Syyssateita, stressiaaltoja ja eläinlääkärin tuomioita

Viikon postaustauon jälkeen onkin loistava aika tehdä perinteinen kuulumispostaus. Kuulumispostaukset ovat itse asiassa melko harvinainen näky blogissani. Tykkään tehdä enemmän postauksia, joissa on joku selkeämpi aihe ja punainen lanka, mutta välillä näinkin. Syksyn alussa on tapahtunut varmaan enemmän kuin koko pienen elämäni aikana (ainakin melkein) joten päivitys- ja kuulumispostaus on nyt ihan ajankohtainen.

Niin siinä vain kävi, että syksy, syyskuu ja syyssateet tulivat. Eilistä lukuun ottamatta on satanut varmaan joka päivä. Onhan harmaa ja sateinen ilma tosi masentavia, ja kun niihin yhdistää koulukiireet, ei lopputulos voi olla mitään muuta kuin ahdistusta ja stressiä. Minä olin yksi syksyn alun stressiaallon uhreista, samoin syysflunssan. Siitä olen onneksi jo selvinnyt terveeksi. 

Lopetin kaikki harrastukseni, paitsi ratsastuksen ja bloggaamisen viime keväänä, ja ette uskokaan kuinka vapauttavaa tämä on! Ei ole koulun lisäksi stressiä musiikkiopiston kokeista ja tanssitunneista, vaan voi oikeasti keskittyä vapaa-ajalla tekemään jotain muutakin, eli päivittää blogia..! Ei vaan, kyllä minä muutakin teen. Nyt blogille on vain paljon enemmän aikaa, samoin koulujuttuihin. Kahdeksas kerta toden sanoo, nyt voisin oikeasti panostaa kouluun enemmänkin kuin parin päivän ajan.

Parina päivänä paistoi jopa aurinko!

Joo, tiedän että kukaan ei jaksa lukea enää sanaakaan kaikesta mikä minulla on muka niin huonosti. Hevospuolelle kuuluu hyvää. Olin viime torstaina ratsastustunnilla, jonka menin minulle uudella tuttavuudella, issikkaruuna Kasparilla eli Kassulla. Tarkemmin ottaen Kassu on kyllä minulle tuttu hevonen, onhan se asunut jo useamman vuoden tallillamme erään tytön omistuksessa, mutta en ole koskaan mennyt sillä, koska se ei ole yleensä tuntikäytössä. Tunti meni ihan hyvin. Kassu oli aavistuksen laiska, enkä saanut siltä tölttiä kovin hyvin nousemaan, mutta juuri siksi haluaisinkin mennä sillä pian uudestaan; jotta saisin hiottua lisää yhteistyötämme, lähinnä tölttiä.

Kassu

Tänään törmäsin kotimatkallani keskustassa hevoseen. Kyllä, ilmi elävään suomenhevoseen keskellä kirkasta päivää ja vieläpä keskustan alueella! Sitä taluttivat pari naista. Ei mitään hajua miksi hevonen tällä alueella liikuskeli, eiköhän sille ole joku hyvä syy, jota en vain tiedä. Tänään myös ilmoille kantautui ilouutinen, Tygeä aletaan kuntouttamaan! Minulle todella tärkeä issikakruuna Tryggvi, tutummin Tyge, on ollut 1,5v saikulla syystä x (tiedän siis syyn, mutta en ala selittämään asiaa tänne tarkemmin) ja tänään se sai eläinlääkäriltä tuomion, että sillä voi pikku hiljaa alkaa ratsastamaan! Tyge ei siis ole omani, mutta minulle todella rakas, kuten jo sanoin. Ken tietää, ehkä pääsen sen selkään jo vaikka kuinka pian!

Valitettavasti Mosi oli saanut kaviopaiseen. Mosi on ilmeisesti astunut tarhassa johonkin terävään tai johonkin, että sille on tullut kaviopaise. Onneksi Mosi ei ainakaan vaikuttanut kovin kipeältä, reippaasti se tuli minua karsinalle torstaina tervehtimään! Uskon sen paranevan nopeasti, se saa hyvää hoitoa!

Mosi

Monet varmasti ovat huomanneet pienen postaustaukoni sekä uuden ulkoasuni. Minulla ei ollut mitään fiilistä blogin suhteen, mutta pieni irtiotto postauksista ja kaikista blogijutuista tuottivat tulosta. Nyt postausinto on kasvanut ja uusi ulkoasu ulkona! Halusin blogiini syksyistä ja synkkää, mutten liian synkkää teemaa, joten harmaa ja sininen näyttivät ja kuulostivat juuri sopivilta. Keksin uuden ulkoasun, bannerin ja tervetuloa-tekstin lisäksi blogille moton/lauseen, joka kuvaa kyllä kieltämättä blogiani ja sen sisältöä paremmin kuin hyvin. Se lause lukee mm. bannerissani. Myös tunnisteet siirtyivät ihan alas.

Karu tosiasiahan on, että kun sama vaaleanpunainen tausta ja samat oranssit tekstit ovat päivästä toiseen blogissa yli kolmen kuukauden ajan, tuppaa vähän väkisinkin kyllästyttämään kaikki blogiin liittyvä, niin minua kuin teitä lukijoitakin. Tarkoituksenani oli pitää vaaleanpunaista/oranssia ulkoasua loka-marraskuun paikkeille, mutta tuli olo, että nyt vaihdan sen, en vain enää jaksa sitä vanhaa. Nykyinen onkin oikeastaan aika kiva, ja ainakin eri värinen kuin edellinen. Marras-joulukuussa ulkoasu, tai ainakin blogin tausta ja banneri vaihtuvat talvisemmiksi ja jouluisemmiksi.

Perjantaina oli koulumme väliset yleisurheilukilpailut. Aamulla jostain syystä niskaani alkoi sattua todella, todella paljon. Siinä sitten urheiltiin pää käytännössä liikkumattomana. Loppuakohden se paheni, ja kotimatkalla pyysin kaveriani katsomaan risteyksillä autot puolestani, ei muuten pää taipunut mihinkään suuntaan, ei sitten yhtään! Tästäkin johtuen pidin taukoa blogista ja koneella kirjoittamisesta. Nyt kaikki on ok ja olen jälleen lainausmerkeissä blogikunnossa!

Tänään, tiistaina oli koulukuvaukset. Ne ovat kyllä kanssa aina yksi päänvaiva. Ne eivät onnistu, eivät sitten ikinä! Toivon sormet ja varpaat ristissä, että olisi käynyt ihme ja ne olisivatkin onnistuneet, jonka todennäköisyys aikaisemmat epäonnistumiset huomioon ottaen, on käytännössä nolla..

Päätin ottaa tänään myös tuumasta toimeen ja ilmoittautua "ehdolle" vuoden 2018 tähtiblogistiksi! Lähetin sähköpostilla hakemuksen, jossa kerroin blogistani, ja miksi juuri minä olisin hyvä yhdeksi kymmenestä tähtiblogistista 2018. Ehkäpä sitä onni kunnolla potkaisisikin! (Jos sana tähtiblogisti on täyttä hepreaa, klikka tästä, ja klikkaa ihmeessä muutenkin!)

Toukka

Huomenna meillä on frisbeegolfia ja englannin sanakoe. Perjantaina menen poikkeuksellisesti tunnille klo 7-8, enkä torstaina klo 6-7, koska torstaina en pääse tallille. Eilen illalla julkaistiin ilmoittautumiset myös Iso-Tuomiston harjoituskisoihin 15.10. Mietin osallistuvani T8 (=tölttiluokka, kierros tölttiä, kierros toiseen suuntaan tölttiä) sekä V5 (=nelikäynti, kierros tölttiä, ravia, puoli kierrosta käyntiä ja kierros laukkaa) Örkillä, koska sillä on niin tasaiset sekä hyvät askellajit, ja meillä sujuu yhteistyökin ihan hyvin. Brydjalla ajattelin osallistua maastotaitoradalle, sillä saman tapaiseen osallistuin viime kevään kevätpäivässä, jolloin tulimme hyvällä radalla ja hyvillä pisteillä (48/50) viidenneksi.

Kille

Huh huh, siinä oli kuulumisia kerrakseen! Toivon todella, että pääsitte taas vähän kärryille kaikesta minulle tapahtuneesta ja blogin tilanteesta. Olen suunnitellut paljon kivoja postauksia tuleville viikoille. Muun muassa kysymyspostaus on luvassa jo tällä viikolla, tai ihan viimeistään ensi viikon alussa! Eiköhän tämä tästä.

Koettakaa selvitä syksystä! Mitä keinoja teillä on syysstressin lievittämiseen?

-Pihla

Perunayksisarvisten leiri, osa 2

Tänään luvassa postausta taas meidän leiristä. Eilen julkaisin siis leiripostauksen ensimmäisen osan, ja tänään luvassa  toinen, ja viimeinen osa, jossa kerron meidän leiripäivistä kolme ja neljä, eli päivistä 26.-27.7.

Olen saanut kaikilta leiriläisiltä luvan ja suostumuksen näkyä blogissani!

Iso-Tuomiston perunayksisarviset 2017

Osa 2, leiripäivät kolme ja neljä.

Kaikki leiriläiset vasemmalta oikealle hoitohevostensa kanssa: Frida ja Eir, Anna ja Toukka, Minä ja Brydja, Fanny ja Örk, Reetta ja Einari, Reea ja Impi, Helmi ja Mugga, Jemina ja Kille sekä Elina ja Seifur.

Keskiviikko 26.7.

Saavuin tallille jälleen noin yhdeksän aikaan. Lähdimme Annan kanssa puolen paikkeilla talliin, sillä kaikkien tunti alkoi jo klo 10. Minä menin tunnin Mosilla. Tallityöntekijä haki Mosin tarhasta, ja minä hain Reean kanssa Herkun sen tarhasta, sillä hän oli saanut aamupäivän ratsukseen Heken. Luvassa oli siis leikkitunti, jolle menivät kaikki 9 leiriläistä. Hoidin Mosin, ja laitoin sille bootsit, suitset päälle. Mosilla on todella kova selkä, eli en istuisi viikkoon jos menisin sillä ilman satulaa, mutta en myöskään halunnut mennä satulalla, joten heitin Mosin selkään panssarivyön mallisen lätkän. Siinä oli satulavyö, muttei lainkaan jalustimia, joten minulle se oli kuin menisi ilman satulaa.

Tunnilla menimme aluksi käynnissä voltteja ja pysähdyksiä. Menimme myös kokouraa tölttiä, jonka jälkeen aloimme tekemään kaikkia leikkejä. Ensiksi menimme tuolileikkiä. Kentän keskelle siis pistettiin sen verran ämpäreitä, että yhdelle ei riittänyt. Kun ratsastuksenopettaja huusi "HEP", piti ratsastaa nopeasti ämpärin luo, tulla alas selästä, ja pistää oma jalka ämpärin päälle. Se, joka ei ehtinyt ämpärille, tippui. Me tipuimme Mosin kanssa noin puolessa välissä. Pelin voitti Frida ja Kassu.

Leiriavustaja Aaria otti meistä leikkitunnilla paljon kivoja kuvia.



Valkoisten possujono. Taaimmaisesta ratsukosta etummaiseen: Elina ja Örk, Anna ja Kolka, Minä ja Mosi sekä Helmi ja Mugga.



Elina ja Örk sekä takana Anna ja Kolka

Minä ja Mosi

Jemina ja Kille

Jemina ja Kille

Minä ja Mosi

Leikimme myös "kuka pelkää villihevosia" -peliä, eli siis yksi kentän keskellä huusi tuon lauseen, ja muiden piti selvitä toiseen päätyyn ilman, että keskellä oleva kosketti ratsastajaa tai hevosta. Tässä meinasin tippua Mosin selästä noin miljoona kertaa, sillä se kuumui ja meni aika lujaa välillä! Onneksi minä tai kukaan muukaan ei varsinaisesti tippunut. Tosin Frida meinasi alussa tippua Eirin selästä, kun ei päässyt sen selkään, ja ratsastuksenopettaja kisaisi Fridan jalasta, mutta vähän liian kovaa, ja Frida tipahti toiselta puolelta alas.

Lopuksi menimme myös pari kierrosta peiliä, joista yhden voitimme Mosin kanssa!


Mosi :D



Mosin silmä on kaunis!

 

Elina ja Örk, Minä ja Mosi sekä Helmi ja Mugga. Ja huomatkaa Kille tuossa sivussa.

Reetta ja Einari

Lopulta kävelimme loppukäynnit, ja tulimme alas selästä. Tunnilla oli todella kivaa, vaikka meinasinkin tippua lukuisia kertoja.

Tallissa hoidimme hevoset, ja lähdimme syömään lounasta. Melko pian ruuan jälkeen lähdimme hoitamaan ja puunaamaan hoitohevosiamme kiiltäväksi ja upeiksi kauneuskisoja varten! Minulla oli jo ennestään suunnitelma, minkä laiset letit Brydjalle tekisin. Tässä vähän kuvia, millaiset luomukset sain aikaan.

 Brydjan otsaletti

Brydjan häntäletti

Brydjan harjaletti

Kun kaikki olivat valmiita, menimme ulos, jossa hevoset arvosteltiin. Ensin piti kävellä tuomareiden, eli ratsastuksenopettajan ja tallityöntekijän eteen, jossa he siis arvostelivat hevosen. Sitten piti kävellä pieni pätkä, kääntyä, ja ravata takaisin. Juuri ennen, kun olisi ollut meidän vuoromme, Pirkko tietenkin ravisti päätänsä niin paljon, että kaikki kukat karisivat pois.. Onneksi sain lisäaikaa korjata kaiken. Ehkä Pirkko oli sitä mieltä, että tämä ei ole tarpeeksi hieno, eikä tällä mitään kauneuskisoja voiteta. No, ken tietää, mutta sain aika hyvin fiksattua letit kuosiin, ja me voitettiin! Palkintojen jaossa sain palkinnoksi pienen karkkipussin. Toiseksi tuli Reetta oman hevosensa Einarin kanssa, ja kolmanneksi Anna leirihoitsunsa Toukan kanssa. Alla Aarian ottamia kuvia kauneuskisasta.


Ravaa ravaa!

Helmi ja Mugga

Elina ja Seifur

Frida ja Eir

Einari

Toukka

Kauneuskisojen jälkeen heitimme hevosille satulat selkään, bootsit jalkaan ja suitset päähän. Kun olimme valmiita, suuntasimme kohti kenttää, sillä vuorossa oli leirikisat! Leirikisat olivat siksi jo kolmantena päivänä, sillä minun ja Reean piti alun perin lähteä jo sinä päivänä, mutta pääsimmekin neljänneksi päiväksi, mutta ei niitä sitten lähdetty enää siirtämään.

Menimme alkuverryttelyn jälkeen alla olevan temppuradan. Ensiksi siis pujottelimme puomit ja hyppäsimme pienen ristikon, jonka jälkeen kaarsimme labyrintille. Siitä selvittyämme ratsastimme kentän toiseen päätyyn, jossa tulimme alas hevosen selästä ja hypimme tiililtä toisille. Aluksi piti taluttaa hevosta mukana, mutta jos tiililtä tippui, hevosen sai jättää pois. Sen jälkeen noustiin takaisin satulaan, ja ratsastettiin jälleen kentän vastakkaiseen päätyyn, jossa tultiin alas selästä, ja mentiin este sekä labyrintti hevosta taluttaen. Niistä selvittyä tultiin tallityöntekijän ja kahden viimeisen tehtävän luo. Hevonen ja kypärä annettiin pois. Vesiämpäristä piti ottaa suulla raaka peruna ilman käsiä. Sen jälkeen piti ottaa taas suulla ja ilman käsiä jauhoastiasta sokeripala, ja kun kaikki tehtävät oli suoritettu, aika pysäytettiin.

Liila ympyrä on lähtöpiste, oransseissa ympyröissä tullaan hevosen selästä alas, punaisessa ympyrässä
noustaan takaisin satulaan, keltaisessa ympyrässä hevonen ja kypärä annetaan tallityöntekijälle, siniset ympyrät
ovat vesiämpäri ja jauhokulho, vaaleanpunaiset viivat ovat talutettuja pätkiä, mustat viivat ovat ratsastettuja
 pätkiä, ja harmaassa ympyrässä tehtävä on suoritettu ja aika pysäytetään.

Temppurata oli todella hauska! Sijoituimme siinä jaetulle sijalle Helmin ja Muggan kanssa. Tulimme 7. tai 6. sijalle, en tarkalleen muista.

Fanny :D

Frida :D

Fanny ja Örk

Elina ja Seifur

Temppuradan jälkeen oli vuorossa V5 eli nelikäynti, joka arvosteltiin. Siinä mennään kierros tölttiä, ravia ja laukkaa, mutta ennen laukkaa puoli kierrosta käyntiä. Tämän luokan menimme kuitenkin vähän eri tavalla, sillä menimme joko kaksi tai kolme ratsukkoa samaan aikaan kentällä, ja kaikkia neljää askellajia reilun kierroksen.

Elina ja Seifur



Reetta ja Einari

Frida ja Eir

Reea ja Impi

Jemina ja Kille

Helmi ja Mugga

Sijoituimme Brydjan kanssa tässä viimeiseksi, mutta silti luokka meni Super hyvin! Saimme todella hyvät pisteet kaikista askellajeista. Töltistä 3,5 ja lopuista 4,0, eli yhteispisteet 3,9! Parhaat pisteet Brydjan kanssa koskaan! Olin kuulemma ratsastanut hyvin ja saanut Brydjan kulkemaan tosi hyvin.

Leirikisojen jälkeen oli päivällinen, jolla söimme hernekeittoa ja pannareita! Silloin meille jaettiin myös palkinnot temppuradasta ja V5:sta. Kaikilla oli suden nälkä, ja pannukakut katosivat silmän räpäyksessä, ei tietoa minne.

Illalla lähdimme vielä about puolien leiriläisten kanssa nopeasti uimaan läheiselle rannalle. Sielläkin oli todella hauskaa ja kivaa! Kahdeksan paikkeilla lähdin kotiin nukkumaan, mutta kävin tietenkin ennen sitä moikkaamassa vielä Pirkkoa.



Paras poni!

Torstai 27.7. 

Torstaina, eli viimeisenä leiripäivänä saavuin tallille jälleen yhdeksän aikoihin. Sain jo edellisenä iltana tietää, että menen aamun estetunnin Toukalla, ja iltapäivän maaston Brydjalla. Eli saman kaltainen päivä, kuin tiistai oli tulossa tuntien kannalta. Ensimmäinen estetunti, jolla minä siis olin, alkoi jo 10, joten kävin hakemassa Toukan laitumelta ja hoidin sen kuntoon.

Kuva otettu tiistaina, mutta se on niin ihana kuva Annasta ja Toukasta, niin oli pakko lisätä
se johonkin väliin.

Toukka vaikutti alkukäynneissä laiskalta. Yritin parhaani mukaan herätellä sitä. Menimme käynnissä pysähdyksiä ja voltteja itsenäisesti, kun ratsastuksenopettaja kasasi esteitä. Otin Toukan kanssa paljon nopeita pysähdyksiä, eli kun pyysin Toukkaa pysähtymään, niin heti kun Toukka seisoi paikoillaan, kannustin sen takaisin käyntiin, jotta se vähän reipastuisi. Ravissa menimme kokouraa ja voltteja alkulämmittelyksi, ennen hyppyjä.

Minä, Toukka, Jemina ja Kille

Minä ja Toukka

Reea ja Impi

Jemina ja Kille

Toukka

Toukka ja minä

Aloimme verryttelyn jälkeen hypätä yksittäistä pientä ristikkoa. Toukka oli tosi tahmea, mutta hypyt sujuivat ihan ok. Pian aloimmekin hypätä jo rataa.



Pinkki pallura on lähtöpiste ja harmaa on "maali"

Radan ensimmäisenä esteenä oli pieni pysty. Siitä jatkettiin eteenpäin, ja kierrettiin kauimmainen este, ja vaihdettiin ravin tai töltin kautta laukka. Sen jälkeen tulimme niin sanotusti kokorata leikkaa kahden esteen välistä, ja vaihdettiin laukka. Sitten tulimme taas kulmasta koko rata leikkaa, mutta silloin hypättiin tuo ensimmäinen ristikko. Sen jälkeen kaarrettiin lyhyen sivun kautta viimeiselle esteelle, jota ennen vaihdettiin laukka, ja hypättiin este. Jossain vaiheessa molemmat ristikot korotettiin n. 40 cm pystyiksi.

Toukka kulki siis todella laiskasti, mutta hypyt sujuivat siitä huolimatta ihan hyvin. Pari hyppyä ristikoille tulivat tosi hyvin, joista yhden Aaria onnistui ikuistamaan!

Hei mehän hypätään, ja mehän näytetään ihan hyvältä!

Ei-niin-onnistunut hyppy

 Pystyille tuli myös ihan hyvin hyppyjä, kuten tämä pomppu!

Lentäjä Toukka

Viimeinen rata Toukan kanssa sujui tosi hyvin, eikä puomi kolahtanut kertaakaan, vaikka Toukka välillä hidastelikin. Lopuksi saimme valita yhden esteen, jonka hyppäämme yksittäisenä. Minä valitsin tuon pystyn, joka hypättiin radalla viimeisenä. Sitä korotettiin hieman, eli se taisi olla n. 45 senttimetriä. Aluksi Toukka tiputti sen, mutta toisella yrityksellä pääsimme yli! Toukka tosin tuli esteen todella hitaassa ravissa, ja astui sen yli, mutta puomi ei tippunut, joten hyväksytysti se suoritettiin, ja sain samalla hypättyä este-ennätykseni!

Hyppyjen jälkeen tölttäsimme hetken kokouraa, ja Toukka meni mielettömän kivaa ja hyvää töttiä, ja tuntui tosi reippaalta, vaikka olikin tunnin jälkeen aika puhki ja puuskuttikin hieman. Toukan kunto ei ole mikään maailman paras. Tunti meni tosi kivasti, ja olin tyytyväinen.



Ilmeellä mennään :D



Tunnin jälkeen Toukka oli tosi hikinen, joten pesin sen. Hevosen hoidon jälkeen menin seuraamaan ja kuvaamaan toisen ryhmän estetuntia puhelimellani, sillä Annan kamera oli Aarialla. Muutama näistä loppupuolen hyppykuvista taitaakin olla Aarian ottamia. Alla oikea kuvapläjäys!

Helmi ja Mosi

Fanny ja Herkku

Frida ja Seifur

Reetta ja Örk

Anna ja Papu (eli Safir)

Helmi ja Mosi

Fanny, Herkku ja superpomppu!

Helmi ja Mosi

Tämä on aika creepy..

Helmi ja Mosi. Tämä on minusta Super kiva kuva!

Anna ja Papu

Helmi ja Mosi

Reetta ja Örk

Frida ja Seifur <3

"Kyllä mäkin osaan hypätä!"

Frida ja Seifur

Tunnin jälkeen marssimme kaikki syömään. Ruuaksi oli muistaakseni kinkkukiusausta. Ennen lounasta pakkasimme suurimman osan kamoistamme kasaan. Anna lähti kotiin jo yhdeltä, joten jouduimme hyvästelemään hänet aikaisin. Annan lähdön jälkeen jatkoimme siivoamista sekä pakkaamista, ja puoli kahden paikkeilla lähdimme hakemaan hevosia laitumelta ja hoitamaan niitä maastoon, leirin viimeiselle ratsastukselle.

Minä menin maaston Brydjalla, joten hain sen laitumelta ja puunasin sen kiiltäväksi, sekä heitin sille ja itselleni varusteet päälle. Kivaa, että sain Pirkon maastoon, viimeiselle ratsastukselle. Maastossa oli tosi kivaa. Menimme vähän erilaisen lenkin, ja pääsimme tölttäilemään tosi paljon. Laukatakin kerettiin vähän matkaa. Maastosta tulimme tallille takaisin vähän kolmen jälkeen.

Neljän aikoihin meillä oli lettukestit. Söimme itsemme ähkyyn lettuja mansikkahillon ja jäätelön kera. Viideltä tai vähän ennen kaikkia tultiin hakemaan, ja jouduimme sanomaan toisillemme heipat. Olen kuitenkin aika varma, että tämä ei jäänyt meidän viimeiseksi leiriksemme. Ensi vuonna uusiksi!

Olette ihania <3

Kiitos vielä kaikille mahtavasta leiristä! Ne olivat ehdottomasti kesän parhaat päivät. Ikävä on jo nyt kova teitä kaikkia, mutta ensi kesänä samalla porukalla samalle leirille! Ja pienet pahoittelut kaikille kun käytin kuvateksteissä aika paljon hymiöitä. Toivottavasti ne eivät olleet suuri haitta.

Suuri kiitos jokaiselle joka jaksoi lukea tämän postauksen, sillä tästä tuli melko pitkä!

Toivottavasti tykkäsitte. Me näemme seuraavan kerran varmaankin kuukauden suosikkien parissa.

Kivaa alku viikkoa ja heinäkuun viimeistä päivää! -Pihla

Kerro, tykkäsitkö tästä postauksesta?