Vuoden ensimmäiset hypyt!

Kuvat 20.5. kisoista, (c) Petronella K.

Perjantaina 8.6. Oli kesäkuun ensimmäinen ratsastustunti. Pääsin aloittamaan viimeisen vakiotuntien kuun ennen kesätaukoa iloisin mielin issikkatamma Örkillä. Ennen tuntia autoin aloittelijoita laittamaan omat tuntihevosensa kuntoon, ja itse tunnillekin tulin hieman auttelemaan. Tietenkin myös hoidin Örkin hyvin omaa tuntiani varten, ja varustin sen. Valitettavasti ensimmäisen kesälomaviikon aikana ehdin sairastua flunssaankin, mutta siitä huolimatta pääsin onneksi ratsastamaan. Kentällä hyppäsin Örkin selkään ja lähdin kävelemään uralle pitkin ohjin.

Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloimme tekemään käynnissä puomitehtäviä, sillä tunnin aiheena oli puomit ja pieniä hyppyjäkin pääsimme ottamaan! Aluksi kuitenkin teimme käynnissä tietynlaista puomirataa. Tehtävä alkoi A-kirjaimesta lähtevästä pääty-ympyrästä, johon kuului yksi puomi. Sen jälkeen lähdettiin uran sisäpuolella kohti kahden puomin sarjaa, jotka olivat estetolppien välissä maan tasalla. Sen jälkeen palattiin uralle, ja C-kirjaimessa kaarrettiin kohti pituushalkaisijan alkupäässä olevalle puomille. Puomille piti lähestyä suorana, mutta pian sen jälkeen kaartaa lähempänä uraa olevalle puomille, joka oli myös maan tasalla estetolppien välissä.

Tehtävän ideana oli saada hevoset reippaaksi ja ryhdikkäiksi ajatellen tulevia esteitä. Pääty-ympyrä sujui tosi hyvin Örkin kanssa. Puomeille piti tietenkin lähestyä suorana, ja ylittää ne keskeltä. Puomeilla ei kuulunut nousta kevyeen istuntaan, vaan istua ryhdikkäästi satulassa, ja saada samalla hevonen ryhdikkääksi. Puomisarjalla Örk lähti vähän punkemaan, joka on sille yleinen tapa. Päättäväisyydellä ja ennakoinnilla sain sen kuitenkin kulkemaan monta kertaa puomit suoraan punkematta. Myös pituushalkaisijalla oleva puomi sujui hyvin, samoin tehtävän viimeinen puomi.

Sen jälkeen aloimme tölttäilemään muutaman kierroksen verran. Örk tuntui heti töltissä super hyvältä ja reippaalta. Yritin heti alusta alkaen taivutella sitä kulmissa ja saada takaosaakin mukaan tölttiin, joka todella auttoi. Pian siirsimme hevoset kuitenkin raviin. Örk on ravatessa yleensä aika hätäinen, ja niin se oli tälläkin tunnilla. Onnistuin kerrankin omalla kevennykselläni rauhoittamaan Örkkiä, mutta ravi pysyi kuitenkin kivan reippaana. Oma kevennys tuntui luonnistuvan tunnilla poikkeuksellisen hyvin. Ravissa ongelmani on yleensä liian korkea kevennys ja heiluvat jalat, mutta tällä kertaa onnistuin hyvin keventämään kohti hevosen korvia enkä taivasta sekä pitämään omat jalat paikallaan.

Ravussa teimme samaa tehtävää kuin käynnissäkin, mutta otimme tehtävän osia yksi kerrallaan mukaan. Aloitimme pelkällä puomisarjalla ja pääty-ympyrällä, johon lisäsimme toisella sivulla olevan yksittäisen puomin, ja lopuksi keskihalkaisijan puomin. Örk rikkoi välillä ravista töltiin, mutta kun Örk pysyi ravissa, se kulki tosi hyvin. Pääty-ympyrä jäi vähän pieneksi aina, mutta muut puomit ylittyivät kyllä mallikkaasti suurimmaksi osaksi. Tein Örkillä vähän liian hätäisiä käännöksiä, jolloin se yleensä rikkoikin töltille. Kun muistin valmistella kääntymiset ja kääntää tarpeeksi ajoissa ne olivat paljon parempia. Siitä huolimatta Örk punki ja oikutteli käännöksissä, mutta joka kerta, ennemmin tai myöhemmin, sain sen onneksi kääntymään.

(c) Petronella K.

Ravailujen jälkeen vaihdoimme suunnan ja siirsimme hevoset käyntiin. Kävelimme hetken, jonka aikana ratsastuksenopettaja korotti puomisarjan puomit toiselta puolelta ylös, ja toisen sivun yksittäisen esteen ristikoksi. Menimme kaikki yksitellen radan kerran. Otimme ensin kavalettisarjan ravissa, pääty-ympyrän ravissa, jonka loppupuolella kuului nostaa laukka, ja laukata ristikko ja siitä ravin kautta takaisin uralle. Örkin kanssa laukka ei noussut, sillä ajoin sitä ihan liikaa laukkaan. Muuten tehtävä sujui ihan ok. Tämän jälkeen kävelimme välikäynnit pidemmin ohjin, ja pian taas aloimme tekemään vuorotellen tätä ravi-laukka estetehtävää.

Ensimmäiset kerrat eivät sujuneet kovinkaan hyvin, sillä laukka ei lähtenyt pyörimään yhtään, eikä ravi oikein pysynyt. Yhdellä kerralla menin puoliksi korotetut puomit ravissa, mutta pääty-ympyrän töltissä, ja koetinkin nostaa laukan töltistä. Kaarsin kohti estettä, ja yritin olla ajamatta Örkkiä laukkaan. Tällä kertaa laukka nousi tosi hyvin ja reippaasti! Lähestyminen oli todella hyvä, jonka ansiosta hyppy lähti hyvästä kohtaa ja este ylittyi korkealta oikein mainiosti. Muistin itse pitää katseen koko ajan menosuuntaan sekä muutenkin ratsastaa läpi tehtävän, vaikka kaikki olikin hieman hakusessa lähes vuoden hyppytauon jälkeen. 

Viimeiset hypyt sujuivat oikein kivasti. Kun otin jatkossakin pääty-ympyrät töltissä, laukka nousi paremmin ja helpommin, jolloin hypyt olivat paljon terävämpiä. Lopuksi otimme vielä kokouraa muutaman kierroksen tölttiä. Örk oli hyppyjen jäljiltä tosi reipas, joka vaikutti tölttiin positiivisesti. Se kulki alkutunnin tölttäilyjäkin paremmin, ja oli todella vauhdikas! Tunnin lopun lähestyessä siirsimme hevoset käyntiin ja kävelimme loppukäynnit pitkin ohjin. Tunnista jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis. Oli superia päästä hyppäämään ensimmäistä kertaa tänä vuonna, vaikka vain pieniä ristikoita ja kavaletteja menimme. Töltti oli tänään ehdottomasti Örkin parhauksia, mutta ravista ja onnistuneista laukkapätkistäkin jäi hyvä fiilis. 

Örk

Tunnin jälkeen otin Örkiltä varusteet pois, harjasin, ja loimitin sen. Meidän tallilla kun suurin osa hevosista ovat ihottumahevosia, niille täytyy yleensä pukea ihottumaloimi, jottei kaikilta karise harja ja häntä täysin kesän aikana. Tarkistin myös, ettei Örkin hännän- tai harjantyvestä löytynyt rasvaa tarvitsevia hinkattuja ötökänpuremia. Niitä ei onneksi löytynyt. Ennen lähtöäni juotin vielä Örkin ja neljä muuta hevosta mash-vedellä. Olen edelleen niin fiiliksissä eilisistä pompuista! Onneksi pääsin tunnille flunssan puolesta, eikä ripariltakaan jäänyt päiviä pois. Minulla nimittäin starttasi päivärippileiri tämän viikon maanantaina. Se kestää ensi perjantaihin asti, jonka takia pääsen vain normaalin verran tallille. Onneksi edes sen verran kuitenkin. Ihanaa alkanutta kesälomaa kaikille! Miten teidän kesäkuu on lähtenyt käyntiin?

-Pihla

Tapahtumatäyteinen toukokuu

Tänään lukionsa päättäneet saivat valkolakit päähän, yhdeksännesluokkalaiset peruskoulun päättötodistukset käteensä, valmistuneet viimein opintonsa päätökseen, muut lukuvuositodistukset ja jokainen varmasti hyvän mielen loman alkamisen johdosta. Paljon onnea kaikille! Tänään on vihdoin myös aika muistella mennyttä toukokuuta kesäkuun alkamisen kunnaiksi. Luvassa on kesäkuun ensimmäinen postaus, joka luonnollisesti on toukokuun koostepostaus. Kuukauden koosteissa muistellaan mennyttä kuukautta, tällä kertaa toukokuuta suosikkien, blogitilastojen sekä muiden kohokohtien ja tapahtumien johdolla.

Mugga / (C) Pihla

Ratsastustunneista epäonnistumistarinoihin

Toukokuu oli viimeinen kuukausi ennen koulujen loppumista ja kesäloman alkamista. Kokeita ja muita koulutöitä oli siis hoidettavana ihan tarpeeksi, eikä blogille meinannut jäädä sen takia aikaa. Kuun aikana sain kuitenkin kirjoitettua ja julkaistua seitsemän postausta. Seitsemään postaukseen kuului melko monipuolisesti postauksia ratsastustunneista epäonnistumistarinoihin. Suosituimmaksi postaukseksi niin näyttökertojen ja kommenttien saralta nousi toukokuun viimeinen postaus "Sininen jalkapöytä ja karkuriponi", joka oli toinen osa epäonnistumisia hevosten parissa -postaussarjassa. Sitä, sekä sarjan ensimmäistä osaa oli super hauska kirjoittaa, ja postaus nousi omaksikin suosikiksi. Postaus sai 300 näyttökertaa ja neljä kommenttia (+ vastaukseni =8 kommenttia).

Katselukertoja blogi sai toukokuussa yhteensä 2 289 kappaletta. Olen lukuun ihan tyytyväinen. Viime aikoina en juurikaan ole jaksanut välittää näyttökerroista, sillä mitä väliä niillä periaatteessa edes on? No ei mitään ainakaan itselleni, sillä rakkaudesta bloggaamiseen tätä tehdään, ei näyttökertoihin. Kommentteja tuli puolestaan kaiken kaikkiaan 18 kappaletta. Sekin on suhteellisen hyvä määrä. Ulkoasuun mitään muutoksia ei tullut, sillä olen (onneksi) edelleen tyytyväinen reilu kuukausi sitten tekemääni uuteen ulkoasuun. Olen huomannut monessa blogissa kesän alkaessa vihreää väriteemaa, joka on tosi kiva juttu, sillä vihreä on ihanan kesäinen väri. Toukokuun aikana blogi sai myös 60 lukijaa täyteen. Suurkiitos kaikille blogin lukijoille - niin rekisteröityneille kuin muillekin!

Kisat pitkästä aikaa!

Viime kuussa tallillamme järjestettiin pitkästä aikaa harjoituskilpailut. Osallistuin Örkillä tölttiluokkaan T8, ja Herkulla tölttiluokkaan T2. Kirjoitin kisapäivästä tarkemman postauksenkin, mutta yleisesti kisat sujuivat tosi hyvin. Sijoituin T8:ssa Örkin kanssa yllätyksellisesti kolmanneksi ja saimme hienon ruusuke. Suoritus meni todella hyvin, ja sain ratsastettua Örkin hyväksi, jonka takia saatiin myös superit pisteet; kaikki neljällä alkavia! T2 Herkun kanssa ei radan unohduksen ja Herkun laiskuuden takia sujunut kovinkaan hyvin, mutta siitä sai kuitenkin todella hyvää kokemusta. Olihan se sentään ensimmäinen T2 minulle, sekä ensimmäinen kisasuoritus Herkun kanssa. Siinäkin luokassa tulimme viimeiseksi, eli toisiksi. Kisapäivä oli kyllä huippu, ei valittamista!

Herkku / (C) Petronella K.

Paljon talleilua ja uusi hevostuttavuus

Toukokuun aikana oli viisi ratsastustuntia, viisi hoitopäivää sekä yksi tarhojen siivoustalkoopäivä, johon kuului maasto. Putkeen mahtui myös harjoituskilpailut. Pääsin toukokuunkin aikana siis talleilemaan suhteellisen paljon. Ensimmäisellä tunnilla menin Impillä katrillitehtäviä ja toisella tunnilla myös Impillä pääty-ympyröitä sekä siirtymisiä. Samalla viikolla toisen tunnin kanssa oli talkoopäivä sekä super kiva maasto, jonka menin itse Herkulla. Kolmannen tunnin menin Örkillä aiheena siirtymiset, väistöt ja voltit. Samalla viikolla oli kisapäivä, jonka jälkeisen tunnin menin Herkulla aiheena käännökset ja pujottelut. Kuun viimeisen tunnin menin puolestaan ensimmäistä kertaa ikinä issikkaruuna Karfilla. Menimme väistöjä ja harjoituksia kokouralla. Tunnista tulossa mahdollisesti vielä erillistä postausta!

Kaikki tunnit sujuivat oikeastaan tosi hyvin lukuun ottamatta kisojen jälkeistä tuntia Herkulla. Herkku oli tosi jäykkä ristiselästä, eikä liikkunut mihinkään kunnolla. Onneksi saatiin lopussa hyviäkin pätkiä tölttiä ja ravia. Koko kuun lempihevosiksi nousivat Örk sekä Karfi. Örk siksi, että kisat ja tuntikin menivät sen kanssa tosi hyvin. Karfi puolestaan siksi, että pääsin menemään sillä ensimmäistä kertaa ikinä, ja se onnistui yllättämään minut. Sillä on ihanan pehmeä laukka, iso, mutta kiva ravi sekä käynti. Töltti sillä on hieman haastavampi, mutta ratsastamalla sitä oppii. Toivottavasti pääsen menemään näillä molemmilla kesäkuun aikana ainakin kerran.

(c) Petronella K.

Kuukauden Top 3 -biisit

Reino Nordin - Kuinka paljon voi rakastaa?

Mikael Gabriel - Älä huku kyyneliin

Eleni Foureira - Fuego

Toukokuussa todella moni artisti julkaisi uutta musiikkia. Omia lemppareitani uusista kesäbiiseistä on ehdottomasti Reino Nordinin sinkku "Kuinka paljon voi rakastaa?" sekä Mikael Gabrielin "Älä huku kyyneliin". Toukokuun alussa oli myös pitkään odottamani euroviisut, jotka voitti Israelin Netta kappaleellaan Toy. Olen kuunnellut toukokuussa oikeastaan kaikkia euroviisukappaleita tasapuolisen paljon, mutta oma suosikkini kaikista on ollut toiseksi tullut Kyproksen Eleni Foureira kappaleella Fuego. Molemmat kappaleet ovatkin nousseet muunkin kuin euroviisukansan tietoisuuteen, joka ei kyllä tänä vuonna yllätä

Kuukauden blogikommentti ja -kommentoija

Kuukauden kommentti

Kuukauden blogikommentoijaksi nousi tällä kertaa Aino Tervonen blogista Eläimet sydämessä. Aino kommentoi jos ei jokaiseen, niin ainakin lähes jokaiseen postaukseeni toukokuussa kivan ja positiivisen kommentin. Näistä Ainon lukuisista ihanista kommenteista valikoitui myös kuukauden kommentti, joka tuli postaukseen "Oman elämänsä sankarit". Toukokuussa blogiin tuli myös hyvin paljon anonyymejä kommentteja, jotka olivat kaikki tosi kivoja. Kiitos paljon Ainolle ja kaikille muille blogikommentoijille toukokuun aikana!

Kuukauden Instagram-kuva

Kuukauden Instagram-kuva

Instagramia tuli päivitettyä toukokuussa taas paljon, ja siellä saatiin myös tasalukuja täyteen, nimittäin 600:n seuraajan rajapyykki. Kiitokset kaikille Instagramseuraajillenikin. Hassua ajatella, että niinkin moni seuraa hevostiliäni! Tykätyimmäksi kuvaksi nousi 30.5. julkaistu kuva meidän tallin mummotammasta Tinnasta. Kuva sai 146 tykkäystä ja mukavat kaksi kommenttiakin. Kuvia kisapäivästä on kyllä niin paljon, että niitä riittää varmaan ensi kisoihin asti! Olen myös alkanut kirjoittamaan pienen "faktakoosteen" englanniksi suomenkielisestä tekstistä julkaisuissani, jotta ulkomaalaisetkin seuraajani tajuavat edes himpun verran jotain.

Kuukauden blogi

Kuukauden blogi

Toukokuun aikana luin suhteellisen paljon blogeja, ja kommentoinkin eri blogien eri postauksiin jonkin verran. Eniten tässä kuussa luin ehdottomasti Maijun blogia Apina ja Andalusialainen, joka kertoo ystäväni, ylioppilaan Maijun sekä hänen hevosensa Viton elämästä. Blogi käsittelee myös valokuvaamista ja muita hevosjuttuja. Blogi on tällä hetkellä ihan lemppari hevosblogini. Maiju kirjoittaa älyttömän hyvin ja sujuvasti, eikä kuvissakaan ole moittimista. Parasta on, että blogista löytää satunnaisia videopostauksiakin, joka tuo kivaa vaihtelua perus postauksiin. Vielä kun olisi kesäisempi ulkoasu, niin koossa olisi täydellinen paketti. Hyvä näinkin!

Kuukauden blogi

Toukokuu ja kevätlukukausi oli sitten tässä. Mennyt kuu oli kerrassaan tapahtumatäyteinen kaikkine kisoineen ja kiireineen. Itse sain tänään kahdeksannen luokan viimeisen todistuksen käteen. Olin yllättynyt, että historian numeroni nousi kymppiin, ja kaikkien aineiden keskiarvo ylsi jopa 9,7:ään! Nyt voi hyvillä mielin vain lomailla. Tosin, ylihuomenna minulla alkaa jo kymmenen päivän rippikoulu. Käyn kuitenkin päiväriparin, joten ratsastustunteja tai hoitopäiviä ei onneksi jää väliin. Sen jälkeen voi "virallisesti" vain lomailla. Mukavaa kesälomaa, kesäkuuta ja viikonloppua kaikille! Millainen teidän toukokuu on ollut, ja millainen todistus tällä kertaa kolahti omalle kohdalle? 

-Pihla

Sininen jalkapöytä ja karkuriponi

Julkaisin blogissa toukokuun alkupuolella postauksen, jossa kerroin tarinanomaisesti epäonnistumisia ja tapaturmia hevosten parissa harrastusvuosinani. Postausta oli toivottu pitkään, ja monet ilokseni pitivät siitä. En kuitenkaan millään saanut vain yhteen postaukseen mahdutettua kaikkea, ja moni toivoikin toista osaa. Postausta oli mukava tehdä, joten toinen osa oli ehdottomasti hyvä idea. Nyt olemme taas samanlaisen postauksen parissa, eli luvassa osittain hauskojakin kertomuksia mieleenpainuvimmista epäonnistumisista hevosten kanssa. Postaus on kuvitettu ottamillani kuvilla parin viikon takaisista harjoituskisoista!

Karfi

Aloitetaan ehkä kaikista epäonnistuneimmalla, tai ainakin kivuliaimmalla maastolla ikinä. Oli muistaakseni 2016 kesä. Olimme maastossa tuntilaisten kanssa. Kaikki oli sujunut todella hyvin, ja maastossa oli ollut kivaa. Itse menin tämän maaston issikkaruuna Toukalla, joka on tosi mukava maastomopo. Teimme perus maastoreitin, eli kuljimme ensin tallilta poispäin jonkin matkaa hiekkatietä, käännyimme metsäpolulle, ratsastimme metsässä laukkamäelle, ja lopulta olimme päässeet kotitallia vastapäätä olevan pellon kaukaiseen nurkkaan, ainakin melkein. Ennen pellon alkua oli vielä ylitettävä pieni ojan tapainen "kuoppa". Oli satanut kovasti, joten tulimme hevosten selistä alas ja talutimme ne liukkaan ja mutaisen ojan yli.

Tätä olimme joutuneet tekemään joskus ennenkin, joten kaiken piti olla suhteellisen tuttua kuitenkin. Metsässä oli valtavasti ötököitä, joista moni oli ehtinyt pistää Toukkaa. Sitä tietenkin kutitti, joten se alkoi hinkata turpaansa minuun. Yritin viedä Toukan pään pois, ja epähuomiossani Toukka astui etujalallaan minun oikean jalkapöytäni päälle. Ajattelin, että no, onneksi minulla oli turvakärjelliset kengät, eikä mitään varmaan käynyt. Sekunneissa kuitenkin tajusin, että ei taidettukaan selvitä pelkällä säikähdyksellä. Toukka oli onnistunut astumaan turvakärjen ohi, nilkan ja jalkapöydän rajamaille, jossa turvakärjen suojaa ei tietenkään ole. Jalkaan alkoi sattua ihan tajuttoman paljon, mutta onneksi olimme jo todella lähellä tallia, ja selvisin Toukan selässä sinne asti. Kävely teki "hieman" kipeää jonkin aikaa, ja jalkapöytään tuli oikein komea mustelma. Se mahdollisesti sai pienen hiusmurtumankin, mutta mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut - onneksi!

Safir

Maastoillessa on myös sattunut paljon muuta kaikenlaista. Kun olin 2015 kevättalvella vasta aloittanut ratsastuksen Iso-Tuomiston tallilla, pääsin jo pian maastoilemaankin. Kyseinen maasto oli ensimmäinen, tai ainakin yksi ensimmäisistä minulle tallilla. Menin sen issikkatamma Dynalla, joka oli siihen aikaan yksi lempihevosistani, kunnes lähti talliltamme 2016 syystalvella. Se oli melko laiska ja tarvitsi todella päättäväisen ratsastajan, mutta maastossa siitä kuoriutui välillä nimensä veroinen Dyna Dynamiitti! Maasto oli todellakin vauhdikas. Menimme hieman pidemmän reitin, jonka varrella piti myös kävellä pieni matka asfalttitiellä. Vastaamme tuli iso rekka ylinopeudella, joka vähät välitti meistä, eli tien reunassa kulkevista ratsukoista. Onneksi kaikki hevoset pysyivät rauhallisina, eikä mitään sattunut. Ärsyttää silti suunnattomasti kaikki moottorilla toimivien kulkuneuvojen ajajat, jotka eivät huomioi ratsukoita edes hieman hidastamalla vauhtiaan muutaman sekunnin ajaksi..

Toinen jännityksen täyteinen hetki sattui samalla maastolla vain muutamaa sataa metriä ennen tallia hiekkatiellä. Olimme Dynan kanssa jonon viimeisinä, ja jääneet jälkeen jonkin verran edellä menevistä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta Dyna kuitenkin sai jalkoihinsa todellakin liikaa virtaa ja vauhtia. En tiedä säikähtikö se jotain, vai saiko se muuten vain vipinää kinttuihin huomatessaan tallin lähestyvän tai kaverien ollessa kovin kaukana. Oli miten oli, se lähti ihan täysiä laukkaan, mutta pysyin onneksi selässä. Ainakin saatiin muut ratsukot kiinni! Yritin kääntää Dynaa voltille laukassa, jossa lopulta onnistuinkin saatuani muut kiinni. Säikähdin pahan päiväisesti, mutta nykyään välikohtaus lähinnä naurattaa.

Örk

Lisää hauskoja kommelluksia on tietenkin sattunut. Parhaimpia ovat ainakin läheltä piti -tilanne Örkillä ja Tinnan karkausretki. Viime kesänä olin ystäväni kanssa kaksarilla (eli yksärillä, mutta tunnilla on yhden sijaan kaksi), jonka itse menin Örkillä. Harjoittelimme pokeenväistöjä, tölttiä ja ravia. Otimme myös joitakin laukannostoja. Kirjoitin tunnista itse asiassa postauksenkin, joten jotkut saattavat jopa muistaa tämän hauskan tilanteen blogistani. Olin nostamassa laukkaa ravin kautta C-kirjaimesta. Huomasin jo ravissa, että Örk onkin vähän reippaampi, ja yritin parhaani mukaan olla rauhallinen sekä rento, jotta Örk rauhoittuisi. Se nosti vähän liian aikaisin laukan, mutta nosto oli ihan nätti ja rauhallinen.

Örk lähti kuitenkin yllättäen kiihdyttämään vauhtiaan toisessa kulmassa. Pidäte ei mennyt läpi, ja huomasin itse, että alan valua aidan puolelle pois selästä. Mielessäni ei käynyt mitään muuta, kuin se, että jos tipun, jään hevosen ja aidan väliin, ja sitten sattuu. Kuin ihmeen kaupalla sain aidasta kiinni ja työnsin itseni kaikin voimin takaisin satulaan. Ihme ja kumma, en todellakaan tippunut, vaikka päädyinkin satulan ohi hevosen kaulalle. Örk pysähtyi itsekseen jo pian, ja sain itseni takaisin satulaan. Se jos joku, oli läheltä piti tilanne!

Toinen tilanne, joka silloin kauhistutti, ja nyt vain naurattaa, sattui 2015 syksyllä. Siihen aikaan menin pari kolme kuukautta oikeastaan jokaisen tunnin putkeen Dynalla, sillä meillä synkkasi tosi hyvin. Se asusti samassa karsinassa tallimme issikkamummon Tinnan kanssa (sillä tallin karsinat ovat mitoitettu kahdelle hevoselle). Olin laittanut sen ihan normaalisti kuntoon tuntia varten, ja lähdin pois karsinasta kohti kenttää. Huomaamattani Tinna kuitenkin livahti pois karsinasta, ja lähti hölkällä ovesta ulos tallirakennuksessa kiinni olevaan latoon. Lähdin hätäisenä Dyna mukanani juoksemaan Tinnan perään. Onneksi Tinna oli vain jäänyt syömään heinäkasalle, eikä lähtenyt sen pidemmälle. Dyna toisessa kädessä ja Tinna partakarvoista kiinni talutin mummoponin karsinaan ja lähdin uudella yrityksellä kohti kenttää, ja tällä kertaa ilman Tinnaa! Ratsastusopettajan huomatessa hän vain lähinnä nauroi, eikä missään nimessä ollut vihainen. Välillä käy näin, ja onneksi ruoka vie yleensä voiton.

Hurja mummoponi Tinna 30v!

Näitä hauskoja epäonnistumisia riittää vielä paljon lisää, joten ehkä kesän aikana toteutukseen lähtee kolmaskin osa, saa nähdä. Minulle ei ole onneksi käynyt mitään super pahaa onnettomuutta hevosten kanssa, joten lähes kaikkia tippumisia yms. epäonnistumisia voi nykyään muistella ainakin suhteellisen hyvin mielin. Viime aikoina ei mitään kyllä ole tapahtunut huonosti menneitä tunteja lukuun ottamatta, ja tippunutkin olen viimeksi vuosi sitten. Niitä sitten odotellessa! Odotellessa myös ihan muutaman päivän päästä alkavaa kesäkuuta ja kesälomaa. On ollut älyttömän lämmin toukokuu, mutta saisi välillä sataakkin, sillä kenttä ja kaikki on niin kuivaa ja pölisevää. Eiköhän ne sateet sieltä vielä tule, onhan kyseessä Suomen kesä. Oikein mukavaa tiistaita kaikille! Mitä pidit postauksesta?

-Pihla