sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Maastoilemassa uusilla poluilla

Olin nimipäivänäni (myöhäiäset onnittelut kaikille Pihloille ja Kieloille!) 14.6. ratsastustunnilla. Kentällä pyörimisen sijaan lähdimme tuntiporukan kanssa pitkästä aikaa maastoon! Ehdoton lempparini maastoillessa on Örk, ja onnekseni pääsinkin menemään sillä tällä tunnilla. Meidän tallia ympäröi super kivat ja monipuoliset maastot, joka tarkoittaa korkeusvaihteluita, hyviä tölttipolkuja, laukkaylämäkiä, hiekkatiepätkiä ja ihanaa kunnon metsääkin. Issikoiden kanssa maastoilu on niin parasta, sillä vaellustyöhön suurin osa meidän tallin hevosista on alun perin koulutettu, varsinkin Islannissa syntyneet.


Maastoilemassa vuosi takaperin

Vaikka tallille tuli hieman kiire, ehdin hyvin laittaa Örkin kuntoon. Harjasin sen, ja heitin varusteet päälle. Itselleni laitoin kypärän lisäksi tietenkin heijastinliivin. Vaikka elämme vuoden valoisinta aikaa, eikä illallakaan ole edes hämärää, on mielestäni ehdottoman tärkeää käyttää heijastinliiviä maastoillessa. Valoisallakin ratsukot sulautuvat hämäävän hyvin maastoon, mutta kirkas heijastinliivi näkyy takuulla, jolla voidaan välttää paljon vaaratilanteitakin. Asiasta kukkaruukkuun, kun olimme kaikki valmiita, kävelimme ulos ja nousimme kaikki hevosten selkään tallipihalla. Suuntasimme siitä jonossa kentän ohi kohti tien toisella puolella olevaa peltoa.

Pellolla ensin kävelimme jonkin matkaa, ja otimme myös tölttiä. Örk meni super kivaa ja rentoa tölttiä, vaikka olisi välillä kovasti halunnut napata matkan varrelta mukaan vähän välipalaa. Suurimmaksi osaksi onnistuin ennakoimaan ja käskettyä Örkin pään pois ruoholta, mutta pari kertaa hevonen vei tahdollaan ja voimallaan voiton, jolloin se sai pari ruohonkortta suuhunsa. Pellolta päädyimme ylittämään pienen kuivan ojan, ja jatkoimme matkaa käynnissä kunnon metsässä. Metsän siimeksissä oli kyllä ärsyttävän paljon ötököitä, mutta niiden häirinnästä huolimatta ihanan rauhallista. Yksi kauneimmista ja hienoimmista näyistä, on kyllä ilta-aurinko paistamassa puiden latvojen läpi tehden metsään satumaisia valoraitoja. Sitä näkyä sai tänään ihastella!

Metsäpätkän jälkeen päädyimme kapealle hiekkatielle, jota jatkoimme töltissä eteenpäin. Örk oli reipastunut ensimmäisestä tölttipätkästä huomattavasti, mutta pysyi silti ihan kuuliaisena. Hiekkatiepätkän jälkeen hidastimme käyntiin, ja jatkoimme metsäpolulle. Ennen sitä ohitettavan oli kuitenkin kolme isoa haukkuvaa koiraa talon pihassa, ja käynnissä oleva rekka. Niistä kaikki vetohevosta, hieman herkkähermoisempaa Eeroa myöten selvisivät ohi reippaasti. Metsäpolulta päädyimme laakealle hakkuualueelle, jonka reunaa pitkin kuljimme kohti jälleen leveämpää metsäpolkua. Tässä vaiheessa Örk kiskoi syömään ihan koko ajan, joten varuillaan sai selässä koko ajan olla..


Örk

Kun pääsimme leveälle metsäpolulle, aloimme jälleen tölttäämään. Polun jälkeen edessä oli aika lyhyt, mutta jyrkkä ylämäki. Se oli ainoa pätkä, millä oikeastaan pystyi maaston aikana laukkaamaan, joten käytimme tilaisuuden hyväksi, ja otimme vähän laukkaa. Örk nosti tosi kivan ja nätin laukan, mutta edessä oleva Herkku hieman hidasteli, joten laukka loppui lyhyeen. Loppuylämäkeen saimme kuitenkin reipasta, mutta ihan mukavaa ravia. Ylämäen jälkeen tuli jyrkkä alamäki, jonka menimme tietenkin käynnissä. Sen jälkeen käännyimme oikealle hiekkatielle, jonka tölttäsimme oikeastaan kokonaan seuraavaan käännökseen asti.

Hiekkatiellä oli välillä lyhyitä ylämäkiä, joissa Örk rikkoi raville, mutta sain sen onneksi pian ylämäen jälkeen aina tölttiin. Se painoi töltissä vähän kuolaimelle, mutta muuten kulki ihan kivasti. Kun hiekkatieltä oli aika kääntyä ensin kapeammalle metsäpolulle, siirsimme hevoset käyntiin. Kävelimme metsäpolkupätkän, jonka jälkeen eteen tuli kapea, mutta parempi hiekkatie, jonka tölttäsimme. Hiekkatien varrella oli iso kerä sähköjohtoja puisen "säilytyspyörän" ympärillä, jota Örk jossain maastossa oli kanssani säikkynyt. Onneksi se ei tällä kertaa reagoinut siihen mitenkään. Hiekkapolun jälkeen käännyimme vasemmalle, ja jatkoimme uutta tietä käynnissä. Se kulki jonkinlaisen kodan ja ladon ohi, jonka jälkeen päädyimme saman metsäpläntin kohdalle, jonka läpi olimme tulleet ihan maaston alussa.

Suuntasimme kohti metsää, mutta hieman eri reittiä metsän läpi, kuin maastoreissun alussa. Tällä reitillä oli vähän enemmän puita, joten keskittyminen ei voinut herpaantua, jottei jalka osunut pahasti puuhun. Kaikki kuitenkin pääsivät hyvin kapeistakin kahden puiden väleistä läpi. Reitiltä päädyimme ylittämään taas pienen ja kuivan ojan, joka tosin oli eri, kuin alkumaastossa. Ojan jälkeen olimme taas tallin vastapäisellä pellolla. Kiersimme pellon vähän eri reunaa pitkin, ja otimme vähän tölttiäkin vielä. Örk yritti taas napsia ruohovälipaloja mukaan, mutta ei kertaakaan onnistunut. Se meni loppuun oikein kivaa ja rentoa tölttiä, jonka jälkeen siirsimme hevoset käyntiin.

Kävelimme vielä hetken hiekkapolkua pitkin, ylitimme tien, ja päädyimme jälleen tallipihalle. Menimme kentän ohi tallirakennuksen vierelle, hyppäsimme alas hevosten selästä ja talutimme ne talliin. Oli super kivaa päästä maastoilemaan pitkästä aikaa ja vielä lemppari maastoponillani, Örkillä! Sääkin oli juuri sopiva, vaikka ötökät kiusasivatkin - lähinnä hevosia. Otin tallissa Örkiltä tietenkin varusteet pois ja huolehdin ne omille paikoilleen. Örk oli vähän hikinen kaulasta, vatsasta ja satulan kohdilta, joten pesin sitä hieman vedellä ja sienellä. Juotin sen myös mash-vedellä, sillä se on tallillamme tuntien jälkeen ja muutenkin tapana. Ötökät kun Örkkiä kiusaavat, puin sille vielä lopuksi ihottumaloimen.


Örk

Olen varmaan kerran, jos sitäkään, kirjoittanut tuntipostauksen maastokerrasta. Inspiroiduin kirjoittamaan maastoreissustamme Ainon blogin maastopostauksesta, joka oli mielestäni todella mukavaa ja rentoa luettavaa. Toivottavasti tämäkin postaus oli kivaa luettavaa, vaikka mitään maata mullistavaa maastossa ei tapahtunutkaan. Tekemämme maastoreitti oli kuitenkin osittain uusi minulle, mutta reitti oli kivaa vaihtelua ns. perusreittiin, vaikkei yksikään maasoreitti ole täysin identtinen. Eilen oli puolestaan kauan odottamani konfirmaatio ja rippijuhlat, eli pääsin lauantaina ripille! Rippikuvatkin Brydjan kanssa järjestyivät viikon päähän, joka on tietenkin huippua. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! Oletteko te päässeet viime aikoina maastoilemaan? Entä onko teillä edessä tänä kesänä omia, sukulaisten tai ystävien rippijuhlia?

-Pihla

4 kommenttia:

  1. Mukava kuula, että inspiroiduit minun blogistani kirjoittamaan tämän maastopostauksen. Olit onnistunut tässä kyllä hyvin, vaikka maastopostauksien kirjoittaminen tuottaakin aina omat haasteensa, jotta niistä saisi tarpeeksi kiinnostavat. Hyvin siis kirjoitettu! Omana haaveenani olisi joskus saada ihan maastossa otettuja kuvia, mutta niiden toteuttaminen saattaa kuitenkin tuottaa vähän omat haasteensa näin tuntsarina, joten täytyy vain tyytyä niihin kentällä otettuihin kuviin. Tämä oli kuitenkin tosi kivaa luettavaa, tykkäsin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Aino! Maastopostauksien kirjoittaminen on kyllä aika haastavaa, kun pitää muistaa jälkikäteenkin reitti tosi hyvin, kuvailla kaikkea hankalaa ja luoda tekstistä vielä mielenkiintoinen kokonaisuus. Kiva kuitenkin kuulla, että onnistuin siinä ja postaus oli kivaa luettavaa :) Olisi kyllä mageeta saada jotain kunnon maastokuvia perus kenttäkuvien lisäksi joskus!

      Poista
  2. Maastopostauksia on kyllä hankala kirjoittaa, mutta musta tää oli hyvin kirjoitettu! Toki kuvia olisin kaivannut, mutta ihan ymmärrettävää, ettei niitä ollut edes oikeastaan mahdollista saada :D
    Issikoilla on kyllä mahtavaa maastoilla! Varsinkin sellaisilla, jotka tölttäävät ja omaavat tasaisen laukan 😍

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toi on totta, mutta kiva jos tykkäsit postauksesta :) Parempia kuvia ois ollu niin kiva saada.. valitettavasti näillä mentiin tällä kertaa. Ja jep, issikat ovat kyllä ihan parhaita maastomopoja, etenkin, kun meidän tallilla lähes kaikki opetushevoset ovat toimineet vaellushevosina! 😍

      Poista

Ennen kuin kysyt..
.. Muokkaan kuvani Adobe Photoshop Fixillä
.. Canon EOS 1300D ja iPhone 6 toimivat kuvausvälineinäni
.. Mikään blogissa esiintyvistä hevosista ei ole omistuksessani

Muista kommentoidessasi olla asiallinen! Positiiviset kommentit piristävät kirjoittajan päivää, mutta rakentava palaute on ehdottomasti tervetullutta, kunhan et lähde haukkumaan ketään tai mitään.