lauantai 23. kesäkuuta 2018

Örkin hevosystäväkirja!

Olen kirjoittanut ihan tämän vuoden alussa, tai tarkemmin ottaen Brydja on kirjoittanut blogiin hevosystäväkirja-postauksen. Siinä Brydja kertoi omia tietojaan ystäväkirjamaisesti lempiväristään pahimpiin mokiinsa. Postauksesta pidettiin kovasti, ja samanlaista ystäväkirjaa toivottiin Örkin tekemänä. Idean jatko-osan tekemiseen sain Ainon blogin hevosystäväkirja-postauksesta, joka oli super hauska! Viimein on aika päästää Örk kirjoitushommiin, ja hevosystäväkirjan pariin. Kysymykset ovat samat kuin Brydjan ystäväkirjapostauksessa, mutta vastaukset tietenkin aivan erilaisia, onhan ihan eri poni niiden takana!


(C) Petronella Kosonen

Nimeni: Se on tietenkin Örk! Oikea ja hieno nimeni on Örk frá Árhóli, josta kutsumanimenikin juontaa juurensa. Paljon heittomerkkejä kirjainten päällä on, en meinaa välillä itsekään muistaa kaikkia. Olen syntynyt Islannissa, tarkemmin Árhólissa, josta "sukunimeni" tuleekin. Etunimeni hienompaa tarkoitusta tai alkuperää en tiedä, mutta hauska se ainakin on. Olen tällainen Örkkimörriäinen.

Osoitteeni: Asun Iso-Tuomiston issikkatallilla Hausjärven Ryttylässä, kuten Pihlan hoitoponi Brydjakin. Vietän tietenkin paljon aikaa laitumilla ja tarhoissa, mutta myös omassa karsinassani. Karsinani on itse asiassa lähes vastapäätä Brydjan karsinaa. Karsinakaverinani toimii nuori ja hieno issikkatamma Myrra. Älkää kertoko Myrralle, mutta oikeastaan se on aika hölmö ja jukuripäinen, vaikkei se itse sitä ehkä tajuakkaan. Se on minun ja Impin laidunlauman pomo, eikä me Impin kanssa oikein viitsitä laittaa hanttiin sille. Vaikka Myrra on ihan hassu, on se mukavakin karsinakaveri, vaikka aina pomotteleekin minua. 

Väritys: Olen täysin kimo niin karvoistani kuin jouhistakin, ellei likatahroja lasketa. Minussa nimittäin näkyy kesäisin kaikki vihreät ruoholäikät niin hyvin, että menisin mielestäni välillä läpi valkovihreästä kirjavasta! Mitään oikeita merkkejä minulla ei kuitenkaan ole. Karvoistani olen vitivalkoinen, ja jouhistani hieman kermaan taittuvan valkoisen värinen. Tosin, turvan pääni on tummanharmaa, ja liukuvärjäytyy nopeasti siitä valkoiseksi, mutta niin taitaa olla aika monella kimolla.

Ikäni: Olemme Pihlan kanssa melkein saman ikäisiä. Minä tosin olen noin vuoden nuorempi, eli syntynyt vuonna 2004. Tarkkaa syntymäpäivääni ei ole tiedossa, mutta vuoden alkupuoliskolla olen tainnut syntyä. Tällä hetkellä olen siis 14-vuotias. Harva uskoisi minua niin nuoreksi. En tiedä pitäisikö se ottaa kohteliaisuutena vai ei, mutta ainakin taidan olla viisaan ponin oloinen. Ja viisashan minä olen aina, tietenkin, mitä te kuvittelitte, kröhöm?


(C) Petronella Kosonen

Perheeni: Äitini Kempa frá Hala sekä isäni Atgeir frá Tokastödum olivat perheeni Islannissa. Minulla on taatusti myös monia puoli- ja kokosisaruksia, sekä isovanhemmat. Tällä hetkellä perheeni on kuitenkin oman asuintallini hevoskaverit, erityisesti laumani, eli issikkatammat Impi ja Myrra. Ne eivät kuitenkaan ole mitään sukua minulle, mutta parhaita poneja silti!

Lempivärini: Minulla ei ole oikeastaan mitään tiettyä lempiväriä. Perus punainen ja sininen ovat ainakin kivoja. Turpahihnani on koristeltu hienoilla punaisilla timanteilla, ja pidän talvisin useasti sinisiä loimia. Valkoinen kun olen, niin minulle sopivat oikeastaan kaikki värit. Punainen kuitenkin taitaa olla se minun värini.

Lempiruokani: Suurinta herkkuani ovat ehdottomasti mash-vesi ja kuivattu leipä. Yksinkertaista ja helppoa. Onneksi saan mash-vettä tosi usein, sillä pidän siitä yli kaiken. Aina, kun olen juonut, ja kippo halutaan viedä pois, koetan ajatuksen voimalla liimata turpani kipon pohjaan kiinni, mutta jostain kumman syystä ihminen vie aina voiton ja saa kipon itselleen. Salajuoni sanon minä! Kuivattu leipä on myös ihan yksi lempiherkuistani. Eikä porkkanoissa, omenoissa ja muissa hevosnameissa mitään vikaa ole, ei todellakaan. Oikeastaan kaikki käy, kunhan se on hyvää.

Lempieläimeni: Jos hevosia ei saa valita, pidän varmaankin eniten kaikista villieläimistä, erityisesti seeproista ja gepardeista. Seeproista tykkään tietenkin siksi, että ne ovat meidän hevosten sukulaisia. Gepardeissa tykkään puolestaan niiden nopeudesta. Itsekin olen välillä kuin gepardi. Kiihdyn hetkessä nollasta sataan, ja varsinkin maastossa haluaisin kulkea aina nopeammin. 



(C) Petronella Kosonen

Pahin mokani: Kaikki mokailevat joskus, myös minä. Pahimpia ja mielestäni kyllä parhaimpianikin mokia ovat olleet ne tilanteet, kun olen onnistunut likaamaan itseni täydellisesti, kun minun toivottaisiin olevan mahdollisimman puhdas. Olen myös mokannut ärhentelemällä kaikille ihan turhasta, mutta antakaa armoa, olenhan sentään tamma!

Kun olen ärtyisä, niin: Teen kaikkea, jotta muutkin ärsyyntyvät. Ärtyisällä päällä luimin ja muka näykin, kun minua harjataan kaulasta, vatsan alta, päästä, jaloista, tai oikeastaan mistä vaan. Ratsastettaessa oikkuilen ja saatan vain äkkipysähdellä, punkea pois uralta ja muuta hauskaa. Ja jos joku erehtyykin yrittämään kavioiden puhdistusta.. tulee tupenrapinat!

Mistä en pidä?: En pidä siitä, kun satulavyötäni kiristetään. Todella kauan sitten minulla on ollut hiekkaa mahassa, ja satulavyöni on kiristetty heti liian kireälle, jonka takia minulle on kehittynyt pieni pelko. Onneksi nykyään satulavyöni kiristetään oikein, eli hiljalleen kireämmälle aloittaen ihan ensimmäisistä rei´istä. En myöskään erityisemmin pidä kavioiden puhdistuksesta, joka on varmaankin jo käynyt teille selväksi, heh.

Mistä pidän?: Pidän maastoilusta tosi paljon, niin kuin varmasti kaikki issikat. Irrottelu laukassa on parasta, ja välillä passiakin on hauska mennä. Moni luulee minua nelikäyntiseksi, mutta omaan passin eli olen viisikäyntinen. Tykkään myös herkuista - tietenkin. Ja jekkuilusta! Minulta ei ideat ihan heti lopu temppuiluun, ja häslätäkin osaan oikein moitteettomasti, mutta olen silti tosi kultainen poni. Suloinen ainakin, eikö vain?

Mottoni: Älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon


(C) Pihla/minä

Tällaista Örkiltä tänään! Näitä hevosen näkökulmasta kirjoitettuja juttuja on tosi hauska lukea muiden blogeista. Toivottavasti tämäkin oli lukemisen arvoinen ja hauska postaus. Näitä voisi tehdä vaikka joka tallin hevosesta, mutta minkä hevosen ystäväkirjapostaus teitä kiinnostaisi, jos jossain vaiheessa kesää toteutuisi kolmaskin osa tätä sarjaa? Impin ystäväkirja, vai kenties Herkun? Löysin juuri sopivasti unhohduksiin jääneitä kisoissa otettuja kuvia Örkistä, joilla oli ihana kuvittaa tämä postaus. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Linkkailkaa kommentteihin muita hevosystäväkirjapostauksia omasta, muiden blogeista, tai oikeastaan mitä tahansa kivoja hevosblogien postauksia. Kaipaan lomalukemista!

-Pihla

4 kommenttia:

  1. Tosi hauska postaus ja mukava, kun teit jatkoa tälle postaussarjalle. Mielelläni lukisin muidenkin tallin nelijalkaisten kirjoitamia ystäväkirjapostauksia. Erityisesti minua kiinnostaisi lukea tämä Herkun kirjoittamana! Tosi mukavaa ja rentoa luettavaa koko postaus, tykkäsin paljon! Innolla odotan, mitä kaikkea saatkaan aikaiseksi vielä kesän aikana tänne blogiin!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino! Kiva kuulla, että Örkin tarinoinnit olivat mukavaa luettavaa. Herkun ystäväkirjasta vois tulla kyllä mielenkiintonen, ja hauska. Pitää katella semmosta! Kiitos vielä, toivotaan, että kesän aikana blogiin tulee paljon kivaa sisältöä!

      Poista
  2. Örk olisi halunnut olla mieluummin Örk frá Alkohól :DD

    VastaaPoista

Kysytyimpien vastaukset:
-Muokkaan blogin kuvat Adobe Lightroom CC -sovelluksella
-Blogin kuvat on otettu Canon EOS 1300D:llä ja iPhone 6:lla
-Mikään blogissa esiintyvistä hevosista ei ole omistuksessani

Muista kommentoidessasi olla asiallinen! Positiiviset kommentit piristävät kirjoittajan päivää, mutta rakentava palaute on ehdottomasti tervetullutta, kunhan et lähde haukkumaan ketään tai mitään.