tiistai 31. lokakuuta 2017

Uusia tuulia hevosrintamalla

Puhuin sunnuntaina julkaistussa postauksessa siitä, kuinka minulle on tapahtunut viimeisen viikon sisään hirveästi kaikkea hevosjuttuja. Asiaa on sen verran paljon, että en kaikkea vain jonkun postauksen loppuun voi tunkea. Näin parhaaksi siis tehdä ihan kokonaan oma postaus kaikille uudelle ja ihmeelliselle tapahtuneelle, jotta te lukijat ja minäkin pysyn kärryillä, mitä kaikkea edes oikein on tapahtunut. Koetan parhaani mukaan tehdä postauksesta lyhyen ja ytimekkään, mutta selkeän ja kuitenkin tarpeeksi pitkän, jotta mahdollisimman moni, tai toivottavasti kaikki pääsevät kärryille nykytilanteesta hevospuolen suhteen kohdallani. 

Postaus on täytetty 15.10. otetuilla kisakuvilla, jotka kaikki (c) Petronella Kosonen, ja muut kuvat olen ottanut minä 19.10 ratsastustunnin jälkeen.




Okei, aloitetaan vaikka siitä kaikista tärkeimmästä, merkittävimmästä ja suurimmasta uutisesta. Kaikki alkoi siitä, että näin torstaina 19.10 ennen tuntiani tallilla lapun, jossa kerrottiin, kuinka perustetaan hoitajaryhmä, ja kuinka halukkaat saavat ikioman hoitohevosen. Innostuin ideasta niin paljon, että käsitin asian aluksi väärin, kun en lappua malttanut loppuun lukea. Olisi kannattanut vain pysyä nahoissaan ja saada kaikki asiat oikeasti selville, eikä olettaa miten tämä homma menee. Luulin siis kaikkien halukkaiden saavan hoitohevosen, jota hoidetaan omina päivinä 2-3 kertaa viikossa, ja tehdään muitakin tallihommia.

Asia ja hevosenhoitajien idea oli kuitenkin hieman toisenlainen. Ideana on siis se, että kerätään halukkaista hoitajaporukka, joka kokoontuu aina tiistaisin ja perjantaisin. Jokainen saa kyllä halutessaan oman hoitohevosen jota hoidetaan ja josta huolehditaan näinä päivinä, mutta sen lisäksi yleisesti hoidetaan tallin hevosia ja opetellaan tallihommia porukalla.


Toukka

Kun vertailen näitä kahta ideaa, pelkkä hevosenhoitajuus, sekä hoitajaporukkaan kuuluminen, tallityöt ja oma hoitohevonen, tämä jälkimmäinen kuulostaa omaan korvaan melkeinpä paremmalta vaihtoehdolta. Tietenkin olisi kivaa saada se hoitohevonen jota voisi käydä katsomassa joka päivä ja ostaa omat tavarat sille, mutta meidän tallilla hommat menee aina vähän eri tavalla, eikä tallilla edes oikeastaan voisi käydä joka päivä, joten sen puolesta asialla ei ole sinänsä mitään väliä. Tykkään tehdä tallihommia yhdessä hyvässä porukassa, ja rupatella samalla niitä näitä, joten systeemi vaikuttaa ja toivottavasti onkin hyvä

Tästä hevosenhoitajuudesta kysyin sitten äidiltäni samaisena torstai-iltana mielipidettä, ja koska se sopi äidille, kysyin ratsastuksenopettajalta sopisiko, että ryhtyisin hevosenhoitajaksi. Tässä vaiheessa opettajan kautta sain tietää hoitajuuden oikean laidan, hoitopäivät, yhdessä tekemisen jne, ja kas vain, minä kuulun nyt tähän hoitajaporukkaan! Tämä siis meinaa sitä, että alan käymään vähän useammin tallilla. Lyhyesti siis kuulun tallin uuteen hoitajaporukkaan, ja Brydjasta tuli ikioma hoitohevoseni.


Seifur

Kuten jo monta kertaa mainitsin, nämä tallitytöt/hevosenhoitajat saavat tietenkin halutessaan oman hoitohevosen. Aloin miettimään, kenet haluan hoitohevoseksi. Lopulta päädyin melko helpon päätöksen jälkeen tietenkin Brydjaan. Se on minulle niin rakas hevonen, ja älyttömän kiva niin hoitaessa, ratsastettaessa kuin muissakin hevoshommissa, että tietenkin halusin Brydjan hoitohevosekseni. Mielessäni kävi myös muita hevosia, mutta kyllä se Brydja tuntui ainoalta ja oikealta valinnalta. Tämän kautta toivottavasti pääsen taas paljon lähemmäksi sitä, ja puuhailemaan sen kanssa paljon enemmän. Viime aikoina on tuntunut, että en koskaan tee sen kanssa mitään, käyn moikkaamassa vain ratsastustunnin jälkeen, mutta toivon asian muuttuvan hoitajuuden myötä.

Hoitajaporukan yhteiset tallipäivät ovat siis tiistai ja perjantai. Äitini, tai varsinkaan isäni ei ole se number one heppafani, ja tallille ajaa 10 km/suunta, eli kaikki matkat yhteensä päivässä kertyy tallimatkoihin 40 km ja 60 minuuttia aikaa. Sellaista harvat hevosien päälle ymmärtämättömät vanhemmat jaksavat kolme kertaa viikossa (tiistai ja perjantai hoitajapäivät sekä torstain ratsastustunti = 120 km ja 180 min), tai eivät ainakaan minun vanhempani jaksa. Siispä äitini ehdotti, että siirtyisin torstaitunnilta klo 18-19 käymään perjantaitunnilla klo 19-20. Itse olen myös miettinyt jo kauan, että haluaisin vaihtaa käymään tällä tunnilla perjantaina.




Torstaina tunnilla on ihan kivoja tyyppejä, ja ihan hyvä taso, mutta mitä nyt olen käynyt syksyn aikana kolme kertaa juuri tuolla perjantaitunnilla torstaitunnin korvaamassa, niin taso vain vastaa paljon enemmän minun tasoani perjantaitunnilla, ja siellä on minun todella hyviäkin kavereita, joten perjantaisin myöhäisestä ajasta huolimatta, on tunneilla ollut aina vähän kivempi käydä. Kävin useamman vuoden aina perjantaisin tunneilla klo 18-19, mutta tänä syksynä sen paikalle tuli talutustunti, joten siirryin torstaille. Ryhmät sekoittuivat aivan täysin tämän muutoksen takia, ja tällä hetkellä perjantaina klo 19-20 on tunti, jolla on juuri se taso ja meno mikä vastaa omaani, ja mistä todella pidän.

Vaihto ei kuitenkaan sujunut aivan niin yksinkertaisesti kuin luulin. Olen aina voinut käydä korvaamassa torstaitunnin perjantaina, jos on ollut tarve. Ajattelin siis tietenkin, että vaihto perjantaille vakiosti olisi ihan OK, mutta luulinpa väärin. Ratsastuksenopettaja oli sitä mieltä, että se tunti on aika täynnä, ja sinne ei voisi vaihtaa käymään vakiosti. Ymmärrän hänen mielipiteensä kyllä, onhan vaihtelevasti 6-7 ratsukkoa todella paljon yhden tunnin määräksi. Pähkäilimme äitini ja kavereidenikin kanssa, miten homman voisi ratkaista. Lopulta tuntien epätoivon ja älynväläysten jälkeen, minulla oli hyvä suunnitelma laadittuna.

Yksi tyttö käy ratsastamassa perjantaitunnilla vain joka toinen viikko. Siispä mietin, voisinko käydä perjantaitunneilla aina joka toinen viikko, kun tämä tyttö ei käy, ja joka toinen viikko, jotta pääsisi ratsastamaan viikoittain, kävisin tällä torstaitunnilla klo 18-19. Koska hoitajapäivät ovat tiistai ja perjantai, kävisin tiistaina joka viikko normaalisti hoitajaporukan kanssa tallilla ja hoitaisin Brydjan lisäksi yhdessä hoitajien kanssa talliaskareita. Joka toinen viikko, kun käyn perjantaina tunnilla, tekisin samoin kuin tiistaina, eli tekisin hommia yhdessä talliporukan kanssa Brydjan hoitamisen lisäksi, ja joka toinen viikko, kun käyn torstaina tunnilla, niin hoitaisin Brydjan puolestaan yksin. Ideaa tietenkin kysyin ratsastuksenopettajalta viestillä, ja onneksi tämä järjestely sopi hänelle! Nyt siis alan käymään tallilla joka toinen viikko tiistaina ja perjantaina, ja joka toinen viikko tiistaina ja torstaina. Kuulostaa epäselvältä, mutta yritin parhaani selittää mahdollisimman selvästi.


Brydja

Yhteenvetona voisin sanoa vielä kaiken pariin lauseeseen tiivistettynä. Eli, kuulun nyt tallin vasta perustettuun hoitajaporukkaan. Jokainen hoitajaporukan jäsen saa halutessaan oman hoitohevosen, joten tietenkin halusin alkaa rakkaan turbomummon, Brydjan hoitajaksi, joten nyt Brydja on hoitohevoseni. Hoitohevosen huolehtimisen lisäksi teemme ja opettelemme porukalla yhdessä tallihommia. Meidän ryhmän yhteiset talli/hoitopäivät ovat tiistai ja perjantai. Ajan ja pitkän tallimatkan takia, olisin halunnut vaihtaa kokonaan torstaitunnilta klo 18-19 käymään vakiosti perjantaitunnilla klo 19-20. Ryhmän suuren koon takia, ei tämä kuitenkaan onnistunut, mutta onneksi sain hyvän idean, jolla järjestely onnistuisi. Alan käymään joka viikko tiistaisin hoitajaporukan kanssa tallilla, ja sen lisäksi joka toinen viikko perjantaina tunnilla, kun sieltä yksi tyttö käy ratsastamassa vain joka toinen viikko, ja tällöin teen tallihommia tämän hoitajaporukan kanssa ja hoidan Brydjan. Joka toinen viikko, kun perjantaina en voi tunnilla käydä, käyn torstaitunnilla klo 18-19, jolloin hoidan Brydjan yksin.

Koska alan käymään tallilla vähän useammin, teen varmasti tänne blogiinkin postauksia hoitopäivistä ratsastustuntien lisäksi, jos jotain erikoista on ohjelmassa. Silloin, kun en blogiin erillistä postausta tallipäivästä tee, (eli todella usein) päivitän aktiivisesti hevosinstani instastoryyn tallilta tekemisiäni. Olen ottanut tästä syksystä alkaen tavaksi kuvata instastoryyn ihan koko päivältä my dayn, kun olen illalla menossa ratsastustunnille, mutta, koska alan käymään tallilla useammin ja minulla on enemmän aikaa eikä niin kiire tallilla, niin ajattelin alkaa kuvaamaan sinne joka ikiseltä tallikerralta pelkästään tallilta, oli sitten ratsastustuntini tai hoitopäivä.




Huh huh, tässä oli kyllä infoa kerrakseen! Olen todella onnellinen ja iloinen, että pitkien mutkien kautta kaikki on nyt selvää hoitohevosasioista ratsastustunteihin. Haaveenani on jo pitkään ollut oma hoitohevonen, ja viimein minulla on sellaiseen mahdollisuus, joten tartuin pelottomasti härkää sarvista kiinni, ja kyllä kannatti. Brydja on minulle mielettömän tärkeä, ja nyt saan alkaa hoitamaan sitä, ja pääsen puuhailemaan sen kanssa paljon kaikkea. Toivottavasti tämän myötä pääsisin myös ratsastamaan sillä paljon useammin, ja ylipäätänsä saisin tehdä sen kanssa paljon enemmän kaikkea.

Kun tätä postausta kirjoitan, on maanantai, mutta kun tämä postaus on julki, on tiistai, ja ensimmäinen virallinen hoitopäivä! Olen odottanut tätä tiistaita luvattoman kauan. Olin viimeksi tallilla lähes kaksi viikkoa sitten, sillä viime viikolla ei ollut ratsastustuntia, koska yllättävä sääilmiö (lumimyräkkä) yllätti meidät kaikki, eikä kaikille hevosille ehditty laittaa hokkeja. Minulla on ollut hirveä ikävä Brydjaa ja Örkkiäkin, mutta onneksi viimein pääsen näkemään ne, ja tekemään Brydjan kanssa paljon kaikkea. Muistutan vielä, että jos kuvat ja videot reaaliajassa tallilta kiinnostaa, ottakaa hevosinstani ja instastoryni tiistaisin ja perjantaisin/torstaisin klo 16 eteenpäin. Muistutan tähän loppuun vielä, että tämä päivä on vielä aikaa osallistua Riders Magazine -lehden arvontaan! Huomenna, keskiviikkona 1.11. arvon voittajat, ja otan yhteyttä heihin henkilökohtaisesti, ja lähetän lehdet mahdollisimman pian tulemaan. Nyt kuitenkin, mukavaa tiistaita kaikille!

-Pihla

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Huurteinen juhlapuku peitti alleen kaiken

1.

 2.

3.

4.


Niin siinä kävi, että ensilumi satoi, kaunis valkoinen ensilumi. Huurteinen juhlapuku peitti alleen kaiken; metsän puut, kaupunkien tiet ja kotipihan pensaat. Tämä valkoinen yllätys, oli todellakin yllätys. Kuka olisi uskonut, että kun illalla meni nukkumaan, niin aamulla herätessään ulkona vallitsisi paksu lumipeite. Nyt toppatakille ja talvirenkaille todella on tarvetta.


5.

6.

 7.

 8.

9.


Vaikka talvi tuli lumineen, on edelleen huomattavissa syksyn merkkejä. Lehtiä on puissa, marjoja pensaissa, eivätkä kaikki omenatkaan ehtineet ajoissa tippua. Herra pakkanen tuli ja syksy sai väistyä, mutta Suomen sään tuntien ei tämä lumipeite kauaa pysy, kun vesisateet sen vievät mukanaan. Ainakin muutaman päivän saa nauttia kauniista, valkoisesta pihamaasta ja lumen narinasta uusien talvikenkien alla.


10.

11.

12.

13.

14.

15.


Päivät lyhenevät lyhenemistään, ja pimeän aika lisääntyy entisestään. Aamulla kouluun lähtiessä on pian pilkkopimeää, ja koulusta päästyä aurinko alkaa jo laskea. Illalla kun lähtee tallille, ei nää eteensä ilman valoa, ja ratsastustunnilla kentän lamput ovat välttämättömiä. Näitä pimeitä iltoja onneksi valaisevat ja piristävät lukuisat jouluvalot sekä ihanat kynttilät ympäri taloa.


16.

17.

18.

19.

20.


Ikkunasta ulos katsoessaan näkee yhden tekevän lumitöitä, toisen pakkaavan suksiaan auton takakonttiin, kolmannen hakemassa polttopuita piharakennuksesta. Nenään tuoksuu kuuma kaakao, ja
silmäkulmassa vilkkuu takkatuli. Jalassa on villasukat ja ympärillä viltti, mutta siitä huolimatta tuntuu olevan kylmä. Sellaista talvi on. Kiireen keskellä pitää muistaa rauhoittua ja rentoutua, sekä muistaa ihastella ulkona vallitsevaa lumimaisemaa, kun sellainen kerrankin on.


21.

22.

23.

24.


Lunta sataa tuiskuttaa, välillä kovaa, välillä ei ollenkaan. Marraskuukin kolkuttaa ovella, ja pian on jo joulu. Aurinko laskee joka ilta, aina vain aikaisemmin, mutta pimeästäkin pystyy nauttimaan, jos osaa ja haluaa. Niin kuin vuosi sitten ensilumen sataessa instagramissa totesin, jos hetkeksi pysähdyttäisiin ja katsottaisiin ulos, näkisimme jotain näkemisen arvoista. Talvi on tullut, ainakin hetkeksi.


25.


Kaikki kuvat (c) Pihla Parikka


Viimeisimmästä kuvapostauksesta ei ole kuin kaksi viikkoa, mutta ensilumen sataessa en voinut muuta kuin lähteä puhelimen kanssa ulos räpsimään ihania kuvia, kun vielä aurinko sattui laskemaan ja värjäämään taivaan oranssiksi pilviverhojen raoista, ja tehdä näistä kuvista kuvapostausta. Viimeisin kuvapostaus syksyisistä pihakuvista oli myös todella tykätty, joten tietenkin näitä on aina kiva toteuttaa lisää, kun te tykkäätte näitä lukea ja minä tehdä. Kuvista tuli, vaikka itse sanonkin, tosi kivoja. Mitkä kuvista valikoituivat teidän suosikeiksi?

Jo viikko sitten sanoin julkaisevani tämän viikon alussa postauksen, jossa kerron kaikista uusista tuulista hevosrintamalla. Asiat eivät aivan menneet niin sujuvasti kuin kuvittelin, mutta nyt olen saanut selvyyden melkein kaikkeen, ja voin oikeasti luvata, että ensi viikon alkupuolella luvassa kunnon infopostaus, mitä oikein tapahtuu, miksi ja milloin. Nyt toivotan kaikille mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!

-Pihla

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Moikkaamisen kuuluisi olla tapa, ei vaihtoehto

"Ethän sä osaa ees ratsastaa. Sun hevonen kuuluis makkaratehtaalle ja sä pois kaikkien silmistä!"

Tallikiusaaminen ja huono talli-ilmapiiri ovat nykypäivänä valitettavan yleinen asia. Tallille kuuluisi lähteä aina iloisin mielin, ilman pelkoa siitä, että tallilla joudut selviämään itse, koska kukaan ei varmasti auta, hevosesi suojat ovat rikottu, taikka ratsastustasi tullaan arvostelemaan ilkeään sävyyn maneesin katsomoon. Sain postausideoita laatiessa idean, kertoa vinkkejä huonon talli-ilmapiirin parantamiseen, sekä omia kokemuksiani siitä. Tämä aihe koskettaa varmasti todella monia. Joko on itse kiusattu, kiusaaja tai muuten vain tallilla on huono ilmapiiri. Onneksi tältä ilmiöltä osa on onnistunut välttymään, mutta vaikka juuri sinä et olisi huonoa talli-ilmapiiriä joutunut kokemaan, suosittelen silti lukemaan postauksen.

Postaus on kuvitettu heinäkuun leirikuvilla. Kaikki kuvat (c) Anna Jalli, ellei toisin mainita.


Yhdessä ihmisten ja hevostenkin on kivempi olla, myös kaarrossa. (c) Helmi T.

Tallikiusaaminen on sama asia kuin koulukiusaaminen, se vain tapahtuu eri ympäristössä. Molemmat kuuluisi ja kuuluu ottaa vakavasti. Tallikiusaaminen saattaa lähteä mistä vain; ulkonäöstä, pukeutumisesta, ratsastuksesta, hevosesta, puhetyylistä, puheviasta, vammasta, tai jopa syyttä. Alussa kiusaaminen saattaa olla vain huomaamatonta supattelua selän takana, tai lähes huomaamatonta syrjimistä. Pahimmillaan se voi edetä esimerkiksi oman tai hevosen turvallisuuden vaarantamiseen tai vakaviin onnettomuuksiin kiusaajan tekojen takia.

Kiusaaminen on aina väärin. Tallikiusaamisesta tuntuu puhuttavan paljon vähemmän, kuin esimerkiksi koulukiusaamisesta, vaikka molemmissa ympäristöissä tätä ilmentyy melko paljon. Vaikka kiusaamista ei tallilla ilmentyisi, siellä voi silti vallita huono ilmapiiri. Jos kaikkien tapana on olla moikkaamatta ja auttamatta toisia, niin itse en kutsuisi tätä kiusaamiseksi, vaan huonoksi ilmapiiriksi tallilla. Kiusaamisen johdosta tallilla voi tietenkin olla huono ilmapiiri, mutta huonon ilmapiirin syntymiseen ei välttämättä tarvita kiusaajia ja kiusattuja. Miten sitten tallin huonoa ilmapiiriä voisi parantaa, kiusaamista ehkäistä, vähentää tai jopa lopettaa? 


Toisten kanssa on hauskempi ja helpompi kisailla, kuin yksin. Kuka pelkää villihevosia! (c) Aaria S.

Ensimmäinen, helpoin ja ehkä jopa tärkein vinkki on moikkaaminen. Kuka ei ilahtuisi siitä, että tallille tullessa sinua moikataan, ja sinä moikkaat muita tallilaisia? Joidenkin mielestä moikkaaminen saattaa tuntua mahdollisesti kiusalliselta tai oudolta. Ehkä jotkut kokevat sen samana kuin tuntemattoman moikkaaminen kadulla, kuka nyt sellaista tekisi? Toisten moikkaaminen tallilla (ja tietenkin muuallakin) on ehdottoman tärkeää, ja askel oikeaan suuntaan ilmapiirin parantamiseksi. Tallilla voi heti huomata kivemman ja tervetulleemman olon sekä ilmapiirin, kun kaikki moikkaavat toisiaan. Myös kiusaamista tämä saattaa lievittää kuin taikaiskusta. Kiusattu ilahtuu taatusti, jos saa edes yhden hymyn tai tervehdyksen tallille tullessaan. Moikkaaminen saattaa olla toiselle kuin syntymäpäivälahja.

Miksi kaikki eivät sitten moikkaa toisiaan? Onko kyse siitä, että sana on kaikille niin hankala ja monimutkainen lausua ja ääntää, että vain harva jaksaa ja kykenee sanomaan sen, vai missä mättää? Syy tuskin on tuo edellä mainittu, vaan kyse on oikeastaan vain halusta ja tottumistavasta. Jos tallilla vallitsee huono ilmapiiri, eikä toisia ole totuttu moikkaamaan, niin kukaan ei sitä luontaisesti tee, vaan sekin tapa pitää opetella. Moikkaaminen on kohteliasta, ja vaikka vain niitä parhaita tallikavereita haluaisi moikata, niin joka ikistä kuuluu moikata. Moikatkaa toisia. Tämä asia on varmaan suuri klisee, ja kaikki tietävät kyllä, että toisia pitää moikata, joten sanokaa reippaasti toisen tallilaisen saapuessa niinkin helppo ja yksinkertainen sana kuin "moi", oli tulija sitten paras kaveri, tai se kiusattu tai yksinäinen tallilainen. Tämä kolmikirjaiminen sana saattaa merkitä toiselle paljon enemmän kuin osaat kuvitellakaan.

Itse pyrin tallilla aina moikkaamaan kaikkia. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta jokaisen kuuluisi pystyä moikkaamaan toista ongelmitta. Meidän tallilla, luojan kiitos, on hyvä ilmapiiri. Se on rakentunut tiiviin talliporukan ja hyvien tapojen myötä. Kaikki, tai ainakin melkein kaikki, pyrkivät moikkaamaan jokaista mennen tullen, näin olen ainakin itse havainnut. Toiset ovat aina ujompia, ja toiset puheliaampia ja rohkeampia tekemään aloitteen, ja moikkaamaan toista reippaasti. Ujompikin voi hetken katsella sivusta kerätäkseen rohkeutta, ja alkaa harjoittelemaan moikkaamista. Pian se alkaa tulla luonnostaan ilman ongelmitta, kun siitä tulee tapa. Tallilla on aina kivempaa, kun tallilla on tervetullut olo, ja kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään, eikä joudu sietämään omaa tai jonkun toisen kiusaamista.


Jalustimia säätäessä tai selkään nousussa saattaa tulla ongelmia. Avun pyytäminen ja auttaminen ovat silloin velvollisuuksia.

Toinen tärkeä vinkki tallin ilmapiirin parantamiseen on auttaminen. Joskus talleilla saattaa törmätä ilmiöön, nimeltä väliinpitämättömyys. Se tarkoittaa sitä, että toisista ei välitetä, eikä toisia auteta, kun toinen apua tarvitsee. Tämäkin saattaa olla opittu tapa. Jos tallilla huono ilmapiiri on aina vallinnut, eikä auttamisesta tarvittaessa ole tullut tapaa, se voi olla yllättävän hankalaa. Yleensä, sitä tiettyä syrjittyä ja kiusattua tyyppiä ei auteta. Jos joku ei saa satulaa korkean hevosen selkään tai kaviota ylös putsatakseen sen, kuuluu häntä auttaa, jos hän apua pyytää. 

Täytyy muistaa myös se, että kukaan ei tule auttamaan jos vain seisoo ja odottaa jonkun tulevan palvelemaan. Apua tarvitsevan täytyy myös olla rohkea, ja pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Tilanteessa, kun apua on pyydetty kuuluvasti, niin jonkun on myös velvollisuus mennä auttamaan. Syyt "en mä jaksa" tai "ton vuoro auttaa", eivät ole hyviä syitä. Aina jokaisen täytyy jaksaa auttaa toista, jos tarve vaatii. Auttamisessa ei myöskään ole mitään vuoroja, vaan jos vain pystyy ja kykenee toista auttamaan, niin on autettava, eikä lykättävä "auttamisvuoroa" toiselle.

Itse olen huomannut, että omallakin kohdalla, vaikka joku pyytäisi apua, tulee sanottua että "en nyt ehdi". Tietenkin joskus on tilanteita, että on esimerkiksi vaikka kauhea kiire tunnille, ja ei vain yksinkertaisesti ehdi auttamaan toista, kun oma hevonen täytyisi saada valmiiksi minuutin päästä. Kellään kuitenkaan tuskin aina on hirveä kiire, ettei koskaan ehtisi auttaa toista. Syy "en nyt ehdi" ei voi olla aina syy, ettei voi auttaa. Aina kannattaa myös muistaa se, että jos et ikinä auta ketään, kukaan tuskin auttaa myöskään sinua, jos ja kun joskus apua tarvitset. Onko sitten kivaa? No ei taatusti. Jos joku pyytää apua esimerkiksi suitsien laitossa, niin siinä tuskin menee kovinkaan kauaa. Jos kyseessä on tallin vaikein hevonen, etkä onnistu auttajana saamaan suitsia sen päähän, ei kannata lannistua, tai todeta, että "en varmasti enää auta kun en osaa". Sanoo vaan avun pyytäjälle rohkeasti, että nyt en minäkään onnistunut, ja kehottaa pyytämään joltain toiselta apua. Auttakaa toisia, älkääkä lannistuko, jos et hommaa pystykään hoitamaan. Yrittäminen on aina tärkeintä!


Kenenkään ei kuuluisi tuntea kentällä vallitsevia katseita automaattisesti ratsukkoa kohtaan negatiivisiksi. (c) Retta V.

Kolmas ja viimeinen, sekä hieman erikoisempi vinkki on erilaisien tallitapahtumien ja -kerhojen järjestäminen. Monilla talleilla on käytössä hoitajat ja hoitohevoset. Hevosilla on siis yksi tai useampi hevosenhoitaja, jotka hoitavat näitä omia hoitohevosiaan omina hoitopäivinään pari kertaa viikossa. Näistä hoitajista muodostuu yleensä oma porukka, mutta tällaisissa porukoissa syrjimistä ja kiusaamista saattaa ilmentyä kaikista helpoiten. Siispä sen lisäksi tai sen sijaan (tai jos tallilla ei tällaisia hoitohevosia tallilaisilla ole) kannattaa omatoimisesti tai ratsastuksenopettajan avustamana perustaa (ratsastuksenopettajan luvalla) heppakerho! Siihen voi kuulua kuka tahansa tallilainen aloittelijasta kokeneeseen, tai tehdä eri tasoisille omat ryhmät. Porukassa ehtona on tietenkin kiusaamiselle suuri ei. Kaikki otetaan mukaan, ja tehdään tallihommia yhdessä. Näin itse kuvittelisin tallin ilmapiirin kohentuvan, kun tehdään yhdessä kaikkia, kaikki otetaan mukaan, ja saa hoitaa hevosia ja tehdä tallihommia monta tuntia.

Heppakerhon lisäksi tallilla voi järjestää mm. pikkujoulut, Halloween-juhlat, pääsiäispäivän, kesäpäivän, tai mitä tahansa, minkä takia voisi tallilla erikoisemman päivän järjestää, eikä tällaiselle erikoispäivälle välttämättä mitään painavaa syytä tarvitakaan. Kun juhlissa keksitään turvallista, mutta hauskaa tekemistä yhdessä, kaikki varmasti viihtyvät, kun kenenkään ei tarvitse olla yksin. Meidän tallilla on järjestetty monta kesä- ja kevätpäivää, jossa on ollut talutusratsastusta ja muuta kivaa tekemistä tallilaisille ja vierailijoille. Joulukuussa järjestetään kaikille tallilaisille avoimet pikkujoulut, joihin aion itse ehdottomasti osallistua hyvällä (joulu)mielellä. Itse tykkään tehdä ja olla yksin, mutta porukassa tallihommat hoituvat sujuvammin ja hauskemmin, kun töiden lomassa voi rupatella kavereille.


Yhteenveto:

-Tallikiusaaminen ja huono ilmapiiri tallilla ovat nykyään valitettavan yleinen asia
-Tallikiusaaminen saattaa alkaa huomaamattomasta supinasta ja pahimmillaan päätyä esim. ratsukon loukkaantumiseen kiusaajan teon/tekojen takia
-Tallin huonoon ilmapiirin ei välttämättä tarvita kiusaamista, vaan se voi johtua opituista tavoista välinpitämättömyyteen ja hiljaisuuteen
-Hyviä tapoja tallikiusaamisen vähentämiseen ja ilmapiirin parantamiseen ovat kaikkien moikkaaminen ja auttaminen tilanteessa kuin tilanteessa, henkilöstä riippumatta. Moikkaamisen ja auttamisen kuuluisi olla tapa, ei vaihtoehto.
-Myös erilaisten tallitapahtumien ja heppakerhojen järjestäminen saattaa olla hyvästä, kun touhutaan tallihommia, hoidetaan hevosia ja tehdään muuta kivaa yhdessä, eli kaikki otetaan mukaan.


Tunnilla ja tallilla oppiminen kuuluu asiaan, mutta silti voi pitää hauskaa (ja irvistellä kameralle) hyvän maun rajoissa.

En edes muista milloin olisin viimeksi kirjoittanut tällaisen kunnon asiapostauksen, jossa kerron jostain tietystä aiheesta hevosiin liittyen. En niinkään kutsuisi tätä mielipidepostaukseksi, vaan ennemminkin tietopaketiksi ja vinkkipostaukseksi tallikiusaamiseen ja huonoon talli-ilmapiiriin liittyen. Toivon todella, että postaus oli monille hyödyllinen, tai ainakin mukava lukea!

Sääennuste on luvannut huomisen yön ja päivän aikana kunnon lumipyryn, joten jos tämä lokakuussa harvinainen sääilmiö, eli lumisade tapahtuu ja huomenna illalla maassa tosiaan on se lumipeite, ei ole tuntia, sillä näin lyhyellä varoitusajalla ei kaikille tuntihevosille saataisi hokkeja, ja ilman niitä ei lähdetä riskeeraamaan hevosten ja ratsastajien turvallisuutta lumiselle ja liukkaalle kentälle. Itse pidän talvesta ja tällainen lumisade ei haittaa ollenkaan, paitsi jos (lue: kun) se muuttuu loskamössöksi. Toivotaan, että huomenna päästäisiin kaikesta huolimatta tunnille, ja jos ei, niin sitten korvaamaan perjantaina. Viikonloppuna luvassa suurta infopostausta kaikesta tapahtumista hevosrintamalla, en edes itse meinaa pysyä perässä, mutta toivon mukaan saan kaikki ajatukseni ja tapahtumat yhteen postaukseen järkevästi koottua. Toivotaan parasta, pelätään pahinta, ihan kaikessa.
Mukavaa keskiviikkoillan jatkoa!

-Pihla

lauantai 21. lokakuuta 2017

Blogiesittelyssä: Ohjaksissa

Jälleen on aika uuden blogiesittelyn. Näitä postauksia olen toteuttanut jo useamman blogissani, mutta uusimmat lukijat eivät varmaankaan tiedä postaussarjan jutun juonta. Ideana on siis esitellä jonkun toisen hevosbloggaajan blogi, ja kertoa siitä kattava mielipide. Koska nämä postaukset ovat yhteistöitä toisten bloggaajien kanssa, esittelevät molemmat bloggaajat toistensa blogit. Tällä kertaa esittelyssä, on Saaran blogi Ohjaksissa, ja hän esittelee blogissaan puolestaan minun blogini. Tämä postaus siis ei ole toteutettu minkäänlaisessa yhteistyössä minkään yrityksen kanssa, vaan toisen bloggaajan kanssa. Kaikissa postauksen hevoskuvissa esiintyvät Saara ja Hugo, ja kaikki hevoskuvat (c) Anni J, ellei toisin mainita.


Blogiesittelyssä:

Ohjaksissa




17-vuotias Saara, on hevosbloggaaja Etelä-Karjalasta. Hän opiskelee tällä hetkellä kolmatta vuotta merkonomiksi. Luonteeltaan hän on ihmisten seurassa alkuun ujo, eikä niin viihdy tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos hän kuitenkin uuteen ihmiseen tutustuu, ujous kaikkoaa pian tutustumisen jälkeen, ja puhetta riittää vaikka millä mitalla. Saara kuvailee myös olevansa todella päättäväinen, eikä halua jättää asioita puolitiehen. Hevosten kanssa hän on rauhallinen, sekä päättäväinen. Saara haluaa hoitaa hevosensa rauhassa ilman mitään hoppua. Pelleilyä hän ei kuitenkaan katso hyvällä, ja Saara osaa pitää rajat hevosten kanssa. Hän ei pelkää hevosten mahdollisia oikkuiluja, ja pyrkii käsittelemään hevosia aina rauhallisesti, mutta rohkeasti.




Saaran elämään hevoset ovat kuuluneet hänen syntymästään saakka. Hän on pyörinyt enimmäkseen ravipuolella, mutta myös ratsastanut entisillä poneillaan, ja nykyisen ylläpitohevosensa myötä pyörinyt ratsupiireissä entistä enemmän. Saaran ensimmäinen oma poni, oli Speyksbosch Daffodil eli Daffis. Se ehti opettaa Saaralle parin vuoden aikana paljon, vaikka hän ei ponista paljoa muistakaan. Saaran ensimmäinen oma kasvatti oli tämän Daffiksen varsa, My Priceless Star, eli Tähti. Sen kanssa Saara sai viettää monta ikimuistoista vuotta, ja kokea vaikka mitä. Lopulta se myytiin Saaran kasvettua liian pitkäksi sille.

Nykyään Saaralla on oma ylläpitohevonen, puolalainen puoliverinen Hugo. Hugo on komea, 9-vuotias musta ruuna, jonka päälajina toimii esteet, mutta tämä herra loistaa kotitreeneissä niin koulussa kuin kärryjenkin edessä. Hugon lisäksi Saaran blogin päätähtenä toimii heidän perheen oma lämminverinen, Phoenix River, tutummin Linnea. Tämä nuori tamma on raviuransa vasta-aloittanut, jonka takia sen kanssa keskitytäänkin raveissa hyvään mieleen, eikä vielä jahdata jättipotteja ja voittoja. Blogissa esiintyy satunnaisesti myös muita heillä treenissä olevia hevosia.


Linnea, kuva (c) Saara J

Blogia Saara on pitänyt vuodesta 2014. Idean blogin perustamisesta Saara sai itse. Hän halusi jakaa ottamiaan kuvia muiden kanssa. Saara myös halusi saada monen vuoden päästä lukea ja muistella, mitä kaikkea silloin joskus tekikään, ja hän halusi myös seurata ja huomata kehitystä kirjoittajana. Saara on mielestään kehittynytkin hirmuisesti kirjoittajana. Hän pystyy kirjoittamaan paljon luovempia ja pidempiä tekstejä. Blogin perustamisesta on myös ollut hyötyä koulutehtävissä. Kymmenen sivun mittaisen raportin kirjoittaminen ei koskaan ole tuottanut Saaralle ongelmia, sillä kirjoittamisesta on blogin kautta tullut helppoa.




Saaran blogi on kuulunut suosikkeihini jo ties kuinka kauan. Blogin ulkoasu vaihtui vähän yli viikko sitten. Edellinen keltaiseen painottuva ulkoasu oli kovin kesäinen, mutta tykkäsin itse siitä erittäin paljon. Nykyinen ulkoasu on syksyisempi ruskeasta väriteemasta johtuen. Alussa se ei oikein miellyttänyt silmääni, mutta pikku hiljaa olen alkanut tykätä siitä enemmän ja enemmän!

Banneri on kivan yksinkertainen. Siinä on yhdistetty pari kuvaa taustaksi, ja rajattu erillinen kuva niiden väliin. Teksti on ylhäällä, ja se on kirjoitettu kaksi kertaa päällekkäin, tosin eri väreillä ja eri fonteilla. Se jää osittain rajatun hevosen taakse, joka on vähän häiritsevää, kun blogin koko nimi ei näy kunnolla. Siitä huolimatta tykkään bannerista. Se on alareunasta häivytetty hyvin, joten se näyttää hyvältä valkoisen tekstipohjan kanssa. Pidän myös blogin taustasta, joka on ruskeaan taittuva, ylöspäin häivyttyvä oranssi.




Ylävälilehdet ovat kivalla fontilla, mutta itse laittaisin ne hieman isommaksi. Itse nimittäin pidän, kun otsikot ovat melko isoja, sen kokoisia kuin omassa blogissani. Kirjoittajan, eli Saaran omasta esittelystä löytyi hyvää perustietoa hänestä ja hänen hevoshistoriastaan. Hugon ja Linnean esittelyihin olisin kaivannut enemmän kuvia ja kuvausta niiden luonteesta. Muut hevoset -kohdasta löytyi jokaisesta hevosesta hyvä määrä perustietoja, ja yksi kuva hevosta kohden, eli minusta sopivan vähän tietoa harvemmin blogissa esiintyvistä hevosista.




Postauksien otsikot ovat kivalla ruskealla sävyllä, ja mukavan yksinkertaisella fontilla, samoin päivämäärä, tosin se on musta, mutta se väri sopii siihen hyvin ruskean sijasta. Sivupalkista löytyy kaikki tarvittava. Instagram-gadget on minusta ensimmäisenä liian ylhäällä, se voisi sopia paremmin vasta Tervetuloa-tekstin jälkeen. Se on kuitenkin hieno ja personnallinen, sillä en ole tainnut yhdessäkään blogissa törmätä tuollaiseen. Sivupalkkiin on lisätty hauskasti muutamia pieniä vaahteranlehtiä blogiarkitston ja tervetuloa-tekstin ympärille tuomaan syksyistä tunnelmaa. Minusta ne toimivat hyvin, ja näyttävät hauskalta! Tervetuloa-teksti on hyvän pituinen ja tarpeeksi kattava. Pidän erityisesti viikon suosituimmat -gadgetista. Numerot on koodattu kivasti pikkukuvien päälle. Myös sivupalkin kaikkien gadgettien otsikoiden fontit ovat kivalla ja yksinkertaisella tyylillä.





"Hevosten sileät turkit alkavat pikkuhiljaa vaihtumaan paksuun pörröiseen talvikarvaan. Harjauksen jälkeen tallin käytävä leijailee pienen pieniä karvoja, kesän viimeisiä muistoja. Hevosten valkoiset sukat vaihtuvat mudan alla oleviin eri ruskean sävyisiin sukkiin. Puunaamiseen ennen ratsastusta meneekin luvattoman kauan, sillä hevoset ottavat syksyn mutakylvystä kaiken ilon irti. Syksy ei todellakaan ole perfektionistien hevosenhoitajien unelma aikaa, sillä muta valtaa jokaisen kohdan hevosesta. Se tulee myös kavioiden mukana talliin asti vallaten myös harjalaatikotkin suojalaatikkoa lukuunottamatta."

Postauksien teksti on pääosin kirjoitusvirheetöntä ja helppoa luettavaa, kuten yllä olevasta lainauksesta hänen uusimmasta postauksesta, voi huomata. Saara kirjoittaa hyvää ja sujuvaa tekstiä, joten postauksia on aina mukava lukea. Kirjoitusvirheiden lisäksi teksteistä ei löydy puhekieltä tai hymiöitä, joista en itse yleensä blogiteksteissä pidä. Myös Saaran tyyli kirjoittaa, on mieleeni. Kaikki blogin kuvat ovat lähes poikkeuksetta laadultaan loistavia, joten niitäkin on erittäin kiva katsella. Ne ovat myös onneksi koossa erittäin suuri. Hyvästä kuvalaadusta ei paljoa ole hyötyä, jos ne ovat pienessä koossa, mutta onneksi Saaran blogissa molemmat ovat kohdallaan, kuvien laatu ja koko.




Vaikka viime aikoina Saaran blogi ei ole kiireiden takia ollut kovin aktiivinen, se on pysynyt lempiblogieni kärkikahinoissa. Uusia postauksia odottaa aina innolla, ja lukee heti kun vain mahdollista. Saara on kehittynyt bloginsa kanssa kaikilla osa-alueilla todella paljon, ja panostus blogia kohtaan näkyy. Antaisin arviointiasteikolla yhdestä kymmeneen Saaran blogille arvosanaksi 10-! Blogin ulkoasu on hieno joitakin puutteita lukuun ottamatta, mutta postausten sisältö on todella hyvää ja ehdottomasti mieleeni. Mahtavaa työtä!

Yhteenveto:

- Saaran blogin ulkoasu on kivan syksyinen, ja olen oppinut pitämään siitä todella paljon.
- Blogin banneri on todella kiva, vaikka rajatun kuvan taakse jäävä teksti häiritsi hieman.
- Sivupalkista löytyy kaikki tarpeellinen, tervetuloa-teksti on kattava, mutta instagram-gadget on mielestäni liian ylhäällä.
- Saara kirjoittaa todella hyvin, eikä postauksista löydy yleensä virheitä.
- Kuvat ovat hyvälaatuisia ja hyvän kokoisia, joten niitä on kiva katsella.




Tällaista blogiesittely-postausta oli kiva kirjoittaa pitkästä aikaa, ja mahtava toteuttaa Saaran kanssa. Kuten jo ihan alussa mainitsin, postaus oli tehty yhteistyössä Saaran ja hänen bloginsa kanssa, joten nyt Saaran blogista voi käydä lukemassa esittelyn ja arvostelun minun blogistani. Uskon, että siitä tuli parempi kuin hyvä. Saaran ja hänen bloginsa löytää myös instagramista ja facebookista!

Ja näin loppuun haluan vielä kiittää joka ikistä blogini lukijaa, sillä keskiviikkona blogini sai täyteen 40 rekisteröitynyttä lukijaa! Aivan mieletöntä, kiitos joka ikiselle blogini lukijalle! Viimeisien päivien aikana minulle on myös hevosrintamalla tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että parin päivän sisään voi odottaa kuulumispostausta kaikista muutoksista hevosiin liittyen. Haluan tehdä yhden infopostauksen, jonka lukemalla pääsee (toivottavasti) kärryille nykyisestä tilanteesta hevosten kanssa, mitä kaikkea on muuttunut ja tullut lisää. Mukavaa viikonloppua!

-Pihla

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Arvostelussa: Riders Magazine + ARVONTA!

Viime viikolla julkaistiin täysin uusi hevoslehti nimeltä Riders Magazine. Sain lehden itse käsiini kotikaupunkini Prismasta, mutta lehden voi löytää monesta muustakin kaupasta, kuten R-kioskilta tai K-marketeista, todella monesta kaupungista ympäri Suomen. Tässä postauksessa käyn lehteä tarkemmin läpi, ja kerron henkilökohtaisen mielipiteeni lehden sisällöstä ja visuaalisesta puolesta.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Playsson.netin ja Riders Magazine- hevoslehden kanssa, jonka takia sain upean mahdollisuudet arpoa teille lukijoilleni kolme Riders Magazine -lehden ensimmäistä numeroa! Eli, jos lehti kiinnostaa, mutta sitä ei ole vielä syystä tai toisesta omakseen saanut, postauksen lopussa on ARVONTA, josta voi voittaa kyseisen hevoslehden itselleen. Muista siis lukea postaus loppuun asti, jotta et vain jää paitsi mahtavasta mahdollisuudesta voittaa lehti omaksesi täysin ilmaiseksi.

Muistakaa, että vaikka postaus on toteutettu yhteistyössä Playssonin ja heidän tekemän uuden hevoslehden kanssa, kaikki mielipiteet lehdestä ovat siitä huolimatta täysin omiani!




Lehti on ensisilmäyksellä hieno ja huomiota positiivisella tavalla herättävä. Valkoiset paksut reunat kansikuvan ympärillä ovat vähän hassut, eli kuva saisi mielestäni peittää koko etukannen. Valkoiset reunat ovat lehden painajan oma päätös, ja ensi numeroon niitä ei ole tulossa, joka on mielestäni hyvä. Muuten etukansi on oikein kivan näköinen, ja pidän sen väriteemasta. Lehden nimi on sommiteltu kivalla fontilla kivaan kohtaan. Etukanteen on myös lisätty tekstejä, joista heti tietää mitä tässä numerossa on luvassa. Ne ovat lähes kaikki eri fontilla, joka tekee vähän sekavan vaikutelman, mutta parempi näin kuin kaikki samalla fontilla. 




Kun lehden avaa, sisältä paljastuu sisällysluettelo, joka jatkuu vielä seuraavallekin sivulle, jotta kaikki on saatu mahtumaan. Pinkit laatikot on aseteltu kivasti parin kuvan sekaan, ja pinkit katkoviivanuolet johdattavat hyvin lukijan aina seuraavaan kuvaan tai laatikkoon.

Pääkirjoitus on hyvä, ja se on sopivan pituinen. Jokainen jaksaa lukea sen loppuun asti, ja saa pienen tietopaketin, mikä tämä lehti on, ja miksi. Sen alapuolella on piirretty hevonen ja lisätty playsson.netin somet keltaisessa laatikossa.





Pääkirjoituksen ja sisällysluettelon jälkeen päästään ensimmäiseen kunnon juttuun. Vuorossa on huippubloggaajan Aada Lätin haastattelu. 23-vuotias Aada pitää super suosittua heppablogia nimeltä Aadan Hevoselämää. Haastattelussa pääsemme tutustumaan hyvän johdattelun myötä Aadan hevoshistoriaan ja nykyiseen tilanteeseen hevosten ja muunkin elämän suhteen. Haastattelussa hän jakaa myös mietteitä mm. hevosen hankinnasta.

Haastattelu on kolme sivua pitkä, joka on mielestäni juuri sopiva. Sen jaksaa hyvin lukea, koska teksti on kirjoitettu hyvin, ja sitä on miellyttävä lukea. Kappalejakoja on tarpeeksi usein, ja kuvia kiva määrä. Ne on myös aseteltu ihan nerokkaasti. Pitkin tekstiä on lisätty harmaalle pohjalle lainauksia Aadan haastattelusta, ja loppuun lisätty pinkille laatikkopohjalle hänen somekanavansa.

"Hevosen omistaminen vie aikaa ja rahaa, mutta antaa samalla todella paljon sisältöä elämään."




Seuraavana on vuorossa Sa(n)kariponin saarnat -sivu, jossa kerrotaan hauskasti ponin mietteitä syksystä, kurakeleistä ja loimista. Sivua lukiessa sai kyllä nauraa, niin hauskasti se oli kirjoitettu! Sa(n)kariponin saarnoja siis ehdottomasti lisää tuleviin numeroihin. Tämä teksti piristi ainakin omaa päivää, ja se oli kiva välikevennys.

Saarnojen jälkeen oli vuorossa lisää asiatekstejä. Mieleenpainuvimmat ja parhaimmat olivat mielestäni jutut "Kuolaimet vai kuolaimetta" sekä "Turun cityhevonen tuo kavioiden kopseen kaupunkiin." Ensimmäisessä tekstissä kerrottiin kattavasti, jopa viiden sivun verran monen ratsastajan kokemuksia ja ajatuksia kuolaimettomuudesta. Teksti oli todella pitkä, ja sen luku tuotti välillä haasteita sen pituuden takia. Koko juttu oli kyllä kiinnostava, koska aihe kiinnostaa minua itseäni todella paljon. Se oli vain mielestäni liian pitkä. Tekstissä kerrottiin kuitenkin hyvin ja kattavasti, miksi kuolaimet eivät ole aina se paras vaihtoehto, ja miten kuolaimettomuus voi vaikuttaa hevosiin. Myös kuolaimettomuus kilpailuissa oli myös yksi tekstin osa-alueista, jossa käsiteltiin mm. sitä, kuinka kuolaimet pitäisi olla vaihtoehto, ei sääntö.




Myös juttu Turun cityhevosesta, Nupusta, ja sen omistajasta Heikki Mikkolasta oli kiinnostava ja hyvä. Siinä kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka Nuppu oikein päätyi kaupunkihevoseksi ja miten se on oppinut kulkemaan ja viihtymään kaupungilla. Teksti oli hyvin kirjoitettu, ja se oli ainakin itselle todella mielenkiitoinen. Siitä sai kaiken irti, ja lukemista aiheesta olisi voinut jatkaa vaikka kuinka!

Tässä vaiheessa minua alkoi hieman kuitenkin ärsyttämään kappaleiden tasaus. Löysin lehdestä pari kappaletta, jotka oli keskitetty vasemmalle, eikä tasattu reunasta reunaan. En tiedä, oliko tämä tarkoitus, mutta omaan silmään ne olisivat näyttäneet paremmalta aina tasattuina. Minua häiritsi myös se, että jos kappaleen viimeinen rivi oli vain parin saman mittainen, se oli väkisin tasattu reunasta reunaan, eli sanojen väliin jäi hirmu suuri väli. Nämä kaksi asiaa olisi hyvä korjata ensi numeroon, mutta näistä huolimatta lehden lukua ei halunnut jättää kesken, sen verran vähän ne loppuen lopuksi häiritsivät, mutta parempi olisi, jos näitä "virheitä" ei olisi.






Turun kaupunkihevosen jälkeen pääsemmekin aukeamalle, jossa on oikeastaan vain mainoksia, sekä lukijakisa, jossa voit voittaa todella tyylikkään ja kivan näköisen pipon kertomalla nettilomakkeeseen uuden lehden risut ja ruusut. Tällä sivulla kerrotaan myös aavistuksen tarkemmin mitä lehden slogan "enemmän kuin hevoslehti" tarkoittaa.





















Mainoksien jälkeen on vuorossa lyhykäiset jutut solarium-lampuista hevosille, irtokengän ABC, sekä lyhyt, mutta hauska sarjakuva. Niiden jälkeen on vuorossa juttu peruskunnosta. Personal Trainer Pia Ali-Rekola on esitelty ja haastateltu jutun ensimmäisellä sivulla lyhyesti, jonka jälkeen Piia kertoo peruskunnosta ja sen vaikutuksesta ratsastukseen. Seuraavalla aukeamalla on myös kerrottu kuntoilun hyödyistä, ja jaettu ruokavinkkejä, mitä kannattaa suosia ja mitä ei. Lopuksi on kerrottu kuusi hyvää liikettä, ja selitetty miten kaikki kuuluu tehdä oikeaoppisesti. Näiden vinkkien avulla moni saa varmasti hyviä liikevinkkejä ja tietoa peruskunnosta. Teksti oli pitkä, mutta sen jaksoin ainakin itse lukea hyvin loppuun.

Lehteä lukiessa tuli myös huomattua, kuinka siinä oli käytetty eri jutuissa eri värejä. Pinkki ja harmaa olivat tämän lehden päävärit, mutta myös mm. oranssia ja keltaista löytyi eri jutuista. Värivaihtelut olivat kivaa piristettä, eikä loppua kohden kyllästynyt visuaalisen puolen kannalta, eikä kyllä sisällönkään puolesta.




Viimeisinä juttuina on vuorossa mm. blogivinkkejä, treenivinkki ratsastukseen ja Malin Baryardin sekä vikeltäjäharrastajien haastattelut. Lempparini loppupään jutuista oli "Treenivinkki: Etuosakäännös." Siinä oli selitetty hyvin, miten tämä liike tehdään, miten sitä harjoitellaan, mitä sitä tehtäessä kannattaa muistaa ja miksi harjoitus on hyväksi. Koko liikkeestä oli saatu aukeaman verran juttua, joka oli juuri sopivan pituinen, ja tykkäsin siitä todella paljon.





Myös Katrin blogivinkit aloittelijoille olivat tuttuun tapaan loistavia, ja Instagram-nurkkaus, jossa oli neljä instagramkuvaa, jotka oli julkaistu hästägin #ridersmagazinefi -tägillä. Muistakaa tekin hevoskuvia jakaessanne käyttää tuota hästägiä, sillä parhaimmat otokset pääsevät lehteen!

Viimeisimpien juttujen jälkeen oli vuorossa mainoksia ja facebookin talliniksejä. Vihoviimeisellä sivulla oli tietoa ja paljastuksia seuraavan numeron jutuista, joka ilmestyy joulukuussa! Itse odotan tulevaa osaa jo innolla.




Ja eihän tärkeintä saa unohtaa, nimittäin..... ARVONTA!

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa uusi Riders Magazine -hevoslehti. Postaus on toteutettu yhteistyössä Playsson.netin kanssa, jonka takia minulla on ilo ja kunnia arpoa teille kolme Riders Magazine -lehteä. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tämän postauksen kommentteihin, mikä juttu vaikutti kaikista mielenkiintoisemmalta ja parhaalta tässä lehdessä. Kommentoi sen lisäksi samaan viestiin myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan arvonnan päätyttyä varmasti voittajiin yhteyden, ja selville voittajien osoitteet, jotta voin lehdet oikeaan paikkaan lähettää. 

Voittajat arvon 1.11, eli tasan kahden viikon päästä. Arvontaan osallistuminen on täysin ilmaista, eikä kustanna yhtään mitään, sillä minä maksan postikulut! Arvontaan voi myös osallistua kommenteissa anonyyminä, mutta voittaessaan täytyy minulle yksityisesti kertoa oma osoite, jotta lehti päätyy juuri sinulle. Osoite pysyy tietenkin vain minun tiedossani. Koska lehtiä on kolme, myös voittajia on kolme, eli voittomahdollisuudet ovat hyvät ihan kaikilla. Nyt siis kipin kapin kaikki osallistumaan kommenteissa! Ja vaikka sinulla olisi tämä lehti, osallistu silti ihmeessä, ja anna se vaikka kaverillesi.


Arvonta on päättynyt 1.11. Arvontaan ei voi osallistua enää. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti, kiitos kaikille osallistuneille! <3




Tämä postaus oli ensimmäinen kunnon yhteistyöpostaukseni ikinä, josta olen todella innoissani. Suuri kiitos Playssonille, joka mahdollisti tämän yhteistyön ja arvonnan. Itse asiassa ylihuomenna on myös luvassa yhteistyöpostausta, tosin toisen bloggaajan kanssa. Ehkä arvaattekin siis jo, mikä postaus on perjantaina kyseessä! Toivon mahdollisimman monen osallistuvan tuohon lehtiarvontaan, sillä harvoin saa näin hienon mahdollisuuden voittaa tämä uusi ja upea hevoslehti täysin ilmaiseksi, ja säästää vaiva sen metsästämiseen ja ostamiseen kaupasta, jos lehteä ei lähikaupasta löydykkään. Arvontaan osallistuessasi, samaan kommenttiin saa tietenkin kommentoida mielipiteensä tästä postauksesta ja lehden arviosta. Onnea arvontaan, ja mukavaa keskiviikon jatkoa!

-Pihla