keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Seitsemän suosikkitiliä

Olen pitänyt instagramissa hevoskäyttäjää noin puolitoista vuotta. Sinä aikana olen löytänyt vaikka mitä kivoja samankaltaisia, eli hevosaiheisia instagram-tilejä seurantaan. Viime aikoina uusia ja kivoja tilejä on löytynyt vaikka millä mitalla, mutta siitä huolimatta jotkin hieman vanhemmatkin tilit ovat edelleen säilyneet suosikeissani. Tässä postauksessa jaan tämänhetkisiä lempi hevosaiheisia instagram-tilejäni, sekä uusia että vanhoja seurannassa olevia. Tähän postaukseen sain idean Ainon blogista Eläimet sydämessä, jota hieman muuntelin omanlaisekseni.


Mosi

@ellajaviola / Ella & Viola

Tämä instagram-tili on päässyt seurantaani vasta äskettäin, eli kyseessä on siis itselleni aivan uusi tili. Tiliä pitää ratsastusta harrastava Ella. Instagram-tilin nelijalkaisena päätähtenä toimii eestinhevonen Viola. Viola on rautias, läsipäinen tamma, jota Ella rakastaa sydämensä pohjasta. Tililtä löytää kuvia ihanista peltopotreteista hyppykuviin, aina koulukentille asti. Uusia postauksia tulee noin viikon-kahden välein. Vaikka kuvien postaustahti ei ole kovin vauhdikasta, niin kuvat ovat puolestaan todella kivoja tunnelmaltaan ja hyviä laadultaan.

Tililtä löytyy monipuolisesti kuvia. Ratsastuskuvat ovat aina plussaa, ja niitä tältä tililtä kyllä löytyy. Myös ulkona otettuja poseerauskuvia löytyy oikeastaan joka vuodenajalta juhannuksesta jouluun, ja ratsastuskuvia pääosin esteiltä, muttei koulupuoltakaan ole jätetty huomiotta. Tililtä löytyy harmittavan vähän videoita, sillä olen viime aikoina itsekin tajunnut, kuinka kivoja satunnaiset videot kuvien seassa ovatkaan. Tilillä on kuvia joulukuusta 2016 asti, ja kaikki ovat kyllä hyvälaatuisia, varsinkin kesällä otetut kuvat luonnonvalon tähden. Kannattaa ihmeessä laittaa tämä tili seurantaan!


@ellajaviola

@porkkananvoimalla / Veera & ponit

Todella monet tietävät aivan varmasti tämän kyseisen tilin, Porkkanan voimalla. Tätä instagram-tiliä pitää 17-vuotias lukiolainen Veera Saarinen. Tilin päätähtinä toimii suomenpienhevonen Peetu, WFB-ponitamma Sara, issikkatamma Disa sekä satunnaisesti tilillä esiintyvät pitkäkorvat, eli aasit. Tili on melko aktiivinen, ja kuvia tulee yleensä useampi viikossa, tosin, välillä kuvia tulee useampi päivässä, eikä useaan päivään sen jälkeen ollenkaan. Kuvia voisi siis enemmän tasoittaa eri päiville. Veera pitää myös blogia Porkkanan Voimalla.

Kuvat ovat kuitenkin aina todella hyvälaatuisia, ja hienoja. Veeran tilillä on paljon teemakuvia ja järkkärikuvia, jotka tekevät yleiskatsauksesta hyvän. Veera on itse loistava kuvaaja, ja hänellä on itsensä ottamien hevoskuvien lisäksi paljon hyviä, muiden ottamia ratsastuskuvia. Ratsastuskuvia löytyykin erittäin paljon poseerauskuvista treenikuviin, jokaiselta vuodenajalta. Pidän tilistä yleisesti vain erittäin paljon kuvien laadun ja tunnelman takia. Tämä tili löytyykin varmaan jo monen listalta, mutta jos jostain syystä se ei ole tuttu, kannattaa laittaa se seurantaan!


@porkkananvoimalla

@idaplatinium / Ida & Platinium

Tiliä @idaplatinium pitää 2003 syntynyt mikkeliläinen Ida Turunen. Tilin hevostähtenä toimii lämminverinen ravuriruuna Platinium. Platinium on 7-vuotias punaruunikko, mukava harrasteratsu. Tällä instagram-tilillä on reilu pari sataa seuraajaa, joka on mielestäni aivan liian vähän tilin laatuun nähden. Kuvia tulee suunnilleen pari viikossa. Kuvien laatu on aivan loistavaa, sillä Ida on loistava hevoskuvaaja. Myös ratsastuskuvat ovat hyvälaatuisia. Kameran takana on hyvä kuvaaja, kun Ida on puolestaan sen edessä. 

Kuvat ovat myös monipuolisia, sillä Ida menee missä ja miten milloinkin. Tililtä löytää ihan kaikkea kypäräkameralla kuvatuista maastovideoista kaulanarulla laukkaamiseen ja esteisiin. Poseerauskuvatkaan eivät jää unholaan, sillä tililtä löytyy myös muutamia, upeita yhteiskuvia. En ole seurannut tätä tiliä kovinkaan pitkään, mutta se on ollut ehdoton ykkössuosikkini oikeastaan siitä lähtien, kun löysin sen, samoin Idan blogi. Kerrassaan loistava ja monipuolinen hevosinstagram-tili!


@idajaplatinium

@maijuequestrian / Maiju & Vito

Tätä hevosinstagram-tiliä pitää 17-vuotias lukiolainen Maiju. Blogin päätähtenä toimii 11-vuotias PRE-ruuna Vito. Vito on Maijun oma koulupainotteinen kimo kullannuppu. Maijun instagram-tili on suunnilleen yhtä aktiivinen kuin pari aikaisempaakin tiliä, eli kuvia tulee keskimäärin kahdesta kolmeen viikossa. Tililtä löytyy todella hyvälaatuisia kuvia. Kuvien seassa on yllättävän paljon ratsastusvideoita, jotka ovat loistava lisä instagram-tilien sisältöön. Myös Maijulta löytyy blogi, Apina ja Andalusialainen.

Tililtä löytyy todella paljon ratsastuskuvia, joista kaikki ovat hyvälaatuisia. Tili on videoineen todella monipuolinen, sillä päivittelyä niin maastoiluista kuin koulustakin, aina esteisiin ja maasta käsittelyyn asti löytyy, eikä poseerauskuvia pidä unohtaa. Ratsastus- ja poseerauskuvien lisäksi tililtä löytyy ihan perus Maijun ottamia hevoskuvia Vitosta. Vanhemmissa kuvissa esiintyy pääosin (käsittääkseni) Maijun entinen poni, ja Vito vasta tämän vuoden heinäkuusta alkaen. Anyways, tili on todella monipuolinen ja upea kaikkine kuvineen ja videoineen. Tykkään tästäkin ihan mielettömän paljon!


@maijuequestrian

@team.eire
/ Reetta & Einari

Vaikka tämän tilin pitäjä on ystäväni, mielipiteeni ei perustu siihen, vaan oikeasti tykkään tästä hevosinstagram-tilistä todella paljon. Sitä pitää siis ystäväni, 12-vuotias Reetta Varonen. Blogin päätähti on 2011 syntynyt islanninhevonen Einar. Einar on nuori mutta komea, Reetan oma rautias ruuna. Tältä tililtä löytyy ihanan paljon ratsastusvideoita, muttei hienoja ja hyviä kuviakaan ole unohdettu. Einarin lisäksi Reetta käy ratsastuskoulutunneilla, joten tilillä esiintyy satunnaisesti muitakin hevosia, joka tuo mukavaa vaihtelua, vaikka Einaria kylläkin jaksaisi katsella vaikka kuinka!

Tili ei ole kovinkaan aktiivinen, julkaisuja tulee yleensä kerta viikkoon, joskus harvemmin, joskus useammin. Kuvien laatu heittelee, mutta pääosin ne ovat todella hyviä. Kentällä pyörimisen lisäksi he käyvät jonkin verran baanoilla treenaamassa, ja sieltä on erityisen kiva nähdä ratsastusvideota, ja jatkossa myös enemmän kuvia. Tili on monipuolinen ja videorikas, ja onhan issikkaihmiselle tällainen tili aivan unelma! Kannattaa pistää seurantaan!


@team.eire

@team_icelandichorse / Annukka, Netta & ponit

Jälleen on kyseessä issikka-aiheinen tili, mutta tuskin se teitä kovinkaan yllättää, sillä pidänhän issikoista melkoisen paljon! Tämä tili on kaikista issikka instagram-tileistä varmaan lempparini kautta aikain. Tätä tiliä pitää kaksi 2002 syntynyttä tyttöä Satakunnasta, Annukka ja Netta. Tilin nelijalkaisina päätähtinä toimii issikkatammat Frigg sekä Tinna, sekä issikkaori Hervar. Tili on melko aktiivinen, yleensä kuvia tulee yli kaksi viikossa. Minusta on todella hyvä, jos tilille tulee lähes päivittäin, tai päivittäin julkaisuja.

Olen seurannut tämän tilin menoa jo varmaan lähes vuodenpäivät, sillä heti tiliin törmättyäni olen seurannut sitä tiiviisti ja tykästynyt siihen kovasti. Tililtä löytyy paljon kivoja ja hyvälaatuisia ratsastuskuvia sekä ihan vain kuvia hevosista esim. laitumella. Videoita tililtä ei löydy paljoa, mutta ratsastuskuvia senkin edestä. Myöskään perus poseerauskuvia ei ole hirveästi. Kuitenkin, vaikka tili ei ole sisällöltään niin monipuolinen, issikkaihmisille (ja miksei muillekin) tili on oikea unelma upeineen kuvineen. Ainakin itse pidän kovasti! Tytöiltä löytyy myös yhteinen hevosblogi.


@team_icelandichorse

@elaimetsydamessa / Aino & ponit

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä lempi instagram-tilieni listasta löytyy tili nimeltään @elaimetsydamessa. Sitä pitää Aino Tervonen, jonka blogista sain myös idean tähän postaukseen. Aino on 14-vuotias, ratsastusta harrastava ponityttö Lappeenrannasta. Lisäksi hän harrastaa valokuvausta, jonka kyllä huomaa tilillä hänen ottamistaan hevoskuvistaan. Tältäkin tililtä löytyy harmittavan vähän videoita, mutta sitä kompensoi upeat ja hyvälaatuiset, monipuoliset kuvat. 

Tilille tulee tällekin kuvia yleensä pari viikossa. Kesällä luonnonvalossa otetut kuvat ovat erittäin hyvälaatuisia, ja talvella vasta valmistuneessa maneesissa otetut kuvat eivät ole niin hyviä, mutta enpä ole koskaan vielä ollut maneesissa, jossa saisi pimeän aikaan, tai ylipäätänsä koskaan todella hyvälaatuisia kuvia. Tili on todella monipuolinen, vaikkei videoita oikein olekaan. Sieltä löytyy paljon ratsastuskuvia, ja niiden lisäksi pelkästään hevosista hienoja kuvia, joita kelpaa katsella. Tämä tili on myös yksi suosikeistani, joka kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan!


@elaimetsydamessa

Tästä tuli aika pitkä postaus, mutta toivottavasti piditte silti. Toivottavasti saitte myös uutta seurattavaa instagramiinne! Jos minua ei vielä seuraa siellä, niin käyhän ihmeessä laittamassa myös minun tilini seurantaan. Päivittelen sinne todella aktiivisesti kuvia ja kuulumisia, sekä aina tallipäivinä inststoryyn tallilta. Itse asiassa, menen huomenna, torstaina ratsastustunnille, joten sieltä luvassa mahdollisimman paljon päivittelyjä instastoryyni.

En ehkä kestä, että tänään, keskiviikkona, on enää kaksi yötä joulukuun ensimmäiseen päivään! Tämä vuosi on mennyt älyttömän nopeasti, ja nyt on alkamassa vuoden 2017 viimeinen kuukausi. Viikonloppuna luvassa siis kuukauden suosikkeja ja adventtikalenterin aloitus! Jos teillä on omia lempi instagram-tilejä, jakakaa niitä ihmeessä kommenteissa, jos löytyisikin lisää uutta seurattavaa.

-Pihla

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Mikä on paras paikka, missä voit olla?

Näköjään viime aikoina blogini lukijat ovat saaneet vaikuttaa erittäin paljon postauksiini. Jonkin aikaa sitten toteutin postauksen, jossa kyselin eräässä whatsapp-ryhmässä mitä jos -alkuisia kysymyksiä, joihin vastasin blogissani. Tänään on luvassa hieman samantyyppinen postaus, sillä tällä kertaa kyselin samaisessa whatsapp-ryhmässä suosikki-, lempi-, ja paras -alkuisia kysymyksiä, joihin vastaan tässä postauksessa. Postaus on kuvitettu tiistaina, hoitopäivänä 21.11. otetuilla tallikuvilla.


Safir

Lempi hevosrotusi?

Lempi hevosrotuni on tietenkin islanninhevonen, mutta pidän myös suomenhevosista, vuonohevosista, hannovereista, connemaroista ja vaikka mistä muista hevosroduista. Kirkkaana ykkösenä on tuo issikka, mutta issikoiden lisäksi pidän vaikka mistä muista hevosroduista. Jos värillä ei ole väliä, niin ei ole kyllä rodullakaan. Joka ikinen hevos- ja ponirotu, mitä maa päällään kantaa on omalla tavallaan paras, mutta itse pidän eniten issikoista.

Paras talli omien kokemuksiesi perusteella?

Ehdottomasti Iso-Tuomisto. En ole käynyt kovinkaan monella tallilla, saatika saanut pintapuolta parempaa kokemusta eri talleista, mutta niistä missä olen käynyt, niin Iso-Tuomisto. Eniten pidän tällä tallilla opetuksesta, sillä ratsastuksenopettaja sekä tallityöntekijä pitävät molemmat todella hyviä tunteja, joissa saa todella hyviä vinkkejä ja apua mahdolliseen ongelmaansa. Hevosia hoidetaan hyvin, ja tallilta löytyy todella monipuolisesti issikoita aloittelijalle, huippuratsastajalle ja kaikille siitä välistä. Tälle tallille on aina kiva lähteä, kun vastassa on taattu mukava tallipäivä, huippu talliporukka, hyvät hevoset ja loistava opetus sekä yleisesti vain mukava tunnelma ja ilmapiiri. Siksi käynkin juuri Iso-Tuomistolla, ja onneksi käyn!

Lempi ratsastusvaruste?

Kautta aikain lempi ratsastusvarusteeni ovat varmaankin nykyinen kypäräni sekä talviratsastushanskani. Kypäräni on ostettu Horzen liikkeestä, ja se on mallia Horze Supereme Triton Galaxy. Kypärässä on tyylikkäät timantit saumojen kohdalla keskellä, sekä edessä hieman peilaava ruutu. Se on muuten täysin musta, ja siinä on säätömahdollisuus, joten talvella myös ohut pipo mahtuu kypärän alle. Se on VG1-turvamääräyksien mukainen, ja todella mukava päässä. Sitä ostaessani se maksoi vain 70€, eli todella vähän, ainakin omasta mielestäni. Siitä huolimatta se on ollut todella hyvä ja mukava päässä, sekä tähän mennessä ainakin turvallinen. Tykkään siitä todella paljon, ja se onkin varmaan ihan ykkösenä varustelistassani, vaikka se on ollut minulla vasta puolisen vuotta.

2016 joululahjaksi saamani Jackson-merkkiset 5-sormiset talviratsastushanskat ovat kirkkaasti toisena listalla. Tämä on toinen talvi kun käytän niitä, ja sormeni eivät ole varmaan kertaakaan palelleet ne kädessä. Nämä ratsastushanskat ovat paksut topparatsastushanskat, jotka ovat mukavat ja lämpimät kädessä. Ne ovat väriltään mariininsiniset, ja 5-sormiset, joista itse tykkään paljon enemmän, kuin sellaisista, joissa on vain peukalo ja pikkurilli erikseen. Nämä hanskat ovat ratsastukseen hyvin soveltuvat, sillä ne mukautuvat liikkeeseen hyvin, eivätkä ole käsissä jäykät, joten ohjat saa hyvin käteen ja käsiä liikuteltua ratsastettaessa ongelmitta. Ne ovat olleet myös todella kestävät, eivätkä ole tallihommissa menneet miksikään, jokseenkin likaisemmiksi kyllä kuin ostaessa, mutta niin käy kaikille tallihanskoille. Hintaa näillä oli vain 15€, ja ne on ostettu XXL-nimisestä kaupasta. Ihan parhaat ja ihanan lämpimät talviratsastushanskat!


Myrra

Paras paikka, missä voit olla?

Tietenkin oma koti ja talli. Olen ensi kuussa 14-vuotias, joten asun (tietenkin) vielä vanhempieni luona. Kotona vanhempieni lisäksi asuu pikkuveljeni. Vaikka tässä iässä kaikki ärsyttää välillä (lue = aina), niin kotona on silti aina kiva olla, vaikka siellä ne satunnaisesti ärsyttävät perheenjäsenetkin asuvat. Vaikka kotona pitääkin hoitaa läksyt, kokeisiin lukeminen ja muut rästissä olevat kouluhommat, niin koti on myös paikka, missä pitää rauhoittua, istua koneen ääreen teekupin kanssa ja katsoa kissavideoita. Okei, en kovinkaan usein katso kissavideoita, mutta ymmärrätte varmaan pointtini. Koti on paikka, jonne voi aina tulla vaikka mikä olisi. Toinen paikka, missä rakastan olla, on talli. Olen hevoshullu pahimmasta päästä, ja rakastan tallilla olemista. Se varmaan johtuu siitä, että pääsen tallille "vain" kaksi kertaa viikossa, pari kolme tuntia per tallipäivä, joten tallille tulo ei koskaan kyllästytä, eikä ole päivittäinen itsestäänselvyys. Siellä saa tehdä tallihommia ja olla hevosten kanssa, joka on parasta ajanvietettä. Tallillamme on loistava ilmapiiri ja hyvä porukka, joten senkin puolesta siellä on aina kiva olla, kun on tervetullut. 

Lempi ratsastustehtäväsi eri askellajeissa?

Lempi ratsastustehtäväni riippuvat oikeastaan päivän ratsustani. Örkin kanssa tykkään tehdä paljon väistöjä ja jotain hieman hankalampiakin tehtäviä, mutta esimerkiksi Herkun kanssa on kiva mennä esimerkiksi puomeja tai kulkea vain kokouraa, sillä meitä ei ole ihan luotu toisillemme, eikä meidän yhteistyö tehtävillä oikein suju. Yleisesti kuitenkin tykkään mennä puomeja käynnissä ja ravissa. Töltissä jotkin pujottelut ja vain töltin hiominen uralla hyväksi on kivaa. Laukassa ihan vain puomit ja kokoura ovat hieman tylsästi lempi ratsastustehtäviäni. 

Lempi blogisi tällä hetkellä?

Minulla on tällä hetkellä hirveän monta todella kivaa blogia lukulistallani. En vain osaa valita yhtä blogia, mutta jaetulla ykkössijalla keikkuu tällä hetkellä Esterin blogi Kavioiden tahtiin sekä Idan blogi Tuhatta & Sataa. Esterin blogissa pidän hänen ulkoasustaan. Sen on tehnyt Ida, samoin Idan oman blogin ulkoasu on hänen käsialaansa. Pidän erittäin paljon hänen ulkoasuistaan, ja minun nykyinen ja edellinen bannerikin ovat Idan käsialaa. Molempien blogien ulkoasut ovat mukavan yksinkertaisia, mutta sekaan on lisätty pieniä yksityiskohtia tuomaan, no, yksityiskohtaisuutta. Pidän myös molempien kirjoitustyylistä. Molemmat blogit ovat kerrassaan upeita ulkoasultaan ja sisällöltään, ja niitä on aina mukava lukea. Ne ovat siis ehdottomasti lempi blogini tällä hetkellä.


Mona

Lempi huippuratsastajasi?

Tässäkään kohdassa en osannut vain valita yhtä lempparia. Ihailen suunnattomasti vaikka kuinka montaa huippuratsastajaa esteratsastajista kouluratsastajiin, mutta kyllä ne askellajiratsastajat ovat suurin ihailuni kohde. Oma ratsastuksenopettajani Annika Kyrklund, joka voitti kahdessa luokassa suomenmestaruuden tänä vuonna, ja kisasi Alankomaissa askellajiratsastuksen MM-kisoissa sekä huippu askellajiratsastaja Arnella Nyman, joka sijoittui kuudenneksi samaisissa MM-kisoissa 2017 Alankomaissa, ovat varmaan lempi huippuratsastajani, sillä molemmat ovat loistavia ratsastajia, sekä lempi lajini, askellajiratsastuksen edustajia.

Lempi postauksesi omasta blogistasi?

Pidän todella paljon 2017 elokuussa kirjoittamastani "Millä perusteella liityn lukijaksi" -postauksesta. Se on saanut ihan kiitettävän määrän näyttökertoja, kommentteja ja muuta positiivista palautetta. Olen itsekin tyytyväinen siihen, sillä se on hyvän pituinen, ja sen teksti on oikeasti melko sujuvaa ja hyvää luettavaa. Oikeastaan kaikki heinäkuun ja elokuun postaukset ovat ihan lemppareitani, mutta jos vain yhden postauksen saan mainita, niin eiköhän se ole tuo. Siitä pidän minä, ja myöskin te, ainakin kommenttien ja lukumäärien perusteella!

Lempi ratsastuslajisi?

Eniten tykkään seurata esteratsastusta, mutta kaiken kannalta lempi ratsastuslajini on tietenkin askellajiratsastus. Tiedän siitä kaikista eniten, ja pidän eniten sen ratsastamisesta. Minua kiehtoo issikoiden upeat, ainutlaatuiset askellajit töltti ja passi, sekä ylipäätänsä issikat ja koko askellajiratsastus lajina. Esteitä on tietty kiva hypätä ja harjoitella hyviä laukanvaihtoja sekä väistöjä, mutta askellajiratsastus on juuri se minun juttu, jota rakastan, ja joka kiinnostaa minua eniten.


Brydja

Viikkoon ei olekaan tullut mitään päivittelyjä blogiin johtuen koulukiireistä ja monista kokeista viikolla, mutta täällä ollaan taas. Taisin luvata pari tosi kivaa ja erikoisempaa postausta tälle viikolle, mutta toisin kävi. Sunnuntain iloksi nyt kuitenkin duunasin tällaisen kasaan, ja katsotaan josko sitten ensi viikolla niitä luvattuja, huikeita erikoispostauksia tulisi oikeastikin julki! Ensi viikolla alkaa myös pitkään odottamani joulukuu, sekä blogissa adventtikalenteri, eli joka adventtisunnuntaina tulee joulukuun ajan jokin erikoisempi joulupostaus. Ensi viikkoon siis, mukavaa sunnuntain jatkoa!

-Pihla

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Täyden kympin puomitreeni!

Torstaina 16.11. olin tallilla hoitopäivän ja ratsastustunnin tähden. Tallilla oli jälleen todella kivaa, ja ratsastustunnilla tapahtui vaikka ja mitä, joten päätin jälleen rustata samanlaisen tallipäiväpostauksen kuin viime viikonkin ratsastustuntipäivästä. Sain kritiikkiä postauksen pituudesta, joten yritän tällä kertaa parhaani tiivistää asiat hieman paremmin, ja toteuttaa postauksen lyhyemmin, sillä viime tuntipostauksessa oli kieltämättä liian paljon turhaa asiaa minunkin mielestäni, näin jälkiviisaana voin sen todeta. Parempi toteutus tällä kertaa, mutta nyt tallipäivän pariin.


Tinna

Tuntini alkoi jo klo 18, joten lähdin tallille hieman viiden jälkeen. Ensimmäisenä tietenkin menin katsomaan tuntilistasta, kellä menen tunnilla. Listassa luki nimeni kohdalla Toukka, joten lähdin saman tien hoitamaan sen kuntoon. Olin ensimmäinen tuntilainen tallilla, mutta jo pian paikalle alkoi pikku hiljaa valua lisää väkeä. Olin juuri saanut Toukan käytävälle ja alkanut harjaamaan sitä, kunnes eräs tuntilainen tuli kysymään minulta, haluaisinko vaihtaa päivän ratsuani Toukasta hänen päivän tuntihevoseensa Örkkiin. Koska viime tunnin epäonnistuneet laukat ja ravit Örkin kanssa olivat jääneet kaivertamaan hampaankoloon, niin vaihto sopi minulle ehdottomasti. Ja onhan Örk ihan yksi lempihevosistani!

Tartuin siis tuumasta toimeen, ja otin Örkin käytävälle hoidettavaksi. Sen jalat olivat niin paksun kurapeitteen alla, että minun oli pakko ottaa vesiämpäri, sieni, ja alkaa kuuraamaan niitä edes hieman puhtaammiksi, sillä pelkän harjan kanssa jalkojen putsaamisesta ei olisi tullut mitään. Jalkapesun jälkeen harjasin Örkin piikkisualla ja pölyharjalla, sekä selvitin jouhet ja putsasin kaviot. Heitin sille satulan selkään, suitset päälle ja bootsit jalkaan, jonka jälkeen kaikki olivatkin valmiita lähtöön, kunhan vielä heitin kypärän omaan niskaan.

Tunnilla nousin selkään, tarkistin satulavyön sopivan kireyden, ja säädin jalustimet sopiviksi. Ne tuntuivat eri pituisilta, vaikka kuinka säädin niitä eri reikien välillä, ja lopulta päädyin mahdollisimman samanpituisiin jalustimiin, vaikka toinen tuntui edelleen aavistuksen lyhyemmältä, mutta reiän pidempänä aavistuksen pidemmältä. No, ne niistä jalustimista, alkukäyntien jälkeen aloimme tehdä käyntiverryttelyksi kiemurauraa, jonka kahdelle kaarevalle sivulle oli laitettu puomit, jotka piti tietenkin mennä. 


Örk

Örk tuntui alkukäynneissä aavistuksen laiskalta, mutta alkuverryttelyjen aikana se alkoi vähän reipastumaan ja rentoutumaan. Kiemuraurat sujuivat hyvin, samoin puomit. Vähän se aina oikoi ja puski siellä sun täällä, mutta muuten sujui hyvin. Puomeilla koetin saada sen puolipidätteillä ryhdikkäämmäksi, jotta se ei menisi niin etupainoiseksi, ja jalat eivät kolahtaisi puomeihin. Montaa kertaa ei kolahtanutkaan, vaikka puolipidätteet eivät tuntuneet menevän paikoittain läpi. Örk onneksi tuli paljon reippaammaksi tehtävän aikana. Kokeilin huvin vuoksi tehdä sen kanssa välillä tehdä vähän väistöjä, jotka sujuivat oikeastaan aika hyvin, vaikka se ei ollutkaan tehtävänä!

Sitten aloimme töltätä, ensin hetken kokouraa, ja sitten aloimme tekemään tölttissä tätä kiemurauraa. Jos puomeilla hevonen tipahti automaattisesti raville, tehtävän sai jatkaa loppuun ravissa, sillä yleensä hevonen ei mene puomeja töltissä. Kun pääsi takaisin uralle, piti siirtää tölttiin, mikäli oli mennyt kiemurauran ravissa. Örk tuntui töltissä aluksi vähän laiskalta, varsinkin kiemurauralla se aluksi hidasteli ja rikkoi käyntiin, mutta päättäväisyydellä sain sen aina takaisin tölttiin. Töltti tuntui oikeastaan koko ajan todella hyvältä ja rennolta. Örk käytti kaikkia jalkojaan aktiivisesti, ja kulki ryhdikkäästi. Jälleen huomasi, että töltti on Örkin ykkösaskellaji, ehdottomasti. Puomit se meni aika yllätyksellisesti töltillä, eikä rikkonut raviin, joten annoin sen mennä ne töltillä. Töltistä huolimatta puomit sujuivat hyvin, samoin muukin kiemuraura, eikä Örk enää puskenut sieltä pois uralle.




Otimme tölttitehtävien jälkeen ravia ihan vain kokouraa. Viime tunnilla Örkin kanssa oma kevennykseni ei tuntunut sujuvan, eikä Örkillä oikein ollut ravifiilistä. Kokeilin tunnin alussa laittaa aavistuksen lyhyemmät jalustimet kuin viime tunnilla, ja kokeilin ajatusta, jossa omassa navassani ja hevosen korvissa on molemmissa magneetit, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Ajattelin siis keventäväni napa edellä hevosen korvia kohti, ja keventää ikään kuin pienemmin ja matalammalle. Ajattelin voiman kevennykseen tulevan jaloista, ja pitää jalan hieman koukussa. Kaikki nämä oman pääkopan ajatukset ja kokeilut kevennyksen parantamiseen todella auttoivat, ja ravi kulki ainakin kymmenen kertaa paremmin kuin viime viikolla. Eniten ajatus magneeteista navassa ja hevosen korvissa auttoi. Myös hieman matalampi kevennys tuntui toimivan, sillä kevennyksen tahtiin pääsi paremmin mukaan, kun ei ollut kamala kiire hirveän korkealta takaisin satulaan. Tämä tuntui myös auttavan Örkin tapaan alkaa kaahata ravissa. Kun oma kevennykseni oli hallussa, myös hevosen ravi oli hallussa, ja tuli vain ihan muutama lyhyt rikko tölttiin lukuisten ravikierrosten aikana, ja Örk säilytti koko ajan hyväntempoisen ravin, eikä kaahaillut oikeastaan yhtään, josta olin todella yllättynyt, positiivisesti tietenkin.

Loistavien ravien ja hyvien tölttien jälkeen oli välikäyntien aika, ja vaihdoimme kokorataleikalla käynnissä suuntaa oikeasta vasempaan kierrokseen. Käveltyämme hetken teimme S-kirjaimen kohdalle, eli toisen pitkän sivun keskelle jonon, sillä oli laukkojen aika! Otimme jälleen yksittäisiä nostoja. Tehtävänä oli nostaa laukka C-kirjaimen, eli lyhyen sivun jälkeen kulmasta, ja laukata hieman uran sisäpuolella, sillä ratsastuksenopettaja oli siirtänyt laukattavalle pitkälle sivulle puomin, joka piti ylittää laukassa. Kun minun ja Örkin vuoro tuli, kokeilin nostaa laukan ravista. Laukka nousi, mutta hitusen ennen puomia se taisi rikkoa töltille, harmillisesti. Toisella yrityksellä laukka ei edes varmaan noussut, sillä koetin nostaa taas ravista. Viimein otin neuvosta vaarin, ja kokeilin ravin sijasta nostaa laukan töltistä. Se oli päivän paras viisaus, sillä töltistä laukka nousi heti paljon paremmin!


Impi

Ravista laukka nousi, jos edes nousi todella pitkänä ja huonona, eikä Örk oikein tiennyt, mitä nyt pitäisi tehdä, joten ei laukannut kunnolla. Töltissä Örk oli jo valmiina paljon ryhdikkäämpi, ja silloin avut menivät selkeämmin ja paremmin läpi, ja laukka nousi paljon parempana, reippaampana ja ryhdikkäämpänä. Tällä kolmannella yrityksellä, ensimmäisellä nostolla töltistä laukka säilyi todella hyvänä puomille asti, ja puomi ylittyi mallikkaasti. Örk hidasti melkein heti puomin jälkeen tölttiin tälläkin kerralla, mutta laukka ylipäätänsä sujui todella paljon paremmin. Neljännellä ja viimeisellä laukannostolla laukka nousi hyvin, ei ihan yhtä hyvänä kuin äsken, mutta jatkui pidemmälle puomin jälkeen. Laukoista jäi hyvä fiilis, ja tästä eteenpäin aion nostaa töltin heti alusta alkaen hyvästä ja ryhdikkäästä töltistä ravin sijaan. Töltissä myös tahti ennen laukannostoa säilyy paljon parempana ja juuri haluamani tempoisena, toisin kuin ravissa en osaa niin hyvin kontrolloida vauhtia.

Laukkojen jälkeen vaihdoimme taas suuntaa, ja otimme loppuun vähän tölttiä oikeaan kierrokseen. Ne sujuivat hyvin ja ongelmitta. Örk oli todella reipas laukkojen jälkeen, joten vauhtia ei ainakaan puuttunut. Reippaudesta huolimatta töltti oli hyvää, ja parempi reipas kuin laiska. Kävelimme pian loppukäynnit, ja tulimme alas selästä. Tunnista oli jäänyt todella hyvä fiilis. Oikeastaan todella hyvä juttu, että tämä tuntilainen halusi vaihtaa minun kanssa hevosia, jotta pääsin menemään Örkillä ja niin sanotusti "korjaamaan edellisen tunnin virheet". Nyt minulla on paljon uusia keinoja kevennyksen parantamiseen, ja hyvän laukan nostamiseen. Täyden kympin puomitreeni ja ratsastus!

Tallissa otin Örkiltä karsinassa varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin Örkin, tsekkasin sen kaviot, annoin leipäpalan hienosta työstä tunnilla, ja heitin sille loimen selkään. Hevosen hoidon jälkeen huolehdin Örkin varusteet kuntoon, eli pesin sen bootsit ja harjasin hiekkaiset jalustimet ja satulavyön. Kuolaimet olin pessyt ja muutenkin huolehtinut suitset kuntoon jo ennen Örkin huoltoa tunnin jälkeen. Tykkään aina hevosen lisäksi huolehtia varusteet hyvin, sillä niiden hyvä huolto pidentää varusteiden käyttöikää huomattavasti, ja hevosellakin on mukavampaa puhtaiden varusteiden kanssa, kun ne eivät hankaa mihinkään. Tarkistin ennen lähtöäni kaikkien hevosten vesikippojen tilanteen, ja tarvittaessa täytin niitä. Huuhtelin myös tyhjiä mössökippoja, jos hevosen karsinassa sellainen lojui, sillä meidän tallilla hevosilla ei ole juoma-automaatteja tai ruokakippoja seinässä kiinni. Kävin ennen lähtöäni tietenkin vielä moikkaamassa Brydjaa, ja antamassa sille, Toukalle ja Seifurille pienet leipäpalat. 


Örk

Torstaina oli kyllä kiva tallipäivä, ja hyvin sujunut tunti. Tallilta sai taas lähteä mukanaan kivoja ja onnistuneita hetkiä taskut täynnä. Örk on kyllä ratsastettaessa varmaan lempparini, sillä sen kaikki askellajit ovat hyviä, ja siinä on juuri sopivasti haastetta, mutta silti Brydja on tietenkin ykkönen. En tiedä tuliko tästä tuntipostauksesta yhtään lyhyempi, mutta ainakin yritin. Toivottavasti tämän jaksoi kuitenkin lukea loppuun asti hyvin.

Eilen oli todella tapahtumatäyteinen päivä, sillä ohjelmassani oli mm. Hyvinkään joulumarkkinat, siivouspäivä ja teatteriesitys (jota olin katsomassa, koska pari kaveriani näytteli siinä). Koska eilen luistin kokeisiin luvusta, tänään en ole muuta tehnytkään kuin lukenut varmaan lähemmäs neljä tuntia ensi tiistain maantiedonkokeisiin, sillä aika monta kappaletta oli opiskeltavana. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu. Ensi viikolla on luvassa pari todella kivaa postausta. Niitä odotellessa!

-Pihla

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mitä jos saisit porttikiellon tallille?

Postausideat ovat olleet tällä viikolla erittäin vähissä, enkä ole keksinyt oikein mitään mistä kirjoittaa, vaikka intoa kirjoittamiseen on kyllä ollut riittämiin. Sain kuitenkin viikonloppuna idean, ja pyysin eräässä whatsapp-ryhmässä laittamaan minulle "mitä jos" -alkuisia kysymyksiä. Niitä tuli ihan kiva määrä, joten onneksi siis pystyn idean ja postauksen toteuttamaan. Postaus on kuvitettu 14.11. & 10.11. otetuilla hevoskuvilla.


Papu

Mitä jos saisit oman issikan?

Olisin ensinnäkin melko kauhuissani siitä, ehkä hyvällä tavalla, ehkä huonolla tavalla. Oma hevonen on ollut tietenkin suuri tulevaisuuden haaveeni, mutta tällä hetkellä minulla ei olisi oikeasti vain aikaa omalle hevoselle koulun, muiden harrastusten yms. takia. Siispä en tiedä mikä reaktioni olisi. Olisin varmasti kuitenkin innoissani, hämmentynyt ja iloinen. Haaveenani on tällä hetkellä vuokrahevonen, joten sen saamisesta olisin varmasti erittäin onnellinen ja iloinen. Varmasti omastakin hevosesta, mutta sen mukana saisin paljon enemmän ahdistusta aikatauluista ja koulun hoitamisesta hevosen ohella. Oma hevonen parinkymmenen vuoden päästä olisi erittäin suuri kyllä, mutta nyt, kun yläasteen viimeiset vuodet ja jatko-opiskelut ovat edessä ennen vakituista työpaikkaa ja säännöllisiä tuloja, niin kiitos, mutta ei kiitos. 


Mitä jos kaikki maailman hevoset, olisivat huomenna poissa?

Jos huomenna herätessäni maailmassa ei olisi ainuttakaan hevosta, niin olisin todella surullinen, kuten varmasti kaikki muutkin hevosihmiset. Minulle hevoset ovat tärkeä voimanlähde. Tallilla voin heittää murheet romukoppaan, ja keskittyä vain olemaan hevosten kanssa. Jos ei olisi enää hevosia, en tiedä mistä saisin samanlaista voimaa ja intoa elämään. Ja tietenkin minulle tulisi kauhea ikävä minulle rakkaita hevosia, varsinkin Brydjaa. En ikinä haluaisi edes kuvitella elämääni jatkossa ilman hevosen hevosta, ilman ainuttakaan tallipäivää viikossa, ilman parhaita (hevos)ystäviäni, ilman upeaa harrastusta ja voimanlähdettä. Ehkä muuttaisin Afrikkaan ja aloittaisin ratsastuksen seeproilla tai kameleilla, mutta ehkä se voisi olla hieman hankalaa järjestellä arkeen (huom. sarkasmi).


Mitä jos Iso-Tuomiston talli lopetettaisiin?

Tästäkin olisin todella surullinen. Haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa tallilla ennen sen lopettamista, ja selvittää minne uuteen kotiin Brydja lähtisi, vai lähtisikö ollenkaan, sillä 27-vuotias mummeli ei enää paljoa matkustamista kestäisi. Ainoaksi vaihtoehdokseni tietenkin jäisi tallin vaihto, jos ratsastusta haluaisin jatkaa. Toiseksi minulla tulisi myös hirveä ikävä ylipäätänsä issikoita, niiden luonnetta ja ratsastusta. Meidän lähellä on kyllä toinenkin issikkatalli, mutta siellä ei ole samanlaista tuntitoimintaa, ainoastaan leirejä ja maastoja. Yllätyin hieman itsekin, kuinka tärkeä Iso-Tuomisto oikeasti onkaan minulle. Pärjäisin ilman sitä tallia, mutta en varmaan kovinkaan hyvin.


Mitä jos Brydja myytäisiin nyt?

Alkuun disclamerina haluan sanoa, että onneksi näin ei tule koskaan tapahtumaan, sillä Annika on itse sanonut, ettei tule enää koskaan myymään Brydjaa, koska se on niin vanha, mutta tärkeä ja kultainen, monien suosikkiponi sekä kultainen opetusmestari. Jos kuitenkin Brydja nyt myytäisiin, niin ketään ei varmaan yllätä se, että olisin mielettömän surullinen. Brydjan myyntiä voisin verrata siihen, että paras ystävä muuttaisi pois, enkä enää pitäisi häneen juurikaan yhteyttä, sillä Brydja on paras ystäväni, ainakin paras hevosystäväni. Ennen sen lähtöä haluaisin tietenkin viettää tallilla Brydjan kanssa niin paljon aikaa kuin vain mahdollista. Haluaisin myös vielä kerran saada tuntea istuvani sen selässä, sen turvallisessa ja pehmeässä selässä. Selvittäisin myös sen uuden tulevan kodin, ja vaikka se muuttaisi Utsjoelle tai Itä-Timoriin, niin kävisin katsomassa sitä vielä kerran, vaikka mikä olisi, ja vaikka minne se muuttaisi.


Brydja

Mitä jos putoaisit todella pahasti?

No minua tietenkin sattuisi, mitä todennäköisemmin. Jos putoaisin niin pahasti, että minulta murtuisi esim. jalka, enkä voisi ratsastaa, mutta käydä muuten vain tallilla muutamaan kuukauteen, niin tietenkin se harmittaisi, mutta jos pitäisi valita pelkkä ratsastus vai tallihommat, niin valitsisin tallihommat. Tykkään niin harjata ja puunata hevosen kuntoon, ja muutenkin puuhailla tallilla, että 1-2 kuukauden ratsastuskielto ei edes niinkään haittaisi, vaikka tietenkin tulisi jossain vaiheessa ikävä sinne selkään, ennemmin tai myöhemmin. Jos en edes pääsisi tallille, vaan joutuisin kökkimään pari kuukautta kotona tekemättä mitään, niin minusta tulisi varmaan todella ärtyisä. Tallilla saa purkaa huolet hevoselle, sillä se jaksaa kuunnella, ja muutenkin nollata pään ja unohtaa kaiken ikävän. Olen luonteeltani sellainen, etten oikein halua tai tykkää purkaa huoliani kavereille tai perheelle, mutta hevoselle niitä jutellessani tiedän, että se ei kerro niitä eteenpäin, mutta kuuntelee varmasti. Elämästäni tulisi pahan tippumisen myötä siis tylsää, ja kipeää.


Mitä jos blogini hakkeroitaisiin, enkä voisi enää kirjautua sinne mitenkään?

Tilanne olisi ihan hirveä! Blogi on minulle todella tärkeä, sillä sinne olen jakanut kaikkea ratsastustunneista kisoihin. Täällä kaikki on tallessa, ja halutessaan pääsee lukemaan vuosien päästä monen vuoden takaisia postauksia, ja voi huomata kehityksensä niin bloggaajana kuin ratsastajana kuvista, mitä tänne jaan. Bloggaaminen on myös minulle tärkeä harrastus, sillä rakastan kirjoittaa ja jakaa onnistumisia, epäonnistumisia ja vaikka mitä muuta. Jos blogini hakkeroitaisiin, näitä muistoja ei enää olisi, enkä vuosien päästä voisi lukea vanhoista ratsastustunneistani ja huomata kehitystä. 

Perustaisin varmaan uuden blogin, sillä pidän tästä niin paljon, että tuskin osaisin olla ilman blogia ja bloggaamista. Olo olisi varmaan aika tyhjä, kun kaikki katoaisi ja kaikki pitäisi aloittaa alusta aivan puhtaalta pöydältä. Uuden blogin perustamiseen ja sen saamiseen samalle tasolle kuin tämä blogi, olisi useiden tuhansien tuntien projekti, ja lyhyen kärsivällisyyteni kanssa siitä ei tulisi helppoa.



Mitä jos saisit olla päivän huippu GP-tason ratsastaja?

GP= Grand Prix= kaikista tasokkain kouluratsastusohjelma/kilpailuluokka

Jos saisin olla päivän GP-tason ratsastaja, ottaisin tietenkin kaiken ilon irti. Haluaisin päästä ratsastamaan useammalla hevosella, ja harjoitella vaativia koululiikkeitä osaavilla hevosilla. En muista, milloin olisin viimeksi ratsastanut jollain muulla kuin issikalla, ja issikoita ei kovin usein GP-tasolla satu näkemään, joten olisi mukavaa todella pitkästä aikaa päästä kiipeämään jonkun isomman hevosen selkään, ja päästä tekemään kaikkea avotaivutuksista laukkapiruetteihin! En ole koskaan ratsastanut kunnolla koulua, vain jotain väistöjä ja taivutuksia, siinä kaikki. Päivästä tulisi opettava, ehkä rankka, mutta silti varmasti hauska.

Vaikka esteratsastus kiinnostaa minua enemmän, haluaisin siitä huolimatta oppia ratsastamaan koulua kunnolla joskus, tai edes testata ratsastaa jotain ei niin yksinkertaisia koululiikkeitä jollain osaavalla hevosella. Toivottavasti joskus pääsenkin kunnon kouluratsastustunnille!


Örk

Mitä jos joku kirjoittaisi vihatekstin blogistasi omaan blogiinsa, ja käskisi kaikkien lopettaa blogisi seuraamisen?

En ikinä edes osaisi kuvitella, että joku löytäisi blogistani niin paljon huonoa, että alkaisi kunnolla vihaamaan blogiani ja vaivautuisi kirjoittamaan siitä vihatekstin, varsinkin kun blogini on kuitenkin loppuen lopuksi melko harvan tiedossa, enkä tänne mitään suuria mielipidetekstejä jaa. Niistä itse kuvittelisin vihaajien saavan tuulta purjeisiin, jos mielipide on eri kuin heidän, vaikka kaikkien mielipiteet pitäisi hyväksyä. Jos kuitenkin näin kävisi, että löytäisin netin syövereistä vihatekstin blogistani jonkun toisen blogista, niin lukisin postauksen oikeasti aika tarkkaan. Kommentoisin, ja kysyisin, miksi? Miksi blogini ärsyttää niin paljon, miksi vihaat sitä, miksi kirjoitit vihatekstin blogiisi? 

En itse koskaan halua lähteä vihaan vihalla vastaan, vaan selvittää asian mahdollisimman asiallisesti, ystävällisesti ja rauhallisesti, vaikka se toinen kuinka ärsyttäisi ja saisi savun nousemaan korvista. Vaikka aina pitäisi antaa negatiivinenkin palaute rakentavana, ei yliampuvana ja vihana, niin saattaisin jotain ottaa opiksenikin. Vihatekstiä tuskin kuitenkaan olisi kirjoitettu vain huviksi, vaan sen takia että joku ei nyt todellakaan miellytä.


Mitä jos saisit ostaa koko loppuelämäsi aikana vain yhden hevostavaran? Mikä se olisi?

Jos saisin omalla rahallani ostaa vain yhden hevostavaran, niin sillä ei oikeastaan olisi mitään väliä, sillä voisinhan vain pyytää vanhempiani maksamaan tarvitsemani tavarat, ja maksaisin summan heille takaisin. Jos kuitenkin näin ei kävisi, vaan saisin todella ostaa vain yhden hevostavaran koko loppuelämäni aikana, niin miettisin ainakin kymmenesti, mitä ostaisin. En ostaisi mitään heräteostoksia, tai mitään, mitä en todella tarvitse. Yrittäisin korjata kaikki rikki menneet hevostavarat itse, ja olla ehkä varovaisempi, ettei tavarat menisi rikki niin helposti. 

En oikein osaa vastata tähän kysymykseen, sillä jos vaikka tippuisin hevosen selästä huomenna niin, että kypärä menisi aivan mäsäksi, niin tietenkin ostaisin uuden, ja se olisi viimeisin hevostavara. Lähes kaiken oikeastaan voi korjata itse, mutta kypärä on tällä hetkellä ainoa hevostavara, minkä keksin, jota ei oikein itse voi korjata, ja se täytyy vaihtaa aina välillä.


Mitä jos saisit porttikiellon tallille?

En ikimaailmassa tekisi ainakaan tarkoituksella mitään niin tyhmää, että saisin porttikiellon tallille. Olen luonteeltani todella kiltti ja vastuuntuntoinen, joten pidän aina huolen, että tarvittavat hommat tehdään oikein. Vaikka olenkin hieman hajamielinen välillä, niin tallilla muistan lähes poikkeuksetta tehdä kaiken tarhan portin sulkemisesta hevosen ruokintaan. En myöskään ikinä tekisi tallilla ilkivaltaa, esimerkiksi leikkaisi hevosen häntää ilman lupaa, rikkoisi tavaroita tahallaan tai häiritsisi tuntia, esim. kiljumalla kentän laidalla. Jos kuitenkin porttikiellon tallille saisin, olisin erittäin hämmentynyt, mutta tuskin olisin saanut sitä syyttä. Se siis varmaan olisi oikein minulle tekemisieni tähden, mutta olisin varmasti silti erittäin harmissani, varsinkin jos porttikielto olisi elinikäinen. En näkisi enää minulle rakkaita hevosia, tai pääsisi ratsastamaan issikoilla pitkään aikaan.


Mitä jos esim. saisit neliraajahalvauksen, etkä voisi koskaan enää ratsastaa?

Neliraajahalvaus= johtuu aivoihin tai selkäytimeen kohdistuneesta vauriosta, jonka johdosta henkilö menettää osittain tai kokonaan kyvyn liikuttaa käsiä tai jalkoja. Neljän raajan halvautuminen.

Ratsastaminen on minulle henkireikä, ja rakastan sitä harrastusta. Jos saisin pysyvän neliraajahalvauksen, eli en voisi enää koskaan oikeastaan ratsastaa, kävellä, juosta, en tehdä mitään jaloillani, tai käsilläni. Ratsastus on vaarallinen urheilulaji, joten tällaisia onnettomuuksia, missä ihminen halvaantuu, sattuu valitettavasti välillä. Jos omalle kohdalle sattuisi näin, niin minulla tulisi hirveä ikävä ratsastusta ja sitä onnistumisen tunnetta, kun saa hevosen esim. kulkemaan täydellistä tölttiä, tai tehtyä täydellisen pysähtymisen. Jollain tapaa minulla tulisi ikävä myös epäonnistumisia, sillä mistä voisin enää saada niitä, ja oppia niiden kautta kohti onnistumisia.

Neliraajahalvauksesta huolimatta haluaisin käydä edes välillä tallilla katsomassa hevosia, ja moikkaamassa ainakin Brydjaa. Jos käteni toimisivat, voisin varmaankin hoitaa hevosia, joka jo se olisi huippu tärkeä juttu, sillä siten pystyisin säilyttämään edes jonkinlaisen yhteyden hevosiin. Jos en pystyisi liikuttamaan mitään neljästä raajasta, kävisin vain moikkaamassa siis hevosia. Voisin vain istua ja tuijottaa hevosia, sillä tallin hajun ja hevosten oleminen näkökentässä tekee minut onnelliseksi. Elämästäni kuitenkin puuttuisi ikuisesti jotain, ikuisesti tuntuisi, että minulta oltaisiin viety jotain suurta, eli ratsastusharrastus.


Brydja

Nauttikaamme siis kaikki siitä, jos meillä vain on mahdollisuus liikkua rajattomasti, ja liikuttaa kaikkia raajojamme varpaista nenänpäähän, ja käydä kuntomme puolesta ratsastamassa. Kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta. Kiitos kaikille kysymysten lähettäjille! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy tämä postaus. Tätä oli todella hauska toteuttaa, ja pääsi itsekin kunnolla pähkäilemään, mitä jos? 

Olin tiistaina eli eilen tallilla, koska oli hoitopäivä. Hoidin Brydjan ja tein paljon muita tallihommia. Pääsin myös kentälle hetkeksi kävelemään Brydjan kanssa ilman satulaa! Se oli todella hauskaa ja kivaa päästä pitkästä aikaa tuttuun ja turvalliseen, pehmeään selkään istumaan ja nauttimaan. Huomenna, torstaina, minulla on ratsastustunti. Toivon pääseväni Mosilla tai Seifurilla, sillä en ole mennyt kummallakaan pitkään aikaan. Kellä tahansa menen, toivottavasti tulee kiva tallipäivä!

-Pihla

lauantai 11. marraskuuta 2017

Vau, mitä tölttiä!

Olin viime viikolla tunnilla perjantaina, joten tällä viikolla minun olisi kuulunut mennä jo torstaina ratsastamaan, mutta tapahtui sekaannus, ja menin tälläkin viikolla perjantaina ratsastustunnille. Tunnin lisäksi oli hoitopäivä, eli autoin kaikissa tallihommissa ennen ja jälkeenkin tunnin, ja tunnista on paljon sanottavaa, joten päätin kirjoittaa pitkästä aikaa postauksen tallipäivästäni ja ratsastustunnistani. Valitettavasti ulkona on kentän valoista huolimatta niin pimeää, että en saanut tuntikuvia tai edes ketään kuvaamaan tuntia, joten postaus on kuvitettu edellisen ja tämän viikon tallikuvilla.


Örk

Tulin tallille noin puoli kuuden aikaan. Tarkoituksenani oli lähteä jo paljon aikaisemmin tallille, mutta lähtö vähän venähti, ja pääsin vasta tuohon aikaan tallille. Tuntini alkoi vasta klo 19, mutta, koska sen lisäksi oli hoitopäivä, tulin tallille jo aikaisemmin. Tuntilistat olivat jo seinässä, joten pääsin heti katsomaan, kellä menen tunnilla. Listassa luki nimeni kohdalla Örk! Olin juuri miettinyt, että Örkillä olisi todella kiva päästä menemään, ja tällä kertaa kävi hyvä tuuri. 

Ennen minun tuntiani klo 19-20 on perjantaisin aina klo 18-19 aloittelijoiden tunti, ja koska Örk meni myös aloittelijoiden tunnilla, niin minulla ei ollut ketään hevosta hoidettavana tunnilleni. Sen sijaan auttelin aloittelijoita putsaamaan kavioita ja varustamaan hevosia. Rakastan auttaa juuri tuollaisia pieniä aloittelijoita, kun saa itse opettaa toista tekemään asiat oikein. Tuon ikäiset aloittelevat heppatytöt (ainakin nämä meidän tallin) ovat ihanan reippaita ja puheliaita, niin heitä on senkin takia aina hirmu kiva auttaa. 

Koska minulla ei tosiaan ollut hevosta hoidettavana tunnille, menin kentälle auttamaan aloittelijat ratsujensa selkään, mittaamaan jalustimet oikean pituisiksi, tarkistamaan satulavyön oikean kireyden jne. ja muutenkin seuraamaan tuntia sekä olemaan kaverini, eli toisen tallilaisen kanssa "apuopeja". Heidän tunnin aiheena oli pysähdykset ja peruutukset. Tämä oli heidän ensimmäinen kerta, kun he kunnolla harjoittelivat pysähdyksiä ja peruutuksia, ja koska ratsukoita oli viisi, niin minä ja kaverini autoimme ja opetimme itse opettajan lisäksi pysähtymään ja peruuttamaan. Se oli todella hauskaa ja kivaa, ehkä lähdenkin peruskoulun jälkeen opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi, ken tietää..!


Seifur

Seurasin aloittelijoiden tuntia oikeastaan koko tunnin ajan, koska auttaessa ja kenttä ympäri juostessa ei ehtinyt tulla kylmä, ja sai itse vähän alkulämmiteltyä ennen omaa ratsastusta. Ratsastuskin on urheilua, ja oma alkulämmittely on yllättävän tärkeä ja hyvä pohja ennen hevosen selkään kiipeämistä. Tunnin loputtua hain tallista kypäräni ja paksummat topparatsastushanskat sormikkaiden tilalle, sillä sormet alkoivat jo hieman olla kohmeessa pelkissä ohuissa hanskoissa. Onneksi otin paksut talviratsastushanskat mukaan, sillä ilman niitä sormet olisivat varmaan jäätyneet aivan totaalisesti. 

Kun olin itse saanut varusteet päälle, otin Örkin edelliseltä ratsastajalta ja kävelin sen kanssa maasta käsin hetken tallipihassa, että se ei ihan jumiutuisi odotellessamme muiden tuntilaisten olevan täysin lähtövalmiita. Kentälle päästyämme hyppäsin Örkin selkään ja säädin jalustimet sopiviksi, sillä tämä aloittelija joka Örkillä oli edellisellä tunnilla mennyt, oli jokseenkin lyhyempi ja oli käyttänyt melko paljon lyhyempiä jalustimia kuin minä.

Aloitimme kävelemällä alkukäynnit oikealle. Örk tuntui heti ensimmäisistä käyntiaskelista lähtien hyvältä ja rennolta, sillä edellisellä tunnilla se oli saanut hyvät ja melko kevyet lämmittelyt käyntitehtävissä ja töltissä ollessaan aloittelijan alla aloittelijoiden tunnilla, jolla ei luonnollisesti tehdä vielä mitään kovin rankkaa reilut kaksi kuukautta ratsastaneiden kanssa. Örk käveli rentoa käyntiä kaula pitkänä, vapain ohjin, ja venytti askeltaan loistavasti. Olo oli melkein kuin kilparatsastajalla, jolle hevonen oli lämmitelty valmiiksi ja nyt se oli huippu iskussa!

Örk oli ainoa hevonen, joka jatkoi aloittelijoiden tunnilta tälle seuraavalle tunnille, eli muita hevosia ei oltu lämmitelty, joten aloimme tehdä käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia alkulämmittelyksi. Örk oli tehtävässä jo ihan haka, sillä lähes täysin samaa tehtävää oli tehty myös aloittelijoiden tunnilla. Ideana oli tehdä pysähdys joka lyhyen- ja pitkän sivun keskellä, eli kirjaimissa C, A, R, ja S. Aluksi teimme pelkät pysähdykset kaikkien sivujen keskelle, mutta jo pian aloimme tekemään pysähdysten lisäksi peruutukset lyhyiden sivujen keskelle, ja pitkien sivujen keskelle edelleen pelkkä pysähdys.


Örk

Ideana oli tietenkin saada hevonen pysähtymään tasapainoisesti kaikille jaloilleen, ja peruutusta tehdessä saada hevonen peruuttamaan myös tasapainoisesti ja hyvin. Harjoituksissa piti yrittää pysäyttää ja peruuttaa hevonen mahdollisimman paljon istunnalla, ja käyttää ohjasapuja mahdollisimman vähän ja kevyesti. Käynti pysähdysten välissä piti saada rennoksi ja pitkäksi. Kuten jo sanoin, Örk oli tehnyt tehtävää edellisellä tunnilla jo paljon, joten se oli alusta alkaen ihan haka siinä. Tuntui myös siltä, että osasin itsekin ratsastaa ja olla selässä hyvin, sekä käyttää istuntaa pysähdyksissä ja peruutuksissa hyvin. Pysähdykset sujuivat todella hyvin meidän molempien osalta, ja peruutuksetkin ihan kohtalaisen hyvin. Alkuun oli pientä hangoittelua siitä, että Örk ei peruuttanut niin mielissään, mutta loppua kohden alkoi sujumaan paremmin.

Tämän jälkeen aloimme tölttäämään. Ensin menimme jonkin aikaa kokouraa töltissä, mutta pian aloimme harjoitella käynti-töltti siirtymisiä. Ideana oli jokaisen sivun keskellä siirtää hevonen pariksi askeleeksi käyntiin, ja nostaa sen jälkeen töltti, töltätä seuraavan sivun keskelle, siirtää hevonen parin askeleen ajaksi käyntiin, nostaa töltti jne. Tämäkin tehtävä sujui tosi hyvin Örkin kanssa. Alussa töltti ei noussut kovin nopeasti, ja parin käyntiaskeleen sijasta tuli pari käyntiaskelta kertaa kolme. Tämäkin alkoi loppua kohden sujumaan aina vain paremmin ja paremmin, ja itse asiassa viimeinen siirtyminen oli ihan super hyvä! Örk nosti oikeasti parin käyntiaskelen jälkeen heti töltin, ja itse osasin käyttää siirtymisiin hyvin istuntaani. Töltti oli yleisesti todella hyvää, ja Örk käytti takaosaansa loistavasti, ja minäkin osasin istua selässä ihan kiitettävästi. Välillä Örk painoi vähän kuolaimelle, mutta suurimmaksi osaksi ei ollut ongelmia, ja töltti sujui reippaasti sekä hyvin.

Tölttäilyn jälkeen otimme vähän kokouraa ravia. Ravi ei sujunut sinä päivänä, vaan tölttivaihde jäi vahvasti päälle Örkillä. En meinannut rikkojen jälkeen saada sitä edes uudestaan raviin ilman käyntisiirtymistä, ja se innostui jälleen vähän liikaa, ja ravista tuli aika moista kaahaamista. Kevennyskään ei tuntunut itseltäni luonnistuvan sillä tunnilla ollenkaan. Tästä päästäänkin sopivasti laukannostoihin. Otimme laukannostoja yksitellen niin, että muut ratsukot kävelivät pääty-ympyrällä, ja yksi ravasi/tölttäsi uralla, ja nosti laukan aina yhdelle pitkälle sivulle, jonka jälkeen vaihtui vuoro. Ravi ei ollut juttumme, niin kävi myös laukan kanssa. Kaikki saivat ottaa yhteensä kolme nostoa, ja ainut onnistunut niistä meillä oli viimeinen nosto. Ensimmäisellä kerralla laukka ei noussut ollenkaan ja toisella kerralla laukka nousi, mutta rikkoutui melkein saman tien raville. Kolmas ja viimeinen nosto onneksi sujui edes jotenkuten.


Mosi

Örk on herkkä istunnalle ja avuille. Sillä ei ollut tänään laukkapäivä, enkä minä osannut tällä kertaa oikein nostaa hyvää laukkaa oikeaan aikaan. Onneksi sentään muilla ratsukoilla laukannostot sujuivat tosi hyvin! Laukan otimme vielä vähän tölttiä, jonka jälkeen vaihdoimme kokorataleikkaalla suunnan, ja kävelimme välikäynnit pitkin ohjin. Aloimme hetken päästä tekemään ohjat tuntumalla samaa tehtävää käynnissä, kuin alussakin, eli pysähdykset jokaisen sivun keskelle, ja lyhyiden sivujen keskelle niiden lisäksi parin askeleen peruutus. Tähän suuntaan pysähdykset sujuivat aika samalla tavalla kuin oikeaankin kierrokseen, mutta peruutukset luonnistuivat tähän suuntaan, eli vasemmalle paljon paremmin, Örk peruutti paljon pienemmillä avuilla ja muutenkin paremmin! Käynti muuten oli vähän rennompaa alussa, mutta kyllä se kulki hyvin ihan koko ajan molempiin suuntiin.

Aloimme tekemään pian töltissä pelkkien parin askeleen käyntisiirtymisten sijaan pysähdyksiä. Ideana oli siis nyt vain lyhyiden sivujen keskellä, eli kirjaimissa C ja A siirtää hevonen käyntiin ja pysäyttää se mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman paljon istunnalla, ja siirtää pysähdyksestä hevonen tölttiin heti, niin vähällä määrällä käyntiä kuin vain oli mahdollista. Pitkät sivut töltättiin nyt kokonaan, eikä niiden keskellä tehty käyntisiirtymistä tai pysähdystä. Tehtävä sujui koko ajan hyvin, mutta alussa siirtyminen pysähdyksestä tölttiin mahdollisimman vähillä käyntiaskelilla tuotti hieman hankaluuksia. Viimeisimmät siirtymät ja pysähdykset sujuivat kuitenkin ihan super hyvin, ja tässäkin tehtävässä juuri se viimeinen pysähdys ja siirtyminen sujui aivan sairaan hyvin, ja sain Örkin pysähdyksestä tölttiin vain maksimissaan yhden käyntiaskeleen kautta!

Tölttitehtävien jälkeen otimme jälleen vain kokouraa ravia, ja tähän kierrokseen ravi nousi ja sujui Örkiltä paremmin, mutta minun kevennykseni tuntui entistä huonommalta ja jotenkin raskaalta. Jalat tuntuivat heiluvan sinne tänne. Ravi ei todellakaan ollut juttumme sillä tunnilla. Otimme ravien jälkeen samanlaisia laukannostoja kuin edelliseenkin kierrokseen. Tähän kierrokseen otimme myös kaikki kolme nostoa. Ensimmäisellä kerralla nousi ristilaukka, ja voin sanoa että ristilaukka tuntuu selässä ihan kamalalta, kun etujalat ja takajalat menevät eri askellajia. Toisella yrityksellä laukka nousi, mutta rikkoutui raville, ja samoin kävi kolmannella yrityksellä.


Herkku

Laukka oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Örkillä ei selvästikään ollut laukkavaihde päällä. No, aina ei voi kaikki sujua täydellisesti, ja silloin laukka ja ravi olivat ne, jotka eivät sujuneet. Onneksi puolestaan töltti ja käyntijutut sujuivat sitäkin paremmin, ja saimme todella hyviä tölttipätkiä, joten tunnista jäi päällisin puolin kyllä hyvä fiilis! Örkillä oli tosi kiva mennä, kun sillä olen viimeksi ratsastanut kisoissa noin kuukausi sitten. Se on hevonen, jota tarvitsee oikeasti kyllä ratsastaa, mutta juuri sen takia se onkin varmaan niin kiva, ja meillä tuntuu mätsäävän tosi hyvin. Paras valkoinen!

Laukkojen jälkeen otimme vielä pari kierrosta tölttiä, jotka olivat varmaan koko tunnit parhaimmat tölttikierrokset! Örk oli mukavan reipas, ja käytti itseään juuri oikein. Kaiken lisäksi minäkin ratsastin kyllä hyvin töltätessä, ainakin siltä tuntui, ja niin opettajakin jälkikäteen sanoi. Tölttäilyjen jälkeen kävelimme loppukäynnit, tulimme selästä alas, ja veimme hevoset talliin. Kenttä oli onneksi sulanut, eikä se ollut enää kova kuin kivi niin kuin viime viikolla, mutta pehmeä ja vähän kurainen hiekka kentällä oli ihan kiitettävästi roiskunut minun kenkien ja hevosen jalkojen sekä vatsan kuorrutteeksi. Tallissa laitoin Örkin käytävälle, ja otin siltä varusteet pois. Tapanani on hoitaa ensin hevonen kuntoon, ja sitten varusteet, joten harjasin Örkin hyvin ja heitin sille loimen päälle, sillä se oli aika hikinen kahden tunnin jäljiltä, lähinnä tältä jälkimmäiseltä. Annoin sille tietenkin leivänpalan hienosta työstä, ja heitin sen karsinaan.

Hevosen jälkeen oli varusteiden vuoro, joten otin harjan ja putsasin kuraisen satulavyön ja jalustimet, jotta itse satula ei vahingoittuisi hiekan varistessa ja hangatessa siihen. Pesin kuolaimet sekä erittäin kuraiset bootsit, jätin ne kuivumaan, ja vein suitset niiden oikealle paikalle kuolainten kuivauksen jälkeen. Kun kaikki oli valmista, otin parit kuvat hevosista ja lähdin kotiin mukanani hyvä fiilis onnistuneesta tunnista, ainakin töltin osalta.


Örk

Tässä oli tämä erittäin pitkä ja tapahtumarikas tallipäiväpostaus. Tallipäiväni tällä viikolla olisivat siis olleet tiistai ja perjantai, mutta en päässyt tallille tiistaina. Onneksi pääsin viimein kuitenkin eilen tallille, sillä ikävä hevosten luo oli jo kova. Eilen tunnilla ja muutenkin tallilla oli tosi kivaa. Perjantaina kaikki ikään kuin tuntuu sujuvan paljon paremmin, mutta eiköhän ensi viikolla torstainakin tule olemaan kiva tunti ja muu tallipäivä, samoin tiistaina, kun on toinen hoitopäivä.


Uudet, lyhyemmät hiukseni!

Eilen minulla oli kivan tunnin ja koulupäivän lisäksi kampaaja, ja leikkasin hiuksistani noin 20 senttimetriä pois! Ne olivat aika pitkät, ja kaipasin jotain uutta hiuksiini. Ne tuntuvat kamalan lyhyiltä, mutta eiköhän tähän totu. Eilen oli myös nenäpäivä, ja meidän koulussa oli todella monta mahdollisuutta lahjoittaa rahaa nenäpäiväsäätiölle, joten itsekkin tuli eri tempausten kautta lahjoitettua noin viisi euroa. Mukavaa viikonloppua kaikille, palaillaan ensi viikolla!

-Pihla

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Blogit arvostelussa #2

Julkaisin lähes päivälleen tasan kuukausi sitten postauksen, jossa arvostelin viisi minulle linkattua blogia. Tänään postaussarja saa jatkoa, eli luvassa on blogit arvostelussa osa 2, jälleen kuukauden toisena postauksena. Jokainen mielipide on täysin omani, ja pyrin parhaani mukaan tekemään lyhyen blogiesittelyn lisäksi melko kattavan arvostelun blogien eri osa-alueista rakentavalla palautteella, en haukkumalla.


Brydja & Mona

Eläimet sydämessä

Blogia Eläimet sydämessä, pitää 14-vuotias tyttö Aino Lappeenrannasta. Aino rakastaa eläimiä ja valokuvaamista. Hän harrastaa ratsastusta Kiviojan ponitallilla kerran viikossa, ja blogi keskittyykin pääosin hänen hevosharrastukseensa. Hevosten lisäksi Ainon sydäntä lähellä ovat erityisesti koirat, ja blogi kertoo hevosten ohella myös hänen koirastaan Lorusta. Ratsastuksen lisäksi Aino käy soittotunneilla, tykkää valokuvata ja tietenkin pitää blogia. Blogi on ollut pystyssä jo pari vuotta.




Olen ollut Ainon blogin lukija niin kauan kuin muistan. Blogi on siis mieleeni, ja pidän siitä todella paljon. Ulkoasu on tosi kesäinen vihreällä teemalla, joka on tähän aikaan vuodesta ehkä hieman liian kesäinen, mutta siitä huolimatta ulkoasu on todella kiva. Banneri on hyvin tehty, ja siinä yksinkertaiset elementit on yhdistetty toimivaksi kokonaisuudeksi. Bannerin alareuna on muotoiltu niin, että valkoinen osa on ikään kuin aaltoja, eli epätasainen. Bannerissa hyppäävä ratsukko on hyppäävinään sen yli, joka on hauska idea, ja näyttääkin kivalta. Häivytetyt kuvat ovat hyvät, ja fontti selkeä. Tykkään myös blogin taustasta, sillä yksinkertainen kukkakuvio vihreällä pohjalla sopii blogiin. 

Sivupalkissa on ensimmäisenä rajattu kuva, ja sen ympärillä pari sydäntä. Jos sydämiä tunkee liikaa blogiin, ulkoasusta saattaa tulla vähän lapsellinen, mutta nuo pari ovat juuri täydelliset. Samoin kuva on rajattu hyvin, ja sen takana oleva varjostus tuo kivasti lisää ulottuvuutta. Tervetuloa-teksti on lyhyt, ehkä jopa liian lyhyt, mutta ainakaan siinä ei ole mitään ylimääräistä. Someikonit ovat mielestäni kivat, mutta niiden lisäksi on erinomaisen hyvä, että blogista löytyy erikseen Instagram-gadget. Suosittuja tekstejä on aika paljon, mutta sen ymmärtää, sillä ne ovat kautta aikain suosituimmat blogipostaukset.

Teksti blogissa on sujuvaa ja sitä on aina mukava lukea. Sieltä ei löydy pääpiirteittäin kirjoitusvirheitä, puhekieltä tai hymiöitä, joita en itse suosi blogipostauksissa. Kuvat ovat myös lähes poikkeuksetta hyvälaatuisia järjestelmäkamerakuvia, joita on mukava katsella, kun ne ovat suuressa koossa. Kaikkien blogissa esiintyvien esittelyt ovat juuri sopivat pitkät varustettuna juuri sopivalla määrällä kivoja ja hyvälaatuisia kuvia. Ainon blogi on ehdottomasti mieleeni, joten annan sille arvosanaksi (asteikolla 1-10) 9,5! Aina jotain pieniä puutteita ja virheitä on, mutta tämä on blogi, josta pidän, ja paljon. (Me samikset musiikkiluokkalaiset ja klanrinetistit, vaikka täällä kirjoittaakin ex-klarinetisti!)




Ponivoimat pelissä
ponivoimatpelissa.blogspot.fi


Ponivoimat pelissä -blogi on 12-vuotiaan Keski-Suomalaisen Eevin hevosblogi. Eevi kertoo blogissaan hevoselämästään, joka pyörii lähinnä shetlanninponiruuna Aapon sekä hänen ratsastustuntiensa ympärillä. Eevi käy tunneilla Seppälä Stablesilla ratsastustunneilla, mutta ratsastaa noin kerran viikossa Aapolla toisella tallilla. Ratsastuksen lisäksi Eevin harrastuksiin kuuluu mm. uinti, maalaaminen, valokuvaus, sekä tietenkin bloggaaminen. 




Tämäkin blogi on kuulunut lukulistani kärkipäähän ties kuinka kauan. Ulkoasu vaihtui noin kuukausi sitten uuteen ja vähän syksyisempään. Banneri on todella yksinkertainen. Siinä on yksi kuva, ja päälle kirjoitettu blogin nimi. Teksti on kivalla ja vähän erikoisemmalla fontilla, ja bannerin yksinkertaisuudesta huolimatta se on tosi kiva. Pohjakuva on hyvälaatuinen, eikä juurikaan kärsinyt, vaikka se onkin noin suuressa koossa. Ainut asia mikä siinä minua häiritsee, on blogin nimi pienellä alkukirjaimella. 

Muu ulkoasu on myös tosi kiva. Tausta on tummanvihreä pienellä, toistuvalla kuviolla. Vaikka tausta onkin vähän synkkä ja tumma, se toimii hyvin, eikä luo mielestäni huonoa tunnelmaa, ja sopii hyvin blogin kokonaisuuteen. Muutenkin koko ulkoasu on todella ammattimaisen oloinen, ja tietääkseni Eevi on sen ihan itse tehnyt! Sivupalkista löytyy kaikki tarvittava, ja blogi on esitelty heti alkuun sopivan pituisesti Pähkinänkuoressa-kohdassa. Someikonit ovat nätit ja yksinkertaiset. Kun hiiren vetää niiden päälle, ne ikään kuin kiepsahtavat ympäri, joka on tosi hauska lisä. Luetuimmat postaukset -kohta on kivan erilainen, vaikka kuvat siinä ovat vähän pikselimössöä. Pidän myös Uusimmat kommentit -gadgetista, ja no, oikeastaan kaikesta!

Ylätunnisteiden otsikot ovat varjostettu tekstin takaa melko vahvasti, mutta se sopii blogiin hyvin ja tuo kivaa lisää mustan tekstin lomaan. Itse ylätunnisteiden sisältö, eli esittelyt ovat aika pienet ja suppeat, mutta sieltä löytyy perus tiedot siitä huolimatta. Sinen kuitenkin lisäisin itse jotain lisää. Postausten teksti on mukavaa luettavaa, ja kuvat ovat todella ihania hyvässä koossa. Pidän myös Eevin postausaiheista, ne ovat lähes aina kiinnostavia ja erilaisia. Annan samalla arviointiasteikolla tälle blogille arvosanan 9,5! Kerrassaan loistava ja kiva blogi



Tyttö ja Hevonen
tyttojahevonen.blogspot.fi


Tämä blogi, nimeltään Tyttö ja Hevonen, kertoo 2003 syntyneen turkulaisen Vilman hevoselämästä. Hän on ratsastanut 4 vuotta, ja harrastaa sitä edelleen. Sen lisäksi Vilma tykkää mm. lukea, valokuvata sekä blogata, jota hän tekee aina kun vain jaksaa ja ehtii. Blogin päätähti on Vilman hevonen, ex-ravuri Linge, joka on 18-vuotias ruunikko ruuna. Blogia hän on pitänyt vasta hädin tuskin neljä kuukautta, eli kyseessä on todellakin uunituore blogi.




Blogilla ei tällä hetkellä ole kunnollista banneria ollenkaan, vain teksti nimeltä "Tyttö ja Hevonen". Banneri on todella suuri tekijä, ja mielestäni olisi ehdottoman hyvä saada blogiin äkkiä jonkinlainen kunnollinen banneri. Blogin tausta on puolestaan tosi kiva, ja tähän blogiin sopii ehdottomasti tämä Vesileima-teema. Blogista huomaa, että se on tuore ja aloittelijamainen, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään. Siihen nähden, että blogi tosiaankin on ollut pystyssä vain reilu kolme kuukautta, niin taso on jo hyvä.

Sivupalkki on erittäin lyhyt, ja sieltä löytyy vain lukijapalkki, suositut tekstit ja hakupalkki. Mielestäni yksi tärkeimmistä elementeistä blogissa on oikeasti sivupalkin sisältö. Sinne siis lisäisin ehdottomasti edes jonkun lyhyen Tervetuloa-tekstin, jotta lukija pääsee heti edes vähän kärryille blogista. Samoin esittelyt ovat kovin suppeat. Hevosen esittely on suppea, eikä sieltä saa selville edes hevosen rotua, ja kuvat ovat todella pienessä koossa. Ne siis suuremmaksi ja vähän jotain lisää esittelyjä hevosesta kehiin. Itse kirjoittajan esittely on ihan ok pitkä, mutta kuvat jäävät puolestaan vain yhteen pieneen, joten tällekin asialle tekisin jotain.

Postausten teksistä ei löydy kauheasti kirjoitusvirheitä, joka on plussaa. Teksti on kuitenkin täynnä satunnaisia sattumia puhekieltä, ja "moikka" -aloituksen ottaisin itse pois. Kuvat ovat nykyään kuitenkin postaukissa jo koossa erittäin suuri, ja ne ovat todella hyvälaatuisia. Vielä kehitettävää kokonaisuudessaan on, mutta niinhän meillä kaikilla. Olen blogin lukija, ja tämä on aloittelijablogiksi mielestäni jo todella hyvä. Annan arvosanaksi asteikolla yhdestä kymmeneen 8,5! Hyvä alku, ja tästä blogi kehittyy vielä varmasti aivan mielettömästi.




Porkkanan voimalla
veerajadisa.blogspot.fi


Porkkanan voimalla, on 17-vuotiaan tytön Veeran blogi, jonka päätähtinä seikkailevat WFB-ponitamma Sara, nuori suomenpienhevonen Peetu, issikkatamma Disa, sekä vähän väliä muitakin hevosia, poneja ja, satunnaisesti blogissa vierailee aasejakin. Veeran blogi on monipuolinen hevosblogi, josta löytää luettavaa issikoista aaseihin ja mielipidepostauksista kuvapostauksiin. Blogi on ollut pystyssä jo useamman vuoden, ja hevoset ovat kuuluneet Veeran elämään monin kerroin kauemmin.




Blogi on ensisilmäykseltä hieman tumma ja synkkä, mutta värit luovat kivan syksyisen tunnelman. Banneri on jälleen todella yksinkertainen yhdellä isolla kuvalla ja blogin nimellä. Kuva on todella hyvälaatuinen, ja teksti aika erilaisella, koukeroisella tekstillä. Bannerin alareuna on häivytetty hyvin, ja yläreuna on vähän sahalaitamallinen, joka on kiva ja persoonallinen yksityiskohta. Blogin tausta on tummanruskea eri punaisensävyisillä kukilla, josta pidän sen tummuudesta huolimatta.

Sivupalkki on pitkä, mutta itse rakastan pitkiä sivupalkkeja, jos ne on toteutettu silti hyvin ja kiinnostavasti. Onneksi Veera ne on toteuttanut hyvin ja kiinnostavasti. Kaikki alkaa mielestäni aivan loistavasta esittelytekstistä, joka jatkuu instagramgadgettiin ja hauskan persoonalliseen "Tiestikö?" -kohtaan. Sivupalkissa on erikseen gadget, josta pääsee päätähtien yhteiseen esittelyyn, joka ei tosin ole vielä valmis, ja sivulta ei löydy mitään toistaiseksi, joka on tietenkin harmi, sillä nyt päätähdistä ei voi lukea oikein mistään tarkemmin. Suosituimmat tekstit -kohta on minusta liian pitkä, mutta minuun ei koskaan vain iske noin pitkä kohta suosituista teksteistä. 

Voisin melkein sanoa, että Veeran blogi on tunnettu aivan loistavista kuvista, mutta pitäähän se paikkansa, että kaikkien postauksien kuvat ovat varmaan poikkeuksetta hyvälaatuisia ja hyvän kokoisia, joten kuvapostaukset ovat ihan lemppareitani Veeran blogissa. Kuvien lisäksi Veera kirjoittaa todella hyvää ja sujuvaa tekstiä, joten kaikkia aihepostauksiakin on todella kiva lukea. Tämäkin blogi on kuulunut lukulistalleni niin kauan kuin jaksan muistaa, ja arvosanaksi annan 10-. Pieniä puutteita on jokaisen blogissa, mutta tässä kyllä harvinaisen vähän. Jos joku blogi pitäisi valita kautta aikain lempiblogikseni, niin varmaan tämä. Tykkään, paljon!




Tää on mun hetki
taaonmunhetki.blogspot.fi

Blogi Tää on mun hetki, kertoo 17-vuotiaan Tiian hevosteluista. Tiia asuu Etelä-Karjalassa, ja harrastaa ratsastusta sekä valokuvausta, ja blogi kertoo tämän takia näistä molemmista, pääosin hevosjutuista. Tiia käy viikoittain Päivölän ponitallilla ratsastamassa issikkatamma Pokkista, joka on luonnollisesti bloginkin päätähti. Ratsastusta hän on harrastanut jopa yli 10 vuotta, ja blogikin on ollut pystyssä melkein neljä vuotta.




Tiian blogi kuuluu yksiin suosikkeihini, pääosin sen aiheen takia. Issikkablogit ovat loppujen lopuksi älyttömän harvassa, saatika sitten hyviä issikkablogeja on lähes mahdotonta löytää, mutta Tiian blogi on yksi näistä harvoista, hyvistä issikkablogeista. Banneri vaihtui vastikää, ja en tiedä ovatko nämä yhden kuvan bannerit nyt joku trendi, vai sattuiko tähän postaukseen vain sattumalta hirveän monta blogia, joissa on tuollainen yhden kuvan banneri. No, ovathan ne yksinkertaisia, mutta silti hyvin toteutettuina hienoja ja kivoja. Tykkään tämän blogin bannerissa siitä, että kuva on jälleen hyvälaatuinen, ja banneri on muotoiltu puoliympyräksi. Tässäkin blogin nimi on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella, joka hieman kyllä jälleen häiritsee.

Blogin tausta on yksinkertaisen harmaa. Eipä oikein muuta sanottavaa siitä, se on aika tylsä, mutta toisaalta ei blogiin sopisi edes välttämättä mikään kuviotausta. Päätähtien esittelyt löytyvät ihan ylhäältä mustalla palkilla. Kirjoittajan, eli Tiian esittely on sopivan pituinen tekstin ja kuvien kannalta, mutta Pokkiksen, eli hevospäätähden esittely on aika suppea. Nimeäisin sen myös jollain muulla nimellä kuin vain pelkkä "poni". Sivupalkki on sopivan kattava, pidän erityisesti Pähkinänkuoressa-tekstistä ja Kuukauden luetuimmat -gadgetista. Se on persoonallinen, ja todella kivan näköinen. Kuukauden kommentoija -gadget on tietenkin myös kiva, kun kerran itse siellä keikun kärjessä. Ei vaan, on se muutenkin ihan kiva!

Postausten teksti on ihan hyvää, mutta siellä on aika paljon käytetty puhekieltä. Jotenkin se jopa sopii tämän blogin rentoon tunnelmaan, mutta silti jättäisiln sen pois. Blogista löytyy paljon ihan perus ratsastuspostauksia, joissa on lähes kaikissa ratsastuskuvia, onneksi. Tykkään Tiian tavasta kirjoittaa tuntipostauksia, joten niiden runsaus on siis vain plussaa. Koko blogille annan arvosanaksi 9+. Aihe on suuri plussa, ja koko kokonaisuus. Juuri siis vähän yli yhdeksikön!




Nämä blogien arvostelupostaukset ovat isotöisiä ja rankkoja. Tälläkin hetkellä minun kuuluisi lukea perjantain fysiikankokeeseen, mutta päädyinpä kirjoittamaan tämän postauksen ja kuluttaa lukuajasta sellaiset pari tuntia..! Noh, ainakin tämä postaus on vihdoin valmis, ja tästä tuli kyllä ihan kiva omasta mielestäni. 

Olin viime viikolla perjantaina tunnilla, eli koska käyn joka toinen viikko torstaina ja joka toinen viikko perjantaina tunneilla, niin minun kuuluisi mennä jo huomenna torstaina ratsastamaan, mutta tapahtui ilmeisesti sekaannus, ja menenkin tällä viikolla jälleen perjantaina tunnille, ja vasta ensi viikolla torstaina. No, eipä sillä niin väliä, perjantaina on oikeastaan melkein kivempaa käydä tunneilla. En ollut tiistaina tallilla, vaikka oli hoitopäivä, sillä minulla oli lääkäriaika illalla tuon nilkan takia. Tänään aamulla klo 7.30 minulla oli puolestaan hammaslääkäri. Hampaista nilkkoihin kaikki onneksi hyvin, ja pääsen ratsastamaan normaalisti. Voisin kirjoittaa pitkästä aikaa tuntipostausta, jos tunnin jälkeen olisi sellainen fiilis ja tarpeeksi kiinnostavaa materiaalia. Katsotaan!

+ Kaikki Riders Magazine -lehden arvonnassa arvotut lehdet on lähetetty tänään 8.11. matkalle voittajilleen Essille, Inkalle ja Annalle, joten parin päivän sisään postilaatikossa odottaa mitä todennäköisemmin heillä yllätyspaketti. Suuri kiitos vielä kaikille osallistujille, ja onnea voittajille!

-Pihla