tiistai 29. toukokuuta 2018

Sininen jalkapöytä ja karkuriponi

Julkaisin blogissa toukokuun alkupuolella postauksen, jossa kerroin tarinanomaisesti epäonnistumisia ja tapaturmia hevosten parissa harrastusvuosinani. Postausta oli toivottu pitkään, ja monet ilokseni pitivät siitä. En kuitenkaan millään saanut vain yhteen postaukseen mahdutettua kaikkea, ja moni toivoikin toista osaa. Postausta oli mukava tehdä, joten toinen osa oli ehdottomasti hyvä idea. Nyt olemme taas samanlaisen postauksen parissa, eli luvassa osittain hauskojakin kertomuksia mieleenpainuvimmista epäonnistumisista hevosten kanssa. Postaus on kuvitettu ottamillani kuvilla parin viikon takaisista harjoituskisoista!


Karfi

Aloitetaan ehkä kaikista epäonnistuneimmalla, tai ainakin kivuliaimmalla maastolla ikinä. Oli muistaakseni 2016 kesä. Olimme maastossa tuntilaisten kanssa. Kaikki oli sujunut todella hyvin, ja maastossa oli ollut kivaa. Itse menin tämän maaston issikkaruuna Toukalla, joka on tosi mukava maastomopo. Teimme perus maastoreitin, eli kuljimme ensin tallilta poispäin jonkin matkaa hiekkatietä, käännyimme metsäpolulle, ratsastimme metsässä laukkamäelle, ja lopulta olimme päässeet kotitallia vastapäätä olevan pellon kaukaiseen nurkkaan, ainakin melkein. Ennen pellon alkua oli vielä ylitettävä pieni ojan tapainen "kuoppa". Oli satanut kovasti, joten tulimme hevosten selistä alas ja talutimme ne liukkaan ja mutaisen ojan yli.

Tätä olimme joutuneet tekemään joskus ennenkin, joten kaiken piti olla suhteellisen tuttua kuitenkin. Metsässä oli valtavasti ötököitä, joista moni oli ehtinyt pistää Toukkaa. Sitä tietenkin kutitti, joten se alkoi hinkata turpaansa minuun. Yritin viedä Toukan pään pois, ja epähuomiossani Toukka astui etujalallaan minun oikean jalkapöytäni päälle. Ajattelin, että no, onneksi minulla oli turvakärjelliset kengät, eikä mitään varmaan käynyt. Sekunneissa kuitenkin tajusin, että ei taidettukaan selvitä pelkällä säikähdyksellä. Toukka oli onnistunut astumaan turvakärjen ohi, nilkan ja jalkapöydän rajamaille, jossa turvakärjen suojaa ei tietenkään ole. Jalkaan alkoi sattua ihan tajuttoman paljon, mutta onneksi olimme jo todella lähellä tallia, ja selvisin Toukan selässä sinne asti. Kävely teki "hieman" kipeää jonkin aikaa, ja jalkapöytään tuli oikein komea mustelma. Se mahdollisesti sai pienen hiusmurtumankin, mutta mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut - onneksi!


Safir

Maastoillessa on myös sattunut paljon muuta kaikenlaista. Kun olin 2015 kevättalvella vasta aloittanut ratsastuksen Iso-Tuomiston tallilla, pääsin jo pian maastoilemaankin. Kyseinen maasto oli ensimmäinen, tai ainakin yksi ensimmäisistä minulle tallilla. Menin sen issikkatamma Dynalla, joka oli siihen aikaan yksi lempihevosistani, kunnes lähti talliltamme 2016 syystalvella. Se oli melko laiska ja tarvitsi todella päättäväisen ratsastajan, mutta maastossa siitä kuoriutui välillä nimensä veroinen Dyna Dynamiitti! Maasto oli todellakin vauhdikas. Menimme hieman pidemmän reitin, jonka varrella piti myös kävellä pieni matka asfalttitiellä. Vastaamme tuli iso rekka ylinopeudella, joka vähät välitti meistä, eli tien reunassa kulkevista ratsukoista. Onneksi kaikki hevoset pysyivät rauhallisina, eikä mitään sattunut. Ärsyttää silti suunnattomasti kaikki moottorilla toimivien kulkuneuvojen ajajat, jotka eivät huomioi ratsukoita edes hieman hidastamalla vauhtiaan muutaman sekunnin ajaksi..

Toinen jännityksen täyteinen hetki sattui samalla maastolla vain muutamaa sataa metriä ennen tallia hiekkatiellä. Olimme Dynan kanssa jonon viimeisinä, ja jääneet jälkeen jonkin verran edellä menevistä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta Dyna kuitenkin sai jalkoihinsa todellakin liikaa virtaa ja vauhtia. En tiedä säikähtikö se jotain, vai saiko se muuten vain vipinää kinttuihin huomatessaan tallin lähestyvän tai kaverien ollessa kovin kaukana. Oli miten oli, se lähti ihan täysiä laukkaan, mutta pysyin onneksi selässä. Ainakin saatiin muut ratsukot kiinni! Yritin kääntää Dynaa voltille laukassa, jossa lopulta onnistuinkin saatuani muut kiinni. Säikähdin pahan päiväisesti, mutta nykyään välikohtaus lähinnä naurattaa.


Örk

Lisää hauskoja kommelluksia on tietenkin sattunut. Parhaimpia ovat ainakin läheltä piti -tilanne Örkillä ja Tinnan karkausretki. Viime kesänä olin ystäväni kanssa kaksarilla (eli yksärillä, mutta tunnilla on yhden sijaan kaksi), jonka itse menin Örkillä. Harjoittelimme pokeenväistöjä, tölttiä ja ravia. Otimme myös joitakin laukannostoja. Kirjoitin tunnista itse asiassa postauksenkin, joten jotkut saattavat jopa muistaa tämän hauskan tilanteen blogistani. Olin nostamassa laukkaa ravin kautta C-kirjaimesta. Huomasin jo ravissa, että Örk onkin vähän reippaampi, ja yritin parhaani mukaan olla rauhallinen sekä rento, jotta Örk rauhoittuisi. Se nosti vähän liian aikaisin laukan, mutta nosto oli ihan nätti ja rauhallinen.

Örk lähti kuitenkin yllättäen kiihdyttämään vauhtiaan toisessa kulmassa. Pidäte ei mennyt läpi, ja huomasin itse, että alan valua aidan puolelle pois selästä. Mielessäni ei käynyt mitään muuta, kuin se, että jos tipun, jään hevosen ja aidan väliin, ja sitten sattuu. Kuin ihmeen kaupalla sain aidasta kiinni ja työnsin itseni kaikin voimin takaisin satulaan. Ihme ja kumma, en todellakaan tippunut, vaikka päädyinkin satulan ohi hevosen kaulalle. Örk pysähtyi itsekseen jo pian, ja sain itseni takaisin satulaan. Se jos joku, oli läheltä piti tilanne!

Toinen tilanne, joka silloin kauhistutti, ja nyt vain naurattaa, sattui 2015 syksyllä. Siihen aikaan menin pari kolme kuukautta oikeastaan jokaisen tunnin putkeen Dynalla, sillä meillä synkkasi tosi hyvin. Se asusti samassa karsinassa tallimme issikkamummon Tinnan kanssa (sillä tallin karsinat ovat mitoitettu kahdelle hevoselle). Olin laittanut sen ihan normaalisti kuntoon tuntia varten, ja lähdin pois karsinasta kohti kenttää. Huomaamattani Tinna kuitenkin livahti pois karsinasta, ja lähti hölkällä ovesta ulos tallirakennuksessa kiinni olevaan latoon. Lähdin hätäisenä Dyna mukanani juoksemaan Tinnan perään. Onneksi Tinna oli vain jäänyt syömään heinäkasalle, eikä lähtenyt sen pidemmälle. Dyna toisessa kädessä ja Tinna partakarvoista kiinni talutin mummoponin karsinaan ja lähdin uudella yrityksellä kohti kenttää, ja tällä kertaa ilman Tinnaa! Ratsastusopettajan huomatessa hän vain lähinnä nauroi, eikä missään nimessä ollut vihainen. Välillä käy näin, ja onneksi ruoka vie yleensä voiton.


Hurja mummoponi Tinna 30v!

Näitä hauskoja epäonnistumisia riittää vielä paljon lisää, joten ehkä kesän aikana toteutukseen lähtee kolmaskin osa, saa nähdä. Minulle ei ole onneksi käynyt mitään super pahaa onnettomuutta hevosten kanssa, joten lähes kaikkia tippumisia yms. epäonnistumisia voi nykyään muistella ainakin suhteellisen hyvin mielin. Viime aikoina ei mitään kyllä ole tapahtunut huonosti menneitä tunteja lukuun ottamatta, ja tippunutkin olen viimeksi vuosi sitten. Niitä sitten odotellessa! Odotellessa myös ihan muutaman päivän päästä alkavaa kesäkuuta ja kesälomaa. On ollut älyttömän lämmin toukokuu, mutta saisi välillä sataakkin, sillä kenttä ja kaikki on niin kuivaa ja pölisevää. Eiköhän ne sateet sieltä vielä tule, onhan kyseessä Suomen kesä. Oikein mukavaa tiistaita kaikille! Mitä pidit postauksesta?

-Pihla

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Oman elämänsä sankarit

Sunnuntaina 20.5. koitti viimein kauan odottamani päivä, nimittäin kisapäivä! Osallistuin Örkillä luokkaan T8 ja Herkulla luokkaan T2. Kisat olivat super kivat, ja pääsin ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla kuvaamaan eri luokkia järjestelmäkamerallani. Kisapäivästä jäi mieleen hyvää kokemusta ja paljon kerrottavaa. Tietenkin haluan siis kirjoittaa ja jakaa blogiinkin kisapäivän menoa ja meininkiä. Luvassa siis todella paljon kuvia ja kertaus sunnuntain kilpailupäivästä! Kaikki postauksen kuvat ovat ottamiani, ellei toisin mainita.


Örk

Saavuin tallille jo hyvissä ajoin aamulla. Alkuun vein ja hain hevosia ulos ja sisään, sekä täyttelin vesiä. Muitakin tallihommia tuli hoidettua aamun mittaan. Putsasin myös Örkin ja Herkun varusteet huolella. Se kuuluu ainakin minulla välttämättömiin rutiineihin ennen kisojen alkua. Olin tullut tallille niin aikaisin, että aikaa oli paljon, ja välillä se tuntui kuluvan liiankin hitaasti. Parempi silti aina varata liikaa aikaa kuin liian vähän, kun on kerran kyse kilpailuista. Hain yhden aikoihin Örkin ja Herkun sisään. Kisat alkoivat varsinaisesti vasta kahdelta, mutta jo ennen yhtä paikalle alkoi valua väkeä - niin kisaajia kuin katsojia.

Hoidin Örkin hyvin ja pesin muutamia likaisia länttejä siitä vedellä. Toin myös Örkin varusteet valmiiksi sen karsinan eteen. Halusin laittaa kaiken mahdollisimman valmiiksi, jottei tulisi kiire. Kahden aikoihin ensimmäisen luokan, eli kouluratsastusluokan FS1 lämmittely pääsi alkamaan. Siinä luokassa kilpaili vain kolme ratsukkoa. Menin kuvaamaan lämmittelyä, sekä kahden ensimmäisen ratsukon ratasuoritusta. Kolmannen kohdalla minun oli pakko lähteä pois, vaikka olisin mieluusti jatkanut kuvailua. Minun oli lähdettävä laittamaan Örkille ja itselleni varusteet päälle, sillä seuraavan luokan, T8:n lämmittely alkoi välittömästi koululuokan jälkeen, jossa itsekin pääsin viimein starttaamaan!

FS1 Imynd / (c)


FS1 Imynd / (c)

FS1 Karfi / (c)
Koululuokan kuvista tuli tosi kivoja, mitä nyt ehdin kuvia räpsimään. Niistä toki voi huomata, että olen ensimmäistä kertaa kunnolla kameran takana, mutta silti niistä tuli omaan makuuni super kivoja! Asiasta kukkaruukkuun, lämmittely Örkin kanssa sujui tosi hyvin. Sain siihen omasta, ja ratsastuksenopettajankin mielestä hyvän tuntuman, ja kulkemaan sen kivan rennosti, mutta reippaasti. Käytin hyödyksi viime torstain tunnilla opittuja asioita: ratsastin sitä sisäpohkeella kulmaan, jotta se otti takajalkojaan paremmin käyttöön, ja tein töltissä muutamia väistöjä. Lämmittelyn jälkeen koko porukka lähti kävelemään tallipihaan odottamaan omaa starttivuoroaan. Itse lähdin luokassa kolmantena, joten minun ei tarvinnut onneksi kovinkaan kauaa odotella omaa vuoroani.

Tallipihassa käppäilin Örkin kanssa, ja otimme kuvia muutaman kaverini kanssa. Jännitin hirveästi lämmittelyn jälkeen, mutta kentälle päästyämme jännitys vain katosi, ja keskityin vain täysillä kisasuoritukseen. T8:ssa mennään kierros tölttiä, vaihdetaan käynnissä suunta pienellä täyskaarrolla ja töltätään toinen kierros. Örk meni älyttömän hyvää ja reipasta tölttiä. Välillä tuntuu siltä, että se aistii tärkeät paikat ja silloin tölttää lähes täydellisesti..

Suunnanvaihdon jälkeen töltti sujui vähintäänkin yhtä hyvin. Viimeisen pitkän sivun alussa Örk kuitenkin alkoi punkemaan uralta pois. Onneksi sain sen melko nopeasti takaisin uralle, ja jatkoimme hyvällä töltillä radan loppuun saakka. Olin, ja olen edelleen super tyytyväinen Örkkiin, sillä se meni todella hienosti! Saimme pisteet 4.3, 4.3 ja 4.8. kommenteilla "hyvä tahti ja tempo" ja "hyvin korjattu ratsastuslinja". Olin yhtä hymyä kävellessäni pois kentältä. En ollut ikinä saanut näin hyviä pisteitä!


Yritys saada Örk takaisin uralle..! / (C) Petronella K.

(C) Petronella K.

Suorituksen jälkeen luovutin Örkin sen seuraavalle ratsastajalle. T8:n toisen puoliskon lämmittelyn ja loppujen suoritusten ajan kävelin ja seisoskelin Herkun kanssa, jolla menin seuraavaan luokkaan, eli T2:seen. Otimme jälleen poseerauskuvia, mutta valitettavasti en ehtinyt kuvaamaan ollenkaan suorituksia tässä välissä. Odottelun jälkeen T2:n lämmittely pääsi viimein alkamaan, ja nousin Herkun selkään. Se oli mennyt kaverillani T8:ssa älyttömän hyvin. En tiedä oliko se helle vai mikä, mutta Herkku oli muuttunut sen jälkeen aika laiskaksi, eikä kuunnellut oikein apujani. Lämmittely ei sujunut kovinkaan hyvin, mutta lähdin luottavaisin mielin jälleen kolmantena ja viimeisenä kisaradalle.

T2:ssa mennään ensin kierros vapaavalintaista tempoa tölttiä, sitten kierros hitaampaa tempoa tölttiä, tehdään suunnanvaihdos ja töltätään vielä kierros tölttiä pitkin ohjin. Ensimmäinen ja toinen kierros sujuivat ihan hyvin. Herkku oli edelleen laiskahko, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin. Kolmaskin kierros sujui hyvin. Herkku tölttäsi tosi kivasti pitkinkin ohjin, mutta arvatkaa vain, kuka unohti vaihtaa radalla suuntaa? Oikein meni, minähän se olin. No, virheitä sattuu kaikille, eikä se nyt maailmaa kaada, vaikka vieläkin vähän ärsyttää sellainen turha moka. Muuten olisimme saaneet hyviä neljällä alkavia pisteitä, mutta radan unohduksen vuoksi pisteet olivat luokkaa 2.0. Ensi kerralla sitten paremmin! Oli tämä sentään ensimmäinen kerta kilpailuissa Herkulla ja ensimmäinen T2.


Hieno oripoika se on <3 / (C) Petronella K.

(c) Petronella K.

Pitkin ohjin töltti sujui loistavasti, vaikkakin väärään suuntaan / (C) Petronella K.


Radan jälkeen kävelin Herkun kanssa hetken ja vein sen karsinaan. Otin siltä varusteet pois ja kävin itse ostamassa palan pitsaa kisabuffasta. Sen jälkeen menin kuvaamaan nelikäyntiluokkia V5 ja V1, jotka olivat vielä jäljellä. Sain lähes kaikista ratsukoista tosi kivoja kuvia, joita riittää varmaan ensi vuoteen asti! Luokkien jälkeen pidettiin palkintojenjaot, joissa jaettiin ruusukkeet seitsemälle ensimmäiselle ratsukolle eri luokissa. Ruusukkeet jaettiin eri "sarjoissa" junnuille, nuorille ja sennuille.  Sijoituin yllätyksellisesti Örkin kanssa T8:ssa junnuissa jopa kolmanneksi (3/7)! T2:ssa tulin Herkulla junnujen osiossa toiseksi (2/2). Molemmista luokista napsahti siis ruusukkeet. Olen ihan tyytyväinen molempiin suorituksiin, varsinkin rataan Örkin kanssa. Sijoitusta tärkeämpää on kuitenkin omasta mielestä hyvä rata, vaikka nämä sijoitukset olivatkin todella hyviä.


V5 Heida

V1 Saer

V5 Hjalmar

V5 Mugga

V5 Karfi

Palkintojenjaon jälkeen kävin vielä antamassa pari hevosnamia Örkille ja Herkulle. Kisapäivä oli kyllä äärettömän kiva, ja sai taas loistavaa kokemusta. Toukokuuta on enää reilu viikko jäljellä, jonka jälkeen alkaa pitkään odotettu kesäloma. Itse tosin vietän kesän ensimmäiset viikot riparilla, mutta päiväriparilla, joten ratsastustunteja ei jää sen takia väliin. Heinäkuun hevosleiriinkään ei ole kuin parisen kuukautta! Eilen puolestaan oli kahdeksannen luokan viimeinen koe. Mihin aika oikein meneekään? Mukavaa tiistaita kaikille!

-PIHLA

perjantai 18. toukokuuta 2018

Viimeisiä treenailuja ennen kisoja!

Torstaina 17.5. Minulla oli perinteinen viikkotunti. Oletin meneväni sen Herkulla, koska menen sillä kisoihin ja sen kanssa viimeiset kunnon treenit olisivat kohdallaan. Yllätyksekseni sain tunnille kuitenkin eri ratsun - Örkin! Menen silläkin sunnuntaina tallimme harjoituskisoihin, joten treenailu senkin kanssa teki ihan hyvää. Tulin tallille eilen jo hyvissä ajoin, ja hoidin Örkin valmiiksi. Se on kyllä täynnä vihreitä ja ruskeita läikkiä, joten sunnuntaina pesu voisi olla ihan hyväksi. Tuntini alkoi kuudelta, joten ennen sitä heitin Örkille myös varusteet päälle. Sääennuste oli lupaillut hirveää sadetta ja ukkoskuuroja juuri tunnin aikaan, mutta onneksi niskaan ei tippunut pisaraakaan vettä eikä edes kaukaista ukkosenjyrinää kantautunut korviimme.

Postaus on kuvitettu viime kesän leirillä otetuilla kuvilla ensimmäisen leiripäivän toiselta tunnilta Örkillä. Välillä on ihan hauskaa löytää tietokoneen kätköistä jotain käyttämättömiä ja kivoja ratsatuskuvia!


Kuva: Anna J. (C) / Örk

Tunnilla nousimme selkään, ja lähdimme kävelemään alkukäynnit. Örk tuntui kivan rennolta ja letkeältä, mutta reippaalta. Ääni kellossa kuitenkin muuttui, kun aloimme tekemään alkuverryttelyjä ohjat tuntumalla. Örk muuttui heti laiskemmaksi, eikä kuunnellut kunnolla apujani. Otin siis lyhyen raipan matkaani mukaan kentän laidalta, joka sai Örkkiin heti hyvää reippautta. Alkuverryttelyksi teimme käynnissä siis voltteja. Voltteja kuului tehdä joka toiseen kulmaan, ja sen halkaisija piti olla pari kolme metriä. Voltti tietenkin piti erityisesti istunnan ja katseen avulla ratsastaa sopivan pyöreäksi. Örkin kanssa se sujui ihan hyvin, vaikka alussa se volttien lopussa oikaisi takaisin uralle. Ratsastuksenopettaja muistutti minua pitämään kyljet suorina, vaikka sisäolkapää olikin hieman taaempana, joka auttoi välittömästi voltin pyöryyteen.

Käyntitehtävien jälkeen lähdimme valmistelemaan tölttiä, ja lähdimme tölttäämään aluksi kokouraa. Töltti oli ihan hyvää, mutta Örk ei tuntunut ottavan takaosaa kunnolla mukaan liikkeeseen. Koetin puolipidätteiden avulla saada tölttiä paremmaksi, ja se muotoutuikin kivan rennoksi sekä ihan puhtaaksikin. Töltissä teimme samaa volttitehtävää. Ennen volttia kuului hidastaa käyntiin, tehdä voltti käynnissä, ja heti voltin jälkeen uralla siirtää hevonen tölttiin. Tämä sujui tosi hyvin Örkin kanssa, ja saimme paljon pyöreämpiä voltteja kuin aikaisemmin. Tölttikin jatkui suhteellisen rentona ja reippaana. Oma istuntani tuntui kerrankin hyvältä, ja ilmeisesti tuntemukseni osoittautui ihan oikeaksi, sillä Örk kuunteli minua tosi kivasti varsinkin töltätessä.

Tölttitehtävien jälkeen otimme vielä kokouraa ravia. Siinä Örkillä on tapana kiirehtiä, ja sitä se teki nytkin. Sain sen ympyröiden avulla kuuntelemaan vähän paremmin minua. Harmittavasti joitakin rikkoja töltille tuli, sillä tukeuduin välillä aivan liikaa ohjaan. Otimme myös harjoitusravia, joka sujui myös hyvin. Sen jälkeen siirsimme hevoset käyntiin, vaihdoimme omalta kohdalta täyskaarrolla suunnan ja kävelimme välikäynnit pitkin ohjin. Tunnin alkupuolisko sujui hyvin, ja varsinkin töltistä jäi hyvä fiilis.


Kuva: Anna J. (C) / Örk

Välikäynnit käveltyämme otimme ohjat takaisin tuntumalle. Aloitimme heti siirtymistyöskentelyn käynnissä ja töltissä. Tehtävänä oli jälleen ratsastaa joka toiseen kulmaan voltti käynnissä. Voltin lopussa kuului ottaa muutama väistöaskel, ja siirtää siitä suoraan tölttiin uralle. Muutaman väistöaskeleen ideana oli saada hevosen takajalat aktiivisemmiksi paremmin mukaan tölttiin. Tämä sujui Örkin kanssa super hyvin! Örk kuunteli väistättäviä apuja, ja nosti heti tölttiin, kun sitä siltä pyysin. Väistöaskeleet auttoivat selkeästi siihen, että Örk käytti töltissä paljon paremmin takajalkojaan. Voltit sujuivat muutenkin hyvin, ja töltistä tuli entistäkin parempaa.

Tämän jälkeen otimme vielä jonkin verran ravia kokouraa. Taas Örkillä oli vähän hoppu päällä, mutta se oli kuitenkin selvästi rauhallisempi kuin toiseen suuntaan ravatessa. Koetin aina kulmissa sisäpohkeella saada sitä ravissakin takaa aktiivisemmaksi kuitenkaan vauhtia lisäämättä. Sekin onnistui yllättävän hyvin, ja saimme ihan mukaviakin ravipätkiä. Loppuun otimme vielä muutamat laukannostot. Tällä tunnilla laukka ei vain ollut se juttu, enkä saanut hyvää laukkaa nousemaan. Ajoin itse Örkkiä liikaa eteen, enkä ollut tarpeeksi selkeä apujeni kanssa. Saatiin kyllä laukkaa, mutta vain vähän, joka oli sekin aika huonoa. Laukoista ei jäänyt hyvä fiilis, mutta tunnista yleisesti varsinkin töltin osalta onneksi jäi.

Tunnin lopuksi lähdimme pellolle, jossa tölttäilimme vähän loppuverryttelyksi, ja kävelimme siellä myös loppukäynnit. Pellolla oli tosi kiva rennosti tölttäillä, ja siellä sainkin loppuun ihan kivaa tölttiä, vaikka Örk vähän innostuikin peltoilusta. Käynnissä se sai lopuksi venyttää kaulaansa pitkin ohjin, ja kulki kivan rentoa ja pitkää käyntiä. Lopulta tulimme tallipihaan ja alas selästä. Talliin päästyä otin Örkiltä varusteet pois, ja juotin sen. Näin lämpimillä ilmoilla, ja muutenkin, on tärkeää pitää hevosen nestetasapainosta huolta, ja juottaa se treenien jälkeen. Meidän tallilla kaikki onneksi pitävät Mash-vedestä, jota ne juovat aina mielellään, vaikka olisivat muuten nirsoja juomaan vettä.


Kuva: Anna J. (C) / Örk

Örkin litkiessä makuvettä harjasin sen, ja tarkistin kaviot. Tunnista jäi kiva fiilis, ja näin on hyvä jatkaa kohti sunnuntain kisoja. Olen tosi tyytyväinen tölttiin, joka nyt on pääasia kisoja ajatellen, sillä menen Örkillä tölttiluokan T8. Odotan kisoja todella innolla, mutta myös jännityksellä. Tölttiluokka T2 Herkun kanssa jännittää hirveästi, mutta ei sitä voi kuin toivoa parasta ja ratsastaa niin hyvin kuin osaan. Kisoista luvassa ehdottomasti postausta blogiin sitten alkuviikosta. Eilen illalla sain myös iloisen yllätyksen, nimittäin älyttömän pitkään odottamani Canon EOS 1300D -järjestelmäkameran! Olen siitä todella innoissani, ja kerrankin on luvassa hyvälaatuisia järkkärikuvia niin muiden radoista, kuin toivottavasti omastakin suorituksistani. Tässä tulee myös heti kättelyssä pari kesän ämpärilistan kohtaa suoritettua. Kivaa viikonloppua kaikille! Miten teillä on mennyt kisarintamalla viime aikoina?

-PIHLA

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kevätkisat, ensimmäiset vihreät ja maastoilua

Keväällä on tullut otettua älyttömästi kuvia. Omaa järjestelmäkameraa minulla kun ei vielä ole, puhelin on ainoa kuvausvälineeni. Valon ja lämmön lisääntyessä sekä puiden ollessa jo täynnä lehtiä, on kuvia ollut paljon kivempi ottaa kuin pimeässä keskitalvella. Vaikka suurimmalla osalla on vielä koulua, niin eiköhän tätä voi jo kesän aluksi kutsua! Kuvia on siis kertynyt todella paljon, joten tässä postauksessa pääsette kuvapainotteisesti käymään muutamalta menneeltä viikolta ihanan keväisiä ja kesäisiä kuvia läpi. Kuvien lisäksi luvassa kuulumisia yms. fiiliksiä ja tapahtumia parin viikon ajalta.



1.
2.

1 & 2: Viime viikon perjantaina olin tallilla, koska oli ratsastustunti ja hoitopäivä. Oma tunti Impillä sujui tosi hyvin! Harjoittelimme pääty-ympyröitä, pysähdyksiä sekä vain hioimme varsinkin tölttiä hyväksi ja rennoksi kokouraa pitkin. Laukassa otimme nostoja. Tunti sujui kaikin puolin hyvin, ja sain parhaimmat laukat ikinä Impin kanssa, sekä kivan rentoa tölttiä, josta jäi hyvä fiilis. Ennen omaa ratsastustuntiani autoin aloittelijoita laittamaan hevoset kuntoon tuntia varten, ja itse tunnillekin menin alkuun auttelemaan ennen Impin hoitamista. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja kaunis, mutta myös todella lämmin. Lämpötila pyöri myöhään illallakin 20 asteen paremmalla puolella. Näistä lämpötiloista todella kannattaa nauttia, sillä juhannuksena saamme varmasti takaisin yksinumeroiset lämpötilat sekä vesi- ja miksei räntäsateetkin..

Tuona perjantaina ennen lähtöäni tallilta kotiin sain kuitenkin muutaman tosi kivan kuvan Brydjasta ja Muggasta laiduntamassa tallipihassa. Onnea on hyvät ja suhteellisen suuret laitumet vain muutaman kymmenen metrin päässä tallirakennuksesta! Vaikka kenttä pöllyää hurjana, ötökät ovat tehneet paluun, eivätkä hevoset ole vielä ehtineet pudottaa kaikkia talvikarvojaan, nauttivat ne varmasti alkukesän ensimmäisistä vihreistä täysin siemauksin! Tähän aikaan ruoho on melko "tujua", joten hevosia ei tule kuitenkaan pitää vihreällä kuin vähän kerrallaan, ja totuttaa ne pikku hiljaa laiduntamiseen talven jäljiltä, jotta esimerkiksi kaviokuumeilta säästytään.


3.
4.

3 & 4: Olen mennyt viime aikoina lähes jokaisella tunnilla Impillä. Ennen tätä kevättä en ollut päässyt sen selkään koskaan, mutta viime kuukausina olenkin yllättäen mennyt sillä kaikista tallin hevosista eniten! Impi on kivan herkkä, mutta kiltti tamma. Sitä pitää kuitenkin osata ratsastaa, eikä selässä kannata vain istuskella, sillä Impiä pitää ensisijaisesti ratsastaa istunnalla. Se on hirveän kiva, ja aika lailla minun tyyliseni hevonen kaikin puolin. Sillä on tosi paha kesäihottuma, ja se jos joku osaa rikkoa ötökkäloimet niin, että pääsee hinkkaamaan ikävästä harjaa sekä häntää. Onneksi sen jouhet ovat tällä hetkellä hyvät, jonka takia sille ei saa edes tehdä lettejä, jotta harjan ja hännän tilanne jatkuisi samaa rataa. Impi on myös luonteensa lisäksi ihanan värinen, nimittäin rakastan ruunihallakoiden lisäksi kirjavia hevosia!


5.

5: Yllätyksellisesti issikkaori Herakles eli Herkku on noussut kevään aikana suosikkeihini. Menemäni tunnit sillä ovat sujuneet niin hyvin lopputalvesta/alkukeväästä, että olen jopa alkanut pitämään Herkusta. Ennen en nimittäin oikein pitänyt siitä, sillä meidän yhteistyö ei tuntunut vain toimivan. Nyt asiaan on kuitenkin saatu käänne, ja menin jopa ilmoittautumaan Herkulla kisoihin! Meidän tallilla järjestetään 20.5. harjoituskilpailut, joihin halusin alun perin osallistua Örkillä ja Impillä: Örkillä tölttiluokkiin T8 sekä T1, ja Impillä nelikäyntiluokkaan V5. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä Impillä osallistuikin jo aika moni samaisiin kisoihin. Ratsastuksenopettaja ehdotti minulle Herkkua tölttiluokkaan T2, ja tietenkin suostuin, vaikka hieman epäilevä olen edelleen. No, ainakin saadaan loistavaa kokemusta kisaamisesta sitten Herkullakin, jos ei muuta.

Tölttiluokan T2 ohjelmaan kuuluu valitsemaansa suuntaan aluksi kierros tölttiä vapaavalintaisessa temmossa, jonka jälkeen mennään kierros tölttiä samaan suuntaan, mutta hitaassa, tasaisessa ja rauhallisessa temmossa. Sen jälkeen tehdään pieni suunnanvaihdos käynnissä, ja töltätään kierros työtöltistä keskitölttiin selkeästi pidemmällä ohjalla niin, että näkyvästi tuntumaa hevosen suuhun ei ole. Siitä tulee todella jännittävää! Örkin kanssa menen sitten vain luokkaan T8, joka sujui viime kilpailuissa syksyllä 2017 todella hyvin. Siinä luokassa mennään molempiin suuntiin kierros tölttiä vapaavalinnaisessa temmossa, johon lähden oikeastaan aika luottavaisin mielin. Kisoista tulossa ehdottomasti postaus blogiin, ja päivittelyjä instastoryyn @pihlajaislanninhevoset. 


6.
7.

6: Sunnuntaina 13.5. Oli äitienpäivä, jonka kunniaksi leivoin ensimmäistä kertaa Geisha-juustokakun. Kakku onnistui hyvin, vaikka unohdinkin lisätä päälliseen tekovaiheessa desilitran tomusokeria. Onneksi se ei vaikuttanut juurikaan kakkuun, joten se maistui ja näyttikin ihan hyvältä!

7: Eilen, tiistaina 15.5. Olin tallilla hoitopäivän takia. Tein pertus tallihommia, ja oli kivaa. Tallilta tulon jälkeen oli pakko nappasta muutama kuva pihan kauniisti kukkivasta omenapuusta. Keväässä ehdottomasti parasta on kyllä luonnon eloon herääminen, kaikki kukkivat puut ja kukat. Eikä tänä vuonna toukokuun lämpötiloistakaan ole ollut valittamista, vaikka välillä onkin tuntunut, että pää syttyy vielä palamaan kun on oikeasti niin kuuma! No, parempi +28 kuin +8, eikö?


Herkku, jolla pääsin viime lauantaina myös maastoilemaan!

Olin viime lauantainakin tallilla, koska oli viimeinen tarhojen siivoustalkoopäivä. Oli järjettömän lämmin, mutta silti todella kivaa! Palkinnoksi talkoopäivistä pääsimme maastoon, jonka itse menin Herkulla. En ollutkaan koskaan ennen ollut Herkulla maastossa, sillä se on usein vetohevosena. Nyt kuitenkin pääsin, ja Herkusta paljastuikin super kiva ja reipas maastomopo! Loppukevät on ollut hevosentäyteinen, mutta myös koulukiireitä on riittänyt. Nyt on onneksi enää yksi koe jäljellä, joka on onneksi itselleni melko helppo äidinkielenkoe. Jotain käytännön hyötyä tästä bloggaamisestakin. kun äidinkielentunneilla käsittelyssä on pilkut ja muut kielioppijutut. Ihanaa alkukesää kaikille! Miten teidän toukokuu on sujunut tähän mennessä?

-PIHLA

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Tärähtänyt häntäluu ja kaksinkertainen nilkka

Ratsastus on ihana ja monipuolinen urheilulaji, mutta hevosten parissa sattuu ja tapahtuu aina. Laji on yksi vaarallisimmista, ja sen parissa tapahtuu vuosittain todella vakaviakin loukkaantumisia. Itse olen onneksi murtumilta ja sairaalareissuilta melko hyvin välttynyt, mutta ilman ruhjeita en kuitenkaan ole neljästä harrastusvuodesta kahlannut läpi. Moni on Instagramin puolella toivonut minun tekevän blogiin postauksen, jossa jaan epäonnistuneimpia ja pahimpia hevosten parissa sattuneita tapaturmia niin maasta kuin selästä käsin. Nyt on viimein luvassa kyseinen postaus, jota on toivottu todella paljon!


Mosi

Aloitetaan ehkä epäonnistuneimmasta ratsastustunnista ikinä. Perjantaina 3.11.2017 saavuin tallille iloisin mielin, aivan normaalisti. Olin iloinen, että syys-lokakuun vaihteessa nyrjäyttämä nilkkani oli jo melko hyvin parantunut, ja pystyin jo juoksemaan ja liikkumaan muutenkin hyvin. Sain tietää, että menen tunnilla issikkaori Herakleksella eli Herkulla. Herkku ei ollut vielä viime vuonna mikään lempparini, mutta siitä huolimatta lähdin tunnille hyvillä fiiliksillä. Fiilikset muuttuivat aika radikaalisti, kun oli aika nousta kentällä hevosten selkään. 

Ponnistin selkään toinen jalka maassa ja toinen jalka jalustimessa. Nouseminen oli huono, enkä päässyt selkään. Laskiessani toisen jalan maahan tulinkin huonosti alas, ja nyrjäytin juuri parantuneen nilkkani! Jalka oli oikea, eli hevosen selkään vasemmalta puolelta noustessa sillä jalalla piti ponnistaa hevosen selkään. Siitähän ei sitten enää tullut yhtikäs mitään nilkan ollessa erittäin kipeä. Selkään pääsin lopulta korokkeelta. Jo tässä vaiheessa, kun olin juuri päässyt selkään olin turhautunut ja huonolla päällä. Nilkan nyrjähtäminen ei todellakaan auttanut ratsastamista, vaan tunti kävi koko ajan ikävämmäksi, kun en edes osannut keskittyä enää mihinkään. 

Tunti meni niin penkin alle kuin vain voi mennä. En saanut Herkkua liikkumaan kunnolla eteenpäin, ja tehtävät eivät sujuneet ollenkaan. Tietenkin nilkan nyrjähdys pahensi kaikkea entisestään, ja kävely sillä tunnin jälkeen oli melko vaivalloista. Välillä tunnit epäonnistuvat toden teolla, eikä ilman epäonnistumisia voi olla onnistumisia. Epäonnistumisia ja huonompiakin tunteja pitää joskus olla, mutta toivon todella, ettei mikään tunti enää ikinä sujuisi näin huonosti!


Impi

Lisää epäonnistuneita tunteja löytyy vaikka millä mitalla. Noin vuosi sitten menin issikkaruuna Killellä tunnilla, jolla en tämän tunnin jälkeen ole mennyt. Tunti oli sujunut ihan hyvin lähes loppuun asti. Olimme juuri ravaamassa normaalisti kokouraa, kun Kille teki yhtäkkisen käännöksen uran sisäpuolelle. En ollut lainkaan varautunut tähän, ja tipahdin selästä alas selälleni. Alkuun ei tuntunut miltään, mutta yhtäkkiä huomasin jalkani olevan kiinni jalustimessa. Olin myös onnistunut tuomaan ohjat mukanani, ja ne olivat kädessäni. Onneksi Kille ei siis alkanut riehumaan, vaan pysyi kiltisti paikallaan, kun siinä sen etujalkojen edessä makasin jalka kiinni jalustimessa.

Lopulta jalka lähti irti jalustimesta. En tajua, miten jalka ei lähtenyt irti, ravistelemalla, vaan ratsastuksenopettajan piti tulla vetämään jalkani irti jalustimesta. Onneksi jalalleni ei käynyt kuinkaan, mutta selkään takaisin noustessani tunsin alaselässäni inhottavaa vihlontaa. Häntäluuni ja alaselkäni oli saanut tärähdyksen tippumisessa. Jatkoimme muistaakseni töltissä, joka on onneksi Killellä melko tasainen, eikä se pompottanut inhottavasti. Siitäkin huolimatta selkääni sattui jonkin verran. Kumartuminen ja jopa käveleminen oli sen jälkeen hieman hankalaa. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta häntäluun paha tärähdys rajoitti liikuntakykyä parin viikon ajan aika tehokkaasti.


Örk
2016 joulukuussa menin kaksi tuntia putkeen Örkillä: vuoden viimeisen ja toisiksi viimeisen tunnin. Eihän siinä muuten mitään, Örk oli tosi kiva molemmilla tunneilla. Molemmilla tunneilla kuitenkin onnistuin tippumaan! Vuoden toisiksi viimeisellä tunnilla tipuin niin loppumetreillä kuin voi tippua. Olimme juuri tulleet kaartoon, ja lähdimme tulemaan selästä alas. Otin normaalisti jalat irti jalustimessa, heitin oikean jalkani yli ja tulin maahan.. en tosin jaloilleni, vaan päälleni! Otin ilmeisesti alastulossa liikaa vauhtia, olin liian etukenossa, ja lähdin kallistumaan pää edellä kohti maata. En onneksi satuttanut kuin poskeni, enkä tainnut saada edes mustelmaa. Kypärä pelasti tietenkin pääni. Ilman sitä olisin saattanut saada aivotärähdyksen. 

Vuoden 2016 viimeisellä tunnilla Örkillä menin ilman satulaa. Olimme kävelemässä välikäyntejä pitkin ohjin. Pidin ohjista yhdellä kädellä kiinni, ja toinen käteni lepäsi reiden päällä. Örk kuitenkin säikähti jotain. En tiedä mitä se säikähti, ehkä jotakin ääntä, mutta säikähtipä kuitenkin. Se teki kunnon loikan eteenpäin, ikään kuin nousi vähäsen pystyyn. Ilman satulaa ratsastaessani ja ohjat pitkinä yhdessä kädessä minulla ei ollut tietenkään mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä tilanteen sattuessa ihan sekunnissa. Tipuin Örkin ja aidan väliin uralle. Onneksi Örk kaarsi tippuessani kentän keskelle, enkä jäänyt sen jalkoihin. Minua ei sattunut pahemmin, ja uskalsin tippumisen jälkeen vielä laukatakin ilman satulaa. Huonoa tuuria oli matkassa kuitenkin mukana, kun satuin tippumaan kahdella tunnilla peräkkäin!


Eilen hoitopäivänä pääsimme syöttelemään hevosia ulos!

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi epäonnistumisia tälle päivälle. Joitakin tippumisia muistelee nykyään vain naurun kera, kuinka hauskoja tippumisia onkaan sattunut omalle kohdalle. Ikävämpiäkin tunteja on kuitenkin sattunut vielä enemmän. Kaikkea en voinut millään tähän yhteen postaukseen mahduttaa, mutta mikäli teitä kiinnostaisi, pitäisikö blogiin kirjoittaa toinen osa epäonnistumisista ja tapaturmista hevosten parissa? Kommentoi alas mielipiteesi! Ulkona on jo melkeinpä kesä, tai ainakin kesäkelit. Onneksi on näin lämmintä, vaikka hevosia onkin alkaneet kiusata kaikki ötökät ja siitepölyallergikkoja kukkivat puut. Ihanaa loppukevättä kaikille! Mitkä ovat teidän pahimmat tai hauskimmat tippumiset yms. epäonnistumiset hevosten kanssa?

-Pihla 

perjantai 4. toukokuuta 2018

Yhteistyö ennen kaikkea

Tällä viikolla minulla oli tunti torstaina 3.5. Tuntini alkoi kuudelta, joten saavuin tallille viiden aikoihin. Menin tuntini jälleen issikkatamma Impillä, joten aloin heti hoitamaan sitä. Olin jo hyvissä ajoin valmis, joten aikaa jäi somepäivittelyillekin..! Ennen kentälle lähtöä heitin sille varusteet niskaan, ja itsellekin kypärän päähän. Kuuden aikoihin lähdimme tuntilaisten kanssa kohti kenttää. Siellä kiristin vyön, nousin selkään ja säädin jalustimet sopiviksi, jonka jälkeen lähdin kävelemään alkukäyntejä pitkin ohjin.


Impi

Impi oli tosi kivan ja rennon tuntuinen heti alusta alkaen. Se kulki reippaasti ja venytti askeltaan hyvin, mutta oli kuitenkin rauhallinen. Tunnin aiheena oli katrillitehtävät eli peiliratsastus. Menimme melko käyntipainotteisesti erilaisia katrillitehtäviä, mutta ehdimme myös töltätä ja ravatakin jonkin verran. Alkukäyntien jälkeen otimme ohjat tuntumalle ja aloitimme kunnon työskentelyn käyntitehtävissä. Menimme kaikki peräkkäin jonoon niin, että jokaisen ratsukon väliin jäi hevosenmittainen väli. Tässä jonossa menimme ratsastuksenopettajan ohjeiden mukaan käyntiä eri vauhdeissa todella hitaasta käynnistä lisättyyn käyntiin. Ideana oli myös pitää koko ajan samanlainen väli edellä menevään ratsukkoon, joka teki tehtävästä astetta haastavamman varsinkin, kun Impi oli niin reippaalla päällä.

Tehtävä sujui kuitenkin todella hyvin. Välillä jonkin ratsukon kuului ohittaa yksi, useampi tai jopa koko jono reippaalla käynnillä, ja palata takaisin jonoon. Tehtävässä kaikkien piti olla tarkkaavaisia ja päättäväisiä, jotta jono pysyi tasaisena. Vaikka Impi oli reippaalla päällä jälleen, sain sen kuuntelemaan pidätteitäni todella hyvin. Aikaisemmilla tunneilla en aina saanut pidätteitä kunnolla läpi, mutta tällä tunnilla Impi tuntui kuuntelevan pidätteitä yms. apujani paljon paremmin, ja sain ne kunnolla läpi. Osasin hyvin hallita vauhtia ja pidätteitä omalla istunnalla, enkä turvautunut vain ohjaan, josta olen jopa ylpeä!


Jonotehtävän jälkeen hajaannuimme ympäri kenttää uralle, ja aloimme tölttäämään. Menimme töltissä vain kokouraa ja koetimme saada hevosille hyvän ja rennon työtöltin ylle. Tölttäilytkin sujuivat ihan hyvin, ja Impi oli kivan rento. Töltin jälkeen otimme vielä muutaman kierroksen ravia. Siinäkin Impi oli tosi rento ja rauhallinen. Impin ravi on kyllä tosi kiva, ja sen tahtiin on helppo keventää. Ravailujen jälkeen siirsimme hevoset käyntiin, vaihdoimme omalta kohdalta suunnan täyskaarrolla ja kävelimme vasempaan kierrokseen välikäynnit pidemmällä ohjalla. Niiden jälkeen otimme ohjat jälleen takaisin tuntumalle ja aloimme tehdä käynnissä erilaisia tehtäviä pareittain.

Ensimmäisenä olin Örkin ja sen ratsastajan parina Impin kanssa. Aluksi harjoittelimme ihan vain samaan tahtiin kulkemista käynnissä. Itse kuljin Impin kanssa uran sisäpuolella ja Örk uralla, joten meidän piti kulkea paljon hitaammin. Se onnistuikin ihan hyvin, ja otimme myös muutamat pysähdykset, jotka onnistuivat loistavasti ja samanaikaisesti. Ennen parin vaihtoa kokeilimme vielä töltätä uraa pitkin. Pitkillä sivuilla se sujui todella hyvin! Impi ja Örk ovat tarhakavereita, joten kulkeminen vieretysten ja samaan aikaan sujui niiltä mutkattomasti. Lyhyillä sivuilla Impin kanssa piti mennä todella hidasta tölttiä tai käyntiä, jotta pysyi samassa linjassa uralla menevän ratsukon kanssa. Kokeilimme myös muutamia pääty-ympyröitä käynnissä, ja töltissä yhtäaikaisia siirtymisiä käyntiin aina pysähdykseen asti. Täsmälliset tarhakaverit ja täsmälliset ratsastajat onnistuivat tehtävissä vallan mainiosti ja tehtävistä Örkin parina jäi tosi hyvä fiilis!

Seuraavaksi vaihdettiin pareja, ja minä pääsin Brydjan sekä sen ratsastajan pariksi. Brydja kulki uralla, ja minä Impin kanssa jatkoimme uran sisäpuolella. Brydjalla on huomattavasti pienemmät askeleet, mutta reippaana pikku ponina ja kokeneena katrillihevosena se satunnaisesti lähti jopa Impiä reippaammin eteenpäin! Harjoittelimme taas aluksi käynnissä ihan vain kokouraa, pysähdyksiä ja muutamia pääty-ympyröitä. Ne sujuivat jälleen todella hyvin. Huomasin jo automaattisesti pidättäväni Impiä enemmän istunnallao ohjan sijaan Ohjaspidätyksissäkin tein vain kevyitä pidätteitä, ja vetämisen sijaan muistin aina välillä myödätäkkin, jolloin Impi ei ns. turtunut apuihin, joka varmasti paransi sitä, että Impi kuunteli minua paljon paremmin. Brydjankin parina otimme tölttiä, ja se onnistui todella hienosti, vaikka Brydjan ja Impin askelten kokoero on niin suuri.

Otimme käyntiinsiirtymisiä, pysähdyksiä ja pääty-ympyröitäkin, kun kokouralla töltti sujui hyvin. Jotta hevoset saatiin tekemään asiat samanaikaisesti, tarvittiin myös tietenkin ratsastajien vankkaa yhteistyötä. Kaikki kääntymiset ja siirtymiset piti valmistella hyvin, ja sopia, milloin tehdään mitäkin. Se toimi hyvin, ja saimme paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä. Lopuksi otimme vielä käynnissä tehtäviä niin, että kaikki tuntilaiset eli yhteensä viisi ratsukkoa kulki vieretysten. Tässä yhteistyötä vasta vaadittiinkin, jotta kaikki viisi ratsukkoa kulki samassa linjassa. Otimme näin muutamia pääty-ympyröitä ja pysähdyksiä käynnissä, jotka sujuivat ihan mallikkaasti. Niiden jälkeen hajaannuimme taas ympäri kenttää kaikki uralle, ja kävelimme tunnin lopuksi vielä muutaman kierroksen pitkin ohjin loppukäyntejä.


Impi

Tunnista jäi kaikin puolin tosi hyvä fiilis! Tehtävät sujuivat loistavasti, ja yhteistyö Impin kanssa pelasi varmaan paremmin kuin koskaan. Tunnin jälkeen tulimme kaartoon ja veimme hevoset talliin. Siellä otin Impiltä varusteet pois ja harjasin sen. Tietenkin se sai muutaman hevosnaminkin vielä palkinnoksi hienosta työstä tunnilla. Tallipäivä oli jälleen huippu, ja lähdin hyvillä mielin kohti kotia. Sain myös muutaman kivan ratsastuskuvan kaverini pikkusiskolta, joka oli kuvaamassa tuntia! Varmaan teistä lukijoistakin mukavaa saada perus heppakuvien joukkoon välillä pari ratsastuskuvaakin varsikin, kun on sentään tuntipostaus kyseessä. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Miten teidän yhteistyö hevosen kanssa on viime aikoina pelittänyt?

-Pihla

tiistai 1. toukokuuta 2018

Hevosentäyteinen huhtikuu

Huhtikuu hurahti ohi ennen kuin ehti kissaa sanoa, ja nyt on jo toukokuun ensimmäinen päivä. Toukokuu tarkoittaa euroviisufanille, kuten minulle tietenkin euroviisuja. Toukokuu on myös monien keväisten juhlien aikaa. Kuu alkaa vapun vietolla, ja päättyy touko-kesäkuun vaihteessa koulujen kevätjuhlaan. Toukokuussa juhlitaan myös mm. äitejä, suomalaisuutta ja eurooppalaisuutta. Kuun aikana saa hengähtää pari vapaapäivää enemmän, valon määrä lisääntyy ja kesä lähenee. Huhtikuussa kevät sai viimein alkaa kunnolla, vaikka postausta kirjoittaessani kylläkin taivasta peittää harmaa pilviverho. Sekin on kuitenkin osa kevättä. Huhtikuu on taputeltu ja toukokuu saa alkaa, jonka kunniaksi postauksessa käsitellään menneen kuun eli huhtikuun suosikkeja, blogitilastoja ja muita kohokohtia!


Örk

Kesää kohti uudella ulkoasulla

Maaliskuussa sain postauksia ulos vuoden ennätysmäärän, mutta huhtikuussa koettiin taas loiva alamäki postausten suhteen. Postauksia tuli julki yhteensä kuusi kappaletta, johon olen vastoin kaikkia odotuksiani ihan tyytyväinen. Huhtikuussa ei suurempia koulukiireitä ollut, mutta motivaatio pyöri aivan nollan tuntumassa. Siitä huolimatta postauksista kaikki onnistuivat mielestäni suhteellisen hyvin. Kommentteja postauksiin tuli yhteensä 18 (+ vastaukseni = 36 kommenttia), ja näyttökertoja koko blogille 2 277. Niissäkin lukemissa koettiin selvä lasku, mutta postausmäärään suhteutettuna voin olla ihan tyytyväinen niihinkin.

Huhtikuun postauksista luetuimmaksi nousi Tampereen Hevoset-messujen koostepostaus "Ostoksia ja estekisoja - Tampereen Hevoset-messut". Eniten kommentteja puolestaan tuli hieman yllätyksellisesti viimeisimpään tuntipostaukseen "Kevät, kärpäset ja haasteellinen puomitehtävä", jonka menin Impillä. Molemmat postaukset onnistuivat mielestäni hyvin, ja näköjään tekin piditte kovasti niistä. Sain myös aikaiseksi toteuttaa tällekin vuodelle summer bucket list -postauksen, jossa siis listasin tavoitteita ja tehtäviä tulevalle kesälle. Vaikka toukokuu taitaakin olla epävirallisesti kevään viimeinen kuukausi, hyväksyn listan kohdan suoritetuksi, mikäli se on tehty aikavälillä 1.5.-31.8.

Kuten jo mainitsin, motivaatio blogia kohtaan oli koko kuun todella alhaalla. Postausideoita ei tuntunut taaskaan löytyvän, ulkoasu oli vanha ja talvinen, ja koko homma vain stressasi. Loppukuusta kuitenkin tartuin härkää sarvista kiinni, ja hetken mielijohteesta päätin alkaa tekemään uutta ulkoasua blogilleni. Sinivalkoinen ja todella talvinen ulkoasu kyllästytti toden teolla, ja lopulta päädyin vihreään väriteemaan. Bannerikin sai vaihtua, ja pian ulkoasu olikin laitettu aivan uusiksi. Eniten yllätyin siitä, miten onnistuin tekemään kokonaan itse niin paljon omaakin silmää miellyttävän ulkoasun. Erityisesti omaan blogiini tekemäni bannerit eivät suunnilleen koskaan tunnu onnistuvan, mutta tällä kertaa kävi hyvä tuuri! Itse pidän uudesta ulkoasusta valtavasti, ja se on ihanan kesäinen. Mitä mieltä te olette?


Uusi ulkoasu

Hevosmessuilua - jälleen

Viime kuun alkupuolella järjestettiin jo 10. kerran Tampereella Hevoset-messut. Hevoset-messut ovat hevosalan suurin messutapahtuma, jossa kävi tänä vuonna ennätysmäärä kävijöitä. Itsekin messuille pääsin sunnuntaina kiertelemään. Messupäivä oli todella onnistunut, kun pääsi viettämään aikaa hyvien ystävien kanssa, shoppailemaan ja seuraamaan erilaisia ohjelmanumeroita. Pääsinpähän kuvaamaan yhtä esteluokkaakin kaverini kameralla, kiitos Iidalle! Julkaisin messuihin liittyen kaksi postausta. Toisessa jaoin viime hetken messutärppejä ja -vinkkejä, ja toiseen koostin messupäivän tapahtumat ja ostokseni.


Alex ja Mauno / kolmemuskettisoturia.playsson.net

Hevosentäyteiset viikot

Huhtikuussa pääsin hevostelemaan erityisen paljon. 3.4. olin tallilla hoitopäivän takia, ja 4.4. keskiviikkona olin tallilla kaverini kanssa aamusta iltaan, sillä meillä oli koulussa taksvärkki, eli työssäoppipäivä, jonka pääsimme "suorittamaan" tallille. Teimme paljon tallihommia, ja oli tosi kivaa. Vielä seuraavanakin päivänä 5.4. olin tallilla oman ratsastustuntini tähden. Menin tunnin Herkulla. Kenttä oli onneksi jo ihan sula, mutta lumen sijaan saimme kahlata vesilätäköiden valtameressä! Tunti sujui kuitenkin ihan hyvin, ja Herkku oli kiva läpi tunnin oikeastaan kaikissa askellajeissa. Seuraavalla viikolla olin tallilla vain tiistaina hoitopäivän takia, sillä loppuviikosta minulle nousi kuumetta, joten en päässyt ratsastustunnille.

Seuraavana tiistainakaan en päässyt tallille ollessani vielä vähän kipeä. Torstaina minun puolestaan piti mennä tunnille, mutta pienen sekaannuksen takia meninkin tunnille vasta perjantaina. Silloin oli super lämmintä, ja pääsin menemään pitkästä aikaa Impillä. Tunti sujui ihan hyvin, vaikka aiheena oli melko haastava puomitehtävä ja Impillä riitti vauhtia vähän liikaakin. Pääsin laukkaamaan sillä ensimmäistä kertaa ikinä, joka sujui ihan hyvin, vaikka Impi olikin "hieman" hätäisellä päällä. Tästä tunnista tein kuukauden ainoan tuntipostauksen, Saman viikon sunnuntaina menin tallille talkoopäivän takia, ja neljä tuntia sinä päivänä tulikin siivottua, lähinnä tarhoja ja karsinoiden ikkunoita. Oli rankkaa, mutta kivaa!

Seuraavan viikon tiistaina olin normaalisti tallilla. Pääsin perus tallihommien lisäksi ratsastamaan hetkeksi ilman satulaa Brydjalla kentälle. Kävelin ja hieman tölttäilin sen kanssa, ja oli kyllä super kivaa päästä sen selkään pitkästä aikaa! Tällä viikolla minulla olisi kuulunut olla perjantaina tunti, mutta harmillisesti minulla oli juuri tunnin kanssa päällekkäin riparitapaaminen. Tunti siis piti siirtää jo torstaille 26.4. Silloin meitä oli tunnilla vain kolme, ja menimme ilman satulaa. Menin itse Örkillä pitkästä aikaa, ja oli tosi kiva tunti. Ilman satulaa kun kerran mentiin, harjoittelimme paljon tasapainoa, sekä tehtäviä pitkin ohjin pelkkä istunta apuna. Sunnuntaina olin tallilla taas siivoilemassa. Huhtikuu oli todellakin hevosentäyteinen!


Örk

Kuukauden top 3 biisit




Huhtikuussa kuuntelin erittäin paljon Younghearted-yhtyettä, ja loppukuusta varsinkin yhtyeen uutta kappaletta "Beijos", joka on ihan super hyvä! Sen lisäksi kuuntelin paljon euroviisubiisejä euroviisujen lähestyessä (enää viikko kääk!). Sieltä lemppareikseni ovat nousseet Saksan edustuskappale "You let me walk alone" sekä Bulgarian edustuskappale "Bones". Vielä näidenkin lisäksi olen kuunnellut jonkin verran Haloo Helsinkiä, sekä Aviciita artistin siirryttyä ajasta ikuisuuteen muutama viikko sitten.


Kuukauden blogikommentti- ja kommentoija


Kuukauden blogikommentti

Ihania kommentteja tuli blogiin jälleen kuukauden aikana niin paljon! Eniten kommentteja tuli Ainolta (6) sekä Tiialta (3). Niin siistiä, kuinka Aino on jaksanut kommentoida lähes jokaiseen postaukseeni huhtikuussa. Tiia puolestaan jaksaa kirjoittaa mielettömän pitkiä kommentteja. Kaikki positiiviset kommentit saavat hymyn huulille, mutta kuukauden kommentiksi valikoitui pitkän mietinnän jälkeen tämä Siirin kommentti postaukseen "Unelmien hevoskesä?". Kommentti on ihanan positiivinen, ja se kyllä piristi päivää kummasti. Iso kiitos jokaisella kommentoijalle huhtikuun aikana!


Kuukauden Instagram-kuva


Kuukauden Instagram-kuva

Instagram-tililläni lähes jokaiseen julkaisuun huhtikuussa tuli yli 100 tykkäystä, ja tykätyimpään kuvaan jopa 134 tykkäystä. Tykätyimmäksi kuvaksi nousi 24.4. julkaistu suloinen kuva Brydjasta. Kuva on otettu tiistaina, eli hoitopäivänä sen jälkeen, kun tulin ratsastamasta Brydjalla. Tuona päivänä sain nimittäin käppäillä ja tölttäillä sen kanssa hetken ilman satulaa kentällä. Kuva sai myös 2 kommenttia. Niin suloinen Brydja!


Kuukauden blogi


Kuukauden blogi

Huhtikuussa luin ja kommentoin todella aktiivisesti eri hevosblogeja. Kuukauden blogin valinta oli hankalaa. Lempiblogikseni kuitenkin valikoitui Millan blogi "Joka päivä on karkkipäivä". Blogi sai loppukuusta ihanan uuden ulkoasunkin. Törmäsin tähän blogiin vasta huhtikuussa ensimmäistä kertaa, mutta tykästyin siihen heti. Milla kirjoittaa super hyvin, ja blogin kuvat ovat todella kivoja. Blogi on kaiken kaikkiaan laadukas ja mielenkiintoinen. Vahva lukusuositus kaikille! 



Kuukauden blogi

Ja näin se on huhtikuukin purkissa. Toivottavasti kaikkien vappu on sujunut hyvin ja railakkaasti - muttei turhan railakkaasti! Toukokuussa on luvassa paljon kaikkea siistiä josta lisää sitten myöhemmin. Muutama tunti sitten blogi sai täyteen 60 lukijaa, josta suuri kiitos ihan jokaiselle blogini lukijalle. Jotenkin niin hullua, kuinka monta ihmistä oikeasti minun ja hevosten menoa blogissa seuraakaan, Instagramista puhumattakaan. Siellä hevostilini sai huhtikuussa puolestaan 500 eli puoli tuhatta seuraajaa täyteen. Ei muuta kuin ihanaa vappua ja toukokuun alkua kaikille!

-Pihla