keskiviikko 30. elokuuta 2017

Haastattelussa: Saara & working equitation

Aikaisemmat haastattelupostaukset blogissani ovat olleet kaikin puolin suosittuja. Koska minä ja te lukijat pidätte näistä, miksi en tekisi niitä lisää? Tänään siis vuorossa haastattelupostaus. Uusimmat lukijat eivät välttämättä ole tietoisia tästä postaussarjasta. Haastattelen joka osaan eri hevosurheilun alan edustajia, ja kerron blogipostauksessa tarinamuodossa jostain lajista. Olen haastatellut tällä kertaa Working Equitation, eli WE-harrastajaa Saaraa.

Haastattelussa:

Saara & Working equitation


Kuva (c) Saara Ruuskanen

Saara Ruuskanen on 18-vuotias lähihoitajaopiskelija Hyvinkäältä. Tällä hetkellä Saara valmentautuu sekä koulupuolella, että working equitationissa säännöllisesti, mutta suurin osa päivistä menee vielä keskittyen hänen oman hevosensa, Anselmin ratsuttamiseen ja normaaliin sileällä työskentelyyn. 

Tallielämän ulkopuolella hänen aika kuluu opiskellessa, töissä henkilökohtaisena avustajana tai perheen kanssa. Kotona Saaralla on myös lauma marsuja, kaksi pupua, sekä koira, joiden hoito vie osan hänen vapaa-ajastaan.


Saaran koira

Ratsastuksen Saara aloitti Jokirannan ratsastuskoulussa tunneilla 8-vuotiaana, mutta ennen sitä hän oli käynyt jo vuoden talutusratsastuksissa. Jokirannasta Saara vaihtoi Hyvinkään ratsastuskeskukseen (nyk. Heponiityn ratsastuskoulu), jossa opetuksen taso oli Saaran mielestä huomattavasti parempaa, ja hän sanoo kehittyneensä parin vuoden aikana todella paljon ratsastajana.

12-vuotiaana ratsastuskoulu ei enää riittänyt, ja Saara alkoi tuntien rinnalla vuokraamaan yksityisiä hevosia. Hänen ensimmäinen ja samalla merkittävin vuokrahevonen, oli 28-vuotias Osti, jonka kanssa hän aloitti myös kisauransa kunnolla. Pikku hiljaa ratsastuskoulu alkoi kuitenkin jäädä pois kuvioista, ja Saara vuokrasi vuosien varrella useita hevosia, joilla hän valmentautui kouluratsastuksessa. 2016 syksyllä Saaralle ei meinannut löytynyt enää sopivaa vuokrattavaa hevosta. Silloin hän sai ensimmäisen ja nykyisen hevosensa, Anselmin.


Saara ja Anselmi

Anselmi, oikealta nimeltään Admiral, on rodultaan torinhevonen. Se tuli Virosta Suomeen heinäkuussa 2016 ja Saaralle saman vuoden lokakuussa. Anselmi oli välittäjällään Suomessa ratsastuskoulun tallissa, ja osallistui jonkin verran tunneille aina saman ratsastajan kanssa.

Siitä, mitä on tapahtunut ennen Suomeen tuloa Saaralla ei ole mitään muuta tietoa, kuin että Anselmi on ruunattu vasta helmikuussa 2016. Myöhäisen ruunauksen syyksi ollaan epäilty sitä, että Anselmia on mahdollisesti ajateltu jalostuskäyttöön mm. hyvän isän takia. Virossa Anselmi on todennäköisesti saanut olla melko vapaasti ruunaukseen asti, jolloin se on äkkiä pistetty myyntikelpoiseksi. Myynti-ilmoituksessa Anselmin tasoksi oli sanottu HeC/re 80 cm, mutta todellisuudessa ruuna oli kaikkea muuta kuin estehevonen. Anselmin tasapaino oli erittäin hukassa, eikä se edes osannut laukata, eli esteiden hyppiminen oli viimeisenä mielessä sen kanssa.


Saara ja Anselmi

Ensimmäinen tapaaminen Anselmin kanssa sen välittäjällä, oli Saaran mukaan hetki, jonka hän muistaa varmaan lopun ikänsä. Heti karsinan oven auettua silmien eteen tupsahti hevonen, joka ei reagoinut Saaraan, muuhun ympäristöön, ei mihinkään. Ihan kuin se olisi ollut toden teolla turtunut ratsastuskoulun hälinän keskellä, ja tietoisesti sulkenut kaikki ärsykkeet ulkopuolelle. Kaiken lisäksi hevonen oli pahasti kaasuuntunut ja varmasti myös kipeä sen vuoksi. Ensimmäinen ratsastuskerta Anselmilla ei myöskään ollut suurinta herkkua Saaran mielestä. Lopputuloksena oli vaivainen puolikas askel laukkaa ja jännittynyt hevonen koko ajan alla.

Anselmi laitettiin mietintä myssyyn, ja Saara ehti kokeilla toista hevosta, kunnes palattiin taas Anselmin luo. Vieläkin se oli Saaran näkemän mukaan apaattinen ja kipeä kaasujen johdosta, tosin vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Ratsastettaessa se ei vieläkään laukannut, mutta sen sijaan ravi alkoi sujua vähän rennommin ja paremmin. Ei mennyt montaa päivää, kun Saaralla olikin jo iki oma hevonen: 5-vuotias varsin orimainen, osaamaton, huonosti kohdeltu ja vähän aliravittukin ruuna. Silloin ei kukaan tiennyt, millainen kultakimpale heille olikaan eksynyt.


"Menin juttelemaan ihan sen pään viereen käytävällä. Vieläkään se ei erityisemmin ottanut kontaktia, mutta vähän jo käänsi päätän kun tulin sen luokse. Rapsuttelin sitä niskasta sekä otsasta ja kysyin "Olisitko sä meidän Anselmi?" Vaikka hevonen ei suoranaisesti pystykään puhumaan, mulle tuli vahva tunne että kyllä se voisi ollakin."


Saara ja Anselmi

Alusta asti Anselmi on ollut hevosten kesken pomo, joka pistää pahimmankin kiusankappaleen kuriin, joten vaikeimmatkin tapaukset pystyttiin laittamaan sen kanssa samaan tarhaan. Ihmisten kanssa se on nykyään kuin eri eläin; sylilöllykkä ja mammanmussukka. Siitä huolimatta sille ei voi antaa esimerkiksi nameja suoraan kädestä, sen verran orimainen se on. Alkuun Anselmin kanssa tehtiin paljon töitä luottamuksen suhteen.

Ensimmäiset puoli vuotta Anselmin kanssa, olivat melkoista ylä- ja alamäkeä, kun herra kotiutui ja tuli talvi sekä sen mukana pakkasvyöryt. Samaan syssyyn tuli myös kasvuvaiheita, ja välillä Saara ratsasti monta päivää putkeen talutettavana liinassa, koska ei yksinkertaisesti uskaltanut olla Anselmin selässä irtona. Vaikka heillä oli paljon ongelmia, Anselmi on tasoittunut todella paljon, ja Saara on päässyt menemään sen kanssa viime aikoina ilman ylimääräisiä pelleilyjä.

Pohjimmiltaan Anselmi on varsin rohkea ja utelias, mikä tekeekin siitä hyvän ratsun working equitationiin. Se tekee aina innokkaasti töitä, usein vähän liiankin innokkaasti kun mieli menee jo, mutta jalat eivät pysy perässä. Hevosena se on todella vahva sekä iso, ja kasvaa vielä paljon vahvemmaksi ja isommaksi. Samalla se kuitenkin on myös äärettömän herkkä, mikä tekee siitä vaikean ratsastaa, sillä se reagoi jokaiseen asiaan minkä ratsastaja tekee selästä tai maasta käsin.

Moni on ihmetellyt, miksi Saara osti juuri Anselmin, osaamattoman ja pelokkaan orimaisen ruunan, joka oli kaikkea muuta kuin hänen etsimänsä hevonen. Oston syyksi Saara epäilee sitä, että kaikesta huolimatta se hevonen tuntui juuri oikealta. Tietyllä tapaa Saara myös halusi pelastaa sen ja antaa sille rakkautta, mitä se ei ollut vielä saanut. Ratsastus aloitettiin ihan alusta, pysähdyksistä ja liikkeelle lähdöistä. Paljon se on vaatinut Saaralta aikaa sekä vaivaa, ja vaikka Anselmi ei olekkaan vielä mikään huippu ratsu, sen kehityksen näkeminen on ollut Saaralle niin palkitsevaa, ettei hän vaihtaisi hetkeäkään.


"Joka päivä se antaa rakkautta takaisin niin paljon, että en vaihtaisi sitä enää mihinkään muuhun."


Saara ja Anselmi
            
Itse working equitationin pariin Saara päätyi, kun muutti nykyiselle tallilleen, jossa WE:tä harrastetaan aktiivisesti ja muutama ratsukko jopa kisaa siinä. Mitään odotuksia tai ennakkoluuloja Saaralla tätä lajia kohtaan ei ollut, sillä ei ollut kuullut lajista aiemmin. Siispä täysin ummikkona hänet oli helppo houkutella kokeilemaan kyseistä lajia, joka sopii Saaran mielestä aivan jokaiselle ratsukolle tasosta riippumatta. Saaran oma valmentaja on myös WE-valmentaja, mikä tietysti tuki lajin parissa jatkamista. Anselmi myös selvästi nauttii esteiden suorittamisesta, joten osittain ihan jo senkin takia Saara päätti jatkaa lajin parissa.

Kiteytettynä Working Equitation, on ratsastuksen kilpailulaji, jonka tehtävät on kehitetty työratsastuksen todellisuutta vastaaviksi. Tehtäväradat sisältävät erilaisia haasteita, kuten portteja, puomeja ja nopeita siirtymisiä. Laji soveltuu aivan kaikille, tasosta ja hevosen rodusta riippumatta, kuten Saara jo aiemmin sanoi. WE tarjoaa monipuolista vaihtelua ja haasteita ratsastukseen. Working equitationin tarkoituksena on edistää hyviä hevosmiestaitoja sekä luottamusta ja yhteistyötä ratsukon välillä.

WE kilpailuissa on 3 osaa: Koulurata, käsittelykoe ja nopeuskoe. WE:n koulukokeessa arvostellaan muun muassa ratsukon yhteistyötä ja ratsastajan apujen käyttöä. Suurin ero perinteiseen kouluratsastukseen on se, että vaativissa luokissa radat ratsastetaan ohjat yhdessä kädessä. Kun taso kovenee, sitä vähemmän radalla esitetään ravia. Vaikeimmat kokeet ratsastetaan pääosin laukassa.


Kuva: WeFi

Käsittelykokeessa radalla on esteitä ja muita tehtäviä, joita ratsukko voisi kohdata esimerkiksi pellolla työskennellessään. Virallisiin kilpailuihin WE:n esteradalle valitaan maksimissaan 15 tehtävää, kuten kahdeksikko, pujottelu tai silta. Kokeen tarkoitus on arvostella ratsukon välistä yhteistyötä ja luottamusta. Radalla tarvitaan myös rutkasti rohkeutta, jota Anselmilta löytyy.

Nopeuskoe suoritetaan yleensä samalla esteradalla kuin käsittelykoekin, mutta radalta saatetaan poistaa joitakin esteitä. Ratsukon tulee suorittaa tehtävät sääntöjen mukaan, muuten tyyli on vapaa. Kokeessa ei arvostella esimerkiksi laukanvaihtojen puhtautta, vaan ratsastetaan aikaa vastaan (kuten sanasta "nopeuskoe" voi päätellä) mikä tekee tästä osakilpailusta vauhdikkaan ja jännittävän.

Joskus kilpailuihin kuuluu neljäskin osakoe, karjanerottelu. Osakilpailussa erotellaan laumasta ennalta määrätty arvottu lehmä, ja se kuljetetaan sääntöjen mukaan joukkueen avustuksella erilliseen erottelukarsinaan. Kilpailu kuuluu pääosin keski- ja Etelä-Eurooppaan. Esimerkiksi Ruotsissa tätä osakoetta ei pidetä.


Kuva (c) Saara Ruuskanen

Saara ei pelkästään ratsasta working equitationia, vaan on myös ollut ja tulee olemaan toimihenkilönä monissa tapahtumissa, kuten WE-kisoissa ja näytöksissä. Yksi esimerkki on huhtikuussa järjestetty HHF eli Helsinki Horse Fair, jossa Saara oli avustamassa WE-näytöksessä WeFi:n tiimissä muun muassa rakentamassa rataa ja esityksen äänimiehenä! Myös heidän tallin WE-esteitä oli tuotu näytökseen.


Samassa kuvassa Miguel da Fonsecan (vas.) sekä Jaakko Nuotio (oik.) 

Saara on kilpaillut Anselmin kanssa kahdesti, ja heinäkuun kisojen jälkeen heillä on ollut vähän taukoa WE:stä. Sen sijaan he ovat keskittyneet taas muihin asioihin, mutta ennen kisoja Saara treenasi Anselmin kanssa WE:tä kotona yksin, porukassa muiden kanssa ja tietenkin myös valmentajan silmän alla. Silloin tällöin tallilla järjestetään WE-kimppatreenejä, joissa tehdään rata yhdessä ja ratsastetaan kaikki samaan aikaan toisia auttaen ja kannustaen. Kuulostaa super hauskalta!

Koska Saaran tallilta löytyy paljon WE-harrastajia, löytyy maneesista ihan kunnolliset WE-esteet! Saaran mukaan lajia voi kuitenkin helposti treenata ilmankin kunnollisia välineitä. Esimerkiksi tynnyrit ja pujottelukepit saa helposti normaaleista estetolpista. Siltana Saarakin käyttää vain vanerilevyä, ja siihen laidat voi tehdä vaikkapa sokeripaloilla ja puomeilla. Portinkin tekee vain kahdesta estetolpasta ja köydestä!

Tästä linkistä pääset katsomaan WE:n esittelyvideon, miten tällä Saaran tallilla lajia harrastetaan. Videolla voit havaita mm. itse tehtyjä WE-esteitä ja pätkiä working equitation kisoista!


Saara ja Anselmi

Saara haluaa viettää tallilla aikaa hevosensa kanssa, ja tekee myös paljon töitä maasta käsin Anssin, eli Anselmin kanssa. Hän inhoaa kiirettä, sillä varsinkin nuoren, vasta 5-vuotiaan Anselmin kanssa on tärkeää pystyä tekemään kaikki rauhassa ja rennosti niin, että molemmilla on kivaa.

Saaran arki ja yleensä myös viikonloput on hyvin hektisiä ja tekemättömien asioiden lista on loputon, mutta silti hän koittaa elää elämäänsä nauttien jokaisesta hetkestä ja stressaamatta turhia.


"Joka päivä yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta, mitä elämässä olen saanut ja saavuttanut sen sijaan, että valittaisin asioista jotka on huonosti."


Saaran valmentaja Nora Jeulonen ja Anselmin paras hevosystävä, Houdini CL

Saaraa oli todella kiva haastatella, kiitos hänelle, kun suostui haastatteluun!  Toivottavasti postauksen tekeminen oli työn arvoista, ja piditte tästäkin osasta. Minusta tästä tuli ainakin kiva. Haastattelupostauksia on kiva tehdä ja toteuttaa! Saara pitää myös blogia nimeltä Anselmin askeleet.

Kolmas kouluviikko on startannut hyvin, tai no onhan nyt jo keskiviikko. Minulla on kurkku tosi kipeänä, ja aavistuksen kuumetta, 37.2. Juuri yhdessä whatsapp-ryhmässä pähkäilin, onko se kuumetta vai ei. No, toivottavasti ei lämpö enempää nousisi, sillä haluan huomenna ratsastustunnille!

Kivaa keskiviikkoa! Onko teillä ideoita seuraavan haastattelupostauksen aiheeksi?

-Pihla

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kauden ensimmäinen tunti 24.8 & tavoitteet syksylle

Viime torstaina, eli 24.8, oli syyskauden ensimmäinen ratsastustunti. Ajattelin jo päiviä ennen tuntia, että haluan kirjoittaa kauden ensimmäisestä tunnista tuntipostauksen, ja olen samaa mieltä edelleen, mutta koska tunnilla ei tapahtunut mitään kovin erikoista, päätin yhdistää tähän postaukseen myös mietteitäni ja tavoitteita syksyn ratsastustunneille.


Tinde

Lähdin tallille pari minuuttia viiden jälkeen. Riemun hihkauksien saattelemana vein tavarani Brydjan karsinan eteen. Tuntilistassa luki nimeni kohdalla nimittäin "Brydja". Olin sanoin kuvailemattoman iloinen, että pääsin menemään Brydjalla kauden ensimmäisen tunnin, onhan se lempi hevoseni!

Sain tietää hetken kuluttua, että lähdemme maastoon. Viimeksi, kun olin ratsastamassa, eli heinäkuussa leirillä, olimme myös maastossa, ja menin silloin myös Brydjalla.! No, menin kuitenkin pian Brydjan karsinaan, jossa otin siltä otökkäloimen pois, ja talutin sen käytävälle hoidettavaksi.  


Brydja

Hoidin Brydjan perusteellisesti ennen varustamista. Koska aikaa jäi, tein sille vielä pienen letin häntään. Kun kaikilla nelijalkaisilla ja kaksijalkaisilla oli kaikki tarvittavat ja oikeat varusteet päällä, talutimme hevoset tallipihaan, nousimme selkään, säädimme jalustimet, kiristimme satulavyöt, ja lopulta pääsimme lähtemään maastoon ratsastuksen opettajan johdolla.

Ulkona oli aika kylmä, +15 ja jonkin verran tuulta. Pohdin tallissa aika kauan, laitanko takin päälle vai en, mutta lopulta päädyin lähtemään pelkällä hupparilla, jolla pärjäsinkin ihan hyvin. Tajusin lähdettyämme, että olin unohtanut laittaa hanskat, mutta onneksi käteni säilyivät hengissä, ilman paleltumia, vaikka loppumatkasta ne olivatkin jo vähän kohmeiset.


Brydja

Menimme vähän erilaisemman maastolenkin, jolla emme laukanneet ollenkaan. Lähdimme kulkemaan tietä pitkin. Kävelimme jonkin aikaa, jonka jälkeen menimme tölttiä ja käyntiä vaihtelevasti. Tämän hiekkatien loputtua ja ison autotien alettua, käännyimme metsäpolulle, jota menimme jonkin matkaa. Yleensä kääntyisimme metsän melko jyrkän alamäen jälkeen oikealle isolle laukkaylämäelle, mutta tällä kertaa jatkoimmekin suoraan, hiekkatielle, jota pääsimme tölttäämään.

Jossain vaiheessa käännyimme hakatulle metsäaukiolle, josta jatkoimme jonkin matkaa tiheämpään metsään, ja taas hiekkatielle. Siellä meitä vastaan tuli kirjaimellisesti koko tien levyinen rekka, jota kukaan ei onneksi oikeasti pelännyt, jotkut vähän kummastelivat ja kyttäsivät sitä. Onneksi mahduimme puskan kautta rekan ohi, eikä mitään sattunut. Tölttäsimme sen jälkeen vielä vähän, kunnes käännyimme jälleen metsään. Metsän jälkeen on jyrkkä oja, joka täytyy mennä aina rauhallisessa käynnissä, ettei hevonen hyppää sen yli tai kaadu sitä ylittäessä. Jälleen, kaikki pääsivät ongelmitta sen yli, jonka jälkeen edessäpäin häämötti jo kotitalli.

Kävelimme kotiin (tallille) pellon reunaa pitkin, ja voin luvata että jokainen hevonen sai vähintään kerran napattua jostain, jotenkin pellon antimia tai ruohoa. Että ne ovatkin jääräpäisiä, jos kerran ne onnistuvat saamaan ruokaa, ne myös yrittävät uudestaan!


Toukka

Tallille päästyämme, veimme hevoset talliin ja hoidimme ne ja niiden varusteet pois. Kävin Brydjan läpi pölyharjalla, ja annoin sille pari hevosnamia palkinnoksi hyvin sujuneesta maastosta. Alkumatkasta Brydja oli yskinyt vähän, mutta ei enää lopussa, onneksi. Sillä on aina kesällä ja syksyllä ollut vähän yskää, mutta tänä vuonna kuulin sen ensimmäisiä kertoja yskivän sinä torstaina. Tänä kesänä yskä tai kutina eivät ole ottaneet valtaa. Yleensä se hinkkaa itseään pahan kesäihottuman takia hirveästi, mutta tänä vuonna se on kuin ihmeen kaupalla ollut pahemmin hinkkaamatta ja yskimättä.

Brydja on ollut 3 viikkoa melkein koko ajan laiduntamassa, sillä se on ollut ansaitulla kesälomalla, kun Annika oli Hollannissa, askellajiratsastuksen MM-kisoissa. Tietenkin hevosia oltiin sillä välin vahtimassa ja hoitamassa, mutta pääosin ne laidunsivat, joten myös Brydja on "hieman" pulskistunut. Näin käy varmaan kaikille hevosille laidunloman jälkeen, paljon ruokaa, eikä juurikaan liikuntaa. No, kyllä se tästä kun Beydja ja muut hevoset alkavat useampia kertoja viikossa käymään tunneilla ja laidunkausi kähentyä loppuaan. Pian Beydja onkin ihan yhtä pullean näköinen, kun mielettömän paksu talvikarva kasvaa sille ja kaikille muille tallin issikoille!

Ennen tallilta lähtöä, hoidin tallin vanhimman mummelin, eli 30-vuotiaan issikkatamma Tinnan ja otin parista hevosesta kuvia. Tallissa oli sen verran pimeää, että joistain kuvista tuli tosi pimeitä, mutta yritin muokata niitä parhaani mukaan.


Tinna-mummo

"Joo, just siitä!" Parhaat kaverit ja nin suloiset, Mona ja Pirkko!

Ja sitten siirrytäänkin syyskauden tavoitteisiin. Olen mielestäni kehittynyt viimeisen vuoden aikana huimasti ratsastuksessa. Leirillä tuntui usein siltä, että hei, minähän osaan ratsastaa, joka on oikeasti kiva ja ihana tunne! Pitkälti syy kehitykseen, on varmaankin esimerkiksi Aadan ääniraidallisten valmennusten, Ronjan Ratsaille-sarjan, sekä lukuisten muiden blogien ja bloggaajien ratsastusvideoiden ja -tekstien lukeminen ja katseleminen. Osaan sisäistää asiat, jos näen ne, ja sitä kautta ottaa opiksi itse ja parantaa esimerkiksi istuntaani.

Olen ihan tyytyväinen istuntaani. Osaan istua suurimmaksi osaksi selkä suorassa, kantapäät alhaalla, kädet oikeassa kulmassa, katse meno suuntaan ja nyrkit pystyssä, jos oikeasti keskityn minun asentooni ja istuntaani. Ongelmani puolestaan on se, että kun pitäisi tehdä joku tehtävä, esimerkiksi pääty-ympyrä, keskityn tietenkin sen ratsastamiseen, ja oma istuntani saattaa huonontua huomattavasti silmän räpäyksessä. Sama pätee myös muihin askellajeihin, mutta jostain syystä erityisesti käyntitehtävissä en osaa enää yhtäkkiä istua ja tehdä volttia hyvin samaan aikaan.


Kutittaa!

Syyskauden tavoitteeksi voisinkin ottaa sen, että pikku hiljaa osaisin aina vain paremmin pitää kaikki raajat oikein ja säilyttämään hyvän istunnan samaan aikaan, kun teen jotain tehtävää. Kaikissa askellajeissa, aloittaen käynnistä. Jos yrittää saada yhden tunnin aikana koko ajan kaikissa askellajeissa istunnan täydelliseksi kaikkien tehtävien aikana, on ratsastuksen jälkeen vain tosi huono fiilis siitä, kuinka mikään ei sujunut, koska yritin saada kaiken kohdilleen, mutta en onnistunutkaan kaikessa. Hiljaa hyvä tulee, vähän kerrallaan.


Eir

En ole koskaan tehnyt vastaavaa postausta, että kertoisin tavoitteista tulevaisuuteen. Kerta se on ensimmäinenkin, toivottavasti piditte koko postauksesta, vaikka maastossa ei tapahtunutkaan oikein mitään erikoista. Tavoitteet syyskaudelle toivat varmaan teistäkin kivan lisän postaukseen.

Huomenna alkaakin taas uusi viikko. Maanantai on aina yhtä masentava, mutta onneksi minulla on ihan kivoja aineita, vaikka koulua onkin 8-15. Olen viikonloppuna tehnyt tilausbannerit Sonjan, Sinin ja Ellan blogeihin, tosin, Sinin blogissa ei ole vielä tekemääni banneria. Tekaisin myös uuden bannerin omaan blogiini, josta tuli aika kiva!

Kivaa iltaa, yrittäkää selvitä huomisesta!
Mitä mieltä olette uudesta banneristani ja tästä postauksesta?

-Pihla

torstai 24. elokuuta 2017

Blogiesittelyssä: The little pink pony

Muistatte varmaan, kuinka tein joitakin viikkoja sitten Herrasmieshepat-blogin pitäjän Lauran kanssa yhteistyöpostauksen, jossa esittelin hänen bloginsa ja kerroin kattavan mielipiteen siitä. Tänään on jälleen saman tapaisen postauksen vuoro, mutta tällä kertaa blogiesittelyssä on Essi Huidan blogi, The little pink pony. Essi ehdotti yhteistyötä, ja suostuin! Muistakaa, että postaus ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä kenenkään tai minkään yrityksen kanssa, vaan yhteistyössä,  jossa teemme molemmat postaukset, jotka sisältävät blogiesittelyt ja -arvostelut toistemme blogeista.

Blogiesittelyssä:
The little pink pony

Essi ja Suffeli

Blogi The little pink pony, kertoo 13-vuotiaan Essi Huidan hevoselämästä. Mukaan mahtuu tunti- ja valmennuspostausten lisäksi kisa-, erikois- ja kuvapostauksiakin. Blogin nelijalkainen päätähti on Essin vakkarituntiponi, Suffeli.


Essi ja Perniön ponitallin tuntiponi Ponita

Ratsastusta Essi on harrastanut vuodesta 2013, samoin bloggaamista, mutta suurin osa vanhoista postauksista on poistettu. Ratsastuksen Essi aloitti Kilon tallilla, missä käy edelleen tunneilla kerran viikossa. Essi käy kesäisin myös Perniön ponitallilla, jonka leirit ovat hänen mielestään parhaita leirejä!

Kuten jo alussa mainitsinkin, Kilon tallilla hänellä on vakkarituntiponi, saksanratsuponi Zufall eli Suffeli, joka on rento ja komea ruuna sekä blogin päätähti. Essi rakastaa Suffelia, vaikka poni osaa olla välillä vähän tyhmä. Esteillä Suffeli loistaa, sillä se rakastaa hyppäämistä, mutta kyllä se koulupuolikin sujuu! Essi itse pitää enemmän kouluratsastuksesta.


Essi ja Suffeli

Essi harrastaa ratsastuksen ja bloggaamisen lisäksi joukkuevoimistelua. Myös kamerat ja valokuvaus ovat lähellä hänen sydäntään. Essi omistaa Nikonin D3200 kameran ja siihen paljon eri objektiiveja. Ei ihme, että hänen bloginsa onkin täynnä hienoja kuvia ja kuvapostauksia! Joukkuevoimistelua Essi on harrastanut pienestä pitäen, ja siihen häneltä hurahtaa aikaa jopa yli kymmenen tuntia viikossa!


Essi ja Kilon tallin tuntiponi Trudy

Olen lukenut Essin blogia jo melko kauan. Löysin sen muistaakseni erään hevosbloggaajien WhatsApp-ryhmän kautta. Hänen blogi kuuluu ehdottomasti suosikki hevosblogeihini!




Essin blogi sai muutamia viikkoja sitten uuden ja upean ulkoasun, jonka on tehnyt Step By Step -blogin Emma. En pidä ulkoasussa bannerin erittäin suuresta koosta, mutta siitä huolimatta banneri on Super kiva! Muussa ulkoasussa tykkään muun muassa väriteemasta, sivupalkin asettelusta ja fonteista. Yleisesti ottaen, minusta Essin blogilla on todella kiva ja nätti ulkoasu.




Essi osaa myös kirjoittaa aika hyvin. Aina kaikilla on parantamisen varaa, mutta pääpiirteittäin postauksista ei löydy pahoja kirjoitusvirheitä, tai hymiöitä ja puhekieltä, joita en itse suosi. Essin ja Suffelin esittelyt ovat myös melko kattavat ja hyvät. Sieltä löytyy hyvät perustiedot molemmista päätähdistä, neli- ja kaksijalkaisesta.






Asia josta tykkään erityisesti Essin blogissa, on postausten ideat ja niiden toteutus. Hänen blogistaan löytyy mielettömästi kivoja postauksia, joidenka idea on loistava. Hyvän idean lisäksi, postaukset pitää osata toteuttaa hyvin, jonka Essi mielestäni hallitsee hyvin. En meinaa tässä sitä, että ei saa olla kirjoitusvirheitä, toki sekin on tärkeää, mutta Essi osaa mielestäni järjestää ja kertoa asiat. Vaikka postauksesta ei löytyisi virheen virhettä, on se tylsää ja huonoa luettavaa, jos asiat on vain läntätty satunnaisessa järjestyksessä tekstiin, eikä mietitty missä järjestyksessä ja miten ne olisi paras kertoa. Essi hallitsee sen taidon hyvin, joka onkin yksi tärkeimmistä taidoista bloggaajana!



Asia, josta myös pidän Essin blogissa, on postauksien kuvat. Essi on loistava kuvaaja, ja hyvälaatuiset kuvat ovat lukijalle miellyttäviä ja kivoja postauksessa tekstin seassa.


Essi ja Trudy

Essin blogi on kaiken kaikkiaan loistava! Se kuuluu ehdottomasti lempi blogeihini, vaikka kyllä niitä epäkohtiakin löytyy, mutta aina voi parantaa eikä kukaan voi olla täydellinen. Huomenna myös Essi julkaisee blogiinsa saman tyyppisen postauksen, jossa esittelee blogini ja kertoo siitä rakentavan mielipiteensä. Käykää lukaisemassa se postaus huomenna klo 19 jos kiinnostaa!

Pakko vielä antaa iso kiitos Essille! Teet mahtavaa työtä blogisi kanssa, vaikka se onkin harrastus sinulle, sinulla ja blogillasi on kaikki ainekset Suomen blogimaailman kärkikahinoihin. On myös mahtavaa, että jaksat kommentoida oikeasti melkeinpä jokaiseen postaukseeni. Olen siitä todella kiitollinen, samoin kuin kaikille muille, jotka postauksiini kommentoivat!


Essi ja Suffeli ♥

Kiva kun jaksoit lukea postauksen loppuun asti. Toivon, että pidit siitä! Minä tykkään tästä postauksesta tosi paljon, vaikka itse sanonkin. Pitkään aikaan en ole ollut yhtä tyytyväinen mihinkään blogin puolella, kuin tähän postaukseen. Kerta kiellon päälle, kiitos vielä Essille yhteistyöstä! Jos et postauksen aikana bongannut yhtäkään linkkiä Essin blogiin, niin pääset sinne tästä.

Iik, enää pari tuntia tallille lähtöön! Tämä postaus tuli julki klo 15.00, eli syyskauden ensimmäinen ratsastustunti alkaa tasan kolmen tunnin päästä. Jännittää hyvällä tavalla. Toivottavasti saisin Brydjan tunnille. Pääsin siis torstain tunneille, en ole varma mainitsinko siitä jo viime postauksessa, taisin mainita. Nyt pääsen todennäköisemmin menemään vähän useammin Brydjalla, ja tuntiryhmän koko on vähän pienempi. Molemmat asiat ovat erittäin positiivisiä asioita. Ajattelin kirjoittaa syksyn ensimmäisestä tunnista postauksen, joten viikonloppuna luvassa tuntipostausta pitkästä aikaa!

Kivaa torstaita! Toivottavasti teidän ratsastukset ovat sujuneet viime aikoina hyvin?
Oliko tämäkin yhteistyö postaus mieluinen?

-Pihla


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Millä perusteella liityn lukijaksi?

Tänään ollaan postauksen parissa, jonka olen halunnut toteuttaa jo pitkään. Aiheena on millä perusteella liityn blogin lukijaksi. Olen myös listannut postauksen sekaan lempi blogejani, jotka kuuluvat lukulistalleni ja täyttävät kriteerini, millä perusteella liityn lukijaksi.




Ihan ensimmäinen asia, mihin kiinnitän blogin avattuani huomiota, on ulkoasu. Se pistää silmään ensimmäisenä, joten siihen varmaan kaikki kiinnittävät heti huomionsa. Ulkoasun kuuluisi olla puoleensa vetävä ja lukijan mielenkiinnon herättävä. Jos ulkoasuun ei ole panostettu, sen kyllä huomaa. Siihen siis todellakin kannattaa panostaa, sillä se on ensimmäinen ratkaiseva tekijä, jääkö lukija tutkimaan blogia tarkemmin, vai lähteekö etsimään jotain muuta. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää.

Banneri on erittäin suuri osa ulkoasua. Itse pidän melko yksinkertaisista bannereista, sama pätee muuhun ulkoasuun. Itse suosin hillittyjä ja vaaleita väriteemoja. Esterin Kavioiden tahtiin -blogissa sekä Eevin Ponivoimat pelissä -blogissa on molemmissa hienot ja minun makuuni olevat ulkoasut. Bannerit ja muu ulkoasu ovat yksinkertaisia, mutta hienoja!




Minä kiinnitän blogissa seuraavana huomiota postauksien tekstin laatuun. Teksteistä ei kuuluisi löytyä lukuisia kirjoitusvirheitä ja hymiöitä. Mielestäni myöskään puhekieli ei ole hyvä blogin postauksissa. Sen ja hymiöt yhdistämällä saa jopa hieman lapsellisen kuvan blogista ja sen kirjoittajasta. Elämää hevostytön kengissä -blogin Suvi ja Step By Step -blogin Emma, osaavat mielestäni kirjoittaa blogiinsa hyvin ja sujuvasti, ilman puhekieltä, hymiöitä tai suurempia kirjoitusvirheitä.




Jos kirjoitus ja ulkoasu ovat kunnossa, lähden tutkimaan tarkemmin blogia. Asiat, jotka haluan saada nopeasti selville, ovat lyhyt kuvaus blogista, sen päätähdistä ja kirjoittajasta. Suosittelen siis kaikkien blogien sivupalkkiin lyhyen esittelytekstin yllä mainituista asioista, jotta lukija pääsee nopeasti vähän kärryille blogista. Sen lisäksi blogin sivupalkista olisi hyvä löytyä muitakin gadgetteja, kuten blogiarkisto. Sivupalkin sisältö on yllättävän tärkeä!

Blogista on myös tärkeää löytyä ainakin päätähden/päätähtien ja kirjoittajan kattavammat, erilliset esittelysivut. Niistä ainakin minä menen usein lukemaan lisää tietoa, jos blogi vaikuttaa muuten hyvältä ja kiinnostavalta, ja haluan tietää tarkemmin lukijasta ja päätähdistä. Essin The little pink pony -blogista ja Saaran Ohjaksissa-blogista löytyvät hyvät ja melko kattavat esittelysivut sekä sivupalkit.




Äärettömän tärkeä osa blogia ovat mielestäni kuvat. Jos postauksien kuvat ovat pieniä ja huonolaatuisia, tai niitä ei ole ollenkaan, ei mitään kovin lupaavaa voi olla tulossa.
Kaikki postauksien kuvat olisi hyvä olla koossa erittäin suuri, sillä pieniä kuvia on todella epämukava katsella, kun niitä ei nää kunnolla. Jos kaikki kuvat ovat sumeita ja heilahtaneita, ei niitä silloinkaan ole kiva katsella, vaikka ne kuinka olisivat suuressa koossa. Tämän takia kannattaa hankkia kamera tai pyytää jotain kaveria (joka omistaa kameran) kuvaamaan esimerkiksi ratsastustuntiasi. Katrin Kylmäverinen unelma -blogista sekä Veeran Porkkanan voimalla -blogista löytyy lähes joka postauksesta hienoja ja hyvälaatuisia kuvia, joita on kiva katsella.




Jos blogi vaikuttaa tutkailun ja tutustumisen jälkeen todella hyvältä, pääsee se mitä todennäköisemmin lukulistalleni. En niinkään välitä, kertooko aihe raviurheilusta, shetlanninponeista tai mistä vain, mutta välillä sekin on ratkaiseva tekijä, päätyykö blogi lukulistalleni. Kaisan Muuliprojekti -blogi ja Pinjan Paalu paikalla -blogi, ovat tällaisia blogeja. Kaisa kertoo blogissaan arjestaan muulien kanssa, joka kiinnostaa minua todella paljon. Samoin Pinjan blogin aihe kiinnostaa minua, sillä sen yksi osa on sama kuin minun blogissani, eli issikat.




Tällaiset olivat minun perusteluni, miten liityn blogin lukijaksi sekä sekaan lisättynä lempi blogini, jossa kaikki kriteerini ovat täytetty. Käykää ihmeessä tekin tsekkaamassa mainitsemani blogit, jos löytäisitte jotain uutta luettavaa. Muistakaa, että nämä olivat vain minun mielipiteeni, millainen blogin kuuluu olla, jotta minä liityn sen lukijaksi!

Kivaa sunnuntaita! -Pihla
Onko teillä lempi blogeja, jotka kenties minun kannattaisi käydä vilkaisemassa?

torstai 17. elokuuta 2017

DIY helpot heppanamit!

Tänään ollaan jälleen erikoispostauksen parissa. Sain viime viikolla yksin kotona ollessani idean suorittaa yhden kohdan summer bucket lististäni, eli leipoa heppanameja! Tietenkään en voinut vain leipoa niitä, vaan otin eri vaiheista kuvia ja nyt olen kirjoittamassa ohjepostausta, kuinka leipoa mielettömän helpot, mutta maukkaat namit hevosille, joissa ei ole lainkaan lisättyä sokeria tai mitään erikosempia aineita, eli namit ovat juuri täydellisiä palkkioita esimerkiksi tempuista tai hyvin sujuneesta ratsastuksesta. Heppanamit ilahduttavat hevostasi varmasti myös sen syntymäpäivänä, tai vaikkapa jouluna perinteisen porkkanan tai omenan sijaan!

DIY Helpot heppanamit!


Super helppoihin ja maukkaisiin heppanameihin tarvitset vain ja ainoastaan 2 omenaa, 2 desilitraa kaurahiutaleita sekä 1,5 desilitraa vehnäjauhoja. Kyllä, vain kolme ainesta, jotka löytyvät taatusti kaikkien kaapista! Jos hevosesi ei esimerkiksi pidä omenasta, sen voi korvata mainiosti vaikkapa porkkanaraasteella

Ensimmäiseksi kuori molemmat omenat ja pilko ne pieniksi paloiksi. Itse pilkoin omenat todella pieniksi kuutioiksi, mutta sinun ei välttämättä tarvitse olla yhtä säntillinen.






Kun omenat on pilkottu, lisää ne tehosekoittimeen tai kulhoon, jossa ne voi murskata sauvasekoittimella. Jos et kuitenkaan omista mitään laitetta millä omenat voisi murskata, niin suosittelen kokeilemaan omenan sijasta valmista omenasosetta tai omenapilttiä. 

Jos tehosekoittimesi ei ole tarpeeksi tehokas tai omenat juuttuvat terään kiinni eivätkä murskaannu. Tässä vaiheessa voit lisätä joukkoon vähän vettä. Puoli desiä on varmasti tarpeeksi!






Kun omenat on murskattu tasaiseksi, kaada omenasose kulhoon. Kulhossa sekoita soseen joukkoon kaurahiutaleet sekä vehnäjauhot. Tarvittaessa voit lisätä seokseen vielä vähän vettä ja/tai jauhoja, jos siltä tuntuu. Muista kuitenkin laittaa aluksi vain vähän, sillä tässä tapauksessa aineita voi lisätä, mutta ei ottaa pois!

Tässä vaiheessa laita myös uuni lämpeämään 180 asteeseen.







Tämän jälkeen, kun kaikki ainekset ovat sekoitettu keskenään, ota esille uunipelti tai joku muu uuninkestävä astia, joka vuorataan leivinpaperilla. 




Sitten taikina kaadetaan pellille, ja levitetään se noin sentin paksuiseksi levyksi. Suosittelen itse käyttämään levittämisen apuna nuolijaa, mutta esimerkiksi veitsi tai lusikka soveltuvat tähän tehtävään myös hyvin.




Sen jälkeen pistetään vain koko hoito uuniin kypsymään noin puoleksi tunniksi tai kunnes taikina on kullanruskeaa. Leipomisen jälkeen alkaakin se kivoin osuus, eli siivoaminen. No ei, se ei ole kivaa, mutta ainahan hommat voi lykätä muille..!




Kun keittiö taas näyttää siistiltä ja taikina on hyvin kypsynyt, on aika ottaa se pois uunista. Levyn annetaan hetki jäähtyä. Se siirretään leivinpaperin kanssa pelliltä pois sanomalehden tai leikkuulaudan päälle, sillä emmehän halua pilata uunipeltiä leikkaamalla sen päällä?


Tässä kuvassa taikina on ollut uunissa noin 20 minuuttia. Leikattuani sen totesin, että 
namit ovat liian raakoja, joten pistin ne uuniin vielä noin kymmeneksi minuutiksi, jonka
jälkeen ne olivat sopivan kypsiä. 

Kypsä taikinalevy leikataan terävällä veitsellä pieniksi neliöiksi, jonka jälkeen niiden annetaan ihan rauhassa vielä jäähtyä ja kovettua.




Tämän jälkeen namit laitetaan joko lautaselle tai purkkiin, ja näin olemme saaneet helpot ja maukkaat omenanamit valmiiksi!





Tällaista postausta tänään. Toivottavasti piditte ja aiotte mahdollisesti joskus testata tätä reseptiä. Ratsastustuntini alkavat sittenkin vasta ensi viikolla, mutta vaihto torstain tunnille onnistui! Mietin kirjoittavani ensi viikolla kauden ensimmäisestä tunnista tuntipostausta, sekä maistattavani näitä nameja jollain hevosella, joten silloin saatte tietää, mitä meidän tallin hevoset näistä pitävät.

Olen melkeinpä vahingossa alkanut julkaisemaan postauksia aina tiistaisin ja perjantaisin. Voi olla että "postauspäivät" jäävät, tai sitten julkaisenkin ensi postauksen jo ihan eri päivänä kuin tiistaina tai perjantaina. Luulen mitä vahvemmin, että näin käy. 

Kivaa tulevaa viikonloppua! -Pihla
Mitä piditte ensimmäisestä DIY-postauksestani?