Viime torstaina, eli 24.8, oli syyskauden ensimmäinen ratsastustunti. Ajattelin jo päiviä ennen tuntia, että haluan kirjoittaa kauden ensimmäisestä tunnista tuntipostauksen, ja olen samaa mieltä edelleen, mutta koska tunnilla ei tapahtunut mitään kovin erikoista, päätin yhdistää tähän postaukseen myös mietteitäni ja tavoitteita syksyn ratsastustunneille.
 |
| Tinde |
Lähdin tallille pari minuuttia viiden jälkeen. Riemun hihkauksien saattelemana vein tavarani Brydjan karsinan eteen. Tuntilistassa luki nimeni kohdalla nimittäin "Brydja". Olin sanoin kuvailemattoman iloinen, että pääsin menemään Brydjalla kauden ensimmäisen tunnin, onhan se lempi hevoseni!
Sain tietää hetken kuluttua, että lähdemme maastoon. Viimeksi, kun olin ratsastamassa, eli heinäkuussa leirillä, olimme myös maastossa, ja menin silloin myös Brydjalla.! No, menin kuitenkin pian Brydjan karsinaan, jossa otin siltä otökkäloimen pois, ja talutin sen käytävälle hoidettavaksi.
 |
| Brydja |
Hoidin Brydjan perusteellisesti ennen varustamista. Koska aikaa jäi, tein sille vielä pienen letin häntään. Kun kaikilla nelijalkaisilla ja kaksijalkaisilla oli kaikki tarvittavat ja oikeat varusteet päällä, talutimme hevoset tallipihaan, nousimme selkään, säädimme jalustimet, kiristimme satulavyöt, ja lopulta pääsimme lähtemään maastoon ratsastuksen opettajan johdolla.
Ulkona oli aika kylmä, +15 ja jonkin verran tuulta. Pohdin tallissa aika kauan, laitanko takin päälle vai en, mutta lopulta päädyin lähtemään pelkällä hupparilla, jolla pärjäsinkin ihan hyvin. Tajusin lähdettyämme, että olin unohtanut laittaa hanskat, mutta onneksi käteni säilyivät hengissä, ilman paleltumia, vaikka loppumatkasta ne olivatkin jo vähän kohmeiset.
Menimme vähän erilaisemman maastolenkin, jolla emme laukanneet ollenkaan. Lähdimme kulkemaan tietä pitkin. Kävelimme jonkin aikaa, jonka jälkeen menimme tölttiä ja käyntiä vaihtelevasti. Tämän hiekkatien loputtua ja ison autotien alettua, käännyimme metsäpolulle, jota menimme jonkin matkaa. Yleensä kääntyisimme metsän melko jyrkän alamäen jälkeen oikealle isolle laukkaylämäelle, mutta tällä kertaa jatkoimmekin suoraan, hiekkatielle, jota pääsimme tölttäämään.
Jossain vaiheessa käännyimme hakatulle metsäaukiolle, josta jatkoimme jonkin matkaa tiheämpään metsään, ja taas hiekkatielle. Siellä meitä vastaan tuli kirjaimellisesti koko tien levyinen rekka, jota kukaan ei onneksi oikeasti pelännyt, jotkut vähän kummastelivat ja kyttäsivät sitä. Onneksi mahduimme puskan kautta rekan ohi, eikä mitään sattunut. Tölttäsimme sen jälkeen vielä vähän, kunnes käännyimme jälleen metsään. Metsän jälkeen on jyrkkä oja, joka täytyy mennä aina rauhallisessa käynnissä, ettei hevonen hyppää sen yli tai kaadu sitä ylittäessä. Jälleen, kaikki pääsivät ongelmitta sen yli, jonka jälkeen edessäpäin häämötti jo kotitalli.
Kävelimme kotiin (tallille) pellon reunaa pitkin, ja voin luvata että jokainen hevonen sai vähintään kerran napattua jostain, jotenkin pellon antimia tai ruohoa. Että ne ovatkin jääräpäisiä, jos kerran ne onnistuvat saamaan ruokaa, ne myös yrittävät uudestaan!
Tallille päästyämme, veimme hevoset talliin ja hoidimme ne ja niiden varusteet pois. Kävin Brydjan läpi pölyharjalla, ja annoin sille pari hevosnamia palkinnoksi hyvin sujuneesta maastosta. Alkumatkasta Brydja oli yskinyt vähän, mutta ei enää lopussa, onneksi. Sillä on aina kesällä ja syksyllä ollut vähän yskää, mutta tänä vuonna kuulin sen ensimmäisiä kertoja yskivän sinä torstaina. Tänä kesänä yskä tai kutina eivät ole ottaneet valtaa. Yleensä se hinkkaa itseään pahan kesäihottuman takia hirveästi, mutta tänä vuonna se on kuin ihmeen kaupalla ollut pahemmin hinkkaamatta ja yskimättä.
Brydja on ollut 3 viikkoa melkein koko ajan laiduntamassa, sillä se on ollut ansaitulla kesälomalla, kun Annika oli Hollannissa, askellajiratsastuksen MM-kisoissa. Tietenkin hevosia oltiin sillä välin vahtimassa ja hoitamassa, mutta pääosin ne laidunsivat, joten myös Brydja on "hieman" pulskistunut. Näin käy varmaan kaikille hevosille laidunloman jälkeen, paljon ruokaa, eikä juurikaan liikuntaa. No, kyllä se tästä kun Beydja ja muut hevoset alkavat useampia kertoja viikossa käymään tunneilla ja laidunkausi kähentyä loppuaan. Pian Beydja onkin ihan yhtä pullean näköinen, kun mielettömän paksu talvikarva kasvaa sille ja kaikille muille tallin issikoille!
Ennen tallilta lähtöä, hoidin tallin vanhimman mummelin, eli 30-vuotiaan issikkatamma Tinnan ja otin parista hevosesta kuvia. Tallissa oli sen verran pimeää, että joistain kuvista tuli tosi pimeitä, mutta yritin muokata niitä parhaani mukaan.
Ja sitten siirrytäänkin syyskauden tavoitteisiin. Olen mielestäni kehittynyt viimeisen vuoden aikana huimasti ratsastuksessa. Leirillä tuntui usein siltä, että hei, minähän osaan ratsastaa, joka on oikeasti kiva ja ihana tunne! Pitkälti syy kehitykseen, on varmaankin esimerkiksi Aadan ääniraidallisten valmennusten, Ronjan Ratsaille-sarjan, sekä lukuisten muiden blogien ja bloggaajien ratsastusvideoiden ja -tekstien lukeminen ja katseleminen. Osaan sisäistää asiat, jos näen ne, ja sitä kautta ottaa opiksi itse ja parantaa esimerkiksi istuntaani.
Olen ihan tyytyväinen istuntaani. Osaan istua suurimmaksi osaksi selkä suorassa, kantapäät alhaalla, kädet oikeassa kulmassa, katse meno suuntaan ja nyrkit pystyssä, jos oikeasti keskityn minun asentooni ja istuntaani. Ongelmani puolestaan on se, että kun pitäisi tehdä joku tehtävä, esimerkiksi pääty-ympyrä, keskityn tietenkin sen ratsastamiseen, ja oma istuntani saattaa huonontua huomattavasti silmän räpäyksessä. Sama pätee myös muihin askellajeihin, mutta jostain syystä erityisesti käyntitehtävissä en osaa enää yhtäkkiä istua ja tehdä volttia hyvin samaan aikaan.
Syyskauden tavoitteeksi voisinkin ottaa sen, että pikku hiljaa osaisin aina vain paremmin pitää kaikki raajat oikein ja säilyttämään hyvän istunnan samaan aikaan, kun teen jotain tehtävää. Kaikissa askellajeissa, aloittaen käynnistä. Jos yrittää saada yhden tunnin aikana koko ajan kaikissa askellajeissa istunnan täydelliseksi kaikkien tehtävien aikana, on ratsastuksen jälkeen vain tosi huono fiilis siitä, kuinka mikään ei sujunut, koska yritin saada kaiken kohdilleen, mutta en onnistunutkaan kaikessa. Hiljaa hyvä tulee, vähän kerrallaan.
Ulkona oli aika kylmä, +15 ja jonkin verran tuulta. Pohdin tallissa aika kauan, laitanko takin päälle vai en, mutta lopulta päädyin lähtemään pelkällä hupparilla, jolla pärjäsinkin ihan hyvin. Tajusin lähdettyämme, että olin unohtanut laittaa hanskat, mutta onneksi käteni säilyivät hengissä, ilman paleltumia, vaikka loppumatkasta ne olivatkin jo vähän kohmeiset.
 |
| Brydja |
Menimme vähän erilaisemman maastolenkin, jolla emme laukanneet ollenkaan. Lähdimme kulkemaan tietä pitkin. Kävelimme jonkin aikaa, jonka jälkeen menimme tölttiä ja käyntiä vaihtelevasti. Tämän hiekkatien loputtua ja ison autotien alettua, käännyimme metsäpolulle, jota menimme jonkin matkaa. Yleensä kääntyisimme metsän melko jyrkän alamäen jälkeen oikealle isolle laukkaylämäelle, mutta tällä kertaa jatkoimmekin suoraan, hiekkatielle, jota pääsimme tölttäämään.
Jossain vaiheessa käännyimme hakatulle metsäaukiolle, josta jatkoimme jonkin matkaa tiheämpään metsään, ja taas hiekkatielle. Siellä meitä vastaan tuli kirjaimellisesti koko tien levyinen rekka, jota kukaan ei onneksi oikeasti pelännyt, jotkut vähän kummastelivat ja kyttäsivät sitä. Onneksi mahduimme puskan kautta rekan ohi, eikä mitään sattunut. Tölttäsimme sen jälkeen vielä vähän, kunnes käännyimme jälleen metsään. Metsän jälkeen on jyrkkä oja, joka täytyy mennä aina rauhallisessa käynnissä, ettei hevonen hyppää sen yli tai kaadu sitä ylittäessä. Jälleen, kaikki pääsivät ongelmitta sen yli, jonka jälkeen edessäpäin häämötti jo kotitalli.
Kävelimme kotiin (tallille) pellon reunaa pitkin, ja voin luvata että jokainen hevonen sai vähintään kerran napattua jostain, jotenkin pellon antimia tai ruohoa. Että ne ovatkin jääräpäisiä, jos kerran ne onnistuvat saamaan ruokaa, ne myös yrittävät uudestaan!
 |
| Toukka |
Tallille päästyämme, veimme hevoset talliin ja hoidimme ne ja niiden varusteet pois. Kävin Brydjan läpi pölyharjalla, ja annoin sille pari hevosnamia palkinnoksi hyvin sujuneesta maastosta. Alkumatkasta Brydja oli yskinyt vähän, mutta ei enää lopussa, onneksi. Sillä on aina kesällä ja syksyllä ollut vähän yskää, mutta tänä vuonna kuulin sen ensimmäisiä kertoja yskivän sinä torstaina. Tänä kesänä yskä tai kutina eivät ole ottaneet valtaa. Yleensä se hinkkaa itseään pahan kesäihottuman takia hirveästi, mutta tänä vuonna se on kuin ihmeen kaupalla ollut pahemmin hinkkaamatta ja yskimättä.
Brydja on ollut 3 viikkoa melkein koko ajan laiduntamassa, sillä se on ollut ansaitulla kesälomalla, kun Annika oli Hollannissa, askellajiratsastuksen MM-kisoissa. Tietenkin hevosia oltiin sillä välin vahtimassa ja hoitamassa, mutta pääosin ne laidunsivat, joten myös Brydja on "hieman" pulskistunut. Näin käy varmaan kaikille hevosille laidunloman jälkeen, paljon ruokaa, eikä juurikaan liikuntaa. No, kyllä se tästä kun Beydja ja muut hevoset alkavat useampia kertoja viikossa käymään tunneilla ja laidunkausi kähentyä loppuaan. Pian Beydja onkin ihan yhtä pullean näköinen, kun mielettömän paksu talvikarva kasvaa sille ja kaikille muille tallin issikoille!
Ennen tallilta lähtöä, hoidin tallin vanhimman mummelin, eli 30-vuotiaan issikkatamma Tinnan ja otin parista hevosesta kuvia. Tallissa oli sen verran pimeää, että joistain kuvista tuli tosi pimeitä, mutta yritin muokata niitä parhaani mukaan.
 |
| Tinna-mummo |
 |
| "Joo, just siitä!" Parhaat kaverit ja nin suloiset, Mona ja Pirkko! |
Ja sitten siirrytäänkin syyskauden tavoitteisiin. Olen mielestäni kehittynyt viimeisen vuoden aikana huimasti ratsastuksessa. Leirillä tuntui usein siltä, että hei, minähän osaan ratsastaa, joka on oikeasti kiva ja ihana tunne! Pitkälti syy kehitykseen, on varmaankin esimerkiksi Aadan ääniraidallisten valmennusten, Ronjan Ratsaille-sarjan, sekä lukuisten muiden blogien ja bloggaajien ratsastusvideoiden ja -tekstien lukeminen ja katseleminen. Osaan sisäistää asiat, jos näen ne, ja sitä kautta ottaa opiksi itse ja parantaa esimerkiksi istuntaani.
Olen ihan tyytyväinen istuntaani. Osaan istua suurimmaksi osaksi selkä suorassa, kantapäät alhaalla, kädet oikeassa kulmassa, katse meno suuntaan ja nyrkit pystyssä, jos oikeasti keskityn minun asentooni ja istuntaani. Ongelmani puolestaan on se, että kun pitäisi tehdä joku tehtävä, esimerkiksi pääty-ympyrä, keskityn tietenkin sen ratsastamiseen, ja oma istuntani saattaa huonontua huomattavasti silmän räpäyksessä. Sama pätee myös muihin askellajeihin, mutta jostain syystä erityisesti käyntitehtävissä en osaa enää yhtäkkiä istua ja tehdä volttia hyvin samaan aikaan.
 |
| Kutittaa! |
Syyskauden tavoitteeksi voisinkin ottaa sen, että pikku hiljaa osaisin aina vain paremmin pitää kaikki raajat oikein ja säilyttämään hyvän istunnan samaan aikaan, kun teen jotain tehtävää. Kaikissa askellajeissa, aloittaen käynnistä. Jos yrittää saada yhden tunnin aikana koko ajan kaikissa askellajeissa istunnan täydelliseksi kaikkien tehtävien aikana, on ratsastuksen jälkeen vain tosi huono fiilis siitä, kuinka mikään ei sujunut, koska yritin saada kaiken kohdilleen, mutta en onnistunutkaan kaikessa. Hiljaa hyvä tulee, vähän kerrallaan.
 |
| Eir |
En ole koskaan tehnyt vastaavaa postausta, että kertoisin tavoitteista tulevaisuuteen. Kerta se on ensimmäinenkin, toivottavasti piditte koko postauksesta, vaikka maastossa ei tapahtunutkaan oikein mitään erikoista. Tavoitteet syyskaudelle toivat varmaan teistäkin kivan lisän postaukseen.
Huomenna alkaakin taas uusi viikko. Maanantai on aina yhtä masentava, mutta onneksi minulla on ihan kivoja aineita, vaikka koulua onkin 8-15. Olen viikonloppuna tehnyt tilausbannerit Sonjan, Sinin ja Ellan blogeihin, tosin, Sinin blogissa ei ole vielä tekemääni banneria. Tekaisin myös uuden bannerin omaan blogiini, josta tuli aika kiva!
Kivaa iltaa, yrittäkää selvitä huomisesta!
Mitä mieltä olette uudesta banneristani ja tästä postauksesta?
-Pihla
