Kerrankin oikeasti hyvää laukkaa

23.11. Perjantaina oli viikkotunnin vuoro! Olen viime aikoina mennyt oikeastaan vain Ässällä ja Impillä. Tällä kertaa pääsin kuitenkin pitkästä aikaa Örkin selkään. Ratsastustunnin lisäksi perjantaina oli hoitopäivä, joten saavuin tallille jo viiden aikoihin. Tein perus tallihommia, ja laitoin Örkin kuntoon seitsemältä alkavalle tunnilleni. Tunnin alkuun kävelimme tietenkin alkukäynnit, jonka jälkeen aloitimme tekemään verryttelytehtäviä käynnissä.

Tehtäväpakettiin kuului etuosan väistöt pitkällä sivulla, pysähdys lyhyen sivun uran sisäpuolella sijaitsevien puomien väliin, sekä toiselle pitkälle sivulle kiemurauralle aseteltujen tötsien pujottelu. Etuosan väistöissä kuului siis väistättää vain hevosen etuosaa parin askeleen verran. Alussa en itse oikein hahmottanut, miten tehtävän saisi parhaiten sujumaan. Lopulta kuitenkin saatiin tosi hyviäkin väistöpätkiä! Pysähdykset olivat myös hyviä, samoin pujottelut.

Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Örk oli käynnissä reipas, mutta välillä punki pahasti uralta pois. Erityisesti silloin, kun aloimme tölttäämään. Kun saatiin vähän vetoapua jonkin verran meitä edellä menevästä ratsukosta, ei kentän keskusta enää tuntunutkaan Örkistä enää niin kiinnostavalta! Koetin hyödyntää töltissä samoja vinkkejä, mitä sain viime tunnilla Impin kanssa. Asettelin ja taivuttelin Örkkiä sisälle ja ulos, sekä vaihtelin töltin tempoa ja vauhtia. Ne olivat hyvästä, sillä Örkin töltti oli hyvää alusta alkaen ja parani koko ajan. 

Töltissä teimme samoja pujotteluja kiemurauralla. Puomien väliin pysähdyksen sijasta teimme kuitenkin parin askeleen käyntiin siirtymisen. Örk on yleensä tällaisissa pujotteluissa melko jäykkä, mutta nyt se taipui yllättävän hyvin! Käyntiin siirtymisistä Örk lähti hyvän napakasti liikkeelle takaisin tölttiin. Tölttitehtävien jälkeen otimme kokouraa pitkin ravia. Ravi oli kivan rauhallista, mutta vähän ponteetonta. Otimme myös laukannostoja pitkälle sivulle ravista. Tämä oikea kierros on Örkille haastavampi, mutta saatiin oikea ja ihan hyvä laukka kuitenkin nousemaan jokaisella kerralla. Välillä se laukka ei tunnu vaan millään nousevan, mutta minusta myös tuntuu, että olen syksyn aikana kehittynyt nimenomaan laukan ratsastamisessa ja sen nostamisessa paljon!

Laukkojen jälkeen otimme vielä uralla pelkkää ravia muutaman kierroksen verran. Menimme niin kevyttä kuin harjoitusravia. Örkillä ei onneksi ole hirveän suuri ravi, joten selässä on onneksi melko helppo pysyä pomppimatta satulasta irti lainkaan. Ravailujen jälkeen hevoset ja ratsastajatkin saivat hengähdystauon välikäyntien ja suunnanvaihdon ajaksi, joidenka jälkeen taas kerättiin ohjat paremmalle tuntumalle ja alettiin tekemään käynti-töltti-ravi-laukka -tehtävää.

Tehtävä alkoi alkuverryttelyistä tutulla pitkän sivun kiemurauralla, jolla pujoteltiin tötsät töltissä. Kun oli päässyt kiemurauralta normaalille uralle, siirrettiin raviin ja siitä laukkaan. Laukka oli tarkoitus nostaa heti ensimmäisestä lyhyen sivun kulmasta, ja laukata pitkän sivun puoliväliin saakka. Laukasta siirrettiin suoraan töltille, ja töltättiin lyhyen sivun puoliväliin asti, missä tehtiin muutaman askeleen käyntiin siirtyminen. Siitä lähdettiin taas tölttiin, ja mentiin koko tehtäväpaketti uudestaan. 

Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Tämä tehtävä sujui kaikkiaan todella hyvin! Töltissä sai laukkojen jälkeen aika paljon rauhoitella Örkkiä, mutta hallittu töltti oli oikein hyvää. Ennen laukannostoa piti siirtää raville, mutta Örkin kanssa emme paljoa selkeää ravia saaneet. Ensimmäinen nosto tuli selkeästi ravista, ja olikin super hyvä nosto! Toinen nousi huonosta töltistä, jolloin laukka olikin passitahtista. Loput nostot eivät nekään selkeästi ravista nousseet, mutta laukka oli silti tosi hyvää. Töltti laukan jälkeen oli tosiaankin vauhdikasta, mutta käyntiin siirtymiset sujuivat hyvin. Parin käyntiaskeleen jälkeen töltistä tuli maltillisempaa ja parempaa.

Loppuverryttelyksi otimme vielä tölttiä ja ravia. Töltissä menimme muutamat temponvaihtelut. Tarkoituksena oli mennä reippaampaa tölttiä yhdellä pitkällä sivulla, sitä ennen hitaampaa tölttiä ja muuten normaalia työtölttiä. Töltti lisäysten jälkeen oli ihan super hyvää! Töltin jälkeen otettiin vielä vähän ravia ja siinä parit ympyrät. Ympyröillä Örk rikkoi herkästi töltille, mutta uralla saatiin kivaa raviakin. Loppukäyntien jälkeen vietiinkin hevoset talliin. Juotin ja loimitin Örkin tunnin jälkeen. Laukattiin niin paljon, että Örkillekin tuli ihan hiki!

Olen super tyytyväinen Örkkiin ja koko tuntiin. Saatiin kaikki askellajit tosi hyviksi. Laukka sujui varsinkin vasemmalle todella hyvin, ja töltti pysyi koko tunnin ajan tasaisen vahvana. Ravissa ei tullut kaahausta muulloin, kun laukannoston yhteydessä. Örk aina niin innostuu, kun laukataan! Olin ennen perjantain tuntia mennyt Örkillä viimeksi muistaakseni syyskuussa, joten oli tosi kiva mennä sillä pitkästä aikaa. Vaikka taukoa Örkkeilystä olikin ollut aika paljon, sujui kaikki hyvin. Olen mennyt Örkillä ehkä niin paljon, että takaraivosta löytyy aina se hyvä tapa ratsastaa Örkkiä. Toivottavasti tuntipostaus maittoi pitkästä aikaa!

Herkku

Uusia kuvioita! Liikutusponi, joulukalenteri, kisat..

Siitä on jälleen vierähtänyt tovi, kun olen blogiin kirjoittanut. Syys-, loka- ja marraskuun aikana on tapahtunut hirveästi kaikkea, josta Instagram-seuraajani ovatkin jo varmasti perillä, sillä sen puolelle olen kuluneen syksyn aikana päivitellyt paljon kuvia ja samalla tietoa uusista kuvioista. On siis jo korkea aika kunnon kuulumispostaukselle, jossa kerron kaikki suuret suunnitelmat ja tapahtuneet muutokset niin blogin, kuin hevosjuttujen osalta.

Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä, eli uusimmasta vanhimpaan. Syyskuun alkupuolella meillä oli tallilla harjoituskilpailut. Poikkeuksellisesti kisat eivät olleetkaan kokonaan askellajikisat, vaan askellaji- sekä estekisat! Itse menin Örkillä 30cm ristikkoluokan. Harmillisesti tiputuksesta saimme neljä virhepistettä, mutta aika meni alle minuutin, noin 55 sekuntia! Aikaan olen super tyytyväinen, mutta pudotus jäi tietenkin harmittamaan, sillä ratsastin huonon tien yhdelle esteelle, jolloin Örk ei vain pystynyt hyppäämään ottamatta puomia alas. Oma moka, mutta virheistä opitaan! Tulimme Örkin kanssa kuitenkin kuudennelle sijalle, johon olen tosi tyytyväinen. Olivathan ne sentään ensimmäiset estekisani ja Örk meni täysillä.

Örk ja minä, kuva: Anna Liljefors

Frida ja Papu, kuva: minä

Lokakuun alkupuolella tapahtui ehkä suurin käänne hevoskuvioissa, nimittäin liikutusponi! Saamme erään toisen tallilaisen kanssa liikuttaa aina tiistain hoitopäivinä tallin minishetlanninponi Cheriä! Ratsastaa emme sillä ihan kuitenkaan voi, vaan Cheriä liikutamme ajaen ja maasta käsitellen. Cheri on ajoponi, joten sillä on tallilla omat kärryt ja valjaat. Niiden laittaminen sujuu jo meiltä molemmilta melko hyvin. Olemme kaksi kertaa käynyt sen kanssa kärrylenkillä, ja kerran ohjasajoimme sitä. Kaikki puuhailu Cherin kanssa on ollut tosi hauskaa! Yhteinen pikku liikutusponimme kunto kohoaa kovaa vauhtia. Ajaminen on tosi kivaa vaihtelua ratsastukseen, ja tiistaisinkin tallille lähtee entistäkin innokkaammin!

Lokakuussa pääsin myös kuvailemaan paljon. Nappailin useampaankin otteeseen Fridasta ja Papusta tallin "pihabaanalla" kuvia. Syyslomalla pääsin vihdoin ja viimein ystäväni Annan luo, jolloin kävimme liikuttamassa islanninhevosen, Maukan. Tai no, Anna ratsasti ja minä liikutin kameraa! Otin myös ihan kotitallilla joitakin kuvia esimerkiksi tarhaavista hevosista. Syyslomalla ei ollut vakiotuntia, mutta sain yllättäen tarjouksen tulla peruutuspaikalle Alsaelan valmennukseen tallillemme syyslomalauantaina, ja tietenkin otin paikan vastaan. 

Anna ja Maukka

Liikutusponimme Cheri!

Valmennuspäivä kesti noin aamu kymmenestä ilta viiteen. Valmennukseen sisältyi kaksi ratsastustuntia sekä lounas. Menin valmennuksen molemmat tunnit itselleni ihan uusilla hevosilla, Ässällä ja Frökkillä! Aamupäivän tunti issikkatamma Ässällä sujui ihan hyvin. Harjoittelimme kahdeksikolla käynnissä ja töltissä, sekä töltissä ja ravissa kokouralla. Kahdeksikkoa käynnissä ja töltissä hankaloitti tehtävät pitää käsiä ja jalkoja normaalista poikkeavalla tavalla. Toisen käden piti esimerkiksi olla ihan navassa kiinni, tai matalalla ja leveällä, kaukana hevosen kaulasta. Myös kokouralla töltissä siirtelimme esimerkiksi jalkoja kauaksi hevosen kyljistä, tai kunnolla kiinni kylkiin.

Tehtävät havainnollistivat hyvin, miten hevonen reagoi ja miten raajojen eri asennot vaikuttivat askellajeihin. Ässän töltti on super kiva ja tasainen. Käynnissä se oli aika kiireinen, samoin ravi. Toisen tunnin menin issikkatamma Frökkillä. Frökk oli ihan super! Otimme asetuksia, taivutuksia ja väistöjä käynnissä ja töltissä. Otimme myös laukannostoja pitkille sivuille. Frökkin laukka ja töltti olivat tosi kivan tuntuisia ja mukavia ratsastaa! Laukka nousi hyvin, ja töltti tuntui kivalta selästä, samoin käyntikin. Väistöt sujuivat käynnissä alussa hieman vaihtelevasti, mutta loppua kohden ne paranivat tosi hyviksi. Töltissä ne sujuivat myös hyvin. Valmennuksen jälkeen jäin muutaman muun kanssa seuraamaan ja kuvaamaan parin tallilaisen ratsastusta hevosillaan.

Iida ja Saer valmennuksessa, kuva; minä

Valmennuspäivä oli huippu ja opettavainen! Seuraavasta valmennuksesta vapautui myös peruutuspaikka, jonne sitten ilmoittauduin. Marraskuun lopussa sitten taas valmentaudutaan yhden ratsastustunnin ja yhden teoriatunnin merkeissä. Vaikka valmennuksessa Frökk tuntui enemmän tyyppiseltäni hevoselta kuin Ässä, tykästyin Ässään paljon enemmän valmennusviikon jälkeisen viikon vakiotunnilla! Valmennuksessa ravi oli mennyt vähän niin ja näin, mutta tällä tunnilla yhteistyö sujui erityisesti ravissa, mutta myös töltti ja käynti alkoi pelittää huomattavasti paremmin! Valmennuksessa ei ollut toivoakaan saada onnistuneita temponvaihteluita rikkomatta töltille, mutta tunnilla sitten ravi sujuikin askellajeista parhaiten. Samaiset temponvaihtelut onnistuivat oikeastaan aika hyvin, ja kaahotusravista muotoutui rauhallista ja hyvää menoa!

Ässä, kuva: Aaria Sitomaniemi

Frökk, kuva: Aaria Sitomaniemi

Muuten olen mennyt tunneilla muutamia kertoja Örkillä, Impillä ja Karfilla. Kerran pääsin maastoilemaan myös Mosilla, ja tuon yhden kenttätunnin menemään Ässällä. Syksyn aikana olen huomannut hyvää kehitystä kaikilla osa-alueilla! Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä pitää tietenkin mainita, että noin viikko taaksepäin tuli täyteen vuosi Brydjan hoitajana! Olen myös miettinyt blogin eloon herättämistä toden teolla. Olen nimittäin alkanut suunnittelemaan joulukalenterin tekoa ensimmäistä kertaa ikinä tänne blogin puolelle! Varmaan ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen tuntuu siltä, että kirjoittaminen oikeasti on kivaa ja haluaisi päivittää blogia oikein urakalla. Ehkä joulukalenteri ei ole se paras tapa, kuka tietää, mutta mitäs satuin samaan idean siitä oikeaan vuodenaikaan..! 

Sitten kun vielä saisi pidettyä motivaatiota yllä blogia kohtaan. Onneksi koulussa on luvassa melko hiljaisia viikkoja marraskuulle muutamia kokeita lukuun ottamatta. Jo lokakuun lopussa, ja erityisesti nyt marraskuun alussa olen alkanut blogijoulukalenterin lisäksi muutenkin fiilistelemään joulua kuuntelemalla joululauluja, vuoraamalla huoneeni jouluvaloilla ja ostamalla itselleni joulukalenterin! Joulu on ehdottomasti lempijuhlani, jonka saattaa huomata. Blogin ulkoasukin päivittyi juuri vähäsen talvisempaan/syksyisempään vihreästä, vaikka ulkona sää ei nyt muistutakaan mitään kovin talvista lämpötilan pysytellessä lähes kymmenessä asteessa. Toivottavasti saataisiin sentään valkoinen joulu, ja pian kunnollinen ensilumi!

Maija ja Heida! Kuva: minä

Meidän muumileiri 2!

Viime postauksessa kerroin heinäkuun hevosleirin kahden ensimmäisen päivän ratsastustunneista, ja muusta tapahtuneesta. Nyt on aika toisen osan, jossa käsittelyyn pääsevät kaksi viimeistä leiripäivää 18.- ja 19.7. Viimeisinä leiripäivinä pääsimme tekemään mm. maastakäsittelyharjoituksia, riimulla ratsastamista, ja kisaamaan esteillä! Jos et ole lukenut ensimmäistä osaa meidän muumileiristä, suosittelen lukemaan sen, jotta pääset kunnolla mukaan tähänkin osaan ja leiritunnelmaan.

Brydja! Kuva: Aaria S.

Keskiviikko 18.7.

Jälleen yksi lämmin yö takana. Meidän huoneessa oli tajuttoman kuuma koko ajan, koska ikkunoita ei saanut auki, ja vasta viimeisenä yönä hoksasimme kysyä tuuletinta helpottamaan oloa. Aamulla heräsimme jälleen seitsemän aikoihin aamupalalle. Sen jälkeen olikin kaikkien aika valmistautua aamupäivän leirikisojen ensimmäiseen osuuteen, eli esterataan! Sen sai mennä leirihoitohevosellaan, tai jollain muulla. Itse menin sen kuitenkin leirihoitohevosellani eli Örkillä. Ei valitettavasti saatu kuvia, mutta voin taata että hauskaa oli, vaikka aika paljon jännittikin.

Rataan kuului ensin pääty-ympyrällä puomin ylitys, josta aika laitettiin käyntiin. Siitä kaarrettiin pitkälle sivulle kahden esteen sarjalle. Siitä mentiin uraa pitkin toiselle pitkälle sivulle, nyt yksittäiselle ristikolle. Siinä piti todella olla hereillä, sillä lähes heti sen ristikon jälkeen kaarrettiin oikealle lyhyellä sivulla olevalle esteelle. Tähän asti rata oli sujunut todella hyvin, vaikka meinattiinkin mennä tiukan kaarteen takia tästä viimeisimmästä ristikosta ohi. Sen jälkeen jatkettiin ensimmäisen sarjan ohi, ja lähdettiin kaartamaan kohti H-kirjainta, ja pientä estettä. Sen jälkeen tehtiin jälleen tiukka kurvi radan ensimmäiselle sarjalle, mutta nyt se hypättiin vain toisesta suunnasta. Sen selvitettyä kaarrettiin pääty-ympyrälle ja ylitettiin sama puomi kuin alussa, johon aika pysähtyi.

Örk

Saimme Örkin kanssa puhtaan radan ilman virhepisteitä, johon olen super tyytyväinen! Aika meillä ei ollut päätä huimaava, mutta olin super ylpeä meistä, vaikka kyseessä oli vain leirikisojen esterata. Voittoon kirivät super nopeat  Frida ja Safir, ja me tulimme Örkin kanssa jaetulle 7. sijalle. Örk oli kivan reipas ja rento, vaikka tiet olisivat voineet olla vähän tiukempiakin. Iltapäivällä saimme hieman erilaista ohjelmaa, nimittäin maastakäsittelyä, johon sain Mosin. Se oli oikein kiva, ja loisti erityisesti vanhana kaviokuumehevosena tehtävässä, missä piti saada etukaviot kahden laatan päälle. Maastakäsittely oli super hauskaa. Tehtävien aikana pääsi testaamaan erilaisia tapoja esimerkiksi peruuttaa ja ohjata hevosta. 

Illalla uintireissun ja päivällisen jälkeen meillä oli vielä päivän viimeiset ratsastustunnit. Toivoin itse Seifuria, jonka sainkin! Ennen omaa tuntia kuitenkin kuvailin toisen puolikkaan tuntia. Seifur oli super kiva ja reipas. Menimme käynnissä voltteja sekä pohkeenväistöjä. Töltissä menimme kokouraa ja väistöjä myös. Yllätyin, kuinka väistöt sujuivat melkeinpä paremmin töltissä kuin käynnissä! Ravissa menimme vain kokouraa. Jälleen oli tunti kun en osannut keventää lainkaan, mutta onneksi töltti oli super hyvää. Laukassa otimme muutamat nostot pitkille sivuille. Loppuun kaikki saivat vielä mennä harjoituksen vuoksi V5, eli nelikäyntiluokan yksitellen. Tölttikierros sujui tosi hyvin, josta saimme 4,5 pistettä. Ravikin oli hyvä, 4,0, vaikka se tuntui hieman ponteettomalta. Käynnistä saatiin tosi hyvä 5,0, vaikka Seifurilla oli vähän kiire! Laukasta saimme vain 3,5 rikon takia, mutta siitä ja räjähtävästä lähdöstä huolimatta reippaista laukkapätkistä jäi hyvä fiilis. Yhteispisteet siis 4,25! Seifurilla oli super hauska mennä pitkästä aikaa.

Seifur ja minä, kuva: Reetta V.

Frökk ja Reetta, kuva: minä

Anna ja Kassu, kuva: minä

Fanny ja Reino, kuva: minä

Frida ja Ässä, kuva: minä

Torstai 19.9.

Viimeisen leiripäivän aamu alkoi loistavasti viileähköllä huoneella tuulettimen ansiosta, mutta myös haikein mielin. Kuten aina, heräsimme seitsemän aikoihin aamupalalle. Tällä kertaa meillä oli hieman enemmän oleskeluaikaa ennen talliin lähtöä, sillä päivän ensimmäiselle ratsastukselle lähdimme hieman myöhemmin. Viimeisen aamun kunniaksi lähdimme koko porukalla maastoilemaan. Itse menin taas Örkillä. Meillä oli super kiva maasto, ja päästiin laukkaamaankin paljon. Maastoilu on niin parasta! 

Iltapäivällä oli leirikisojen toinen osio, temppurata, jonka sain mennä Brydjalla! Itse menin tietenkin ilman satulaa, ja niin meni moni muukin. Harmillisesti lämmin sää karsi muutaman leiriläisen osallistumisen huonon olon takia. Ensin lämmiteltiin kaikissa askellajeissa. Laukassa oma tasapaino meinasi pettää, ja jouduin tukeutumaan harjaan ollessani jännityksestä kankea. Brydjan innostuessa kuitenkin koetin olla mahdollisimman rento, ja heti tuntui pysyvän selässä paljon paremmin, vaikka ilme oli melko kauhistunut!

Itse temppurataan kuului aluksi "avata portti" eli ottaa kentän aitaan kiinnitetty naru estetolpasta, mennä siitä läpi ja sulkea se. Meillä tämä sujui suhteellisen hyvin, vaikka tehtävä oli oikeasti tosi hankala. Siitä suuntasimme kohti kivi lusikassa tehtävää. Kivi lusikassa ja lusikka toisessa kädessä piti pujotella pienen puomeista rajatun labyrintin läpi tiputtamatta kiveä, jossa onnistuimme ensi yrittämällä! Siitä piti mailan tapaisella kepillä tökkiä jumppapallo maaliin eli kahden tötsän väliin. Saimme vähän apua, sillä oli tiedossa, että Brydja saattaa pelätä mailaa. Hengissä kuitenkin selvittiin, ja päästiin pujottelemaan parit tötsät. Pienikokoisena Brydja taipui töltissä mainiosti välistä toiseen, ja päästiin hyppäämään rataan kuuluva pieni ristikko, joka meille kyllä madallettiin. Senkin yli ponkaistiin oikein vauhdilla!

Anna ja Toukka, kuva: Aaria

 

Elina ja Mugga, kuva: Aaria

Minä ja Brydja, kuva: Aaria

Esteen jälkeen kuului laskeutua hajoamispisteessä olevan jakkaran päälle, tasapainoilla poni toisessa kädessä tiilien päällä toiselle jakkaralle ja hypätä kyytiin. Valitettavasti oma tasapaino petti ja jouduimme uusimaan tiilikävelyn, mutta toisella yrittämällä onnistuttiin. Ja selkäänhän piti nousta tehtävän jälkeen väärin päin ja pujotella puomilabyrintti väärin päin. Tässäkin onnistuimme Brydjan kanssa vasta toisella yrittämällä, mutta tämäkin tehtävä oli ehdottomasti hankalimmasta päästä. Sen jälkeen piti äkkiä kääntyä oikein päin ja tulla niin nopeasti kuin pääsi uraa pitkin E-kirjaimeen, johon aika pysähtyi. Mehän tulimme oikein reippaalla laukalla, mutta aika riitti vain 5. sijalle. Eipä se haittaa, pääasia että pääsin lopettamaan leirin maailman parhaan ponin selässä! Voiton vei jälleen ansaitusti Frida ja Safir! Ihania kuvia meistä otti puolestaan Aaria!

Reetta ja Herkku, kuva: Aaria

Leiri oli ehdottomasti kesän kohokohta ja loman parhaat neljä päivää. Kiitos siitä super leiriläisille, vaikka leiristä onkin jo kaksi kuukautta aikaa! Toivottavasti piditte molemmista leiripostauksista, vaikka tänä vuonna ne tulivat aavistuksen myöhässä. Motivaatiota ei vain ole ollut, mutta katsotaan, jos tässä alkaisi taas postauksia ripottelemaan tänne, ainakin viikon takaisista estekisoista Örkin kanssa! Mukavaa syksyn alkua kaikille! Mitkä ovat teidän parhaat kesämuistot?

-Pihla