Tänään on luvassa jälleen vähän erilaisempaa postausta. Sain idean tehdä postauksen kiitos Essin, jossa korjaan väittämät issikoista oikeiksi. Minulle laitettiin paljon väittämiä instagramiin ja WhatsAppiin, mitä monet ovat kuulleet tai luulevat. En väitä olevani mikään asiantuntija, joka tietää kaiken, ja vain nämä ovat oikeita vastauksia, ei. Kerron oman kantani asiaan, ja kaikki korjatut väittämät ovat vain minun kokemukseni ja oppimani perusteella!
Suurin osa postauksen kuvista, on Veerasta ja hänen issikastaan Disasta. Hän antoi luvan käyttää kuvia tässä postauksessa. Mainitsen aina, jos kuva on heistä!
 |
| Veera ja Disa |
Ihan alkuun minua pyydettiin tekemään lyhykäinen tietopakkaus islanninhevosista, joten tässä tulee!
Islanninhevonen, eli issikka on vahva ja monikäyttöinen ratsuhevonen. Islanninhevosen keskimääräinen säkäkorkeus on noin 135 senttimetriä, mutta suurimmat yksilöt ovat jopa 150 senttimetrisiä, ja pienimmät vain 120 sentin tienoilla. Islanninhevosella on paksu, säänkestävä karva ja tuuheat, pitkät jouhet. Rodussa esiintyvät lähes kaikki yleiset värit. Islanninhevosta on jalostettu kotimaassaan täysin puhtaana miltei tuhat vuotta, koska hevosten vienti Islantiin kiellettiin jo alku aikoina. Vielä nykyisinkään Islantiin ei saa viedä hevosia lainkaan. Islanninhevonen on terve ja pitkäikäinen rotu. 30-vuotias rodun edustaja ei ole mitenkään poikkeuksellisen vanha. Tiedettävästi vanhin issikka, on elänyt kunnioitettavat 54 vuotta!
Islanninhevosen nimi koostuu yleensä kolmesta osasta: etunimestä, frá-prepositiosta ja syntymäpaikan nimestä. Yleensä islanninhevoset nimetään Islanniksi, ja ne tarkoittavat aina jotain. Esimerkiksi nimi Mugga tarkoittaa lunta, ja nimensä mukaisesti se onkin kimo! Jos Muggan koko nimi, Mugga frá Hlidarberg, käännettäisiin vapaasti suomeksi, se olisi periaatteessa Lumi kotoisin Hlidarbergistä tai Lumi Hlidarbergistä.
Islanninhevonen erottuu muista yleisistä ratsuhevosista askellajiensa perusteella. Muunrotuiset hevoset osaavat vain kolme perusaskellajia:
käynnin, ravin ja laukan. Islanninhevosilla on perusaskellajien lisäksi yksi tai kaksi erikoisaskellajia:
töltti ja passi. Käynnin, töltin, ravin ja laukan taitavaa hevosta kutsutaan
nelikäyntiseksi. Jos hevosella on kaikki viisi askellajia, se on
viisikäyntinen. Töltti on
nelitahtinen askellaji, jossa jalat liikkuvat samalla tavalla samassa järjestyksessä kuin käynnissäkin. Passi on nopea
kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen jalkapari käy maassa yhtä aikaa. Askelten välillä on liitovaihe, jonka aikana yksikään jalka ei ole maassa.
 |
| Ja jos sitten itse väittämiin! |
1. Väittämä:
"Ei issikoilla voi tehdä mitään muuta kuin maastoilla"
Ei pidä paikkansa. Issikat ovat kyllä hyviä maastomopoja, mutta se ei ole niiden ainut puoli. Islanninhevoset yleensä yhdistetään maastoihin ja vaellushevosiin, mutta niillä kyllä voi tehdä muutakin. Miettikää vaikka hevosia, jotka kisaavat askellajiratsastuksessa, eli issikat. Kisataanko vauhdikkaimmat passiluokat metsässä? Ei. Kyllä nämä hevoset osaavat muutakin kuin maastoilla, vaikka se onkin useimmiten niiden erikoisalaa.
 |
| Issikoilla voi myös hiihtoratsastaa! Kuvassa Veera ja Disa. Kuva (C) Suvi Nieminen |
2. Väittämä:
"Issikkatalleilla ei pääse kehittymään kunnolla"
Väittämä saattaa pitää osittain paikkansa. Suomesta löytyy lukuisia issikkatalleja, jotka keskittyvät pelkästään vaelluksiin ja maastoratsastukseen, joten kehittyminen saattaa olla heikompaa tällaisilla talleilla, en tiedä asiaan varmuutta. Iso-Tuomistolla on kuitenkin vakiotunnit, ja ratsastamme tunneilla kentällä ihan normaalisti, ja välillä maastoilemme, joten koen pystyväni kehittymään ratsastajana ihan normaalisti siitä huolimatta, että käyn issikkatallilla. Meidän opettajat ovat myös ihan huippuja ja osaavia, joten senkin takia pystyn kehittymään loistavasti, joten ainakaan minun kohdalla väittämä ei pidä paikkansa.
 |
| Tyge |
3. Väittämä:
"Issikoilla ei voi hypätä, koska ne eivät osaa hypätä"
Tämä tuntuu olevan monia askarruttava kysymys, ja todella monet luulevat näin. Asiahan on sillä lailla, että väittämä ei yleensä pidä paikkansa. Meidän tallilta hevosista, jotka ovat tuntiratsuina, ehkä yksi tai kaksi eivät hallitse estepuolta niin loistavasti. Esimerkiksi issikkatamma Myrra, ei vain hiffaa sitä, kuinka nostaa jalkojaan tarpeeksi, mutta ei se olekaan sen tehtävä, vaan kilpailla askellajiratsastuksessa. Se on loistava passihevonen, joten se on koulutettu passiradoille, ei esteille. Näin on myös varmasti joidenkin muidenkin issikoiden kohdalla ympäri maailmaa.
Jos sitten ajatellaan, että kukaan issikoista ei osaa hypätä. Haluaisin kovasti tietää, miksi sitten meidän tallilta esimerkiksi Seifur ja Safir, pääsevät melko kevyesti 70 cm esteradan? Tai miksi sitten tämä Veeran hevonen
Disa on kisannut 80 cm luokkia aikoinaan, pääsee noin neljän esteen tehtäviä korkeudella 100 cm, ja hyppää alla olevassa kuvassa 90 cm?
 |
| Veera ja Super pomppuponi Disa! |
Vastaus on niinkin yksinkertainen, kuin että lähes jokainen issikka osaa hypätä. Hyppytaidot riippuvat myös issikan rakenteesta. Meidän tallilta esimerkiksi Brydja ja Mugga, ovat alle 130 cm, joten ne eivät vain pääse hirmu korkeita esteitä. Mugga hyppää n. 50 cm, Brydja tuskin sitäkään.
Se on totta, että issikoille ei ole suotu niitä parhaita hyppylahjoja, joten yleensä issikoita ei näy missään olympiaradoilla hyppäämässä 150 cm, koska se ei ole niiden juttu ja niiden ensisijainen tarkoitus. Suurin osa on luotu askellajiratsastukseen, ja parhaimmat kisaamaan siinä. Mutta vaikka ne eivät ole niitä hevosia, jotka tunnetaan älyttömistä hyppykyvyistään, ne osaavat silti hypätä. Tämä väite ei siis todellakaan pidä paikkansa!
 |
| Veera ja Disa |
 |
| Helmi ja Mosi |
 |
| Minä ja Toukka |
4. Väittämä:
"Issikat ovat oikeasti islanninponeja, ei islanninhevosia. Ne on poni kokoisia niin ei ne voi olla hevosia!"
Tämä on suorastaan hauska. Joo, näin on, että issikat ovat ponikokoisia, mutta niiden rotu on silti hevosrotu. Kutsutaanko ponikokoisia vuonohevosiakin sitten vuonoponeiksi? Ei, joten miksi issikoita sitten kutsuttaisiin islanninponeiksi? En tiedä, mutta islanninhevosia ne ovat koostaan huolimatta. Väittämä ei pidä paikkansa, ei sitten ollenkaan.
 |
| Ei parane kutsua issikoita islanninponeiksi... |
5. Väittämä:
" Islanninhevosista ei ole kisahevosiksi. Ne on tarkoitettu vaan maastoon ja ehkä pyörimään jossain kentällä vähän jotain tölttiä, mutta ei ne missään osaa kisata!"
Ei pidä paikkansa. Monet, joille issikat eivät ole tuttuja, eivät tiedä, että niille järjestetään ihan omat kilpailut. Ne kisaavat kyllä esteillä ja koulussakin, mutta yleensä jos niillä kisataan askellajikisoissa passi -ja tölttiluokkia. Annetaan taas esimerkiksi meidän tallin hevosia. Tallin omistajan Annika ja hänen kisahevosensa Jara, ovat tämän vuoden suomenmestareita speedpassissa ja 250 m pitkän matkan passijuoksussa, ja viime vuonna suomenmestareita kolmessa passiluokassa.
Toki on issikoita, joilla ei kisata ollenkaan syystä tai toisesta, mutta lähes kaikki islanninhevoset ovat kykeneviä kisaamaan. Osan vahvuudet sijoittuvat passiradoille tai muihin askellajiluokkiin, mutta hevosen taidoista riippuen myös kouluradoille ja/tai estepuolelle. Ne ovat monipuolisia ja kykeneväisiä kisata siinä missä muutkin rodut, esteillä ei välttämättä niitä suurimpia ratoja, mutta esteillä kuitenkin.
 |
Annika ja Jara 2016 SM-kisoissa juuri kolmen passiluokan Suomenmestareina.
Kuva: Johanna Veijanen |
6. Väittämä:
" Issikat ovat aina ihan helppoja, niin ratsuina kuin muutenkin. Ne eivät ikinä temppuile ja tekevät kaiken aina niin kuin käsketään, ja kävelevät vain kiltisti eteenpäin"
Rehellisesti sanottuna en tiedä, miksi joku luulisi näin. Tämän rodun edustajilla on niitä hyviä ja huonojakin päivä, ihan niin kuin millä tahansa muulla hevosella, oli se rotua mitä tahansa. Osa issikoista on helppoja käsitellä eivätkä temppuile juuri koskaan, mutta kyllä niiltäkin löytyy se oma tahto ja voima. Jotkut issikat ovat puolestaan hankalia käsitellä, ja säikkyvät jokaista rasahdusta kentällä, potkivat ja pukittelevat, tai mitä muuta tahansa. Kaikilla on oma luonteensa samalla tavalla kuin vaikka suomenhevosilla. Väittämä ei siis pidä paikkansa.
 |
| Veera ja Disa |
7. Väittämä:
" Issikat eivät osaa laukata kunnolla. Se on vain sellaista kauheaa tönkköä kakkimista. Niillä pitää myös nostaa laukka kauhean oudosti"
Tämä on taas ihan hevoskohtaista. Joillekin on opetettu nostamaan laukka ihan "normaalisti", eli viedään sisäpuolen jalka vähän eteen, ulkopuolen jalka vähän taakse ja annetaan näin laukkapohkeet. Joillekin on taas opetettu nostamaan laukka esimerkiksi myötäämällä ohjista, myötäämällä vain toisesta ohjasta, antamalla normaalit pohkeet tai mitä muuta järkevää keksiikään.
Iso-Tuomistolla suurin osa hevosista nostaa laukan myötäämällä ohjista ja antamalla pohkeita tai laukkapohkeet. Itse tykkään antaa niin kutsutut laukkapohkeet, myödätä ohjista/ohjasta ja käyttää ääniapuja. Se, onko issikan laukka kauhean tönkköä ja huonoa, on tietenkin taas ihan vain hevoskohtaista.
Joillekin laukka on ihan helppo askellaji, ja osaavat mennä sitä varsin hyvin. Jotkut, kuten Mosi, ei nosta laukkaa kovin helposti eikä sen laukka ole myöskään kovin hyvää. Se johtuu siitä, että se on passihevonen. Mosi tykkää mennä passia, ja on tottunut siihen, joten se tietenkin nostaa helpommin ja herkemmin normaaleilla tunneilla passin kuin laukan. Koska sillä ei ole laukkaa niin paljoa harjoiteltu, ei se tietenkään voi osata sitä samalla tavalla kuin esimerkiksi kokenut ja varma ratsastuskouluhevonen. Väittämä ei pidä oman kokemukseni perusteella paikkansa.
 |
| Veera ja Disa |
8. Väittämä:
"Issikat menee aina automaattisesti kaikkia askellajeja puhtaasti"
Jos islanninhevosella on todella puhtaat askellajit, niin se menee niitä melko helposti melko puhtaasti. Jos hevosella on vaikka todella passi -tai ravitahtinen, eli epäpuhdas töltti, sitä sanotaan possupassiksi. Käytetään esimerkkinä taas vaikka Mosia. Sillä on kunnon possupassi, eli sen selässä täytyy osata oikeasti istua ja ratsastaa, jos haluaa olla pomppimatta metrin korkeuteen. Esimerkiksi taas Seifurilla on todella puhdas töltti jo luonnostaan, ja sillä saa jo ihan aloittelijakin kohtuullisen hyvän ja puhtaan töltin. Tämä on, yllätys yllätys jälleen issikkakohtaista. Yleisesti ottaen tämä väite ei kuitenkaan pidä paikkansa. Erittäin harva, tai ei ehkä edes kukaan issikka mene kaikkia askellajeja automaattisesti todella puhtaasti. Tämäkään väittämä ei siis pidä paikkansa.
 |
| Veera ja Disa |
Mahtavaa, jos jaksoit lukea postauksen loppuun saakka! Toivottavasti tällainen erikoispostaus maistui. Näitä en lähiaikoina tule varmaankaan tekemään lisää, mutta mistä sitä koskaan tietää!
Ensi viikolla tulossa ensimmäinen leipomispostaus kautta aikain blogissani, josta olen todella innoissani! Osalla taisi alkaa jo tänään koulu. Itselläni alkaa onneksi vasta ensi viikon tiistaina. En odota koulun alussa muuta, kuin kavereiden näkemistä ja järkevien arkirutiinien palautumista. Lomailu on ihanaa, mutta onhan se koulun alkukin ihan ok. Odotan ensi viikossa tietenkin eniten ratsastustuntien alkamista jälleen! Näillä näkymin olen siirtymässä torstain tunneille, mutta lupaan lähempänä ajankohtana ilmoittaa, jatkanko perjantaitunneilla vai siirrynkö torstaille!
Loppuun haluaisin vielä sanoa, että postauksen tarkoituksena
EI ollut haukkua tai suututtaa ketään. Kerroin vain oman kantani asioihin! Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltänsä, vaan muisti pitää huumorin mielessä ja ottaa niin sanotusti opiksi, jos on luullut vaikka islanninhevosia kutsuttavan aina islanninponeiksi.
Kiitos Veeralle, kun sain käyttää näitä kuvia tässä postauksessa!
Kivaa alkuviikkoa! -Pihla
Tykkäsitkö tästä erikoispostauksesta? Milloin sinulla alkaa koulu ja mille luokalle menet? Odotatko koulun alkua innolla?
