tiistai 29. toukokuuta 2018

Sininen jalkapöytä ja karkuriponi

Julkaisin blogissa toukokuun alkupuolella postauksen, jossa kerroin tarinanomaisesti epäonnistumisia ja tapaturmia hevosten parissa harrastusvuosinani. Postausta oli toivottu pitkään, ja monet ilokseni pitivät siitä. En kuitenkaan millään saanut vain yhteen postaukseen mahdutettua kaikkea, ja moni toivoikin toista osaa. Postausta oli mukava tehdä, joten toinen osa oli ehdottomasti hyvä idea. Nyt olemme taas samanlaisen postauksen parissa, eli luvassa osittain hauskojakin kertomuksia mieleenpainuvimmista epäonnistumisista hevosten kanssa. Postaus on kuvitettu ottamillani kuvilla parin viikon takaisista harjoituskisoista!


Karfi

Aloitetaan ehkä kaikista epäonnistuneimmalla, tai ainakin kivuliaimmalla maastolla ikinä. Oli muistaakseni 2016 kesä. Olimme maastossa tuntilaisten kanssa. Kaikki oli sujunut todella hyvin, ja maastossa oli ollut kivaa. Itse menin tämän maaston issikkaruuna Toukalla, joka on tosi mukava maastomopo. Teimme perus maastoreitin, eli kuljimme ensin tallilta poispäin jonkin matkaa hiekkatietä, käännyimme metsäpolulle, ratsastimme metsässä laukkamäelle, ja lopulta olimme päässeet kotitallia vastapäätä olevan pellon kaukaiseen nurkkaan, ainakin melkein. Ennen pellon alkua oli vielä ylitettävä pieni ojan tapainen "kuoppa". Oli satanut kovasti, joten tulimme hevosten selistä alas ja talutimme ne liukkaan ja mutaisen ojan yli.

Tätä olimme joutuneet tekemään joskus ennenkin, joten kaiken piti olla suhteellisen tuttua kuitenkin. Metsässä oli valtavasti ötököitä, joista moni oli ehtinyt pistää Toukkaa. Sitä tietenkin kutitti, joten se alkoi hinkata turpaansa minuun. Yritin viedä Toukan pään pois, ja epähuomiossani Toukka astui etujalallaan minun oikean jalkapöytäni päälle. Ajattelin, että no, onneksi minulla oli turvakärjelliset kengät, eikä mitään varmaan käynyt. Sekunneissa kuitenkin tajusin, että ei taidettukaan selvitä pelkällä säikähdyksellä. Toukka oli onnistunut astumaan turvakärjen ohi, nilkan ja jalkapöydän rajamaille, jossa turvakärjen suojaa ei tietenkään ole. Jalkaan alkoi sattua ihan tajuttoman paljon, mutta onneksi olimme jo todella lähellä tallia, ja selvisin Toukan selässä sinne asti. Kävely teki "hieman" kipeää jonkin aikaa, ja jalkapöytään tuli oikein komea mustelma. Se mahdollisesti sai pienen hiusmurtumankin, mutta mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut - onneksi!


Safir

Maastoillessa on myös sattunut paljon muuta kaikenlaista. Kun olin 2015 kevättalvella vasta aloittanut ratsastuksen Iso-Tuomiston tallilla, pääsin jo pian maastoilemaankin. Kyseinen maasto oli ensimmäinen, tai ainakin yksi ensimmäisistä minulle tallilla. Menin sen issikkatamma Dynalla, joka oli siihen aikaan yksi lempihevosistani, kunnes lähti talliltamme 2016 syystalvella. Se oli melko laiska ja tarvitsi todella päättäväisen ratsastajan, mutta maastossa siitä kuoriutui välillä nimensä veroinen Dyna Dynamiitti! Maasto oli todellakin vauhdikas. Menimme hieman pidemmän reitin, jonka varrella piti myös kävellä pieni matka asfalttitiellä. Vastaamme tuli iso rekka ylinopeudella, joka vähät välitti meistä, eli tien reunassa kulkevista ratsukoista. Onneksi kaikki hevoset pysyivät rauhallisina, eikä mitään sattunut. Ärsyttää silti suunnattomasti kaikki moottorilla toimivien kulkuneuvojen ajajat, jotka eivät huomioi ratsukoita edes hieman hidastamalla vauhtiaan muutaman sekunnin ajaksi..

Toinen jännityksen täyteinen hetki sattui samalla maastolla vain muutamaa sataa metriä ennen tallia hiekkatiellä. Olimme Dynan kanssa jonon viimeisinä, ja jääneet jälkeen jonkin verran edellä menevistä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta Dyna kuitenkin sai jalkoihinsa todellakin liikaa virtaa ja vauhtia. En tiedä säikähtikö se jotain, vai saiko se muuten vain vipinää kinttuihin huomatessaan tallin lähestyvän tai kaverien ollessa kovin kaukana. Oli miten oli, se lähti ihan täysiä laukkaan, mutta pysyin onneksi selässä. Ainakin saatiin muut ratsukot kiinni! Yritin kääntää Dynaa voltille laukassa, jossa lopulta onnistuinkin saatuani muut kiinni. Säikähdin pahan päiväisesti, mutta nykyään välikohtaus lähinnä naurattaa.


Örk

Lisää hauskoja kommelluksia on tietenkin sattunut. Parhaimpia ovat ainakin läheltä piti -tilanne Örkillä ja Tinnan karkausretki. Viime kesänä olin ystäväni kanssa kaksarilla (eli yksärillä, mutta tunnilla on yhden sijaan kaksi), jonka itse menin Örkillä. Harjoittelimme pokeenväistöjä, tölttiä ja ravia. Otimme myös joitakin laukannostoja. Kirjoitin tunnista itse asiassa postauksenkin, joten jotkut saattavat jopa muistaa tämän hauskan tilanteen blogistani. Olin nostamassa laukkaa ravin kautta C-kirjaimesta. Huomasin jo ravissa, että Örk onkin vähän reippaampi, ja yritin parhaani mukaan olla rauhallinen sekä rento, jotta Örk rauhoittuisi. Se nosti vähän liian aikaisin laukan, mutta nosto oli ihan nätti ja rauhallinen.

Örk lähti kuitenkin yllättäen kiihdyttämään vauhtiaan toisessa kulmassa. Pidäte ei mennyt läpi, ja huomasin itse, että alan valua aidan puolelle pois selästä. Mielessäni ei käynyt mitään muuta, kuin se, että jos tipun, jään hevosen ja aidan väliin, ja sitten sattuu. Kuin ihmeen kaupalla sain aidasta kiinni ja työnsin itseni kaikin voimin takaisin satulaan. Ihme ja kumma, en todellakaan tippunut, vaikka päädyinkin satulan ohi hevosen kaulalle. Örk pysähtyi itsekseen jo pian, ja sain itseni takaisin satulaan. Se jos joku, oli läheltä piti tilanne!

Toinen tilanne, joka silloin kauhistutti, ja nyt vain naurattaa, sattui 2015 syksyllä. Siihen aikaan menin pari kolme kuukautta oikeastaan jokaisen tunnin putkeen Dynalla, sillä meillä synkkasi tosi hyvin. Se asusti samassa karsinassa tallimme issikkamummon Tinnan kanssa (sillä tallin karsinat ovat mitoitettu kahdelle hevoselle). Olin laittanut sen ihan normaalisti kuntoon tuntia varten, ja lähdin pois karsinasta kohti kenttää. Huomaamattani Tinna kuitenkin livahti pois karsinasta, ja lähti hölkällä ovesta ulos tallirakennuksessa kiinni olevaan latoon. Lähdin hätäisenä Dyna mukanani juoksemaan Tinnan perään. Onneksi Tinna oli vain jäänyt syömään heinäkasalle, eikä lähtenyt sen pidemmälle. Dyna toisessa kädessä ja Tinna partakarvoista kiinni talutin mummoponin karsinaan ja lähdin uudella yrityksellä kohti kenttää, ja tällä kertaa ilman Tinnaa! Ratsastusopettajan huomatessa hän vain lähinnä nauroi, eikä missään nimessä ollut vihainen. Välillä käy näin, ja onneksi ruoka vie yleensä voiton.


Hurja mummoponi Tinna 30v!

Näitä hauskoja epäonnistumisia riittää vielä paljon lisää, joten ehkä kesän aikana toteutukseen lähtee kolmaskin osa, saa nähdä. Minulle ei ole onneksi käynyt mitään super pahaa onnettomuutta hevosten kanssa, joten lähes kaikkia tippumisia yms. epäonnistumisia voi nykyään muistella ainakin suhteellisen hyvin mielin. Viime aikoina ei mitään kyllä ole tapahtunut huonosti menneitä tunteja lukuun ottamatta, ja tippunutkin olen viimeksi vuosi sitten. Niitä sitten odotellessa! Odotellessa myös ihan muutaman päivän päästä alkavaa kesäkuuta ja kesälomaa. On ollut älyttömän lämmin toukokuu, mutta saisi välillä sataakkin, sillä kenttä ja kaikki on niin kuivaa ja pölisevää. Eiköhän ne sateet sieltä vielä tule, onhan kyseessä Suomen kesä. Oikein mukavaa tiistaita kaikille! Mitä pidit postauksesta?

-Pihla

8 kommenttia:

  1. Täähän oli kiva postaus! Tässä lajissa on kyllä varmaa, että välillä sattuu ja tapahtuu :D Muistan, kuinka olin liikutusheppani kanssa talutusmaastossa ja meille kävi juuri samalls tavalla, että hevonen astui oikein kunnolla jalkani päälle.. :D Onneksi kipu kuitenkin helpotti hetken kävelyn jälkeen eikä jalkaan tullut mitään vakavampaa :)

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tää on kyllä vauhdikas laji kaikilla osa-alueilla :D Voi ei, noi on kyllä ikäviä kun hevonen tallaa jalalle. Hyvä ettei sulle käynyt mitään pahempaa!

      Poista
  2. Näin sun ig-stoorista, että olit tehny postauksen liittyen epäonnistumisiin, noh, mä rakastan lukee toisten epäonnistumisia ja riensin tänne. Oli tosi kiva postaus ja kirjotat tosi selkeellä tyylillä ja niin, että päähän todella jäi jotain! Joskus jopa en saa oppikirjoistani päähän mitään, mutta todentotta nämä jäi päähän. Pakko mennä katsomaan muitakin sun postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon palautteesta! Huippua, että tykkäsit postauksesta :) Kiva kuulla myös, että postauksen teksti oli selkeää ja se todella jäi päähän. Kiitos vielä!

      Poista
  3. Taas loistava postaus! Mun puolesta näitä vois tehä vaikka sata XD

    VastaaPoista
  4. Tämäpä oli kiva! Tällaiset epäonnistumisista kertovat postaukset ovat aina jotenkin hauskaa luettavaa. Itselläni ei ole pitkään aikaan käymään mitään erikoisia kommelluksia, vaikka sattuuhan niitä aina näiden nelijalkaisten parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino! Epäonnistumispostaukset ovat kyllä aina tosi hauskoja. Hyvä, ettei sulle oo sattunut mitään, vaikka välillä tippumiset yms. onkin ihan hyväksi, kunhan ei satu mitään!

      Poista

Kysytyimpien vastaukset:
-Muokkaan blogin kuvat Adobe Lightroom CC -sovelluksella
-Blogin kuvat on otettu Canon EOS 1300D:llä ja iPhone 6:lla
-Mikään blogissa esiintyvistä hevosista ei ole omistuksessani

Muista kommentoidessasi olla asiallinen! Positiiviset kommentit piristävät kirjoittajan päivää, mutta rakentava palaute on ehdottomasti tervetullutta, kunhan et lähde haukkumaan ketään tai mitään.