sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen valmennus

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina 25.11. oli tämän vuoden viimeinen Alsaelan valmennuspäivä tallillamme. Päivän aikana pääsi oppimaan taas runsaasti kaikkea uutta, ja pitämään hauskaa muiden kanssa! Meidän valmennus starttasi aamukymmeneltä. Taukohuoneessa söimme kaikki aamupalaa, ja jaoimme aamupäivän tunnille hevoset. Meitä oli tällä kertaa vain 8, joten meidät oli jaettu kahteen ratsastusryhmään. Itse olin tässä jälkimmäisessä ryhmässä. Sain ratsukseni Impin! Olin mielessäni toivonutkin juuri sitä, sillä tällä hetkellä haluaisin kehittyä Impin kanssa melkeinpä eniten.


Impi, kuva: Maija I.
Herakles, kuva: Pihla Parikka

Olin ottanut tietenkin kamerani tallille mukaan, joten menin kuvaamaan ensimmäisen valmennusryhmän tuntia. Sää oli kerrassaan ihana, pari astetta pakkasta, huurteiset puut ja maa, sekä kevyt auringonpaiste. Sain tosi kivoja ja ihanan talvisia kuvia kaikista neljästä ratsukosta! Viimeinkin oli myös toisen valmennusryhmän vuoro päästä ratsaille. Menimme alkukäyntien jälkeen avotaivutuksia käynnissä, ja myöhemmin myös töltissä, aina lyhyen sivun kulman jälkeen noin puolet pitkästä sivusta. Avotaivutukset alkuun olivat haastavia. Ratsastaja, eikä siksi myöskään Impi oikein alkuun tajunnut avotaivutuksien ideaa, mutta hiljalleen alkoi löytyä tuntuma niiden ratsastamiseen!

Käynnissä pystyi keskittymään paremmin siihen, kuinka oikein ratsasti hevosta avotaivutuksissa, kuin töltissä. Töltissä alkuun avotaivutukset olivat enemmän vain taivutuksia sisälle päin, mutta loppua kohden niistä tuli ihan oikeita avotaivutuksia! Niin tavallinen, mutta kuitenkin ei ainakaan meidän tunneilla kovin yleinen tehtävä, oli todella hyvä. Siinä sai ratsastajakin käyttää aivojaan lihasten lisäksi. Töltti avotaivutusten välissä tuntui alusta alkaen tosi kivalta, ja parani, mitä enemmän sitä ratsasti. Vaihtelin töltin tempoa ja tahtia aina välillä, jotta Impin töltti pysyi aktiivisena ja hyvänä. 

Impi pysyi tosi ryhdikkäänä, mutta välillä ohja oli liiankin lyhyenä, jolloin töltti ei meinannut pysyä hyvässä temmossa yllä. Vähän kun hölläsi ohjasta ja ratsasti pohkeella eteenpäin, oli tempo parempi. Otimme myös laukannostoja puomille. Impin laukka tuntui vähän tahmealta ja hitaalta, mutta nousi kuitenkin joka kerta hyvin ns. ylämäkeen puomilta. Laukkojen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja kävelimme välikäynnit.

Toiseen kierrokseen menimme täysin samoja juttuja ensin käynnissä ja sitten töltissä, eli avotaivutuksia. Heti ensimmäisistä avoista lähtien, ne tuntuivat sujuvan paljon luontevammin käynnissä tähän suuntaan! Töltissä jatkettiin samaa rataa, mutta Impi tuntui vähän hitaalta pohkeelle varsinkin väistöissä töltissä. Hiljalleen töltti kuitenkin reipastui oikein hyväksi. Tähänkin suuntaan otimme töltti- ja käyntijuttujen jälkeen laukannostoja. Nostimme ensin laukan ensimmäiseltä puomilta, laukkasimme pienen pätkän, hidastimme töltille, ja nostimme seuraavalta puomilta uudelleen laukan.


Impi, kuva: Maija I.

Ensimmäiselle puomille laukka nousi joka kerta tosi hyvin, mutta myös hidastui töltille nätisti. Toiselle puomille tuli pari kertaa huono ja tahmea laukka, mutta suurimmaksi osaksi sillekin puomille saatiin tosi kivan tuntuista laukkaa! Jokaisen laukannoston jälkeen oli tarkoitus hidastaa töltille, ei raville, jossa Impin kanssa onnistuimme loistavasti. Loppuun otimme vielä pari kierrosta tölttiä sekä ravia. Impin töltti oli super hyvää, ja ravikin melko hyvää, vaikkakin vähän hitaamman puoleista. Loppuverryttelyjen jälkeen oli loppukäyntien aika. Teimme myös muutamat etuosan ja takaosan käännösharjoitukset. Impin kanssa niissä piti olla hyvin rauhallinen, mutta viimeiset takaosakäännökset menivät ainakin hyvin.

Valmennustuntien jälkeen oli lounaan vuoro. Lounaan yhteydessä puhuimme myös iltapäivän ohjelmasta. Meillä oli vain yksi kunnollinen valmennustunti, mutta toisella tunnilla iltapäivällä menimme kaikki yhdessä. Oli luvassa pieni temppu- ja tehtävätunti, jonka itse pääsin menemään Seifurilla! Ensin meillä oli vuorossa mehutöltti-kilpailu. Tehtävänä oli ratsastaa kierros kentän ympäri valitsemassaan askellajissa. Itse menin kierroksen kokonaan töltissä. Ohjat oli pidettävä yhdessä kädessä, sillä toisessa oli täysi vesilasi, josta sai läikkyä mahdollisimman vähän vettä. Seifurin kanssa läikytimmekin kaikista vähiten vettä pois, mutta olimme toisiksi hitaimpia. Maltti on valttia, eikö?

Mehutöltin jälkeen meidät jaettiin neljän hengen joukkueisiin, joissa suoritimme tehtäväradan. Rataan kuului mm. ristikko, tötsien pujotellut toisessa kädessä kivi lusikassa sekä puomilabyrintti. Olimme Seifurin kanssa suhteellisen nopeita, ja aika tarkkoja. Valitettavasti meidän ruskea-mustien ponien joukkue hävisi kimolle tiimille, muttei kovinkaan suurella aikaerolla! Saimme kaikki päivän päätteeksi pikkuiset lahjapussukat, joissa oli muutamat piparit ja suklaata.


Seifur, kuva: Frida C.
Samppa, kuva: Pihla Parikka

Valmennus oli vasta toinen Alsaelan valmennus, mutta silti todella opettavainen ja kiva. Varmasti täältä löytyy intoa jatkaa valmennuksissa taas ensi vuonna! Valmennuksen jälkeen lähdin vielä vähän kuvailemaan poneja tarhojen laitamille muutaman muun tallilaisen kanssa. Oli jo vähän hämärää, mutta upean auringonlaskun alla tuli ihanan talvisia kuvia ihanista poneista. Päivä oli ihan huippu!

  Mukavaa uutta vuotta 2019 kaikille!


Eero, kuva: Pihla Parikka

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Kerrankin oikeasti hyvää laukkaa

23.11. Perjantaina oli viikkotunnin vuoro! Olen viime aikoina mennyt oikeastaan vain Ässällä ja Impillä. Tällä kertaa pääsin kuitenkin pitkästä aikaa Örkin selkään. Ratsastustunnin lisäksi perjantaina oli hoitopäivä, joten saavuin tallille jo viiden aikoihin. Tein perus tallihommia, ja laitoin Örkin kuntoon seitsemältä alkavalle tunnilleni. Tunnin alkuun kävelimme tietenkin alkukäynnit, jonka jälkeen aloitimme tekemään verryttelytehtäviä käynnissä.

Tehtäväpakettiin kuului etuosan väistöt pitkällä sivulla, pysähdys lyhyen sivun uran sisäpuolella sijaitsevien puomien väliin, sekä toiselle pitkälle sivulle kiemurauralle aseteltujen tötsien pujottelu. Etuosan väistöissä kuului siis väistättää vain hevosen etuosaa parin askeleen verran. Alussa en itse oikein hahmottanut, miten tehtävän saisi parhaiten sujumaan. Lopulta kuitenkin saatiin tosi hyviäkin väistöpätkiä! Pysähdykset olivat myös hyviä, samoin pujottelut.


Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Örk oli käynnissä reipas, mutta välillä punki pahasti uralta pois. Erityisesti silloin, kun aloimme tölttäämään. Kun saatiin vähän vetoapua jonkin verran meitä edellä menevästä ratsukosta, ei kentän keskusta enää tuntunutkaan Örkistä enää niin kiinnostavalta! Koetin hyödyntää töltissä samoja vinkkejä, mitä sain viime tunnilla Impin kanssa. Asettelin ja taivuttelin Örkkiä sisälle ja ulos, sekä vaihtelin töltin tempoa ja vauhtia. Ne olivat hyvästä, sillä Örkin töltti oli hyvää alusta alkaen ja parani koko ajan. 

Töltissä teimme samoja pujotteluja kiemurauralla. Puomien väliin pysähdyksen sijasta teimme kuitenkin parin askeleen käyntiin siirtymisen. Örk on yleensä tällaisissa pujotteluissa melko jäykkä, mutta nyt se taipui yllättävän hyvin! Käyntiin siirtymisistä Örk lähti hyvän napakasti liikkeelle takaisin tölttiin. Tölttitehtävien jälkeen otimme kokouraa pitkin ravia. Ravi oli kivan rauhallista, mutta vähän ponteetonta. Otimme myös laukannostoja pitkälle sivulle ravista. Tämä oikea kierros on Örkille haastavampi, mutta saatiin oikea ja ihan hyvä laukka kuitenkin nousemaan jokaisella kerralla. Välillä se laukka ei tunnu vaan millään nousevan, mutta minusta myös tuntuu, että olen syksyn aikana kehittynyt nimenomaan laukan ratsastamisessa ja sen nostamisessa paljon!

Laukkojen jälkeen otimme vielä uralla pelkkää ravia muutaman kierroksen verran. Menimme niin kevyttä kuin harjoitusravia. Örkillä ei onneksi ole hirveän suuri ravi, joten selässä on onneksi melko helppo pysyä pomppimatta satulasta irti lainkaan. Ravailujen jälkeen hevoset ja ratsastajatkin saivat hengähdystauon välikäyntien ja suunnanvaihdon ajaksi, joidenka jälkeen taas kerättiin ohjat paremmalle tuntumalle ja alettiin tekemään käynti-töltti-ravi-laukka -tehtävää.

Tehtävä alkoi alkuverryttelyistä tutulla pitkän sivun kiemurauralla, jolla pujoteltiin tötsät töltissä. Kun oli päässyt kiemurauralta normaalille uralle, siirrettiin raviin ja siitä laukkaan. Laukka oli tarkoitus nostaa heti ensimmäisestä lyhyen sivun kulmasta, ja laukata pitkän sivun puoliväliin saakka. Laukasta siirrettiin suoraan töltille, ja töltättiin lyhyen sivun puoliväliin asti, missä tehtiin muutaman askeleen käyntiin siirtyminen. Siitä lähdettiin taas tölttiin, ja mentiin koko tehtäväpaketti uudestaan. 


Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Tämä tehtävä sujui kaikkiaan todella hyvin! Töltissä sai laukkojen jälkeen aika paljon rauhoitella Örkkiä, mutta hallittu töltti oli oikein hyvää. Ennen laukannostoa piti siirtää raville, mutta Örkin kanssa emme paljoa selkeää ravia saaneet. Ensimmäinen nosto tuli selkeästi ravista, ja olikin super hyvä nosto! Toinen nousi huonosta töltistä, jolloin laukka olikin passitahtista. Loput nostot eivät nekään selkeästi ravista nousseet, mutta laukka oli silti tosi hyvää. Töltti laukan jälkeen oli tosiaankin vauhdikasta, mutta käyntiin siirtymiset sujuivat hyvin. Parin käyntiaskeleen jälkeen töltistä tuli maltillisempaa ja parempaa.

Loppuverryttelyksi otimme vielä tölttiä ja ravia. Töltissä menimme muutamat temponvaihtelut. Tarkoituksena oli mennä reippaampaa tölttiä yhdellä pitkällä sivulla, sitä ennen hitaampaa tölttiä ja muuten normaalia työtölttiä. Töltti lisäysten jälkeen oli ihan super hyvää! Töltin jälkeen otettiin vielä vähän ravia ja siinä parit ympyrät. Ympyröillä Örk rikkoi herkästi töltille, mutta uralla saatiin kivaa raviakin. Loppukäyntien jälkeen vietiinkin hevoset talliin. Juotin ja loimitin Örkin tunnin jälkeen. Laukattiin niin paljon, että Örkillekin tuli ihan hiki!

Olen super tyytyväinen Örkkiin ja koko tuntiin. Saatiin kaikki askellajit tosi hyviksi. Laukka sujui varsinkin vasemmalle todella hyvin, ja töltti pysyi koko tunnin ajan tasaisen vahvana. Ravissa ei tullut kaahausta muulloin, kun laukannoston yhteydessä. Örk aina niin innostuu, kun laukataan! Olin ennen perjantain tuntia mennyt Örkillä viimeksi muistaakseni syyskuussa, joten oli tosi kiva mennä sillä pitkästä aikaa. Vaikka taukoa Örkkeilystä olikin ollut aika paljon, sujui kaikki hyvin. Olen mennyt Örkillä ehkä niin paljon, että takaraivosta löytyy aina se hyvä tapa ratsastaa Örkkiä. Toivottavasti tuntipostaus maittoi pitkästä aikaa!

Herkku

tiistai 6. marraskuuta 2018

Uusia kuvioita! Liikutusponi, joulukalenteri, kisat..

Siitä on jälleen vierähtänyt tovi, kun olen blogiin kirjoittanut. Syys-, loka- ja marraskuun aikana on tapahtunut hirveästi kaikkea, josta Instagram-seuraajani ovatkin jo varmasti perillä, sillä sen puolelle olen kuluneen syksyn aikana päivitellyt paljon kuvia ja samalla tietoa uusista kuvioista. On siis jo korkea aika kunnon kuulumispostaukselle, jossa kerron kaikki suuret suunnitelmat ja tapahtuneet muutokset niin blogin, kuin hevosjuttujen osalta.

Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä, eli uusimmasta vanhimpaan. Syyskuun alkupuolella meillä oli tallilla harjoituskilpailut. Poikkeuksellisesti kisat eivät olleetkaan kokonaan askellajikisat, vaan askellaji- sekä estekisat! Itse menin Örkillä 30cm ristikkoluokan. Harmillisesti tiputuksesta saimme neljä virhepistettä, mutta aika meni alle minuutin, noin 55 sekuntia! Aikaan olen super tyytyväinen, mutta pudotus jäi tietenkin harmittamaan, sillä ratsastin huonon tien yhdelle esteelle, jolloin Örk ei vain pystynyt hyppäämään ottamatta puomia alas. Oma moka, mutta virheistä opitaan! Tulimme Örkin kanssa kuitenkin kuudennelle sijalle, johon olen tosi tyytyväinen. Olivathan ne sentään ensimmäiset estekisani ja Örk meni täysillä.


Örk ja minä, kuva: Anna Liljefors

Frida ja Papu, kuva: minä

Lokakuun alkupuolella tapahtui ehkä suurin käänne hevoskuvioissa, nimittäin liikutusponi! Saamme erään toisen tallilaisen kanssa liikuttaa aina tiistain hoitopäivinä tallin minishetlanninponi Cheriä! Ratsastaa emme sillä ihan kuitenkaan voi, vaan Cheriä liikutamme ajaen ja maasta käsitellen. Cheri on ajoponi, joten sillä on tallilla omat kärryt ja valjaat. Niiden laittaminen sujuu jo meiltä molemmilta melko hyvin. Olemme kaksi kertaa käynyt sen kanssa kärrylenkillä, ja kerran ohjasajoimme sitä. Kaikki puuhailu Cherin kanssa on ollut tosi hauskaa! Yhteinen pikku liikutusponimme kunto kohoaa kovaa vauhtia. Ajaminen on tosi kivaa vaihtelua ratsastukseen, ja tiistaisinkin tallille lähtee entistäkin innokkaammin!

Lokakuussa pääsin myös kuvailemaan paljon. Nappailin useampaankin otteeseen Fridasta ja Papusta tallin "pihabaanalla" kuvia. Syyslomalla pääsin vihdoin ja viimein ystäväni Annan luo, jolloin kävimme liikuttamassa islanninhevosen, Maukan. Tai no, Anna ratsasti ja minä liikutin kameraa! Otin myös ihan kotitallilla joitakin kuvia esimerkiksi tarhaavista hevosista. Syyslomalla ei ollut vakiotuntia, mutta sain yllättäen tarjouksen tulla peruutuspaikalle Alsaelan valmennukseen tallillemme syyslomalauantaina, ja tietenkin otin paikan vastaan. 


Anna ja Maukka
Liikutusponimme Cheri!
























Valmennuspäivä kesti noin aamu kymmenestä ilta viiteen. Valmennukseen sisältyi kaksi ratsastustuntia sekä lounas. Menin valmennuksen molemmat tunnit itselleni ihan uusilla hevosilla, Ässällä ja Frökkillä! Aamupäivän tunti issikkatamma Ässällä sujui ihan hyvin. Harjoittelimme kahdeksikolla käynnissä ja töltissä, sekä töltissä ja ravissa kokouralla. Kahdeksikkoa käynnissä ja töltissä hankaloitti tehtävät pitää käsiä ja jalkoja normaalista poikkeavalla tavalla. Toisen käden piti esimerkiksi olla ihan navassa kiinni, tai matalalla ja leveällä, kaukana hevosen kaulasta. Myös kokouralla töltissä siirtelimme esimerkiksi jalkoja kauaksi hevosen kyljistä, tai kunnolla kiinni kylkiin.

Tehtävät havainnollistivat hyvin, miten hevonen reagoi ja miten raajojen eri asennot vaikuttivat askellajeihin. Ässän töltti on super kiva ja tasainen. Käynnissä se oli aika kiireinen, samoin ravi. Toisen tunnin menin issikkatamma Frökkillä. Frökk oli ihan super! Otimme asetuksia, taivutuksia ja väistöjä käynnissä ja töltissä. Otimme myös laukannostoja pitkille sivuille. Frökkin laukka ja töltti olivat tosi kivan tuntuisia ja mukavia ratsastaa! Laukka nousi hyvin, ja töltti tuntui kivalta selästä, samoin käyntikin. Väistöt sujuivat käynnissä alussa hieman vaihtelevasti, mutta loppua kohden ne paranivat tosi hyviksi. Töltissä ne sujuivat myös hyvin. Valmennuksen jälkeen jäin muutaman muun kanssa seuraamaan ja kuvaamaan parin tallilaisen ratsastusta hevosillaan.


Iida ja Saer valmennuksessa, kuva; minä

Valmennuspäivä oli huippu ja opettavainen! Seuraavasta valmennuksesta vapautui myös peruutuspaikka, jonne sitten ilmoittauduin. Marraskuun lopussa sitten taas valmentaudutaan yhden ratsastustunnin ja yhden teoriatunnin merkeissä. Vaikka valmennuksessa Frökk tuntui enemmän tyyppiseltäni hevoselta kuin Ässä, tykästyin Ässään paljon enemmän valmennusviikon jälkeisen viikon vakiotunnilla! Valmennuksessa ravi oli mennyt vähän niin ja näin, mutta tällä tunnilla yhteistyö sujui erityisesti ravissa, mutta myös töltti ja käynti alkoi pelittää huomattavasti paremmin! Valmennuksessa ei ollut toivoakaan saada onnistuneita temponvaihteluita rikkomatta töltille, mutta tunnilla sitten ravi sujuikin askellajeista parhaiten. Samaiset temponvaihtelut onnistuivat oikeastaan aika hyvin, ja kaahotusravista muotoutui rauhallista ja hyvää menoa!


Ässä, kuva: Aaria Sitomaniemi

Frökk, kuva: Aaria Sitomaniemi

Muuten olen mennyt tunneilla muutamia kertoja Örkillä, Impillä ja Karfilla. Kerran pääsin maastoilemaan myös Mosilla, ja tuon yhden kenttätunnin menemään Ässällä. Syksyn aikana olen huomannut hyvää kehitystä kaikilla osa-alueilla! Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä pitää tietenkin mainita, että noin viikko taaksepäin tuli täyteen vuosi Brydjan hoitajana! Olen myös miettinyt blogin eloon herättämistä toden teolla. Olen nimittäin alkanut suunnittelemaan joulukalenterin tekoa ensimmäistä kertaa ikinä tänne blogin puolelle! Varmaan ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen tuntuu siltä, että kirjoittaminen oikeasti on kivaa ja haluaisi päivittää blogia oikein urakalla. Ehkä joulukalenteri ei ole se paras tapa, kuka tietää, mutta mitäs satuin samaan idean siitä oikeaan vuodenaikaan..! 

Sitten kun vielä saisi pidettyä motivaatiota yllä blogia kohtaan. Onneksi koulussa on luvassa melko hiljaisia viikkoja marraskuulle muutamia kokeita lukuun ottamatta. Jo lokakuun lopussa, ja erityisesti nyt marraskuun alussa olen alkanut blogijoulukalenterin lisäksi muutenkin fiilistelemään joulua kuuntelemalla joululauluja, vuoraamalla huoneeni jouluvaloilla ja ostamalla itselleni joulukalenterin! Joulu on ehdottomasti lempijuhlani, jonka saattaa huomata. Blogin ulkoasukin päivittyi juuri vähäsen talvisempaan/syksyisempään vihreästä, vaikka ulkona sää ei nyt muistutakaan mitään kovin talvista lämpötilan pysytellessä lähes kymmenessä asteessa. Toivottavasti saataisiin sentään valkoinen joulu, ja pian kunnollinen ensilumi!


Maija ja Heida! Kuva: minä

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Meidän muumileiri 2!

Viime postauksessa kerroin heinäkuun hevosleirin kahden ensimmäisen päivän ratsastustunneista, ja muusta tapahtuneesta. Nyt on aika toisen osan, jossa käsittelyyn pääsevät kaksi viimeistä leiripäivää 18.- ja 19.7. Viimeisinä leiripäivinä pääsimme tekemään mm. maastakäsittelyharjoituksia, riimulla ratsastamista, ja kisaamaan esteillä! Jos et ole lukenut ensimmäistä osaa meidän muumileiristä, suosittelen lukemaan sen, jotta pääset kunnolla mukaan tähänkin osaan ja leiritunnelmaan.


Brydja! Kuva: Aaria S.


Keskiviikko 18.7.

Jälleen yksi lämmin yö takana. Meidän huoneessa oli tajuttoman kuuma koko ajan, koska ikkunoita ei saanut auki, ja vasta viimeisenä yönä hoksasimme kysyä tuuletinta helpottamaan oloa. Aamulla heräsimme jälleen seitsemän aikoihin aamupalalle. Sen jälkeen olikin kaikkien aika valmistautua aamupäivän leirikisojen ensimmäiseen osuuteen, eli esterataan! Sen sai mennä leirihoitohevosellaan, tai jollain muulla. Itse menin sen kuitenkin leirihoitohevosellani eli Örkillä. Ei valitettavasti saatu kuvia, mutta voin taata että hauskaa oli, vaikka aika paljon jännittikin.

Rataan kuului ensin pääty-ympyrällä puomin ylitys, josta aika laitettiin käyntiin. Siitä kaarrettiin pitkälle sivulle kahden esteen sarjalle. Siitä mentiin uraa pitkin toiselle pitkälle sivulle, nyt yksittäiselle ristikolle. Siinä piti todella olla hereillä, sillä lähes heti sen ristikon jälkeen kaarrettiin oikealle lyhyellä sivulla olevalle esteelle. Tähän asti rata oli sujunut todella hyvin, vaikka meinattiinkin mennä tiukan kaarteen takia tästä viimeisimmästä ristikosta ohi. Sen jälkeen jatkettiin ensimmäisen sarjan ohi, ja lähdettiin kaartamaan kohti H-kirjainta, ja pientä estettä. Sen jälkeen tehtiin jälleen tiukka kurvi radan ensimmäiselle sarjalle, mutta nyt se hypättiin vain toisesta suunnasta. Sen selvitettyä kaarrettiin pääty-ympyrälle ja ylitettiin sama puomi kuin alussa, johon aika pysähtyi.


Örk

Saimme Örkin kanssa puhtaan radan ilman virhepisteitä, johon olen super tyytyväinen! Aika meillä ei ollut päätä huimaava, mutta olin super ylpeä meistä, vaikka kyseessä oli vain leirikisojen esterata. Voittoon kirivät super nopeat  Frida ja Safir, ja me tulimme Örkin kanssa jaetulle 7. sijalle. Örk oli kivan reipas ja rento, vaikka tiet olisivat voineet olla vähän tiukempiakin. Iltapäivällä saimme hieman erilaista ohjelmaa, nimittäin maastakäsittelyä, johon sain Mosin. Se oli oikein kiva, ja loisti erityisesti vanhana kaviokuumehevosena tehtävässä, missä piti saada etukaviot kahden laatan päälle. Maastakäsittely oli super hauskaa. Tehtävien aikana pääsi testaamaan erilaisia tapoja esimerkiksi peruuttaa ja ohjata hevosta. 

Illalla uintireissun ja päivällisen jälkeen meillä oli vielä päivän viimeiset ratsastustunnit. Toivoin itse Seifuria, jonka sainkin! Ennen omaa tuntia kuitenkin kuvailin toisen puolikkaan tuntia. Seifur oli super kiva ja reipas. Menimme käynnissä voltteja sekä pohkeenväistöjä. Töltissä menimme kokouraa ja väistöjä myös. Yllätyin, kuinka väistöt sujuivat melkeinpä paremmin töltissä kuin käynnissä! Ravissa menimme vain kokouraa. Jälleen oli tunti kun en osannut keventää lainkaan, mutta onneksi töltti oli super hyvää. Laukassa otimme muutamat nostot pitkille sivuille. Loppuun kaikki saivat vielä mennä harjoituksen vuoksi V5, eli nelikäyntiluokan yksitellen. Tölttikierros sujui tosi hyvin, josta saimme 4,5 pistettä. Ravikin oli hyvä, 4,0, vaikka se tuntui hieman ponteettomalta. Käynnistä saatiin tosi hyvä 5,0, vaikka Seifurilla oli vähän kiire! Laukasta saimme vain 3,5 rikon takia, mutta siitä ja räjähtävästä lähdöstä huolimatta reippaista laukkapätkistä jäi hyvä fiilis. Yhteispisteet siis 4,25! Seifurilla oli super hauska mennä pitkästä aikaa.

Seifur ja minä, kuva: Reetta V.

Frökk ja Reetta, kuva: minä

Anna ja Kassu, kuva: minä

Fanny ja Reino, kuva: minä

Frida ja Ässä, kuva: minä


Torstai 19.9.

Viimeisen leiripäivän aamu alkoi loistavasti viileähköllä huoneella tuulettimen ansiosta, mutta myös haikein mielin. Kuten aina, heräsimme seitsemän aikoihin aamupalalle. Tällä kertaa meillä oli hieman enemmän oleskeluaikaa ennen talliin lähtöä, sillä päivän ensimmäiselle ratsastukselle lähdimme hieman myöhemmin. Viimeisen aamun kunniaksi lähdimme koko porukalla maastoilemaan. Itse menin taas Örkillä. Meillä oli super kiva maasto, ja päästiin laukkaamaankin paljon. Maastoilu on niin parasta! 

Iltapäivällä oli leirikisojen toinen osio, temppurata, jonka sain mennä Brydjalla! Itse menin tietenkin ilman satulaa, ja niin meni moni muukin. Harmillisesti lämmin sää karsi muutaman leiriläisen osallistumisen huonon olon takia. Ensin lämmiteltiin kaikissa askellajeissa. Laukassa oma tasapaino meinasi pettää, ja jouduin tukeutumaan harjaan ollessani jännityksestä kankea. Brydjan innostuessa kuitenkin koetin olla mahdollisimman rento, ja heti tuntui pysyvän selässä paljon paremmin, vaikka ilme oli melko kauhistunut!

Itse temppurataan kuului aluksi "avata portti" eli ottaa kentän aitaan kiinnitetty naru estetolpasta, mennä siitä läpi ja sulkea se. Meillä tämä sujui suhteellisen hyvin, vaikka tehtävä oli oikeasti tosi hankala. Siitä suuntasimme kohti kivi lusikassa tehtävää. Kivi lusikassa ja lusikka toisessa kädessä piti pujotella pienen puomeista rajatun labyrintin läpi tiputtamatta kiveä, jossa onnistuimme ensi yrittämällä! Siitä piti mailan tapaisella kepillä tökkiä jumppapallo maaliin eli kahden tötsän väliin. Saimme vähän apua, sillä oli tiedossa, että Brydja saattaa pelätä mailaa. Hengissä kuitenkin selvittiin, ja päästiin pujottelemaan parit tötsät. Pienikokoisena Brydja taipui töltissä mainiosti välistä toiseen, ja päästiin hyppäämään rataan kuuluva pieni ristikko, joka meille kyllä madallettiin. Senkin yli ponkaistiin oikein vauhdilla!

Anna ja Toukka, kuva: Aaria
 
Elina ja Mugga, kuva: Aaria

Minä ja Brydja, kuva: Aaria
Esteen jälkeen kuului laskeutua hajoamispisteessä olevan jakkaran päälle, tasapainoilla poni toisessa kädessä tiilien päällä toiselle jakkaralle ja hypätä kyytiin. Valitettavasti oma tasapaino petti ja jouduimme uusimaan tiilikävelyn, mutta toisella yrittämällä onnistuttiin. Ja selkäänhän piti nousta tehtävän jälkeen väärin päin ja pujotella puomilabyrintti väärin päin. Tässäkin onnistuimme Brydjan kanssa vasta toisella yrittämällä, mutta tämäkin tehtävä oli ehdottomasti hankalimmasta päästä. Sen jälkeen piti äkkiä kääntyä oikein päin ja tulla niin nopeasti kuin pääsi uraa pitkin E-kirjaimeen, johon aika pysähtyi. Mehän tulimme oikein reippaalla laukalla, mutta aika riitti vain 5. sijalle. Eipä se haittaa, pääasia että pääsin lopettamaan leirin maailman parhaan ponin selässä! Voiton vei jälleen ansaitusti Frida ja Safir! Ihania kuvia meistä otti puolestaan Aaria!


Reetta ja Herkku, kuva: Aaria

Leiri oli ehdottomasti kesän kohokohta ja loman parhaat neljä päivää. Kiitos siitä super leiriläisille, vaikka leiristä onkin jo kaksi kuukautta aikaa! Toivottavasti piditte molemmista leiripostauksista, vaikka tänä vuonna ne tulivat aavistuksen myöhässä. Motivaatiota ei vain ole ollut, mutta katsotaan, jos tässä alkaisi taas postauksia ripottelemaan tänne, ainakin viikon takaisista estekisoista Örkin kanssa! Mukavaa syksyn alkua kaikille! Mitkä ovat teidän parhaat kesämuistot?

-Pihla

tiistai 18. syyskuuta 2018

Meidän muumileiri 1!

Huh huh, en edes muista, milloin olisin kirjoittanut blogiin viimeksi postausta! Siitä on vierähtänyt todella pitkä aika, mutta täällä taas. Olin 16.-19.7. hevosleirillä tallillamme, josta päivittelinkin paljon Instagram-tilini puolelle. Leirillä oli älyttömän kivaa! Joka päivä lämpömittari näytti yli 30 asteen hellelukemia, joten ratsastustunnit pidettiin joka päivä aikaisin aamulla ja myöhäisillasta. Uimaankin päästiin onneksi joka päivä. Leirillä ei tietenkään ikinä olisi ollut yhtä kivaa ilman meidän mieletöntä leiriporukkaa. Tässä postauksessa kerron hieman kahden ensimmäisen päivän leiritunneistamme ihanien ratsastuskuvien kera!


Anna ja Mugga


Maanantai 16.7.

Leiri pääsi alkamaan maanantaina aamukymmenen aikoihin. Meille jaettiin leirihoitohevoset, sekä ensimmäisen tunnin hevoset. Itse sain toivomani Örkin hoitohevoseksi, sekä ensimmäiselle tunnille. Lähdimme maastoon kellon ollessa jo lähempänä puolta päivää, sillä metsän suojissa paahtava aurinko ei koitunut niinkään haitaksi. Emme laukanneet, mutta tölttäilimme ja kävelimme. Maasto oli super! Aina tuntien jälkeen, ja mahdollisesti ennenkin hevoset juotettiin Mash-vedellä ja huuhdeltiin huolella joko letkulla, tai pesusienellä. 

Päivän aikana kävimme uimassa, ja ensimmäisenä päivänä jaksoimme myös ratsastaa keppihevosillamme. Sovimme etukäteen leiriläisten kanssa, että ottaisimme kaikki keppihevoset mukaan. Emme loppuen lopuksi jaksaneet kuin yhtenä päivänä niillä ratsastaa, mutta ensimmäisenä iltana kylläkin ainakin tunnin verran ennen oikeaa iltatuntiamme. Omien hyppyjen lisäksi päädyin kuvaajaksi. Yllättävää? Ei minustakaan!

Iltatunnin menin puolestaan Impillä. Harjoittelimme tunnilla pysähdyksiä, peruutuksia ja pääty-ympyröitä. Impi oli pysähdyksissä sekä peruutuksissa hyvin kuuliainen ja sopivan herkkä avuille, niin kuin se yleensä aina on. Töltti ei sujunut alkutunnista ollenkaan, mutta mitä pidemmälle tunti eteni, sitä paremmaksi tölttikin hioutui, ja lopputunnista saimmekin tosi kivaa tölttiä! Ravikin sujui moitteitta, joskin Impillä oli hieman kiire. Töltissä pysähdysten ja peruutusten sijaan otimme  muutaman askeleen käyntiinsiirtymisiä. Niissä Impi ei ollut aivan yhtä reaktiivinen pohkeelle, mutta hyvin nekin sujuivat. Pääty-ympyröillä ja kulmissa Impi taipui tosi kivasti, ja tunnista jäi kaikkiaan kiva fiilis. Oman tunnin jälkeen hoidin Impin ja lähdin kentälle kuvaamaan seuraavia tuntilaisia.


Fanny ja Reino

Reetta ja Ässä

Anna ja Toukka

Impi ja  minä


Tiistai 17.7.

Ensimmäinen päivä oli mitä onnistunein, ja toiseen päivään kaikki heräsivät - ehkei aamuseitsemältä kovin virkeinä - mutta heräsivät kuitenkin odottaen innolla toista leiripäivää. Aamupalan jälkeen valmistauduin lähtemään talliin tunnille. Luulin aamutunnin alkavan puoli yhdeksän, mutta se alkoikin jo kahdeksalta. Siinä sitten 7.50. säntäsin (meidän parhaan leiriavustajan Aarian kanssa) hakemaan päivän ensimmäistä ratsuani Mosía eli Moppea tarhasta. Uskokaa tai älkää, ehdin tunnille mainiosti maailman nopeimmalla valmistautumisella. Meillä oli luvassa estetunti, jolle olinkin toivonut Moppea. Se on yleensä aikamoinen raketti esteillä, ja tykkää ottaa melko pitkiä sekä korkeita loikkia!

Alkuverryttelyjen jälkeen pääsimme hyppäämään. Ensimmäiset ristikot tuntuivat vähän "löysiltä", ja parin hypyn jälkeen ristikon ja pystyesteen sarjalla meille kävikin hieman köpelösti. Ratsastin huonosti ja Moppe liian pitkänä sarjalle, ja toisella osalla hypystä tuli liian matala, jonka seurauksena pääsin maistamaan kentän hiekkaa. Ei maistunut hyvälle, en suosittele kokeilemaan! Minulle tuli pieni haava leukaan, hiekkaa joka paikkaan ja pieniä naarmuja oikeaan käteen. Onneksi Mopelle ei sattunut mitään, vaikka se tulikin polvilleen, eikä minullekaan käynyt kuinkaan. Siitä oppikin kantapään kautta pitämään jokaisessa hypyssä kaatumisesta eteenpäin hyvän ohjastuntuman, jolloin Moppe pysyi ryhdikkäämpänä. Loput hypyt loikimmekin yli oikein mallikkaasti.


Minä ja Mosí

Frida ja Safir

Frida ja Safir, Reetta ja Tindur

Fanny, Herkku ja Herkun superpomppu!

Oli kivaa päästä hyppäämään, ja vähintään yhtä kivaa oli päästä kuvaamaan seuraavan tunnin hyppyjä! Kuvista tuli tosi kivoja, vaikkai itse sanonkin, kun asetukset olivat kohdillaan. Tuntien jälkeen lähdimme kaikki sisälle päin. Itse karsin maanantain, ja tiistain estetunnin kuvia kamerastani, joita riitti satapäin! Puolen päivän jälkeen meillä oli viimein ruoka, jonka jälkeen aloimme panikoimaan edessä olevasta leirikasteesta! Meille sidottiin pintelit silmille, ja lähdimme mönkkärin kydissä pienelle kierrokselle. Siellä istuimme tottakai lavalla, joka oli täynnä turvetta, heinää ja jääpaloja, eikä kastelulta tietenkään säästytty. Siitä pääsimme ylätarhoille, jossa meitä kasteltiin lisää. Siitä meidät kärrättiin kohti kenttää, jossa meillä oli tehtävärata. Meidät jaettiin kahtia, ja meidän joukke voitti! Ensin piti vesilasi kädessä tasapainoilla puomilla, ylittää este ja kontata tötsälle, jonne vesi piti kaataa.

Lopuksi meidät vielä kasteltiin kunnolla, joka oli kuumana hellepäivänä jopa ihan mukavaa. Onneksi leirikaste ei ollut kovinkaan paha. Sen jälkeen lähdimme uimaan. Sieltä tultuamme söimme ja lähdimme valmistelemaan hoitohevosiamme kauneuskisoja varten! Mietin pääni puhki, miten koristelisin Örkin harjan ja hännän. Lopulta päädyin hännässä ihan tavalliseen hollantilaiseen lettiin, harjassa neljään yhdistelmälettiin, ja otsaharjassa ihan perus lettiin, jotka koristelin kaikki kukilla. Niiden lisäksi tietty harjasin Örkin perusteellisesti ja putsasin sen kaviot. Superti Anna ja Toukka voittivat koko kisan ansaitusti, ja me tulimme Örkin kanssa toiselle sijalle!

Illalla meillä oli vielä päivän viimeinen ratsastustunti. Meillä oli kaikkien leiriläisten kesken leikkitunti, jonka itse menin Örkillä. Leikimme ainakin peiliä, tuolileikkiä, lipunryöstöä, sekä kuka pelkää jäämiestä -pelejä. Meillä oli myös joukkuekisa, jossa piti vesilasi kädessä kävellä vähän matkaa, ja kaataa paperimukissa oleva vesi isoon vesiastiaan. Meidän kimojen joukkue ei valitettavasti voittanut. Itse voitin yhden peilin, ja kaikki muut pelit taisikin voittaa Anna Seifurilla! Menin Örkillä tietty ilman satulaa. Onneksi sillä on pehmeä selkä, mutta välillä vähän jännitti, kun Örk pelkäsi joukkuekisassa vettä, ja se innostui hieman liikaa joissain peleissä. Onneksi kukaan ei tippunut!

Anna ja Toukka kauneuskisoissa! <3

Ryhmäkuva leikkitunnin jälkeen!

Ensimmäiset kaksi leiripäivää olivat super kivat! Koska kerrottavaa ja kuvia on vaikka millä mitalla, jaoin leiripäivät jälleen kahteen eri postaukseen kuten viime vuonna. Olipa kivaa kirjoittaa super pitkästä aikaa blogiin postausta. Homma on jäänyt ihan taka-alalle motivaation puuteen takia. Toivottavasti tästä lähtien saisin taas paljon enemmän postauksia aikaiseksi.

-Pihla

torstai 12. heinäkuuta 2018

Mieluummin liikaa kuin liian vähän

Leirit ovat ehdottomasti parasta kesässä! Oma hevosleirini alkaa ensi viikon maanantaina. Niitä neljää leiripäivää on odotettu koko vuosi viime kesän leiristä asti, ja nyt leirin alkuun on enää muutamia päiviä. Monia vaivaa kuitenkin varmasti kysymys, mitä kaikkea leirille kannattaa ottaa mukaan? Sain Instagram-tilini seuraajilta muutamia hyviä ideoita aiheeseen liittyen, ja itsekin pähkäilin joitakin vinkkejä leirille pakkaukseen. Niitä lähden nyt jakamaan teille postauksen muodossa, jotta tekin saatte tietoonne ainakin toivottavasti hyviä pakkausvinkkejä hevosleireille!




Ensimmäinen ja tärkein vinkki on varata tarpeeksi vaihtovaatteita mukaan. Esimerkiksi neljän päivän leirille ei pidä kuvitellakaan pakkaavansa vain neljä paitaa, ei. Jos sääennuste lupaa hellelukemia, niin kuin omalle leirilleni, mukaan on hyvä pakata paljon vaihtovaatteita. Hevosleirille kuuluu tietenkin urheilu ratsastuksen ja/tai raviurheilun parissa, ja lämpimän ilman vallitessa hiki kyllä virtaa. Hiestä märässä paidassa ei ole kiva liikkua koko päivää. Suomessa myös sateeseen - niin raekuuroihin kuin veteen - on pakko varautua. Sateenkaan kastelemissa vaatteissa ei ole mieluista kulkea. Siispä tarpeeksi vaatteita on hyvä ottaa. Itse aion ottaa paitoja ainakin mieluummin liikaa kuin liian vähän!

Paitoja kannattaa myös varata erilaisia. T-paitojen lisäksi mukaan on hyvä ottaa muutama pitkähihainen, huppari, takki yms. Kerrospukeutuminen on kesälläkin kaiken a ja o. Vaikka aurinko paistaisi kuin viimeistä päivää, saman tunnin sisään voi yllättää sadekuuro, ja lämpötilat voivat vaihdella päivän aikana monia asteita. Ratsastushousuja on hyvä olla useammat: jos yksille tapahtuu jotain, onpahan ainakin toiset mukana. Ratsastushousujen lisäksi mukaan on oikein hyvä ottaa jotkut housut, joilla voi oleskella, kun ei ole ratsastuksen aika. Itse aion ottaa kahdet ratsastushousut, sekä kahdet rennommat olohousut. Säätiedotteesta riippuen olohousuiksi kannattaa valita joko muutamat shortsit, pitkiä housuja tai molempia!

Ratsastussukkia kannattaa ottaa muutamat, ja niiden lisäksi esimerkiksi nilkkasukkia. Ratsastussukat eivät kuitenkaan loppuen lopuksi ole niin mukavat jalassa yötä päivää. Sukkia kannattaa olla hyvä määrä, jos ne sattuvat kastumaan. Kypärää ei tietenkään pidä unohtaa, eikä ratsastushanskoja. Hanskojakin on hyvä ottaa mukaan useammat, jos ne hukkuvat, kastuvat, menevät rikki tai muuta. Ratsastushanskoja on kuitenkin aina hyvä käyttää, vaikka olisi kuuma, jottei käsiin tule inhottavia hankaumia ja rakkoja. Turvaliivikään ei ole haitaksi, varsinkaan jos leirillä aiotaan hypätä. Perusasioihin lukisin myös jonkin päähineen sekä useammat kengät. Ratsastuskenkien tai -saappaiden lisäksi aion ainakin itse ottaa mukaan perinteiset Crocsit sekä lenkkarit, joilla voi hiihtää tallipihalla.


Brydja ja Cheri

Kun tarpeeksi vaatteita joka säähän on kasassa, on aika miettiä muita tavaroita. Perus hygieniatuotteet ovat tärkeitä hammasharjasta shampooseen. Hajuvesien, suihkusaippuoiden tms. kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jotkut leiriläisistä saattavat olla herkkiä hajusteille, kuten minä. Siispä voimakkaimmat tuoksut on hyvä jättää kotiin, sillä ne voivat aiheuttaa joillekin hyvinkin voimakkaita reaktioita, kuten pahaa hengenahdistusta, päänsärkyä yms. Talliympäristössä on mukavinta haista vain hevoselta niin kuin kaikki muutkin, eikä makean mansikan ja lannan sekoitukselta! Yövaatteitakin on hyvä varata useammat, vaikka leiri kestäisi vain pari päivää. Jos nukkuessa onkin kovin kylmä, ei ole kiva vetää likaisia ja hevosenhajuisia tallihousuja lyhyiden yöshortsien päälle, vaan mukaan kannattaa varata niin pitkä- kuin lyhytlahkeiset ja -hihaiset vaatteet.

Monilla leireillä järjestetään leirikaste, jossa yleensä kastutaan ja liataan itsensä kunnolla. Jos vain tarkenee, leirikasteeseen suosittelen laittamaan uikkarit, sillä ne voi helposti huuhdella suihkussa puhtaiksi, eikä normaalit vaatteet kastu. Vaihtoehtoisesti leirikasteeseen kannattaa varautua pakkaamalla mukaan erikseen leirikastevaatteet, kuten jotkut vanhat ja huonommat shortsit, ja ruttuinen lyhythihainen paita, joiden kastuminen ja likaantuminen eivät haittaa ollenkaan. Uikkarit on kuitenkin aina hyvä ottaa varmuuden vuoksi mukaan, mikäli leirillä lähdetään uimaan tai uittamaan hevosia. Pyyhekin tulee taatusti tarpeeseen!

Kun leirillä ei ole mitään ohjelmaa, esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa, puhelimen sijaan on mukavakirjaa tai lehteä. Itsellä mukaan lähtee ainakin jokin kiva heppakirja ja pari lehteä, mitä voi sitten lukea. Jos reilusti ennen leirin alkua lähetetyssä leirikirjeessä ohjeistetaan ottamaan omat lakanat mukaan, niin ne on tietenkin muistettava napata matkaan. Hiusharja ja ponnareita on hyvä varata mukaan, sillä hiukset ovat yleensä tiellä, jos ne ovat auki. Kuulokkeetkin on hyvä ottaa, jos aikoo kuunnella musiikkia tai katsoa jotain sarjaa varsinkin myöhään, jottei se häiritse muita leiriläisiä.
mpi selata jotain

Bloggaajalle ja aktiivisen hevosinstagram-tilin pitäjälle tärkeintähän on pakata mukaan kamera ja muu elektroniikka! Itse aion varata mukaan järjestelmäkamerani sekä siihen laajakulma- ja teleobjektiivit 18-55mm & 55-250mm. Kameran akku ja sen laturi on hyvä olla mukana - tyhjällä akulla tai akuttomalla kameralla ei oikein mitään kuvaa. Muistiakaan ei voi koskaan olla liikaa. Siksi otan itse kameraan 64 GB muistikortin, ja mukaan vielä varmuuden vuoksi 32 GB muistikortin, sillä kone ei lähde mukaan, eli en voi siirtää kamerasta kuvia koneelle heti. Puhelin ja sen laturi tulevat tietenkin myös mukaan.


Örk

Liikaa laitteita ei kuitenkaan kannata ottaa. Leirillä tärkeintä on nauttia itse leiristä, eikä puhelimen näpräämisestä! Oikeastihan se tärkein juttu, mikä pitää kaikkien ottaa leirille mukaan, on hyvä mieli ja positiivinen asenne. Kaikki leiriläiset otetaan kaikkeen mukaan, ja jokaista kohdellaan hyvin. Viime vuonna meidän leiriporukasta muodostui tosi tiivis ja hyvä porukka, jota samaa toivon tämänkin vuoden leiriltä. Sattumalta kaikki leirille tulevat ovat minulle jo ennestään tuttuja viime vuoden leiriltä tai muuten vain tallilta. Toivottavasti leiristä tulee ikimuistoinen ja super hauska! Onko teillä vielä lisää vinkkejä leirin pakkaukseen liittyen? Entä mitä mieltä olitte tästä postauksesta? Kommentoi alas! Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!

-Pihla

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kimojen täyteinen kesäkuu

Kuukauden koostepostaukset ovat vakiintuneet tiiviiksi, joka kuukauden postaussarjaksi jo kauan sitten. Ne ovat aina olleet blogissani suhteellisen samanlaisia, mutta tänään asiaan tulee muutos. Olen totaalisesti kyllästynyt vanhaan kaavaan, joten kuukauden koostepostaukset saavat aivan uuden suunnan. Blogitilastojen sijaan valokeilaan nousevat entistä enemmän menneen kuukauden hevosjutut ja oikeasti lempijuttuni, muttei kommentteja ja katsojia täysin toki unohdeta. Sukelletaan kuluneen kesäkuun koostepostauksen pariin!


Brydja

Kesäkuun kommentit ja postaukset


Kesäkuussa tuli julkaistua monipuolisesti erilaisia postauksia, kuten kuva-, vinkki- ja tuntipostauksia. Omiin lempipostauksiini lukeutuivat molemmat tuntipostaukset "Vuoden ensimmäiset hypyt!" ja "Maastoilemassa uusilla poluilla". Molempien sisältö oli hieman normaalista poikkeavaa, ja erilaisempaa kirjoitettavaa sekä luettavaa. Ensimmäinen tuntipostaus kertoi vuoden ensimmäisestä kunnon estetunnista, ja toinen maastokerrasta pitkästä aikaa erilaisemmalla reitillä. Molemmat tunnit olivat oikein onnistuneita, jonka takia niistä oli myös helppo kirjoittaa onnistuneet tuntipostaukset!

Myös teidän lempipostauksiin näyttökertojen ja kommenttien perusteella lukeutui postaus vuoden ensimmäisistä pompuista. Toukokuun koostepostaus, sekä vinkkipostaus "Miten kirjoitetaan hyvä postaus" kuuluivat myöskin kärkeen luetuimmissa postauksissa kesäkuussa. Kommentteja tuli puolestaan eniten postauksiin "Kunnon kuvausvälineet, viimeinkin!" ja jo aiemmin mainittuun vinkkipostaukseen postauksen kirjoittamisesta. Olitte ihanan aktiivisia kommentoijia koko kesäkuun ajan. Oma lempikommenttini tuli Millalta postaukseen "Miten kirjoitetaan hyvä postaus?". Eniten kommentteja kesäkuun postauksiin tuli puolestaan Ainolta Kiitos paljon Millalle ja Ainolle, sekä kaikille muille kommentoijille!


Kuukauden kommentti

Kesäkuun tunnit, tallipäivät ja hevoset


Kesäkuussa jäi harmillisesti monta tuntia ja hoitopäivää väliin omien menojen, kuten kreikan matkan ja flunssan takia. Tallille kuitenkin useampaan otteeseen pääsin, ja mieleen jäi monia onnistuneita tunteja ja tallipäiviä. 8.6. pääsin ensimmäistä kertaa tallille ja ratsastamaan. Kyseisen tunnin menin Örkillä, ja tunnin aiheena oli puomit ja esteet, joita menimme tunnilla useammassa askellajissa. Seuraavalla viikolla olin tallilla tiistaina hoitopäivänä sekä torstaina tuntipäivänä. Molemmat tallipäivät olivat oikein onnistuneita, ja tunti meni jälleen kivasti Örkillä. Lähdimme pitkästä aikaa maastoilemaan hieman uusille poluille. Maasto oli oikein reipas ja kiva.

Seuraavan viikon heppailut jäivät väliin kreikanloman takia. Kreikassa oli onneksi tosi kivaa! 26.- ja 28.6. pääsin viimein tallille. Molempina päivinä tein perus tallijuttuja, sillä torstain tunti oli peruttu. Tallipäivät olivat kuitenkin kivat, ja tekemistä riitti. Pääsin myös tutustumaan tallin uuteen hevoseen, minishetlanninponi Cheriin! Ei ole suloisempaa otusta kuin se. Menin kaikki kesäkuun tunnit Örkillä, joten siitä muodostui myös kesäkuun lempihevoseni. Onnistunein tunti oli puolestaan maasto, sillä maastoilu on aina ihan parasta. Niin ovat esteetkin, mutta maastosta jäi jopa parempi fiilis kuin hypyistä, vaikka molemmat tunnit olivat oikein onnistuneita.


Örk

Kesäkuun Instagram-kuva


Kesäkuussa Instagram-tilini feed kukoisti. Toukokuun kisakuvia riitti yli kesäkuun, ja ihanat ulkokuvat koristivat tilin yleisnäkymää. Tykätyimmäksi kuvaksi kuitenkin yllätyksekseni nousi tämä kuva toukokuun kisoista. Kuvassa on Jalmari, ei tallimme hevonen. Kuvassa etsin koko leiriryhmäämme kokoon yhteistä Whatsapp-ryhmää varten. Toivon mukaan kaikki leiriläiset saatiin kasaan. Kuvassa minua häiritsee nopeasti tekaistu kuvausnimi ja vesileiman tyyli, joka saikin vaihtua lähes heti parempaan, mutta muuten tämä ottamani kuva on kyllä tosi kiva! Se saikin jopa 150 tykkäystä ja yhden kommentinkin. Kesäkuussa Instagram-tilini sai myös 600 seuraajaa täyteen!


Kesäkuun Instagram-kuva

Kesäkuun blogi

Ei kuukauden koostetta blogissani ilman Ainoa mainittuna, eihän? No ei tietenkään. Kuten saattaa arvata, lempiblogikseni nousi kesäkuussa Aino Tervosen blogi Eläimet Sydämessä. En kesäkuussa oikein ollut motivoitunut muiden blogien lukemiseen, ja Ainon blogi olikin suunnilleen ainut blogi, jota jaksoin seurata. Se ei koskaan petä! Ainon blogin uusi ulkoasu on ihan älyttömän kiva, ja sopivasti eri tyylinen kuin muutama edellinen ulkoasu, vaikka edellisetkin ulkoasut ovat olleet tosi kivoja. Tummanvihreä väri sopii sinne ehdottoman hyvin. Blogin postaukset kesäkuussa olivat myös super kivoja, vaikken ehtinytkään kommentoida oikein postauksiin.


Kuukauden blogi



Olipa mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa blogiin postausta. Se on viime kuun puolta, kun olen viimeksi jotain blogiin päivitellyt. Motivaatio on todellakin ollut kadoksissa viime aikoina, mutta nyt päässä tuntuu olevan taas paljon uusia ja kivoja ideoita! Heinäkuussa on luvassa paljon kaikkea kivaa, mm. oma hevosleirini, jota odotan tosi innolla. Mitä suunnitelmia teillä on heinäkuulle hevostelujen osalta? Mukavaa heinäkuun alkua kaikille!

-Pihla