Valokuvaustilit kunniaan!

Viime postauksesta onkin vierähtänyt "vähän" pidempi tovi! Ajattelin elävöittää hieman blogiakin uuden vuosikymmenen kunniaksi niin ulkoasun kuin tektin muodossa.

Instagram on täynnä todella upeita hevostilejä. Monet päivittelevät normaalista arjestaan esimerkiksi vuokrahevosensa kanssa, tai kilpailun täyteisistä viikoista! Useat jakavat toisille lempi hevostilejään, mutta valokuvaustilit pääsevät harvemmin valokeilaan. Siispä, tässä postauksessa jaan omia suosikkejani hevospainotteisista valokuvaustileistä. Kunniaan pääsevät nimen omaan ne pienimmät valokuvaustilit, jotka eivät välttämättä ole kovinkaan monen tiedossa, mutta ansaitsisivat suurempaa näkyvyyttä. Olen kerännyt yhteensä neljä todella hyvää tiliä kasaan mielettömillä kuvilla tämän maanantain iloksi!

@rosakphotography

Upeiden Nikon-kameralla otettujen kuvien takaa löytyy kuopiolainen harrastevalokuvaaja Rosa Korhonen. Tältä tililtä löytyy erilaisia hevoskuvia joka lähtöön, niin suloisia halikuvia kuin lumoavia studiokuvia. Kuvista välittyy värit ja tunnelma ruudun toiselle puolelle asti! Jokainen kuva on kuin oma taideteos, joiden takaa löytyy tarina. Kuvat tuovat parhaat puolet esiin niin malleista kuin maisemista, eikä virheille ole jätetty varaa.

Kuva tililtä  @rosakphotogtaphy / Roosa Korhonen

@idalainephotography

Onko sinulla etsinnässä ratsastuskuvien kaveriksi jotain raviurheilupainotteisempaa valokuvaustiliä? Ei hätää, nimittäin Ida Laineen valokuvaustililtä niitä ravikuvia löytyy. Niiden lisäksi on kuvia ainakin esteiltä, kouluradoilta ja monté-kilpailuista! Toista näin monipuolista tiliä hyvälaatuisilla kuvilla et ihan helposti löydäkään. Idan kuvat ovat aina hyvälaatuisia ja edustavia, eikä näin hyviä ravikuvia hevillä löydäkään.

Kuva tililtä @idalainephotography / Ida Laine

@olgamphotos

Olga Mäkinen ylläpitää tätä valokuvaustiliä, ja hyvin muuten pitääkin. Tilin kuvia katsellessa ei voi muuta kuin ihailla taitoa kameran takana. Kuvat ovat laadultaan todella hyviä, ja niistä välittyy ihana tunnelma, mikä on todella tärkeää valokuvauksessa. Kuvien värisävyt ja värien harmonia ovat täydellisesti kohdallaan. Eihän tätä tiliä ja näitä kuvia voi muuta kuin kehua!

Kuva tililtä @olgamphotos / Olga Mäkinen

@jennahanninenphotography

Jenna Hänninen on lahjakas ja hyvä valokuvaaja, jonka kuvaustililtä löytyy monipuolista sisältöä ja varsinkin upeita estekuvia! Esteratsastuksen kuvaaminen on melko haastavaa, mutta Jenna taitaa sen todella hyvin. Kuvat ovat hienoja, ja ratsastuksen lisäksi kuvien joukkoon mahtuu ihanan tunnelmallisia kuvia palkintojenjaoista sekä kuvia ennen suoritusta, joista valmistautunut tunnelma välittyy ruudunkin läpi. Upeita ja luovia kuvia hienolla tunnelmalla!

Kuva tililtä @jennahanninenphotography / Jenna Hänninen

Toivottavasti löysitte uusia mielenkiintoisia seurattavia tämän postauksen kautta. Miten teidän vuosi on lähtenyt liikkeelle?

Valoa kiemurauran päässä

Viime perjantaina menin pitkästä aikaa Örkillä helmikuun toisella ratsastustunnillani. Teimme tunnilla todella monipuolisia ja hyviä tehtäviä. Keskityimme istunnan parantamiseen vaihtelemalla käsien ja jalkojen paikkoja niin käynnissä kuin töltissäkin. Tästä loistavasta tunnista jäi paljon pohdittavaa. Haluankin jakaa blogin puolella, miten tunti sujui ja mitä kaikkia tehtäviä tunnilla teimme!

Perjantaisin on ratsastustuntini lisäksi hoitopäivä, joten tulin tallille jo aikaisin. Tein tavallisia tallihommia ja tietenkin hoidin ratsuni kuntoon. Oli kiva huomata tuntilistasta Örk nimeni kohdalta, sillä en ollut mennyt Örkillä hetkeen. Yllätyin heti alkukäynneistä lähtien, kuinka kiltti poni minulla olikaan tänään käsittelyssä! Yleensä Örk ei juurikaan arvosta hoitamista, varustamista tai suoraan uralla kulkemista, jos häntä ei huvita.

Örk, kuva: Maija I.

Örk oli tosi rento ja kulki koko tunnin hyvillä askellajeilla. Örk oli ollut muutaman tunnin takaisella aloittelijoiden tunnilla ratsuna. Pitkään käveltyään ja vähän töltättyään poni oli vetreytynyt paremmin kuin hyvin, ja oli tosi kiva ratsastaa. Aloitimme tunnin kuitenkin kolmikaarisella kiemurauralla. Kiemurauria tehtäessä katse on aina tärkeässä osassa. Koetin parhaani pitää katseen menosuuntaan, ja ennakoida käännöksiä suoristuksien aikana juurikin katseella. Örk on yleensä jäykemmänpuoleinen, mutta nyt jo aiemmin liikuttuaan taipui tosi kivasti!

Uralla teimme itsenäisesti muutamia pysähdyksiä. Pysähdysten ideana oli olla lyhyitä, jotta kaikki hevoset saataisiin hyvin hereille ja kuulolle. Örk kuunteli apujani tosi hyvin, niin pidättäviä kuin eteenpäin kannustavia apuja. Saimme pysähdyksistä huolellisia, vaikka ne olivatkin nopeita. Jatkoimme näiden käyntitehtävien jälkeen aluksi hetken vain uralla tölttiä. Pian otimme mukaan saman kolmikaarisen kiemurauran töltissä, mutta pysähdysten sijaan lyhyet käyntiin siirtymiset uralla muutamia kertoja. Örk oli heti töltissäkin hyvin kuulolla ja kulki tosi reippaasti.

Välillä tuntui, etten saanut kunnolla kontrolloida töltin tahtia, mutta siihen auttoi se, kun muistin käyttää pidättämiseen ohjien sijaan istuntaani. Örk on siinä mielessä ihan paras hevonen ainakin minulle, koska se osaa rokottaa oikeissa paikoissa ratsastajaa, jos ei ratsasta lainkaan, mutta osaa antaa anteeksi pienet virheet. Siksi sen selässä tuntuu aina oppivan jotain ja muistaa aina ajatella omaa istuntaa ja ratsastusta, jos poni ei tunnu kulkevan lainkaan hyvin. Tänään Örk kuitenkin tuntui kulkevan super hyvin!

Jatkoimme tehtävää töltissä jonkin aikaa. Kiemura kiemuralta Örk tuntui paremmalta! Olin aivan hämmentynyt, kuinka se ei mutkitellut tai punkenut uralta pois, vaan seurasi tarkasti apujani. Otimme loppuun vielä ravia kokouraa. Toisella pitkällä sivulla kuitenkin piti mennä harjoitusravia, toisella koko ajan kevyessä istunnassa ja lyhyet sivut vain kevyttä ravia. Tehtävä vaati niin aivoja, lihaksia kuin tasapainoakin! Örkin ravi ei ole pienintä, muttei suurintakaan, joten harjoitusravi ei tuottanut juurikaan ongelmia. Koetin ajatella jalkojani koko ajan alaspäin ja tasaisiksi, kuin ne olisivat maan päällä, sekä runsaasti liimaa satulaan. Harjoitusravissa on tärkeää olla rento, jotta pomppii mahdollisimman vähän, mutta ryhdikäs jotta lihakset jaksavat pitää ratsastajan pomppimatta!

Örk, kuva: Maija I.

Kevyt ravi oli alkuun vähän hakemista, mutta löytäessään sopivan tuen jalkoihin ja keskivartaloon ylhäällä ei ollut enää niin hankala pysyä. Kevyessä istunnassa tarvitsee myös paljon aivoja ja tietenkin tasapainoa, jottei kellahda takaisin satulaan, vaan pysyy koko ajan ylhäällä, johon auttaa keskivartalon pieni etukeno, ja pohkeiden paikan vaihtaminen taaemmas. Ravitehtävä oli yllättävän haastava, mutta todella hyödyllinen ja hauskakin! Örk oli ravissa välillä aivan liian kiireinen, mutta välillä taas todella hyvä ja rauhallinen.

Lopulta kävelimme välikäynnit ja vaihdoimme suuntaa. Oikeaankin suuntaan jatkoimme kolmikaarisen kiemurauran tekemistä, aluksi käynnissä. Otimme myös parit pysähdykset uralle. Emme jatkaneet tehtävää kuitenkaan täysin normaalisti. Ensimmäisen kerran teimme kolmikaarisen kiemurauran ohjat pitkinä. Otimme sen jälkeen ohjat tuntumalle, mutta nostimmekin jalat satulan etukaarien päälle. Ratsastimme myös ohjat vain ulkokädessä ja jalat pois jalustimista. Nämä harjoitukset olivat tosi hyviä! Ohjaamista ja kääntämistä sai miettiä ihan eri tavalla, kun ei voinut käyttää ohjaa tai pohkeita.

Menimme myös töltissä kiemurauraa. Aluksi menimme jalat satulan etukaarien päällä uralla, mutta itse kolmikaarinen kiemuraura mentiin jalat jalustimissa, mutta ohjat pidettiin koko ajan ulkokädessä. Vaikka ohjat olivat vain toisessa kädessä, oli muistettava pitää ohjat suunnilleen samanpituisina. Nämä tehtävät olivat todella hauskoja! Kiemuraura sujui yllättävän hyvin, ja kyydissä pysyi mainiosti, vaikka jalat olivatkin etukaarien päällä. Oli muistettava pitää hyvä tasapaino, ja istua erityisen tarkasti ja tasaisesti molemmilla istuinluilla, niin oli keskellä satulaa ja tasapaino pysyi parhaiten.

Kokeilimme myös mennä koko ajan jalat etukaarien päällä, myös kiemurauran ajan. Käännöksissä tuntui alkuun kieltämättä vähän huteralta, kun ohjatkin olivat vain toisessa kädessä, mutta vähitellen tehtävä muuttui helpommaksi, kun löysi oikean tasapainon ja hevoselle hyvän rauhallisen tahdin. Lopuksi otimme vielä samanlaisia ravitehtäviä, kuin toiseenkin suuntaan. Kevyessä istunnassa pysyminen tuntui jo hieman helpommalta alusta lähtien. Myös harjoitusravi ja kevyt ravi sujuivat tosi kivasti. Örk oli jo paljon rauhallisempi ja parempi ravissa, kun ei enää jaksanutkaan kiirehtiä liiaksi. 

Tinna, kuva: Pihla/minä

Tunnin jälkeen tuli taas kerran huomattua, miksi Örk kuuluukaan lempihevosiini! Oli superia mennä niin rennolla ponilla. Örk ei useimmiten ole se taipuvin poni, mutta oli tänään tosi hyvin hereillä ja kuunteli ratsastajaa. Tämän vuoden tunnit ovat startanneet kaikin puolin hyvin. Olen mennyt tunneilla paljon ihanalla Impillä! Pari viikkoa sitten menin tunnin todella pitkästä aikaa Herkulla, joka yllätti minut positiivisesti reippaudellaan. Vuoden pääsin aloittamaan samalla hevosella kuin viimeisimmän tunnin, eli Örkillä! Maaliskuussa jatkuu puolestaan valmennustauko. Lopputalven ja kevään aikana on luvassa myös paljon muita super kivoja hevosjuttuja. On siis monia syitä odottaa tulevia viikkoja innolla!

Onnistuneen epäonnistuneet hevoskuvat!

Paljon onnea Koukussa viiteen askellajiin -blogi! Hevosblogini täytti 4.1. jo huimat 2 vuotta, joka tuntuu kyllä melko pitkältä ajalta. Vaikka onkin jo 9. päivä, ei ole ikinä liian myöhäistä juhlistaa bloginkaan syntymäpäivää. Pienenä spesiaalipostauksena haluan jakaa teille mielestäni hauskimmat otokset poneista viime vuodelta. Hevoset todellakin osaavat ilmeillä ja hassuilla juuri oikeilla hetkillä kuvissa. Vaikkei tarkoituksella, niin välillä hevosen hassu ilme tai haukotus onnistuvat pilaamaan kuvan, mutta joskus saamaan kuvasta juurikin täydellisesti onnistuneen!

Lä lä lää! Etpä saa hyvää kuvaa! - Mosi. Kuva: Aaria Sitomaniemi

Onko mulla puhtaat hampaat? -Saer

No enkä muuten laita korvia höröön! Aha, näköjään sä sitten laitat.. -Maukka

Pusuja! Iuh, olikohan tämä sittenkään hyvä idea? -Heida

Ei oo pään karvat suorassa..

Ei tämä vesipisaroiden nappaaminen suuhun nyt oikein onnistu, liian lyhyt kieli! -Maukka

Ai että, kuinka alkoikaan haukotuttamaan. On päiväunien aika! -Saer

Täh? Eikö tää ollutkaan se piaffe? -Herkku

Impin selässä on helppo hymyillä! Kuva: Reetta Varonen

Näin sitä otetaan rennosti ratsailla!

Ei, ei mennä uralla, hypätään jo este! -Mona

Näin sitä mennään! Nopeus ennen kaikkea, vaikka satula kallellaan! -Mona

Siinä oli hauskoja kuvia kerrakseen! Kaikki kuvat ovat omaottamiani Impin ja Mosin kvuia lukuun ottamatta, sillä olen itse kyseisissä kuvissa. Julkaisin viime vuonna samantapaisen postauksen, joka keräsi huimasti katselukertoja. Jos et ole vielä tsekannut viime vuoden versiota, tai haluat muuten vain nauttia lisää hauskoista hevoskuvista, käy lukemassa kyseinen postaus täältä! Olen aloittanut tämänkin vuoden viime vuoden tavoin kunnon flunssalla. Sinne meni ne talleilut, mutta pidetään sormet ja varpaat ristissä, että pääsen perjantaina tallille vuoden ensimmäiselle ratsastustunnille ja hoitopäivälle. Ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille näiden hauskojen kuvien ja blogin syntymäpäivien myötä!

Vuoden viimeinen valmennus

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina 25.11. oli tämän vuoden viimeinen Alsaelan valmennuspäivä tallillamme. Päivän aikana pääsi oppimaan taas runsaasti kaikkea uutta, ja pitämään hauskaa muiden kanssa! Meidän valmennus starttasi aamukymmeneltä. Taukohuoneessa söimme kaikki aamupalaa, ja jaoimme aamupäivän tunnille hevoset. Meitä oli tällä kertaa vain 8, joten meidät oli jaettu kahteen ratsastusryhmään. Itse olin tässä jälkimmäisessä ryhmässä. Sain ratsukseni Impin! Olin mielessäni toivonutkin juuri sitä, sillä tällä hetkellä haluaisin kehittyä Impin kanssa melkeinpä eniten.

Impi, kuva: Maija I.

Herakles, kuva: Pihla Parikka

Olin ottanut tietenkin kamerani tallille mukaan, joten menin kuvaamaan ensimmäisen valmennusryhmän tuntia. Sää oli kerrassaan ihana, pari astetta pakkasta, huurteiset puut ja maa, sekä kevyt auringonpaiste. Sain tosi kivoja ja ihanan talvisia kuvia kaikista neljästä ratsukosta! Viimeinkin oli myös toisen valmennusryhmän vuoro päästä ratsaille. Menimme alkukäyntien jälkeen avotaivutuksia käynnissä, ja myöhemmin myös töltissä, aina lyhyen sivun kulman jälkeen noin puolet pitkästä sivusta. Avotaivutukset alkuun olivat haastavia. Ratsastaja, eikä siksi myöskään Impi oikein alkuun tajunnut avotaivutuksien ideaa, mutta hiljalleen alkoi löytyä tuntuma niiden ratsastamiseen!

Käynnissä pystyi keskittymään paremmin siihen, kuinka oikein ratsasti hevosta avotaivutuksissa, kuin töltissä. Töltissä alkuun avotaivutukset olivat enemmän vain taivutuksia sisälle päin, mutta loppua kohden niistä tuli ihan oikeita avotaivutuksia! Niin tavallinen, mutta kuitenkin ei ainakaan meidän tunneilla kovin yleinen tehtävä, oli todella hyvä. Siinä sai ratsastajakin käyttää aivojaan lihasten lisäksi. Töltti avotaivutusten välissä tuntui alusta alkaen tosi kivalta, ja parani, mitä enemmän sitä ratsasti. Vaihtelin töltin tempoa ja tahtia aina välillä, jotta Impin töltti pysyi aktiivisena ja hyvänä. 

Impi pysyi tosi ryhdikkäänä, mutta välillä ohja oli liiankin lyhyenä, jolloin töltti ei meinannut pysyä hyvässä temmossa yllä. Vähän kun hölläsi ohjasta ja ratsasti pohkeella eteenpäin, oli tempo parempi. Otimme myös laukannostoja puomille. Impin laukka tuntui vähän tahmealta ja hitaalta, mutta nousi kuitenkin joka kerta hyvin ns. ylämäkeen puomilta. Laukkojen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja kävelimme välikäynnit.

Toiseen kierrokseen menimme täysin samoja juttuja ensin käynnissä ja sitten töltissä, eli avotaivutuksia. Heti ensimmäisistä avoista lähtien, ne tuntuivat sujuvan paljon luontevammin käynnissä tähän suuntaan! Töltissä jatkettiin samaa rataa, mutta Impi tuntui vähän hitaalta pohkeelle varsinkin väistöissä töltissä. Hiljalleen töltti kuitenkin reipastui oikein hyväksi. Tähänkin suuntaan otimme töltti- ja käyntijuttujen jälkeen laukannostoja. Nostimme ensin laukan ensimmäiseltä puomilta, laukkasimme pienen pätkän, hidastimme töltille, ja nostimme seuraavalta puomilta uudelleen laukan.

Impi, kuva: Maija I.

Ensimmäiselle puomille laukka nousi joka kerta tosi hyvin, mutta myös hidastui töltille nätisti. Toiselle puomille tuli pari kertaa huono ja tahmea laukka, mutta suurimmaksi osaksi sillekin puomille saatiin tosi kivan tuntuista laukkaa! Jokaisen laukannoston jälkeen oli tarkoitus hidastaa töltille, ei raville, jossa Impin kanssa onnistuimme loistavasti. Loppuun otimme vielä pari kierrosta tölttiä sekä ravia. Impin töltti oli super hyvää, ja ravikin melko hyvää, vaikkakin vähän hitaamman puoleista. Loppuverryttelyjen jälkeen oli loppukäyntien aika. Teimme myös muutamat etuosan ja takaosan käännösharjoitukset. Impin kanssa niissä piti olla hyvin rauhallinen, mutta viimeiset takaosakäännökset menivät ainakin hyvin.

Valmennustuntien jälkeen oli lounaan vuoro. Lounaan yhteydessä puhuimme myös iltapäivän ohjelmasta. Meillä oli vain yksi kunnollinen valmennustunti, mutta toisella tunnilla iltapäivällä menimme kaikki yhdessä. Oli luvassa pieni temppu- ja tehtävätunti, jonka itse pääsin menemään Seifurilla! Ensin meillä oli vuorossa mehutöltti-kilpailu. Tehtävänä oli ratsastaa kierros kentän ympäri valitsemassaan askellajissa. Itse menin kierroksen kokonaan töltissä. Ohjat oli pidettävä yhdessä kädessä, sillä toisessa oli täysi vesilasi, josta sai läikkyä mahdollisimman vähän vettä. Seifurin kanssa läikytimmekin kaikista vähiten vettä pois, mutta olimme toisiksi hitaimpia. Maltti on valttia, eikö?

Mehutöltin jälkeen meidät jaettiin neljän hengen joukkueisiin, joissa suoritimme tehtäväradan. Rataan kuului mm. ristikko, tötsien pujotellut toisessa kädessä kivi lusikassa sekä puomilabyrintti. Olimme Seifurin kanssa suhteellisen nopeita, ja aika tarkkoja. Valitettavasti meidän ruskea-mustien ponien joukkue hävisi kimolle tiimille, muttei kovinkaan suurella aikaerolla! Saimme kaikki päivän päätteeksi pikkuiset lahjapussukat, joissa oli muutamat piparit ja suklaata.

Seifur, kuva: Frida C.

Samppa, kuva: Pihla Parikka

Valmennus oli vasta toinen Alsaelan valmennus, mutta silti todella opettavainen ja kiva. Varmasti täältä löytyy intoa jatkaa valmennuksissa taas ensi vuonna! Valmennuksen jälkeen lähdin vielä vähän kuvailemaan poneja tarhojen laitamille muutaman muun tallilaisen kanssa. Oli jo vähän hämärää, mutta upean auringonlaskun alla tuli ihanan talvisia kuvia ihanista poneista. Päivä oli ihan huippu!

  Mukavaa uutta vuotta 2019 kaikille!

Eero, kuva: Pihla Parikka

Kerrankin oikeasti hyvää laukkaa

23.11. Perjantaina oli viikkotunnin vuoro! Olen viime aikoina mennyt oikeastaan vain Ässällä ja Impillä. Tällä kertaa pääsin kuitenkin pitkästä aikaa Örkin selkään. Ratsastustunnin lisäksi perjantaina oli hoitopäivä, joten saavuin tallille jo viiden aikoihin. Tein perus tallihommia, ja laitoin Örkin kuntoon seitsemältä alkavalle tunnilleni. Tunnin alkuun kävelimme tietenkin alkukäynnit, jonka jälkeen aloitimme tekemään verryttelytehtäviä käynnissä.

Tehtäväpakettiin kuului etuosan väistöt pitkällä sivulla, pysähdys lyhyen sivun uran sisäpuolella sijaitsevien puomien väliin, sekä toiselle pitkälle sivulle kiemurauralle aseteltujen tötsien pujottelu. Etuosan väistöissä kuului siis väistättää vain hevosen etuosaa parin askeleen verran. Alussa en itse oikein hahmottanut, miten tehtävän saisi parhaiten sujumaan. Lopulta kuitenkin saatiin tosi hyviäkin väistöpätkiä! Pysähdykset olivat myös hyviä, samoin pujottelut.

Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Örk oli käynnissä reipas, mutta välillä punki pahasti uralta pois. Erityisesti silloin, kun aloimme tölttäämään. Kun saatiin vähän vetoapua jonkin verran meitä edellä menevästä ratsukosta, ei kentän keskusta enää tuntunutkaan Örkistä enää niin kiinnostavalta! Koetin hyödyntää töltissä samoja vinkkejä, mitä sain viime tunnilla Impin kanssa. Asettelin ja taivuttelin Örkkiä sisälle ja ulos, sekä vaihtelin töltin tempoa ja vauhtia. Ne olivat hyvästä, sillä Örkin töltti oli hyvää alusta alkaen ja parani koko ajan. 

Töltissä teimme samoja pujotteluja kiemurauralla. Puomien väliin pysähdyksen sijasta teimme kuitenkin parin askeleen käyntiin siirtymisen. Örk on yleensä tällaisissa pujotteluissa melko jäykkä, mutta nyt se taipui yllättävän hyvin! Käyntiin siirtymisistä Örk lähti hyvän napakasti liikkeelle takaisin tölttiin. Tölttitehtävien jälkeen otimme kokouraa pitkin ravia. Ravi oli kivan rauhallista, mutta vähän ponteetonta. Otimme myös laukannostoja pitkälle sivulle ravista. Tämä oikea kierros on Örkille haastavampi, mutta saatiin oikea ja ihan hyvä laukka kuitenkin nousemaan jokaisella kerralla. Välillä se laukka ei tunnu vaan millään nousevan, mutta minusta myös tuntuu, että olen syksyn aikana kehittynyt nimenomaan laukan ratsastamisessa ja sen nostamisessa paljon!

Laukkojen jälkeen otimme vielä uralla pelkkää ravia muutaman kierroksen verran. Menimme niin kevyttä kuin harjoitusravia. Örkillä ei onneksi ole hirveän suuri ravi, joten selässä on onneksi melko helppo pysyä pomppimatta satulasta irti lainkaan. Ravailujen jälkeen hevoset ja ratsastajatkin saivat hengähdystauon välikäyntien ja suunnanvaihdon ajaksi, joidenka jälkeen taas kerättiin ohjat paremmalle tuntumalle ja alettiin tekemään käynti-töltti-ravi-laukka -tehtävää.

Tehtävä alkoi alkuverryttelyistä tutulla pitkän sivun kiemurauralla, jolla pujoteltiin tötsät töltissä. Kun oli päässyt kiemurauralta normaalille uralle, siirrettiin raviin ja siitä laukkaan. Laukka oli tarkoitus nostaa heti ensimmäisestä lyhyen sivun kulmasta, ja laukata pitkän sivun puoliväliin saakka. Laukasta siirrettiin suoraan töltille, ja töltättiin lyhyen sivun puoliväliin asti, missä tehtiin muutaman askeleen käyntiin siirtyminen. Siitä lähdettiin taas tölttiin, ja mentiin koko tehtäväpaketti uudestaan. 

Kuva: Anna Jalli (Örk 9.9.)

Tämä tehtävä sujui kaikkiaan todella hyvin! Töltissä sai laukkojen jälkeen aika paljon rauhoitella Örkkiä, mutta hallittu töltti oli oikein hyvää. Ennen laukannostoa piti siirtää raville, mutta Örkin kanssa emme paljoa selkeää ravia saaneet. Ensimmäinen nosto tuli selkeästi ravista, ja olikin super hyvä nosto! Toinen nousi huonosta töltistä, jolloin laukka olikin passitahtista. Loput nostot eivät nekään selkeästi ravista nousseet, mutta laukka oli silti tosi hyvää. Töltti laukan jälkeen oli tosiaankin vauhdikasta, mutta käyntiin siirtymiset sujuivat hyvin. Parin käyntiaskeleen jälkeen töltistä tuli maltillisempaa ja parempaa.

Loppuverryttelyksi otimme vielä tölttiä ja ravia. Töltissä menimme muutamat temponvaihtelut. Tarkoituksena oli mennä reippaampaa tölttiä yhdellä pitkällä sivulla, sitä ennen hitaampaa tölttiä ja muuten normaalia työtölttiä. Töltti lisäysten jälkeen oli ihan super hyvää! Töltin jälkeen otettiin vielä vähän ravia ja siinä parit ympyrät. Ympyröillä Örk rikkoi herkästi töltille, mutta uralla saatiin kivaa raviakin. Loppukäyntien jälkeen vietiinkin hevoset talliin. Juotin ja loimitin Örkin tunnin jälkeen. Laukattiin niin paljon, että Örkillekin tuli ihan hiki!

Olen super tyytyväinen Örkkiin ja koko tuntiin. Saatiin kaikki askellajit tosi hyviksi. Laukka sujui varsinkin vasemmalle todella hyvin, ja töltti pysyi koko tunnin ajan tasaisen vahvana. Ravissa ei tullut kaahausta muulloin, kun laukannoston yhteydessä. Örk aina niin innostuu, kun laukataan! Olin ennen perjantain tuntia mennyt Örkillä viimeksi muistaakseni syyskuussa, joten oli tosi kiva mennä sillä pitkästä aikaa. Vaikka taukoa Örkkeilystä olikin ollut aika paljon, sujui kaikki hyvin. Olen mennyt Örkillä ehkä niin paljon, että takaraivosta löytyy aina se hyvä tapa ratsastaa Örkkiä. Toivottavasti tuntipostaus maittoi pitkästä aikaa!

Herkku

Uusia kuvioita! Liikutusponi, joulukalenteri, kisat..

Siitä on jälleen vierähtänyt tovi, kun olen blogiin kirjoittanut. Syys-, loka- ja marraskuun aikana on tapahtunut hirveästi kaikkea, josta Instagram-seuraajani ovatkin jo varmasti perillä, sillä sen puolelle olen kuluneen syksyn aikana päivitellyt paljon kuvia ja samalla tietoa uusista kuvioista. On siis jo korkea aika kunnon kuulumispostaukselle, jossa kerron kaikki suuret suunnitelmat ja tapahtuneet muutokset niin blogin, kuin hevosjuttujen osalta.

Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä, eli uusimmasta vanhimpaan. Syyskuun alkupuolella meillä oli tallilla harjoituskilpailut. Poikkeuksellisesti kisat eivät olleetkaan kokonaan askellajikisat, vaan askellaji- sekä estekisat! Itse menin Örkillä 30cm ristikkoluokan. Harmillisesti tiputuksesta saimme neljä virhepistettä, mutta aika meni alle minuutin, noin 55 sekuntia! Aikaan olen super tyytyväinen, mutta pudotus jäi tietenkin harmittamaan, sillä ratsastin huonon tien yhdelle esteelle, jolloin Örk ei vain pystynyt hyppäämään ottamatta puomia alas. Oma moka, mutta virheistä opitaan! Tulimme Örkin kanssa kuitenkin kuudennelle sijalle, johon olen tosi tyytyväinen. Olivathan ne sentään ensimmäiset estekisani ja Örk meni täysillä.

Örk ja minä, kuva: Anna Liljefors

Frida ja Papu, kuva: minä

Lokakuun alkupuolella tapahtui ehkä suurin käänne hevoskuvioissa, nimittäin liikutusponi! Saamme erään toisen tallilaisen kanssa liikuttaa aina tiistain hoitopäivinä tallin minishetlanninponi Cheriä! Ratsastaa emme sillä ihan kuitenkaan voi, vaan Cheriä liikutamme ajaen ja maasta käsitellen. Cheri on ajoponi, joten sillä on tallilla omat kärryt ja valjaat. Niiden laittaminen sujuu jo meiltä molemmilta melko hyvin. Olemme kaksi kertaa käynyt sen kanssa kärrylenkillä, ja kerran ohjasajoimme sitä. Kaikki puuhailu Cherin kanssa on ollut tosi hauskaa! Yhteinen pikku liikutusponimme kunto kohoaa kovaa vauhtia. Ajaminen on tosi kivaa vaihtelua ratsastukseen, ja tiistaisinkin tallille lähtee entistäkin innokkaammin!

Lokakuussa pääsin myös kuvailemaan paljon. Nappailin useampaankin otteeseen Fridasta ja Papusta tallin "pihabaanalla" kuvia. Syyslomalla pääsin vihdoin ja viimein ystäväni Annan luo, jolloin kävimme liikuttamassa islanninhevosen, Maukan. Tai no, Anna ratsasti ja minä liikutin kameraa! Otin myös ihan kotitallilla joitakin kuvia esimerkiksi tarhaavista hevosista. Syyslomalla ei ollut vakiotuntia, mutta sain yllättäen tarjouksen tulla peruutuspaikalle Alsaelan valmennukseen tallillemme syyslomalauantaina, ja tietenkin otin paikan vastaan. 

Anna ja Maukka

Liikutusponimme Cheri!

Valmennuspäivä kesti noin aamu kymmenestä ilta viiteen. Valmennukseen sisältyi kaksi ratsastustuntia sekä lounas. Menin valmennuksen molemmat tunnit itselleni ihan uusilla hevosilla, Ässällä ja Frökkillä! Aamupäivän tunti issikkatamma Ässällä sujui ihan hyvin. Harjoittelimme kahdeksikolla käynnissä ja töltissä, sekä töltissä ja ravissa kokouralla. Kahdeksikkoa käynnissä ja töltissä hankaloitti tehtävät pitää käsiä ja jalkoja normaalista poikkeavalla tavalla. Toisen käden piti esimerkiksi olla ihan navassa kiinni, tai matalalla ja leveällä, kaukana hevosen kaulasta. Myös kokouralla töltissä siirtelimme esimerkiksi jalkoja kauaksi hevosen kyljistä, tai kunnolla kiinni kylkiin.

Tehtävät havainnollistivat hyvin, miten hevonen reagoi ja miten raajojen eri asennot vaikuttivat askellajeihin. Ässän töltti on super kiva ja tasainen. Käynnissä se oli aika kiireinen, samoin ravi. Toisen tunnin menin issikkatamma Frökkillä. Frökk oli ihan super! Otimme asetuksia, taivutuksia ja väistöjä käynnissä ja töltissä. Otimme myös laukannostoja pitkille sivuille. Frökkin laukka ja töltti olivat tosi kivan tuntuisia ja mukavia ratsastaa! Laukka nousi hyvin, ja töltti tuntui kivalta selästä, samoin käyntikin. Väistöt sujuivat käynnissä alussa hieman vaihtelevasti, mutta loppua kohden ne paranivat tosi hyviksi. Töltissä ne sujuivat myös hyvin. Valmennuksen jälkeen jäin muutaman muun kanssa seuraamaan ja kuvaamaan parin tallilaisen ratsastusta hevosillaan.

Iida ja Saer valmennuksessa, kuva; minä

Valmennuspäivä oli huippu ja opettavainen! Seuraavasta valmennuksesta vapautui myös peruutuspaikka, jonne sitten ilmoittauduin. Marraskuun lopussa sitten taas valmentaudutaan yhden ratsastustunnin ja yhden teoriatunnin merkeissä. Vaikka valmennuksessa Frökk tuntui enemmän tyyppiseltäni hevoselta kuin Ässä, tykästyin Ässään paljon enemmän valmennusviikon jälkeisen viikon vakiotunnilla! Valmennuksessa ravi oli mennyt vähän niin ja näin, mutta tällä tunnilla yhteistyö sujui erityisesti ravissa, mutta myös töltti ja käynti alkoi pelittää huomattavasti paremmin! Valmennuksessa ei ollut toivoakaan saada onnistuneita temponvaihteluita rikkomatta töltille, mutta tunnilla sitten ravi sujuikin askellajeista parhaiten. Samaiset temponvaihtelut onnistuivat oikeastaan aika hyvin, ja kaahotusravista muotoutui rauhallista ja hyvää menoa!

Ässä, kuva: Aaria Sitomaniemi

Frökk, kuva: Aaria Sitomaniemi

Muuten olen mennyt tunneilla muutamia kertoja Örkillä, Impillä ja Karfilla. Kerran pääsin maastoilemaan myös Mosilla, ja tuon yhden kenttätunnin menemään Ässällä. Syksyn aikana olen huomannut hyvää kehitystä kaikilla osa-alueilla! Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä pitää tietenkin mainita, että noin viikko taaksepäin tuli täyteen vuosi Brydjan hoitajana! Olen myös miettinyt blogin eloon herättämistä toden teolla. Olen nimittäin alkanut suunnittelemaan joulukalenterin tekoa ensimmäistä kertaa ikinä tänne blogin puolelle! Varmaan ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen tuntuu siltä, että kirjoittaminen oikeasti on kivaa ja haluaisi päivittää blogia oikein urakalla. Ehkä joulukalenteri ei ole se paras tapa, kuka tietää, mutta mitäs satuin samaan idean siitä oikeaan vuodenaikaan..! 

Sitten kun vielä saisi pidettyä motivaatiota yllä blogia kohtaan. Onneksi koulussa on luvassa melko hiljaisia viikkoja marraskuulle muutamia kokeita lukuun ottamatta. Jo lokakuun lopussa, ja erityisesti nyt marraskuun alussa olen alkanut blogijoulukalenterin lisäksi muutenkin fiilistelemään joulua kuuntelemalla joululauluja, vuoraamalla huoneeni jouluvaloilla ja ostamalla itselleni joulukalenterin! Joulu on ehdottomasti lempijuhlani, jonka saattaa huomata. Blogin ulkoasukin päivittyi juuri vähäsen talvisempaan/syksyisempään vihreästä, vaikka ulkona sää ei nyt muistutakaan mitään kovin talvista lämpötilan pysytellessä lähes kymmenessä asteessa. Toivottavasti saataisiin sentään valkoinen joulu, ja pian kunnollinen ensilumi!

Maija ja Heida! Kuva: minä

Meidän muumileiri 2!

Viime postauksessa kerroin heinäkuun hevosleirin kahden ensimmäisen päivän ratsastustunneista, ja muusta tapahtuneesta. Nyt on aika toisen osan, jossa käsittelyyn pääsevät kaksi viimeistä leiripäivää 18.- ja 19.7. Viimeisinä leiripäivinä pääsimme tekemään mm. maastakäsittelyharjoituksia, riimulla ratsastamista, ja kisaamaan esteillä! Jos et ole lukenut ensimmäistä osaa meidän muumileiristä, suosittelen lukemaan sen, jotta pääset kunnolla mukaan tähänkin osaan ja leiritunnelmaan.

Brydja! Kuva: Aaria S.

Keskiviikko 18.7.

Jälleen yksi lämmin yö takana. Meidän huoneessa oli tajuttoman kuuma koko ajan, koska ikkunoita ei saanut auki, ja vasta viimeisenä yönä hoksasimme kysyä tuuletinta helpottamaan oloa. Aamulla heräsimme jälleen seitsemän aikoihin aamupalalle. Sen jälkeen olikin kaikkien aika valmistautua aamupäivän leirikisojen ensimmäiseen osuuteen, eli esterataan! Sen sai mennä leirihoitohevosellaan, tai jollain muulla. Itse menin sen kuitenkin leirihoitohevosellani eli Örkillä. Ei valitettavasti saatu kuvia, mutta voin taata että hauskaa oli, vaikka aika paljon jännittikin.

Rataan kuului ensin pääty-ympyrällä puomin ylitys, josta aika laitettiin käyntiin. Siitä kaarrettiin pitkälle sivulle kahden esteen sarjalle. Siitä mentiin uraa pitkin toiselle pitkälle sivulle, nyt yksittäiselle ristikolle. Siinä piti todella olla hereillä, sillä lähes heti sen ristikon jälkeen kaarrettiin oikealle lyhyellä sivulla olevalle esteelle. Tähän asti rata oli sujunut todella hyvin, vaikka meinattiinkin mennä tiukan kaarteen takia tästä viimeisimmästä ristikosta ohi. Sen jälkeen jatkettiin ensimmäisen sarjan ohi, ja lähdettiin kaartamaan kohti H-kirjainta, ja pientä estettä. Sen jälkeen tehtiin jälleen tiukka kurvi radan ensimmäiselle sarjalle, mutta nyt se hypättiin vain toisesta suunnasta. Sen selvitettyä kaarrettiin pääty-ympyrälle ja ylitettiin sama puomi kuin alussa, johon aika pysähtyi.

Örk

Saimme Örkin kanssa puhtaan radan ilman virhepisteitä, johon olen super tyytyväinen! Aika meillä ei ollut päätä huimaava, mutta olin super ylpeä meistä, vaikka kyseessä oli vain leirikisojen esterata. Voittoon kirivät super nopeat  Frida ja Safir, ja me tulimme Örkin kanssa jaetulle 7. sijalle. Örk oli kivan reipas ja rento, vaikka tiet olisivat voineet olla vähän tiukempiakin. Iltapäivällä saimme hieman erilaista ohjelmaa, nimittäin maastakäsittelyä, johon sain Mosin. Se oli oikein kiva, ja loisti erityisesti vanhana kaviokuumehevosena tehtävässä, missä piti saada etukaviot kahden laatan päälle. Maastakäsittely oli super hauskaa. Tehtävien aikana pääsi testaamaan erilaisia tapoja esimerkiksi peruuttaa ja ohjata hevosta. 

Illalla uintireissun ja päivällisen jälkeen meillä oli vielä päivän viimeiset ratsastustunnit. Toivoin itse Seifuria, jonka sainkin! Ennen omaa tuntia kuitenkin kuvailin toisen puolikkaan tuntia. Seifur oli super kiva ja reipas. Menimme käynnissä voltteja sekä pohkeenväistöjä. Töltissä menimme kokouraa ja väistöjä myös. Yllätyin, kuinka väistöt sujuivat melkeinpä paremmin töltissä kuin käynnissä! Ravissa menimme vain kokouraa. Jälleen oli tunti kun en osannut keventää lainkaan, mutta onneksi töltti oli super hyvää. Laukassa otimme muutamat nostot pitkille sivuille. Loppuun kaikki saivat vielä mennä harjoituksen vuoksi V5, eli nelikäyntiluokan yksitellen. Tölttikierros sujui tosi hyvin, josta saimme 4,5 pistettä. Ravikin oli hyvä, 4,0, vaikka se tuntui hieman ponteettomalta. Käynnistä saatiin tosi hyvä 5,0, vaikka Seifurilla oli vähän kiire! Laukasta saimme vain 3,5 rikon takia, mutta siitä ja räjähtävästä lähdöstä huolimatta reippaista laukkapätkistä jäi hyvä fiilis. Yhteispisteet siis 4,25! Seifurilla oli super hauska mennä pitkästä aikaa.

Seifur ja minä, kuva: Reetta V.

Frökk ja Reetta, kuva: minä

Anna ja Kassu, kuva: minä

Fanny ja Reino, kuva: minä

Frida ja Ässä, kuva: minä

Torstai 19.9.

Viimeisen leiripäivän aamu alkoi loistavasti viileähköllä huoneella tuulettimen ansiosta, mutta myös haikein mielin. Kuten aina, heräsimme seitsemän aikoihin aamupalalle. Tällä kertaa meillä oli hieman enemmän oleskeluaikaa ennen talliin lähtöä, sillä päivän ensimmäiselle ratsastukselle lähdimme hieman myöhemmin. Viimeisen aamun kunniaksi lähdimme koko porukalla maastoilemaan. Itse menin taas Örkillä. Meillä oli super kiva maasto, ja päästiin laukkaamaankin paljon. Maastoilu on niin parasta! 

Iltapäivällä oli leirikisojen toinen osio, temppurata, jonka sain mennä Brydjalla! Itse menin tietenkin ilman satulaa, ja niin meni moni muukin. Harmillisesti lämmin sää karsi muutaman leiriläisen osallistumisen huonon olon takia. Ensin lämmiteltiin kaikissa askellajeissa. Laukassa oma tasapaino meinasi pettää, ja jouduin tukeutumaan harjaan ollessani jännityksestä kankea. Brydjan innostuessa kuitenkin koetin olla mahdollisimman rento, ja heti tuntui pysyvän selässä paljon paremmin, vaikka ilme oli melko kauhistunut!

Itse temppurataan kuului aluksi "avata portti" eli ottaa kentän aitaan kiinnitetty naru estetolpasta, mennä siitä läpi ja sulkea se. Meillä tämä sujui suhteellisen hyvin, vaikka tehtävä oli oikeasti tosi hankala. Siitä suuntasimme kohti kivi lusikassa tehtävää. Kivi lusikassa ja lusikka toisessa kädessä piti pujotella pienen puomeista rajatun labyrintin läpi tiputtamatta kiveä, jossa onnistuimme ensi yrittämällä! Siitä piti mailan tapaisella kepillä tökkiä jumppapallo maaliin eli kahden tötsän väliin. Saimme vähän apua, sillä oli tiedossa, että Brydja saattaa pelätä mailaa. Hengissä kuitenkin selvittiin, ja päästiin pujottelemaan parit tötsät. Pienikokoisena Brydja taipui töltissä mainiosti välistä toiseen, ja päästiin hyppäämään rataan kuuluva pieni ristikko, joka meille kyllä madallettiin. Senkin yli ponkaistiin oikein vauhdilla!

Anna ja Toukka, kuva: Aaria

 

Elina ja Mugga, kuva: Aaria

Minä ja Brydja, kuva: Aaria

Esteen jälkeen kuului laskeutua hajoamispisteessä olevan jakkaran päälle, tasapainoilla poni toisessa kädessä tiilien päällä toiselle jakkaralle ja hypätä kyytiin. Valitettavasti oma tasapaino petti ja jouduimme uusimaan tiilikävelyn, mutta toisella yrittämällä onnistuttiin. Ja selkäänhän piti nousta tehtävän jälkeen väärin päin ja pujotella puomilabyrintti väärin päin. Tässäkin onnistuimme Brydjan kanssa vasta toisella yrittämällä, mutta tämäkin tehtävä oli ehdottomasti hankalimmasta päästä. Sen jälkeen piti äkkiä kääntyä oikein päin ja tulla niin nopeasti kuin pääsi uraa pitkin E-kirjaimeen, johon aika pysähtyi. Mehän tulimme oikein reippaalla laukalla, mutta aika riitti vain 5. sijalle. Eipä se haittaa, pääasia että pääsin lopettamaan leirin maailman parhaan ponin selässä! Voiton vei jälleen ansaitusti Frida ja Safir! Ihania kuvia meistä otti puolestaan Aaria!

Reetta ja Herkku, kuva: Aaria

Leiri oli ehdottomasti kesän kohokohta ja loman parhaat neljä päivää. Kiitos siitä super leiriläisille, vaikka leiristä onkin jo kaksi kuukautta aikaa! Toivottavasti piditte molemmista leiripostauksista, vaikka tänä vuonna ne tulivat aavistuksen myöhässä. Motivaatiota ei vain ole ollut, mutta katsotaan, jos tässä alkaisi taas postauksia ripottelemaan tänne, ainakin viikon takaisista estekisoista Örkin kanssa! Mukavaa syksyn alkua kaikille! Mitkä ovat teidän parhaat kesämuistot?

-Pihla

Meidän muumileiri 1!

Huh huh, en edes muista, milloin olisin kirjoittanut blogiin viimeksi postausta! Siitä on vierähtänyt todella pitkä aika, mutta täällä taas. Olin 16.-19.7. hevosleirillä tallillamme, josta päivittelinkin paljon Instagram-tilini puolelle. Leirillä oli älyttömän kivaa! Joka päivä lämpömittari näytti yli 30 asteen hellelukemia, joten ratsastustunnit pidettiin joka päivä aikaisin aamulla ja myöhäisillasta. Uimaankin päästiin onneksi joka päivä. Leirillä ei tietenkään ikinä olisi ollut yhtä kivaa ilman meidän mieletöntä leiriporukkaa. Tässä postauksessa kerron hieman kahden ensimmäisen päivän leiritunneistamme ihanien ratsastuskuvien kera!

Anna ja Mugga

Maanantai 16.7.

Leiri pääsi alkamaan maanantaina aamukymmenen aikoihin. Meille jaettiin leirihoitohevoset, sekä ensimmäisen tunnin hevoset. Itse sain toivomani Örkin hoitohevoseksi, sekä ensimmäiselle tunnille. Lähdimme maastoon kellon ollessa jo lähempänä puolta päivää, sillä metsän suojissa paahtava aurinko ei koitunut niinkään haitaksi. Emme laukanneet, mutta tölttäilimme ja kävelimme. Maasto oli super! Aina tuntien jälkeen, ja mahdollisesti ennenkin hevoset juotettiin Mash-vedellä ja huuhdeltiin huolella joko letkulla, tai pesusienellä. 

Päivän aikana kävimme uimassa, ja ensimmäisenä päivänä jaksoimme myös ratsastaa keppihevosillamme. Sovimme etukäteen leiriläisten kanssa, että ottaisimme kaikki keppihevoset mukaan. Emme loppuen lopuksi jaksaneet kuin yhtenä päivänä niillä ratsastaa, mutta ensimmäisenä iltana kylläkin ainakin tunnin verran ennen oikeaa iltatuntiamme. Omien hyppyjen lisäksi päädyin kuvaajaksi. Yllättävää? Ei minustakaan!

Iltatunnin menin puolestaan Impillä. Harjoittelimme tunnilla pysähdyksiä, peruutuksia ja pääty-ympyröitä. Impi oli pysähdyksissä sekä peruutuksissa hyvin kuuliainen ja sopivan herkkä avuille, niin kuin se yleensä aina on. Töltti ei sujunut alkutunnista ollenkaan, mutta mitä pidemmälle tunti eteni, sitä paremmaksi tölttikin hioutui, ja lopputunnista saimmekin tosi kivaa tölttiä! Ravikin sujui moitteitta, joskin Impillä oli hieman kiire. Töltissä pysähdysten ja peruutusten sijaan otimme  muutaman askeleen käyntiinsiirtymisiä. Niissä Impi ei ollut aivan yhtä reaktiivinen pohkeelle, mutta hyvin nekin sujuivat. Pääty-ympyröillä ja kulmissa Impi taipui tosi kivasti, ja tunnista jäi kaikkiaan kiva fiilis. Oman tunnin jälkeen hoidin Impin ja lähdin kentälle kuvaamaan seuraavia tuntilaisia.

Fanny ja Reino

Reetta ja Ässä

Anna ja Toukka

Impi ja  minä

Tiistai 17.7.

Ensimmäinen päivä oli mitä onnistunein, ja toiseen päivään kaikki heräsivät - ehkei aamuseitsemältä kovin virkeinä - mutta heräsivät kuitenkin odottaen innolla toista leiripäivää. Aamupalan jälkeen valmistauduin lähtemään talliin tunnille. Luulin aamutunnin alkavan puoli yhdeksän, mutta se alkoikin jo kahdeksalta. Siinä sitten 7.50. säntäsin (meidän parhaan leiriavustajan Aarian kanssa) hakemaan päivän ensimmäistä ratsuani Mosía eli Moppea tarhasta. Uskokaa tai älkää, ehdin tunnille mainiosti maailman nopeimmalla valmistautumisella. Meillä oli luvassa estetunti, jolle olinkin toivonut Moppea. Se on yleensä aikamoinen raketti esteillä, ja tykkää ottaa melko pitkiä sekä korkeita loikkia!

Alkuverryttelyjen jälkeen pääsimme hyppäämään. Ensimmäiset ristikot tuntuivat vähän "löysiltä", ja parin hypyn jälkeen ristikon ja pystyesteen sarjalla meille kävikin hieman köpelösti. Ratsastin huonosti ja Moppe liian pitkänä sarjalle, ja toisella osalla hypystä tuli liian matala, jonka seurauksena pääsin maistamaan kentän hiekkaa. Ei maistunut hyvälle, en suosittele kokeilemaan! Minulle tuli pieni haava leukaan, hiekkaa joka paikkaan ja pieniä naarmuja oikeaan käteen. Onneksi Mopelle ei sattunut mitään, vaikka se tulikin polvilleen, eikä minullekaan käynyt kuinkaan. Siitä oppikin kantapään kautta pitämään jokaisessa hypyssä kaatumisesta eteenpäin hyvän ohjastuntuman, jolloin Moppe pysyi ryhdikkäämpänä. Loput hypyt loikimmekin yli oikein mallikkaasti.

Minä ja Mosí

Frida ja Safir

Frida ja Safir, Reetta ja Tindur

Fanny, Herkku ja Herkun superpomppu!

Oli kivaa päästä hyppäämään, ja vähintään yhtä kivaa oli päästä kuvaamaan seuraavan tunnin hyppyjä! Kuvista tuli tosi kivoja, vaikkai itse sanonkin, kun asetukset olivat kohdillaan. Tuntien jälkeen lähdimme kaikki sisälle päin. Itse karsin maanantain, ja tiistain estetunnin kuvia kamerastani, joita riitti satapäin! Puolen päivän jälkeen meillä oli viimein ruoka, jonka jälkeen aloimme panikoimaan edessä olevasta leirikasteesta! Meille sidottiin pintelit silmille, ja lähdimme mönkkärin kydissä pienelle kierrokselle. Siellä istuimme tottakai lavalla, joka oli täynnä turvetta, heinää ja jääpaloja, eikä kastelulta tietenkään säästytty. Siitä pääsimme ylätarhoille, jossa meitä kasteltiin lisää. Siitä meidät kärrättiin kohti kenttää, jossa meillä oli tehtävärata. Meidät jaettiin kahtia, ja meidän joukke voitti! Ensin piti vesilasi kädessä tasapainoilla puomilla, ylittää este ja kontata tötsälle, jonne vesi piti kaataa.

Lopuksi meidät vielä kasteltiin kunnolla, joka oli kuumana hellepäivänä jopa ihan mukavaa. Onneksi leirikaste ei ollut kovinkaan paha. Sen jälkeen lähdimme uimaan. Sieltä tultuamme söimme ja lähdimme valmistelemaan hoitohevosiamme kauneuskisoja varten! Mietin pääni puhki, miten koristelisin Örkin harjan ja hännän. Lopulta päädyin hännässä ihan tavalliseen hollantilaiseen lettiin, harjassa neljään yhdistelmälettiin, ja otsaharjassa ihan perus lettiin, jotka koristelin kaikki kukilla. Niiden lisäksi tietty harjasin Örkin perusteellisesti ja putsasin sen kaviot. Superti Anna ja Toukka voittivat koko kisan ansaitusti, ja me tulimme Örkin kanssa toiselle sijalle!

Illalla meillä oli vielä päivän viimeinen ratsastustunti. Meillä oli kaikkien leiriläisten kesken leikkitunti, jonka itse menin Örkillä. Leikimme ainakin peiliä, tuolileikkiä, lipunryöstöä, sekä kuka pelkää jäämiestä -pelejä. Meillä oli myös joukkuekisa, jossa piti vesilasi kädessä kävellä vähän matkaa, ja kaataa paperimukissa oleva vesi isoon vesiastiaan. Meidän kimojen joukkue ei valitettavasti voittanut. Itse voitin yhden peilin, ja kaikki muut pelit taisikin voittaa Anna Seifurilla! Menin Örkillä tietty ilman satulaa. Onneksi sillä on pehmeä selkä, mutta välillä vähän jännitti, kun Örk pelkäsi joukkuekisassa vettä, ja se innostui hieman liikaa joissain peleissä. Onneksi kukaan ei tippunut!

Anna ja Toukka kauneuskisoissa! <3

Ryhmäkuva leikkitunnin jälkeen!

Ensimmäiset kaksi leiripäivää olivat super kivat! Koska kerrottavaa ja kuvia on vaikka millä mitalla, jaoin leiripäivät jälleen kahteen eri postaukseen kuten viime vuonna. Olipa kivaa kirjoittaa super pitkästä aikaa blogiin postausta. Homma on jäänyt ihan taka-alalle motivaation puuteen takia. Toivottavasti tästä lähtien saisin taas paljon enemmän postauksia aikaiseksi.

-Pihla