keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Tärähtänyt häntäluu ja kaksinkertainen nilkka

Ratsastus on ihana ja monipuolinen urheilulaji, mutta hevosten parissa sattuu ja tapahtuu aina. Laji on yksi vaarallisimmista, ja sen parissa tapahtuu vuosittain todella vakaviakin loukkaantumisia. Itse olen onneksi murtumilta ja sairaalareissuilta melko hyvin välttynyt, mutta ilman ruhjeita en kuitenkaan ole neljästä harrastusvuodesta kahlannut läpi. Moni on Instagramin puolella toivonut minun tekevän blogiin postauksen, jossa jaan epäonnistuneimpia ja pahimpia hevosten parissa sattuneita tapaturmia niin maasta kuin selästä käsin. Nyt on viimein luvassa kyseinen postaus, jota on toivottu todella paljon!


Mosi

Aloitetaan ehkä epäonnistuneimmasta ratsastustunnista ikinä. Perjantaina 3.11.2017 saavuin tallille iloisin mielin, aivan normaalisti. Olin iloinen, että syys-lokakuun vaihteessa nyrjäyttämä nilkkani oli jo melko hyvin parantunut, ja pystyin jo juoksemaan ja liikkumaan muutenkin hyvin. Sain tietää, että menen tunnilla issikkaori Herakleksella eli Herkulla. Herkku ei ollut vielä viime vuonna mikään lempparini, mutta siitä huolimatta lähdin tunnille hyvillä fiiliksillä. Fiilikset muuttuivat aika radikaalisti, kun oli aika nousta kentällä hevosten selkään. 

Ponnistin selkään toinen jalka maassa ja toinen jalka jalustimessa. Nouseminen oli huono, enkä päässyt selkään. Laskiessani toisen jalan maahan tulinkin huonosti alas, ja nyrjäytin juuri parantuneen nilkkani! Jalka oli oikea, eli hevosen selkään vasemmalta puolelta noustessa sillä jalalla piti ponnistaa hevosen selkään. Siitähän ei sitten enää tullut yhtikäs mitään nilkan ollessa erittäin kipeä. Selkään pääsin lopulta korokkeelta. Jo tässä vaiheessa, kun olin juuri päässyt selkään olin turhautunut ja huonolla päällä. Nilkan nyrjähtäminen ei todellakaan auttanut ratsastamista, vaan tunti kävi koko ajan ikävämmäksi, kun en edes osannut keskittyä enää mihinkään. 

Tunti meni niin penkin alle kuin vain voi mennä. En saanut Herkkua liikkumaan kunnolla eteenpäin, ja tehtävät eivät sujuneet ollenkaan. Tietenkin nilkan nyrjähdys pahensi kaikkea entisestään, ja kävely sillä tunnin jälkeen oli melko vaivalloista. Välillä tunnit epäonnistuvat toden teolla, eikä ilman epäonnistumisia voi olla onnistumisia. Epäonnistumisia ja huonompiakin tunteja pitää joskus olla, mutta toivon todella, ettei mikään tunti enää ikinä sujuisi näin huonosti!


Impi

Lisää epäonnistuneita tunteja löytyy vaikka millä mitalla. Noin vuosi sitten menin issikkaruuna Killellä tunnilla, jolla en tämän tunnin jälkeen ole mennyt. Tunti oli sujunut ihan hyvin lähes loppuun asti. Olimme juuri ravaamassa normaalisti kokouraa, kun Kille teki yhtäkkisen käännöksen uran sisäpuolelle. En ollut lainkaan varautunut tähän, ja tipahdin selästä alas selälleni. Alkuun ei tuntunut miltään, mutta yhtäkkiä huomasin jalkani olevan kiinni jalustimessa. Olin myös onnistunut tuomaan ohjat mukanani, ja ne olivat kädessäni. Onneksi Kille ei siis alkanut riehumaan, vaan pysyi kiltisti paikallaan, kun siinä sen etujalkojen edessä makasin jalka kiinni jalustimessa.

Lopulta jalka lähti irti jalustimesta. En tajua, miten jalka ei lähtenyt irti, ravistelemalla, vaan ratsastuksenopettajan piti tulla vetämään jalkani irti jalustimesta. Onneksi jalalleni ei käynyt kuinkaan, mutta selkään takaisin noustessani tunsin alaselässäni inhottavaa vihlontaa. Häntäluuni ja alaselkäni oli saanut tärähdyksen tippumisessa. Jatkoimme muistaakseni töltissä, joka on onneksi Killellä melko tasainen, eikä se pompottanut inhottavasti. Siitäkin huolimatta selkääni sattui jonkin verran. Kumartuminen ja jopa käveleminen oli sen jälkeen hieman hankalaa. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta häntäluun paha tärähdys rajoitti liikuntakykyä parin viikon ajan aika tehokkaasti.


Örk
2016 joulukuussa menin kaksi tuntia putkeen Örkillä: vuoden viimeisen ja toisiksi viimeisen tunnin. Eihän siinä muuten mitään, Örk oli tosi kiva molemmilla tunneilla. Molemmilla tunneilla kuitenkin onnistuin tippumaan! Vuoden toisiksi viimeisellä tunnilla tipuin niin loppumetreillä kuin voi tippua. Olimme juuri tulleet kaartoon, ja lähdimme tulemaan selästä alas. Otin normaalisti jalat irti jalustimessa, heitin oikean jalkani yli ja tulin maahan.. en tosin jaloilleni, vaan päälleni! Otin ilmeisesti alastulossa liikaa vauhtia, olin liian etukenossa, ja lähdin kallistumaan pää edellä kohti maata. En onneksi satuttanut kuin poskeni, enkä tainnut saada edes mustelmaa. Kypärä pelasti tietenkin pääni. Ilman sitä olisin saattanut saada aivotärähdyksen. 

Vuoden 2016 viimeisellä tunnilla Örkillä menin ilman satulaa. Olimme kävelemässä välikäyntejä pitkin ohjin. Pidin ohjista yhdellä kädellä kiinni, ja toinen käteni lepäsi reiden päällä. Örk kuitenkin säikähti jotain. En tiedä mitä se säikähti, ehkä jotakin ääntä, mutta säikähtipä kuitenkin. Se teki kunnon loikan eteenpäin, ikään kuin nousi vähäsen pystyyn. Ilman satulaa ratsastaessani ja ohjat pitkinä yhdessä kädessä minulla ei ollut tietenkään mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä tilanteen sattuessa ihan sekunnissa. Tipuin Örkin ja aidan väliin uralle. Onneksi Örk kaarsi tippuessani kentän keskelle, enkä jäänyt sen jalkoihin. Minua ei sattunut pahemmin, ja uskalsin tippumisen jälkeen vielä laukatakin ilman satulaa. Huonoa tuuria oli matkassa kuitenkin mukana, kun satuin tippumaan kahdella tunnilla peräkkäin!


Eilen hoitopäivänä pääsimme syöttelemään hevosia ulos!

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi epäonnistumisia tälle päivälle. Joitakin tippumisia muistelee nykyään vain naurun kera, kuinka hauskoja tippumisia onkaan sattunut omalle kohdalle. Ikävämpiäkin tunteja on kuitenkin sattunut vielä enemmän. Kaikkea en voinut millään tähän yhteen postaukseen mahduttaa, mutta mikäli teitä kiinnostaisi, pitäisikö blogiin kirjoittaa toinen osa epäonnistumisista ja tapaturmista hevosten parissa? Kommentoi alas mielipiteesi! Ulkona on jo melkeinpä kesä, tai ainakin kesäkelit. Onneksi on näin lämmintä, vaikka hevosia onkin alkaneet kiusata kaikki ötökät ja siitepölyallergikkoja kukkivat puut. Ihanaa loppukevättä kaikille! Mitkä ovat teidän pahimmat tai hauskimmat tippumiset yms. epäonnistumiset hevosten kanssa?

-Pihla 

6 kommenttia:

  1. Mun hauskin tippuminen on ehdottomasti se, kun laukkasin vuokrahepallani, jolla on tehdä tapana tehdä kulmiin äkkikäännöksiä. Juuri ennen kulmaa opettaja muistutti että pitää ennakoida kulmat ettei se tee äkkikäännöstä, jolloin se teki äkkikäännöksen ja tulin kaulalle, siinä sitte roikuttii kunnes se heilautti päätä ja mätkähdin alas�� Pahin on se kun kaaduin hepalla ja jäin alle, mut sitä en muistele mielelläni joten ei siitä sen enempää�� Ja kirjota ihmeessä toinen osa!��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, äkkikäännökset on kyllä joidenkin hevosten niin sanottua osaamislaa 😂 Ikäviä tuollaiset hevosen alle jäämiset, mutta onneksi monia tippumisia voi muistella nykypäivänä hauskoina muistoina. Pitää kattoa jos tekisin toisenkin osan, tätä oli kyllä tosi kiva kirjoittaakin!

      Poista
  2. Tee ihmeessä toinen osa! :)

    Mulla on kerran tullut hiusmurtuma kylkiluuhun, kerran reisi ja pikkurilli venähtänyt sekä tietysti pää ja takalisto ottanut useasti osumaa maasta. :'D Näistä voisin melkein itsekin kirjoittaa postauksenkin, niin paljon on vuosien mittaan ehtinyt sattua ja tapahtua. Suurinosa tietysti jo edesmenneen hevoseni kanssa, joka ehti olla mulla melkein sen 7 vuotta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä luonnostella jossain vaiheessa uutta osaa! Sullapa on noita osumia tullut, harmillisesti. No, onhan niissä hyvätkin puolensa: huikeat clikbaitit postauksiin ;) Ei vaiskaan, tee ihmeessä säkin samankaltainen postaus! :)

      Poista
  3. Ehdottomasti toinen osa! On jotenkin huvittavaa ja samalla hirvittävää lukea kaikkia tippumis- ja epäonnistumisjuttuja XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toista osaa tulossa pian! Haha, oon kyllä ihan samaa mieltä :D

      Poista

Ennen kuin kysyt..
.. Muokkaan kuvani Adobe Photoshop Fixillä
.. Canon EOS 1300D ja iPhone 6 toimivat kuvausvälineinäni
.. Mikään blogissa esiintyvistä hevosista ei ole omistuksessani

Muista kommentoidessasi olla asiallinen! Positiiviset kommentit piristävät kirjoittajan päivää, mutta rakentava palaute on ehdottomasti tervetullutta, kunhan et lähde haukkumaan ketään tai mitään.