopa 348 näyttökertaa, ja nousi samalla blogin luetuimmaksi postaukseksi! Omat lempipostaukseni joulukuussa olivat varmaankin hauska "Adventtikalenteri, luukku 2: Brydjan kirje joulupukille" -postaus, sekä maamme 100:nen itsenäisyyspäivän kunniaksi toteutettu postaus "Sileät saumasi ovat meille rakkaat", mutta oikeastaan ihan kaikki postaukset onnistuivat joulukuussa suhteellisen hyvin, joka näkyi myös näyttökerroissa ja kommenteissa.


Örk

Pikkujoulut, joulumaasto, ja onnistuneita tunteja


Joulukuussa oli paljon erikoisempia hevosjuttuja, joidenka takia pääsin normaalia enemmän käymään tallilla. 9.12. oli tallin pikkujoulut, joista kirjoitin kuvapainotteisen postauksen. Pikkujouluissa oli super kivaa, ja vielä kivempaa oli lähes kahden tunnin mittaisella joulumaastolla 17.12, jonka menin Örkillä. Ratsastustunteja oli vain kolme 23.12.-7-1. mittaisen joulutauon takia. Ensimmäisellä tunnilla, perjantaina 8.1. menin pitkästä aikaa Mosilla, ja harjoittelimme pääty-ympyröillä puomeja, väistöjä sekä pujotteluita, ja tunti sujui oikein hyvin.

Toisen tunnin torstaina 14.12. menin Örkillä. Harjoittelimme tunnilla pysähdyksiä sekä siirtymisiä, jotka sujuivat Örkin kanssa ihan hyvin, vaikka tuona päivänä Örk oli normaalia itsepäisemmällä päällä. Viimeisen tunnin ennen joulutaukoa menin perjantaina 22.12. Brydjalla. Oli huippua päästä menemään Brydjalla tunnilla pitkästä aikaa, onhan se lempi hevoseni. Harjoittelimme pituushalkaisijalla mm. siirtymisiä, ja muuten teimme kaikkia venytyksiä ja tasapainoharjoituksia viimeisen tunnin kunniaksi. Menin sen tunnin ilman satulaa, eikä millään tunnilla päästy huonon pohjan takia laukkaamaan, mutta silti tunnit sujuivat hyvin, ja aina oli kivaa. Hoitopäiviä jäi kuitenkin väliin omien pakollisten menojen takia.


Lempi hevoset joulukuussa


Lempi hevoseksi joulukuussa valikoitui Brydja, koska pääsin menemään sillä tunnilla pitkästä aikaa, sekä ratsastamaan pikkujouluissa ilman satulaa hetken junnutiimin katrilliesityksen jälkeen, ja jopa hyppäämään pari kavalettia. Toinen lempi hevoseni joulukuussa oli Örk, koska pääsin menemään sillä yhden tunnin, sekä super kivan joulumaaston. Onneksi siellä pääsimme laukkaamaan, ja tutustumaan ihan uuteen maastoreittiin!


Brydja

Top 3 lempi biisini joulukuussa




 









Joulukuussa kuuntelin pääosin joulubiisejä Spotifyn soittolistalta "Parhaat joulubiisit". Sieltä suosikeikseni muodostui Haloo Helsingin joulukappale "Joulun kanssas jaan", sekä Happoradion joulukappale "Joulun rauhaa". Niiden lisäksi vaikka kuinka moni biisi oli suosikkini jossain vaiheessa, mutta nuo kaksi olivat läpi joulun ykkössuosikkejani. Joulubiisien lisäksi kuuntelin paljon artistia Louis Tomlinson, varsinkin hänen uusinta biisiä "Miss You".


Kuukauden blogikommentti

Kuukauden kommentti

Kuten jo aikaisemmin sanoin, blogiin tuli joulukuun aikana todella paljon todella ihania kommentteja. Kuukauden kommentiksi valitsin kuitenkin tämän kommentin postaukseen "Tapahtumarikkain vuosi ikinä!", eli vuoden 2017 viimeiseen postaukseen, vuosikoosteeseen. Kommentti on tullut Kavioiden tahtiin -blogin pitäjältä Esteriltä. Esteri on tämän kommentin lisäksi kommentoinut muihinkin joulukuun postauksiin ihania ja kannustavia kommentteja, ja niiden joukosta tämä yksi nousi yli muiden. Olen äärettömän kiitollinen ihan kaikille blogiin kommentoijille, mutta tällä kertaa juuri tämä kommentti valikoitui pitkän mietinnän jälkeen kuukauden kommentiksi.


Tykätyin instagramkuva joulukuussa

Tykätyin instagramkuva

Tein blogiin joulukuussa adventtikalenterin, mutta hevostililleni instagramiin toteutin kokonaisen joulukalenterin, eli julkaisin joka päivä kuvan/kuvasarjan. Joko kuva oli jotenkin erikoisempi, esim. epäonnistumiskuva, tai julkaisin "normaalin" kuvan, mutta sen kuvatekstissä kerroin esim. faktoja jostain hevosesta. Kuvia siis hevosinstaani tuli erittäin paljon, mutta tykätyimmäksi julkaisuksi nousi 27.12. postattu neljän kuvan kuvasarja, jossa on kolme kuvaa epäonnistuneista hypyistä viime kesän leirillä, ja lopuksi yksi hassu ilmekuva. Kuvasarja sai jopa 121 tykkäystä, ja kaksi kommenttiakin. Tykkäysmäärillä julkaisu nousi vuoden 2017, ja jopa koko hevostilin tykätyimmäksi kuvaksi!


Lempi blogini joulukuussa

Lempi blogini

Joulukuun aikana todella moni blogi teki postauksillaan vaikutuksen, varsinkin ne blogit, joissa toteutettiin joulu- tai adventtikalenteri. Mielestäni ehdottomasti parhaan blogijoulukalenterin toteutti Aino blogissaan Eläimet sydämessä. Joulukalenterin jokainen luukku, eli postaus, oli hyvä ja mielenkiintoinen, eikä yksikään ollut hutiloiden tehty. Kaikki luukut tulivat oikeana päivänä, ja onnistuin onneksi kommentoimaankin jokaiseen. Sen lisäksi Aino julkaisi blogissaan koostepostauksen syksyn ratsastustunneistaan. Blogissa riitti postauksia melkein joka joulukuun päivälle, ja jokainen oli sisällöltään erittäin hyvä. Minkä muun blogin voisin valita tähän kohtaan, kuin ehdottomasti joulukuun parhaan?




Mietin kauan, jatkanko tätä postaussarjaa tänä vuonna ollenkaan. Näitä postauksia on kiva kirjoittaa, ja ne ovat loistavia koosteita ja muistoja joka kuulta, mitä tapahtuikaan. Toisaalta näitä on melko raskasta tehdä, kun suunnilleen sama kaava toistuu joka ikinen kuukausi. Kuten terävimmät voivat päätellä, päätin kuitenkin jatkaa kuukauden suosikkeja ainakin tämän vuoden ajan, sillä hyvät puolet veivät kuitenkin voiton. Joulukuu oli kaiken kaikkiaan todella tapahtumarikas, ja vaikka koulukiireitä erityisesti viimeisellä kokonaisella kouluviikolla riitti vaikka muille jakaa, oli kuukausi todella kiva ja tapahtumarikas. Jos muutkin koostepostaukset kiinnostavat, niin kipin kapin lukemaan kooste vuodesta 2017, ja joulunajan kuvakoostepostaus, jos et ole niitä vielä lukenut.

Eilen sain viimein oman koneen, josta mainitsinkin jo alussa. Tammikuu ei siitä huolimatta ole lähtenyt kovin hyvin käyntiin, sillä olen tällä hetkellä todella kovassa flunssassa. Nenä on tukossa, silmät vuotaa, yskittää, ja kaiken kukkuraksi minulta poistettiin torstaina hammas, joka oli aiheuttanut päänvaivaa aiheuttamillaan kovilla säryillä. Nyt pitää elää jäätelö- ja keittodieetillä pari päivää, mutta kyllä tämä tästä. Kouluni olisi alkanut jo 2.1, mutta flunssan takia olen vain maannut kotona kaikki päivät. Mukavaa viikonloppua, kivaa tammikuun alkua, sekä hyvää Loppiaista kaikille. Miten teidän tammikuu on lähtenyt käyntiin? Toivottavasti ainakin paremmin kuin minulla..!

-Pihla

torstai 4. tammikuuta 2018

Blogin vuosipäivä!

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea blogini, paljon onnea vaan!



Örk

Päivälleen tasan vuosi sitten sain tarpeeksi rohkeutta avata tietokoneen, perustaa blogin, ja kirjoittaa ihka ensimmäisen postauksen tähän blogiin. 4.1.2017. alkoi blogin taival, ja tässä sitä edelleen ollaan, tasan vuosi myöhemmin kirjoittamassa jälleen postausta. Ensimmäinen postaukseni oli tietenkin aloituspostaus, ja kulkee edelleen julkisena sillä nimellä. Halusin keksiä blogin vuosipäivän kunniaksi jotain erilaisempaa postausta, ja idean siihen sain Esteriltä. Tässä postauksessa siis vertailen hieman viimeisimpien ja ensimmäisimpien postausten välisiä eroja ja kehityksen merkkejä.

Aloitetaan ensimmäisestä postauksesta tässä blogissa ikinä. Postaus on nimeltään "Aloituspostaus", joka varmastikin kertoo kaiken postauksen sisällöstä. Blogin ensimmäinen nimi oli niinkin kekseliäs kuin "Issikoiden vauhdissa", mutta kevään mittaan se vaihtui nykyiseen nimeen. Kyseinen aloituspostaus on suhteellisen järkyttävä, mutta pahempikin se voisi olla. Postauksesta löytyy paljon puhekieltä, hymiöitä ja kirjoitusvirheitä, joita nykyään ylitän välttää parhain keinoin omassa blogissani. Kuvat ovat todella pienessä koossa, enkä tuolloin vielä osannut lisätä kuviin kuvatekstiä, vaan välilyöntien avulla koetin saada tekstin keskelle kuvien alle..




Nyt se on tehty! Blogi perustettu ja eka postaus menossa. Oon jo jonkin aikaa suunnitellut blogin aloittamista, ja nyt päätin sen perustaa. 
Blogi käsittelee pääosin hevoselämääni. Postauksia tulee ratsastustunneista, kisoista yms. Tulen myös tekemään kuukauden suosikkeja kuvina- postauksia ja satunnaisesti joitakin muita kuin heppapostaukisa. Kutsuisin blogiani silti heppablogiksi :)


Näillä sanoilla alkoi tämäkin tarina. Kuten voi huomata, kirjakieli ja pilkut eivät kuuluneet vielä kunnolla mukaan, ja satunnaisia hymiöitä teksteissä esiintyi ensimmäisien postauksien ajan. Ulkoasusta minulla ei valitettavasti ole tallessa kuvaa, tai kunnollisia muistikuvia, millaiselta blogin ulkoasu tarkalleen näytti sen alkuaikoina. Väriteema oli kuitenkin melko vaalea, ja ensimmäinen kunnollinen bannerini oli onneksi toiselta bloggaajalta tilattu, eikä sinne päätyneet vielä kamalat tuherrukseni. 





Ensimmäinen kunnollinen tallipostaus tuli julki vielä tammikuun aikana. Postaus kulkee nimellä "Hevosviikonloppu", ja siinä kerron perjantain ratsastustunnista, lauantain päivästä Porvoossa, ja sunnuntain talvimaastosta. Nyt olin jo hiffannut, mistä kuvatekstit saa kuviin, mutta kuvien koko oli edelleen aivan liian pieni. Myöskään kappalejaot eivät olleet minulle vielä tuttuja, joten ainut, mikä tekstin erotti, oli kuvat. Alla olevasta lainauksesta kyseisestä postauksesta, voi huomata, että teksti on melko tönkköä, eivätkä pilkutkaan olleet vielä löytäneet paikoilleen. 


Tänään, sunnuntaina, olin taas tallilla. Herätys oli 9.00 ja lähtö tallille 10.00. Ai että miksi olin menossa tallille? Olin lähdössä parin tunnin maastoreissulle. Tallilla sain kuulla että lähden maastoon Örkillä. Örk on tosi kiva maastoponi, josta voit lukea lisää täältä. Hoidin Örkin ja tein sille häntään pienen letin. Varustin sen ja itseni, ja oltiin valmiita lähtöön.
Mentiin pitkä reitti joka kesti yhteensä 1h 50 min. Mentiin käyntiä, tölttiä, ravia ja laukkaa. Örk meni ekalla laukkapätkällä mielettömän kovaa, ihan vedet tuli silmiin! Örk oli tosi kiva ja oli super hauskaa ja kivaa!
Maaston jälkeen heitin Örkille loimen selkään ja menin syömään tallihuoneeseen. Siellä oli samaan aikaan junnutiimin kokous, joten oli ahdasta, mutta ei se haitannut. Sen jälkeen pyörin tallilla ja tein vähän kaikkea. Katsoin valmennusta, pyörin tallissa ja tämmöistä. Kotiin lähdin kolmelta.
Tässä muutamia kuvia tältä päivältä





Mutta, miten nykyään? Huomattavissa on suuria eroja ensimmäisiin teksteihin. Suurin syy suureen kehityskaareen ja muutoksiin, ovat muiden bloggaajien vinkit. Olen saanut olla eräässä huipussa blogiryhmässä Whatsapissa blogin alkuajoista asti, ja sieltä olen saanut todella hyviä vinkkejä blogiin, ihan kaikille osa-alueille. Osaan käyttää pilkkuja joskus turhankin tiheästi, tehdä sopivia kappalejakoja, ja vaikka mitä muuta. Blogini ei tietenkään ole vielä täydellinen, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan, opitaan, ja korjataan virheitä. Ennen hädin tuskin jaksoin lukea oman postauksen läpi ja tarkistaa kirjoitusvirheet, mutta nykyään minä tarkistan jokaisen postauksen niin huolellisesti kuin vain pystyn, ja olen paljon tarkempi. Alussa yksi kommentti edes yhteen postaukseen kuussa tuntui mielettömältä, ja näyttökertoja ei tullut edes mieleen vilkaista.

Nykyään minun on myönnettävä, että näyttökertoja ja kommentteja tulee seurattua turhankin tarkkaan. On vain hyvä, että haluan panostaa blogiin täysillä, ja haluan tietää, millaiset postaukset kiinnostavat kävijäkuntaa eniten, mutta, esimerkiksi tuntipostaukset ovat jääneet paljon vähemmälle, koska ne eivät saa yhtä paljon katselukertoja kuin toivoisin. Vuodelle 2018 voisin siis asettaa tavoitteeksi miettiä enemmän sitä, mitä itse haluan kirjoittaa enkä sitä, paljonko näyttökertoja postaukset saavat. Aion jatkossakin panostaa blogiin täydellä teholla, ja jatkaa sen tarinaa ja kehitystä. Voisin käyttää blogiteksteissä enemmän synonyymejä sanoille, eli esimerkiksi kiva-sanan sijasta käyttää muita korvaavia adjektiiveja, ja miettiä pilkkujen tiheyttä hieman tarkemmin. Yritän parhaani tiivistää asiat, enkä jaaritella turhia, jotta postaukset jaksaisi kärsimättömämpikin lukea loppuun saakka.




Itse panostin täysillä blogiin. Välillä motivaatiota oli vaikka muille jakaa, välillä taas sitä sai etsimällä etsiä. Vähiten postauksia tuli julki toukokuussa (5), ja eniten joulukuussa (13). Toukokuu oli viimeinen koulukuukausi, joten kiirettä piti, josta johtuu myös vähäisempi postausmäärä, mutta joulukuussa kaiken kiireen keskellä motivaatiota uuden ulkoasun myötä piisasi, joten kuukaudesta tuli kaikkea muuta kuin epäaktiivinen blogin suhteen. Myös te panostitte blogiin ja sen aktiivisuuteen täysillä, sillä ilman kehuja ja rakentavaa palautetta en olisi ikinä jaksanut puskea niin montaa postausta julki. Tämä näkyi mm. kommenteissa, sillä kaikkiin postauksiin ja esittelysivuille tuli yhteensä 362 kommenttia, joka on aivan huikea määrä, ja yksikään ei ole suora haukkumakommentti. Mielestäni se on aika hieno saavutus.

Kuten voi huomata, teksti on nykyään paljon sujuvampaa ja helpompaa luettavaa, vaikka tietenkin kehitystä on vielä paljon. Blogi on sen ensimmäisen elinvuoden aikana saanut käsittämättömät 52 rekisteröitynyttä lukijaa, 22 802 näyttökertaa, sekä satoja kommentteja. Ilman teitä tämä ei olisi mahdollista, tai ainakaan näin siistiä. Rakastan blogiani yli kaiken, ja tänne kirjoittamisesta on tullut elämäntapa. Siispä oikein hyvää syntymäpäivää 1-vuotiaalle blogilleni, ja kiitos kaikille, jotka ovat olleet blogin matkassa mukana alusta, eilisestä tai mistä asti tahansa!



Brydja

-Pihla