Tärähtänyt häntäluu ja kaksinkertainen nilkka

Ratsastus on ihana ja monipuolinen urheilulaji, mutta hevosten parissa sattuu ja tapahtuu aina. Laji on yksi vaarallisimmista, ja sen parissa tapahtuu vuosittain todella vakaviakin loukkaantumisia. Itse olen onneksi murtumilta ja sairaalareissuilta melko hyvin välttynyt, mutta ilman ruhjeita en kuitenkaan ole neljästä harrastusvuodesta kahlannut läpi. Moni on Instagramin puolella toivonut minun tekevän blogiin postauksen, jossa jaan epäonnistuneimpia ja pahimpia hevosten parissa sattuneita tapaturmia niin maasta kuin selästä käsin. Nyt on viimein luvassa kyseinen postaus, jota on toivottu todella paljon!

Mosi

Aloitetaan ehkä epäonnistuneimmasta ratsastustunnista ikinä. Perjantaina 3.11.2017 saavuin tallille iloisin mielin, aivan normaalisti. Olin iloinen, että syys-lokakuun vaihteessa nyrjäyttämä nilkkani oli jo melko hyvin parantunut, ja pystyin jo juoksemaan ja liikkumaan muutenkin hyvin. Sain tietää, että menen tunnilla issikkaori Herakleksella eli Herkulla. Herkku ei ollut vielä viime vuonna mikään lempparini, mutta siitä huolimatta lähdin tunnille hyvillä fiiliksillä. Fiilikset muuttuivat aika radikaalisti, kun oli aika nousta kentällä hevosten selkään. 

Ponnistin selkään toinen jalka maassa ja toinen jalka jalustimessa. Nouseminen oli huono, enkä päässyt selkään. Laskiessani toisen jalan maahan tulinkin huonosti alas, ja nyrjäytin juuri parantuneen nilkkani! Jalka oli oikea, eli hevosen selkään vasemmalta puolelta noustessa sillä jalalla piti ponnistaa hevosen selkään. Siitähän ei sitten enää tullut yhtikäs mitään nilkan ollessa erittäin kipeä. Selkään pääsin lopulta korokkeelta. Jo tässä vaiheessa, kun olin juuri päässyt selkään olin turhautunut ja huonolla päällä. Nilkan nyrjähtäminen ei todellakaan auttanut ratsastamista, vaan tunti kävi koko ajan ikävämmäksi, kun en edes osannut keskittyä enää mihinkään. 

Tunti meni niin penkin alle kuin vain voi mennä. En saanut Herkkua liikkumaan kunnolla eteenpäin, ja tehtävät eivät sujuneet ollenkaan. Tietenkin nilkan nyrjähdys pahensi kaikkea entisestään, ja kävely sillä tunnin jälkeen oli melko vaivalloista. Välillä tunnit epäonnistuvat toden teolla, eikä ilman epäonnistumisia voi olla onnistumisia. Epäonnistumisia ja huonompiakin tunteja pitää joskus olla, mutta toivon todella, ettei mikään tunti enää ikinä sujuisi näin huonosti!

Impi

Lisää epäonnistuneita tunteja löytyy vaikka millä mitalla. Noin vuosi sitten menin issikkaruuna Killellä tunnilla, jolla en tämän tunnin jälkeen ole mennyt. Tunti oli sujunut ihan hyvin lähes loppuun asti. Olimme juuri ravaamassa normaalisti kokouraa, kun Kille teki yhtäkkisen käännöksen uran sisäpuolelle. En ollut lainkaan varautunut tähän, ja tipahdin selästä alas selälleni. Alkuun ei tuntunut miltään, mutta yhtäkkiä huomasin jalkani olevan kiinni jalustimessa. Olin myös onnistunut tuomaan ohjat mukanani, ja ne olivat kädessäni. Onneksi Kille ei siis alkanut riehumaan, vaan pysyi kiltisti paikallaan, kun siinä sen etujalkojen edessä makasin jalka kiinni jalustimessa.

Lopulta jalka lähti irti jalustimesta. En tajua, miten jalka ei lähtenyt irti, ravistelemalla, vaan ratsastuksenopettajan piti tulla vetämään jalkani irti jalustimesta. Onneksi jalalleni ei käynyt kuinkaan, mutta selkään takaisin noustessani tunsin alaselässäni inhottavaa vihlontaa. Häntäluuni ja alaselkäni oli saanut tärähdyksen tippumisessa. Jatkoimme muistaakseni töltissä, joka on onneksi Killellä melko tasainen, eikä se pompottanut inhottavasti. Siitäkin huolimatta selkääni sattui jonkin verran. Kumartuminen ja jopa käveleminen oli sen jälkeen hieman hankalaa. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta häntäluun paha tärähdys rajoitti liikuntakykyä parin viikon ajan aika tehokkaasti.

Örk

2016 joulukuussa menin kaksi tuntia putkeen Örkillä: vuoden viimeisen ja toisiksi viimeisen tunnin. Eihän siinä muuten mitään, Örk oli tosi kiva molemmilla tunneilla. Molemmilla tunneilla kuitenkin onnistuin tippumaan! Vuoden toisiksi viimeisellä tunnilla tipuin niin loppumetreillä kuin voi tippua. Olimme juuri tulleet kaartoon, ja lähdimme tulemaan selästä alas. Otin normaalisti jalat irti jalustimessa, heitin oikean jalkani yli ja tulin maahan.. en tosin jaloilleni, vaan päälleni! Otin ilmeisesti alastulossa liikaa vauhtia, olin liian etukenossa, ja lähdin kallistumaan pää edellä kohti maata. En onneksi satuttanut kuin poskeni, enkä tainnut saada edes mustelmaa. Kypärä pelasti tietenkin pääni. Ilman sitä olisin saattanut saada aivotärähdyksen. 

Vuoden 2016 viimeisellä tunnilla Örkillä menin ilman satulaa. Olimme kävelemässä välikäyntejä pitkin ohjin. Pidin ohjista yhdellä kädellä kiinni, ja toinen käteni lepäsi reiden päällä. Örk kuitenkin säikähti jotain. En tiedä mitä se säikähti, ehkä jotakin ääntä, mutta säikähtipä kuitenkin. Se teki kunnon loikan eteenpäin, ikään kuin nousi vähäsen pystyyn. Ilman satulaa ratsastaessani ja ohjat pitkinä yhdessä kädessä minulla ei ollut tietenkään mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä tilanteen sattuessa ihan sekunnissa. Tipuin Örkin ja aidan väliin uralle. Onneksi Örk kaarsi tippuessani kentän keskelle, enkä jäänyt sen jalkoihin. Minua ei sattunut pahemmin, ja uskalsin tippumisen jälkeen vielä laukatakin ilman satulaa. Huonoa tuuria oli matkassa kuitenkin mukana, kun satuin tippumaan kahdella tunnilla peräkkäin!

Eilen hoitopäivänä pääsimme syöttelemään hevosia ulos!

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi epäonnistumisia tälle päivälle. Joitakin tippumisia muistelee nykyään vain naurun kera, kuinka hauskoja tippumisia onkaan sattunut omalle kohdalle. Ikävämpiäkin tunteja on kuitenkin sattunut vielä enemmän. Kaikkea en voinut millään tähän yhteen postaukseen mahduttaa, mutta mikäli teitä kiinnostaisi, pitäisikö blogiin kirjoittaa toinen osa epäonnistumisista ja tapaturmista hevosten parissa? Kommentoi alas mielipiteesi! Ulkona on jo melkeinpä kesä, tai ainakin kesäkelit. Onneksi on näin lämmintä, vaikka hevosia onkin alkaneet kiusata kaikki ötökät ja siitepölyallergikkoja kukkivat puut. Ihanaa loppukevättä kaikille! Mitkä ovat teidän pahimmat tai hauskimmat tippumiset yms. epäonnistumiset hevosten kanssa?

-Pihla 

Yhteistyö ennen kaikkea

Tällä viikolla minulla oli tunti torstaina 3.5. Tuntini alkoi kuudelta, joten saavuin tallille viiden aikoihin. Menin tuntini jälleen issikkatamma Impillä, joten aloin heti hoitamaan sitä. Olin jo hyvissä ajoin valmis, joten aikaa jäi somepäivittelyillekin..! Ennen kentälle lähtöä heitin sille varusteet niskaan, ja itsellekin kypärän päähän. Kuuden aikoihin lähdimme tuntilaisten kanssa kohti kenttää. Siellä kiristin vyön, nousin selkään ja säädin jalustimet sopiviksi, jonka jälkeen lähdin kävelemään alkukäyntejä pitkin ohjin.

Impi

Impi oli tosi kivan ja rennon tuntuinen heti alusta alkaen. Se kulki reippaasti ja venytti askeltaan hyvin, mutta oli kuitenkin rauhallinen. Tunnin aiheena oli katrillitehtävät eli peiliratsastus. Menimme melko käyntipainotteisesti erilaisia katrillitehtäviä, mutta ehdimme myös töltätä ja ravatakin jonkin verran. Alkukäyntien jälkeen otimme ohjat tuntumalle ja aloitimme kunnon työskentelyn käyntitehtävissä. Menimme kaikki peräkkäin jonoon niin, että jokaisen ratsukon väliin jäi hevosenmittainen väli. Tässä jonossa menimme ratsastuksenopettajan ohjeiden mukaan käyntiä eri vauhdeissa todella hitaasta käynnistä lisättyyn käyntiin. Ideana oli myös pitää koko ajan samanlainen väli edellä menevään ratsukkoon, joka teki tehtävästä astetta haastavamman varsinkin, kun Impi oli niin reippaalla päällä.

Tehtävä sujui kuitenkin todella hyvin. Välillä jonkin ratsukon kuului ohittaa yksi, useampi tai jopa koko jono reippaalla käynnillä, ja palata takaisin jonoon. Tehtävässä kaikkien piti olla tarkkaavaisia ja päättäväisiä, jotta jono pysyi tasaisena. Vaikka Impi oli reippaalla päällä jälleen, sain sen kuuntelemaan pidätteitäni todella hyvin. Aikaisemmilla tunneilla en aina saanut pidätteitä kunnolla läpi, mutta tällä tunnilla Impi tuntui kuuntelevan pidätteitä yms. apujani paljon paremmin, ja sain ne kunnolla läpi. Osasin hyvin hallita vauhtia ja pidätteitä omalla istunnalla, enkä turvautunut vain ohjaan, josta olen jopa ylpeä!

Jonotehtävän jälkeen hajaannuimme ympäri kenttää uralle, ja aloimme tölttäämään. Menimme töltissä vain kokouraa ja koetimme saada hevosille hyvän ja rennon työtöltin ylle. Tölttäilytkin sujuivat ihan hyvin, ja Impi oli kivan rento. Töltin jälkeen otimme vielä muutaman kierroksen ravia. Siinäkin Impi oli tosi rento ja rauhallinen. Impin ravi on kyllä tosi kiva, ja sen tahtiin on helppo keventää. Ravailujen jälkeen siirsimme hevoset käyntiin, vaihdoimme omalta kohdalta suunnan täyskaarrolla ja kävelimme vasempaan kierrokseen välikäynnit pidemmällä ohjalla. Niiden jälkeen otimme ohjat jälleen takaisin tuntumalle ja aloimme tehdä käynnissä erilaisia tehtäviä pareittain.

Ensimmäisenä olin Örkin ja sen ratsastajan parina Impin kanssa. Aluksi harjoittelimme ihan vain samaan tahtiin kulkemista käynnissä. Itse kuljin Impin kanssa uran sisäpuolella ja Örk uralla, joten meidän piti kulkea paljon hitaammin. Se onnistuikin ihan hyvin, ja otimme myös muutamat pysähdykset, jotka onnistuivat loistavasti ja samanaikaisesti. Ennen parin vaihtoa kokeilimme vielä töltätä uraa pitkin. Pitkillä sivuilla se sujui todella hyvin! Impi ja Örk ovat tarhakavereita, joten kulkeminen vieretysten ja samaan aikaan sujui niiltä mutkattomasti. Lyhyillä sivuilla Impin kanssa piti mennä todella hidasta tölttiä tai käyntiä, jotta pysyi samassa linjassa uralla menevän ratsukon kanssa. Kokeilimme myös muutamia pääty-ympyröitä käynnissä, ja töltissä yhtäaikaisia siirtymisiä käyntiin aina pysähdykseen asti. Täsmälliset tarhakaverit ja täsmälliset ratsastajat onnistuivat tehtävissä vallan mainiosti ja tehtävistä Örkin parina jäi tosi hyvä fiilis!

Seuraavaksi vaihdettiin pareja, ja minä pääsin Brydjan sekä sen ratsastajan pariksi. Brydja kulki uralla, ja minä Impin kanssa jatkoimme uran sisäpuolella. Brydjalla on huomattavasti pienemmät askeleet, mutta reippaana pikku ponina ja kokeneena katrillihevosena se satunnaisesti lähti jopa Impiä reippaammin eteenpäin! Harjoittelimme taas aluksi käynnissä ihan vain kokouraa, pysähdyksiä ja muutamia pääty-ympyröitä. Ne sujuivat jälleen todella hyvin. Huomasin jo automaattisesti pidättäväni Impiä enemmän istunnallao ohjan sijaan Ohjaspidätyksissäkin tein vain kevyitä pidätteitä, ja vetämisen sijaan muistin aina välillä myödätäkkin, jolloin Impi ei ns. turtunut apuihin, joka varmasti paransi sitä, että Impi kuunteli minua paljon paremmin. Brydjankin parina otimme tölttiä, ja se onnistui todella hienosti, vaikka Brydjan ja Impin askelten kokoero on niin suuri.

Otimme käyntiinsiirtymisiä, pysähdyksiä ja pääty-ympyröitäkin, kun kokouralla töltti sujui hyvin. Jotta hevoset saatiin tekemään asiat samanaikaisesti, tarvittiin myös tietenkin ratsastajien vankkaa yhteistyötä. Kaikki kääntymiset ja siirtymiset piti valmistella hyvin, ja sopia, milloin tehdään mitäkin. Se toimi hyvin, ja saimme paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä. Lopuksi otimme vielä käynnissä tehtäviä niin, että kaikki tuntilaiset eli yhteensä viisi ratsukkoa kulki vieretysten. Tässä yhteistyötä vasta vaadittiinkin, jotta kaikki viisi ratsukkoa kulki samassa linjassa. Otimme näin muutamia pääty-ympyröitä ja pysähdyksiä käynnissä, jotka sujuivat ihan mallikkaasti. Niiden jälkeen hajaannuimme taas ympäri kenttää kaikki uralle, ja kävelimme tunnin lopuksi vielä muutaman kierroksen pitkin ohjin loppukäyntejä.

Impi

Tunnista jäi kaikin puolin tosi hyvä fiilis! Tehtävät sujuivat loistavasti, ja yhteistyö Impin kanssa pelasi varmaan paremmin kuin koskaan. Tunnin jälkeen tulimme kaartoon ja veimme hevoset talliin. Siellä otin Impiltä varusteet pois ja harjasin sen. Tietenkin se sai muutaman hevosnaminkin vielä palkinnoksi hienosta työstä tunnilla. Tallipäivä oli jälleen huippu, ja lähdin hyvillä mielin kohti kotia. Sain myös muutaman kivan ratsastuskuvan kaverini pikkusiskolta, joka oli kuvaamassa tuntia! Varmaan teistä lukijoistakin mukavaa saada perus heppakuvien joukkoon välillä pari ratsastuskuvaakin varsikin, kun on sentään tuntipostaus kyseessä. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Miten teidän yhteistyö hevosen kanssa on viime aikoina pelittänyt?

-Pihla

Hevosentäyteinen huhtikuu

Huhtikuu hurahti ohi ennen kuin ehti kissaa sanoa, ja nyt on jo toukokuun ensimmäinen päivä. Toukokuu tarkoittaa euroviisufanille, kuten minulle tietenkin euroviisuja. Toukokuu on myös monien keväisten juhlien aikaa. Kuu alkaa vapun vietolla, ja päättyy touko-kesäkuun vaihteessa koulujen kevätjuhlaan. Toukokuussa juhlitaan myös mm. äitejä, suomalaisuutta ja eurooppalaisuutta. Kuun aikana saa hengähtää pari vapaapäivää enemmän, valon määrä lisääntyy ja kesä lähenee. Huhtikuussa kevät sai viimein alkaa kunnolla, vaikka postausta kirjoittaessani kylläkin taivasta peittää harmaa pilviverho. Sekin on kuitenkin osa kevättä. Huhtikuu on taputeltu ja toukokuu saa alkaa, jonka kunniaksi postauksessa käsitellään menneen kuun eli huhtikuun suosikkeja, blogitilastoja ja muita kohokohtia!

Örk

Kesää kohti uudella ulkoasulla

Maaliskuussa sain postauksia ulos vuoden ennätysmäärän, mutta huhtikuussa koettiin taas loiva alamäki postausten suhteen. Postauksia tuli julki yhteensä kuusi kappaletta, johon olen vastoin kaikkia odotuksiani ihan tyytyväinen. Huhtikuussa ei suurempia koulukiireitä ollut, mutta motivaatio pyöri aivan nollan tuntumassa. Siitä huolimatta postauksista kaikki onnistuivat mielestäni suhteellisen hyvin. Kommentteja postauksiin tuli yhteensä 18 (+ vastaukseni = 36 kommenttia), ja näyttökertoja koko blogille 2 277. Niissäkin lukemissa koettiin selvä lasku, mutta postausmäärään suhteutettuna voin olla ihan tyytyväinen niihinkin.

Huhtikuun postauksista luetuimmaksi nousi Tampereen Hevoset-messujen koostepostaus "Ostoksia ja estekisoja - Tampereen Hevoset-messut". Eniten kommentteja puolestaan tuli hieman yllätyksellisesti viimeisimpään tuntipostaukseen "Kevät, kärpäset ja haasteellinen puomitehtävä", jonka menin Impillä. Molemmat postaukset onnistuivat mielestäni hyvin, ja näköjään tekin piditte kovasti niistä. Sain myös aikaiseksi toteuttaa tällekin vuodelle summer bucket list -postauksen, jossa siis listasin tavoitteita ja tehtäviä tulevalle kesälle. Vaikka toukokuu taitaakin olla epävirallisesti kevään viimeinen kuukausi, hyväksyn listan kohdan suoritetuksi, mikäli se on tehty aikavälillä 1.5.-31.8.

Kuten jo mainitsin, motivaatio blogia kohtaan oli koko kuun todella alhaalla. Postausideoita ei tuntunut taaskaan löytyvän, ulkoasu oli vanha ja talvinen, ja koko homma vain stressasi. Loppukuusta kuitenkin tartuin härkää sarvista kiinni, ja hetken mielijohteesta päätin alkaa tekemään uutta ulkoasua blogilleni. Sinivalkoinen ja todella talvinen ulkoasu kyllästytti toden teolla, ja lopulta päädyin vihreään väriteemaan. Bannerikin sai vaihtua, ja pian ulkoasu olikin laitettu aivan uusiksi. Eniten yllätyin siitä, miten onnistuin tekemään kokonaan itse niin paljon omaakin silmää miellyttävän ulkoasun. Erityisesti omaan blogiini tekemäni bannerit eivät suunnilleen koskaan tunnu onnistuvan, mutta tällä kertaa kävi hyvä tuuri! Itse pidän uudesta ulkoasusta valtavasti, ja se on ihanan kesäinen. Mitä mieltä te olette?

Uusi ulkoasu

Hevosmessuilua - jälleen

Viime kuun alkupuolella järjestettiin jo 10. kerran Tampereella Hevoset-messut. Hevoset-messut ovat hevosalan suurin messutapahtuma, jossa kävi tänä vuonna ennätysmäärä kävijöitä. Itsekin messuille pääsin sunnuntaina kiertelemään. Messupäivä oli todella onnistunut, kun pääsi viettämään aikaa hyvien ystävien kanssa, shoppailemaan ja seuraamaan erilaisia ohjelmanumeroita. Pääsinpähän kuvaamaan yhtä esteluokkaakin kaverini kameralla, kiitos Iidalle! Julkaisin messuihin liittyen kaksi postausta. Toisessa jaoin viime hetken messutärppejä ja -vinkkejä, ja toiseen koostin messupäivän tapahtumat ja ostokseni.

Alex ja Mauno / kolmemuskettisoturia.playsson.net

Hevosentäyteiset viikot

Huhtikuussa pääsin hevostelemaan erityisen paljon. 3.4. olin tallilla hoitopäivän takia, ja 4.4. keskiviikkona olin tallilla kaverini kanssa aamusta iltaan, sillä meillä oli koulussa taksvärkki, eli työssäoppipäivä, jonka pääsimme "suorittamaan" tallille. Teimme paljon tallihommia, ja oli tosi kivaa. Vielä seuraavanakin päivänä 5.4. olin tallilla oman ratsastustuntini tähden. Menin tunnin Herkulla. Kenttä oli onneksi jo ihan sula, mutta lumen sijaan saimme kahlata vesilätäköiden valtameressä! Tunti sujui kuitenkin ihan hyvin, ja Herkku oli kiva läpi tunnin oikeastaan kaikissa askellajeissa. Seuraavalla viikolla olin tallilla vain tiistaina hoitopäivän takia, sillä loppuviikosta minulle nousi kuumetta, joten en päässyt ratsastustunnille.

Seuraavana tiistainakaan en päässyt tallille ollessani vielä vähän kipeä. Torstaina minun puolestaan piti mennä tunnille, mutta pienen sekaannuksen takia meninkin tunnille vasta perjantaina. Silloin oli super lämmintä, ja pääsin menemään pitkästä aikaa Impillä. Tunti sujui ihan hyvin, vaikka aiheena oli melko haastava puomitehtävä ja Impillä riitti vauhtia vähän liikaakin. Pääsin laukkaamaan sillä ensimmäistä kertaa ikinä, joka sujui ihan hyvin, vaikka Impi olikin "hieman" hätäisellä päällä. Tästä tunnista tein kuukauden ainoan tuntipostauksen, Saman viikon sunnuntaina menin tallille talkoopäivän takia, ja neljä tuntia sinä päivänä tulikin siivottua, lähinnä tarhoja ja karsinoiden ikkunoita. Oli rankkaa, mutta kivaa!

Seuraavan viikon tiistaina olin normaalisti tallilla. Pääsin perus tallihommien lisäksi ratsastamaan hetkeksi ilman satulaa Brydjalla kentälle. Kävelin ja hieman tölttäilin sen kanssa, ja oli kyllä super kivaa päästä sen selkään pitkästä aikaa! Tällä viikolla minulla olisi kuulunut olla perjantaina tunti, mutta harmillisesti minulla oli juuri tunnin kanssa päällekkäin riparitapaaminen. Tunti siis piti siirtää jo torstaille 26.4. Silloin meitä oli tunnilla vain kolme, ja menimme ilman satulaa. Menin itse Örkillä pitkästä aikaa, ja oli tosi kiva tunti. Ilman satulaa kun kerran mentiin, harjoittelimme paljon tasapainoa, sekä tehtäviä pitkin ohjin pelkkä istunta apuna. Sunnuntaina olin tallilla taas siivoilemassa. Huhtikuu oli todellakin hevosentäyteinen!

Örk

Kuukauden top 3 biisit

Younghearted - Beijos

Michael Schulte - You let me walk alone

Equinox - Bones

Huhtikuussa kuuntelin erittäin paljon Younghearted-yhtyettä, ja loppukuusta varsinkin yhtyeen uutta kappaletta "Beijos", joka on ihan super hyvä! Sen lisäksi kuuntelin paljon euroviisubiisejä euroviisujen lähestyessä (enää viikko kääk!). Sieltä lemppareikseni ovat nousseet Saksan edustuskappale "You let me walk alone" sekä Bulgarian edustuskappale "Bones". Vielä näidenkin lisäksi olen kuunnellut jonkin verran Haloo Helsinkiä, sekä Aviciita artistin siirryttyä ajasta ikuisuuteen muutama viikko sitten.

Kuukauden blogikommentti- ja kommentoija

Kuukauden blogikommentti

Ihania kommentteja tuli blogiin jälleen kuukauden aikana niin paljon! Eniten kommentteja tuli Ainolta (6) sekä Tiialta (3). Niin siistiä, kuinka Aino on jaksanut kommentoida lähes jokaiseen postaukseeni huhtikuussa. Tiia puolestaan jaksaa kirjoittaa mielettömän pitkiä kommentteja. Kaikki positiiviset kommentit saavat hymyn huulille, mutta kuukauden kommentiksi valikoitui pitkän mietinnän jälkeen tämä Siirin kommentti postaukseen "Unelmien hevoskesä?". Kommentti on ihanan positiivinen, ja se kyllä piristi päivää kummasti. Iso kiitos jokaisella kommentoijalle huhtikuun aikana!

Kuukauden Instagram-kuva

Kuukauden Instagram-kuva

Instagram-tililläni lähes jokaiseen julkaisuun huhtikuussa tuli yli 100 tykkäystä, ja tykätyimpään kuvaan jopa 134 tykkäystä. Tykätyimmäksi kuvaksi nousi 24.4. julkaistu suloinen kuva Brydjasta. Kuva on otettu tiistaina, eli hoitopäivänä sen jälkeen, kun tulin ratsastamasta Brydjalla. Tuona päivänä sain nimittäin käppäillä ja tölttäillä sen kanssa hetken ilman satulaa kentällä. Kuva sai myös 2 kommenttia. Niin suloinen Brydja!

Kuukauden blogi

Kuukauden blogi

Huhtikuussa luin ja kommentoin todella aktiivisesti eri hevosblogeja. Kuukauden blogin valinta oli hankalaa. Lempiblogikseni kuitenkin valikoitui Millan blogi "Joka päivä on karkkipäivä". Blogi sai loppukuusta ihanan uuden ulkoasunkin. Törmäsin tähän blogiin vasta huhtikuussa ensimmäistä kertaa, mutta tykästyin siihen heti. Milla kirjoittaa super hyvin, ja blogin kuvat ovat todella kivoja. Blogi on kaiken kaikkiaan laadukas ja mielenkiintoinen. Vahva lukusuositus kaikille! 

Kuukauden blogi

Ja näin se on huhtikuukin purkissa. Toivottavasti kaikkien vappu on sujunut hyvin ja railakkaasti - muttei turhan railakkaasti! Toukokuussa on luvassa paljon kaikkea siistiä josta lisää sitten myöhemmin. Muutama tunti sitten blogi sai täyteen 60 lukijaa, josta suuri kiitos ihan jokaiselle blogini lukijalle. Jotenkin niin hullua, kuinka monta ihmistä oikeasti minun ja hevosten menoa blogissa seuraakaan, Instagramista puhumattakaan. Siellä hevostilini sai huhtikuussa puolestaan 500 eli puoli tuhatta seuraajaa täyteen. Ei muuta kuin ihanaa vappua ja toukokuun alkua kaikille!

-Pihla