maanantai 16. lokakuuta 2017

Melkein kuin lottovoitto!

Sunnuntaina oli harjoituskilpailut kotitallillani, Iso-Tuomistolla. Heti, kun sain kuulla, että tallilla järjestetään kisat lähes vuoden tauon jälkeen, ilmoittauduin kaikkiin luokkiin, kun kerrankin pääsee kisaamaan. Eilen pitkään odotettu kisapäivä koitti, ja siitä lupasin jo monta kertaa postausta, joten tietenkin sellaisen teen, ja tässä se on. Päivästä jäi huippu hyvä fiilis! Päivittelin pitkin päivää hevosinstani instastoryyn kisapäivän tapahtumia, mutta tässä postauksessa puin tarkemmin ratoja, suorituksia ja yksityiskohtaisempia tapahtumia, mutta en toki liian yksityiskohtaisesti, jotta postauksen lukuun ei mene puolta päivää. (Huom. kursivoidut kohdat tekstissä ovat tuomareiden antamia pisteitä ja kommentteja, jotka lukivat saamissani arvostelupapereissa!)

Postauksen kaikki kuvat minusta ja Örkistä (c) Petronella Kosonen, ja kaiki kuvat minusta ja Brydjasta (c) äitini, ellei toisin mainita!




Kisapäiväni starttasi aamulla jo klo 7.30. Olin herännyt niin aikaisin, sillä en vain malttanut nukkua. Tein normaalit aamutoimet, puin tallivaatteet ja varmistin kaiken tärkeän olevan mukana. Vähän ennen kymmentä lähdin äidin kanssa tallille, ja matkalla koukattiin hakemaan kaverini kyytiin, sillä hän tuli auttelemaan minua sekä kuvaamaan ja katsomaan kisoja. Tallille saavuin kymmenen paikkeilla, ja heti alkuun veimme tavaramme talliin ja lähdimme hakemaan päivän ratsuani Örkkiä.




Örk oli laitumella, ja matka sinne oli erittäin mutainen. Olin lauantaina puunannut kenkäni puhtaiksi, mutta jo parin sadan mittaisella matkalla tarhaan kengät näyttivät vähintään yhtä likaisilta kuin ennen niiden puunausta. No, Örk saatiin kuitenkin onnistuneesti omaan karsinaansa. Tämän jälkeen päätimme kaverini kanssa alkaa putsata Örkin varusteita, sillä en ollut ehtinyt pestä niitä perjantaina ennen tai jälkeen tunnin. Suitset eivät olleet niinkään likaiset, ja ne kävin vain nopeasti läpi sienen kanssa, ja huuhtelin kuolaimet huolellisesti. Satula oli puolestaan todella kurainen, ja sen kanssa menikin tovi, että se kiilsi. Lähinnä jalustimet ja satulavyö olivat ne kaikista hiekkaisimmat, mutta itse satulakin kaipasi kiillottamista. Örkin bootsit olivat onneksi juuri pestyt, joten niiden kanssa ei tarvinnut taistella.




Varusteiden jälkeen oli vuorossa Örkin kiillotus. Sillä oli onneksi ollut laitumella loimi, joten vain jalat olivat pesun tarpeessa. Harjasimme Örkin ensin Magic Brushilla, jolla suurin osa liasta lähti pois. Sen jalat olivat niin kuraiset, että näimme parhaaksi hakea vesiämpärin ja sienen, jolla kuurasimme jalat edes vähän puhtaammiksi. Harjasimme Örkin vielä parilla harjalla läpi päätä myöten, selvitimme harjan ja hännän, ja lopuksi putsasimme vielä sen kaviot. Örk oli hoitaessa aika äkäinen, mutta kun se sai heinää syötäväkseen niin ei sitä enää kiinnostanutkaan harjaus vaan ruoka!




Noin 11.30 olimme saaneet Örkin kuntoon, ja varustimme sen. Itse laitoin kypärän päähän ja nappasin lyhyen raipan mukaan siltä varalta, että Örkillä olisi laiskempi päivä. Onneksi otin, sillä Örkillä ei ollut mikään reippain päivä. Ensimmäisenä oli vuorossa luokka V5 eli nelikäynti. Radalla mentiin tällä kertaa pareittain. Olin itse lähtövuorolla kahdeksan, eli starttasimme neljäntenä parina ja kuuluin ensimmäiseen lämmittelyyn, joka puolestaan alkoi klo 11.40. Siellä Örk tuntui ihan hyvältä töltissä ja käynnissä. Ravissa se oli aika reipas, mutta jäin pyörimään sen kanssa hetkeksi voltille, jolla se hieman rauhoittui. Laukka sujui myös ihan hyvin, ainakin paremmin kuin perjantain tunnilla. Kaikki menivät radan vasempaan kierrokseen, joten siihen suuntaan myös pääosin lämmiteltiin, mutta oikeallekin otettiin vähän tölttiä ja ravia.

Lämmittelyn jälkeen kävelin Örkin kanssa tallipihalla. Jostain syystä minua jännitti koko ajan tasapaksusti, eikä juuri ennen suoritusta hirmuisesti, niin kuin yleensä. Ehkä tällä kertaa keskityin kaikkeen muuhun paitsi vatsassa poreilevaan jännitykseen.




Töltti, 3.5, vähän passitahtinen, matalat liikkeet. Olen tässä tuomarin kanssa täysin samaa mieltä. Töltti tuntui ihan hyvältä, mutta Örk painoi vähän koko ajan kuolaimelle, eikä käyttänyt varsinkaan takajalkojaan aktiivisesti. Ravi, 3.5, tahdikas, kurvissa rikkoi, vapaa muoto. Ravi tuntui sujuvan ihan hyvin, ja arvostelupaperien perusteella se oikeasti sujuikin. Yhdessä kulmassa tunsin, kuinka se vain yhtäkkiä rikkoi töltille, ja yritin kaikkeni saada se nopeasti raville, mutta tuomari huomasi rikon, josta tuli tietenkin pientä miinusta. Käynti, 4.0, rauhallinen, hieman passitahtinen. Käynti tuntui alkuun aika hitaalta ja Örk tuntui kävelevän lyhyin askelin, loppua kohden se vähän rentoutui, mutta edelleen käveli rauhallisesti. Laukka, 2.0, rikkoi ristilaukalle. Laukasta en haluaisi edes puhua! Se meni niin metsään kuin voi mennä. Alussa se nousi ihan hyvin, mutta rikkoutui melkein heti töltille. Nostin uudestaan laukan, ja ristilaukkahan sieltä tuli.. Ihmettelinkin, miksi se tuntui niin oudolta, mutta siitähän se johtui. Enää ei noussut ristilaukkaa, mutta monta kertaa tiputtiin raville, joten en yhtään ihmettele alhaisia pisteitä. Yhteispisteiksi saatiin 3.3, johon olen kuitenkin ihan ok tyytyväinen.






Radan jälkeen talutettiin kaverini kanssa Örkkiä, ja vietiin se karsinaan. V5:den toinen lämmittely alkoi ja loput radat suoritettiin. Siinä ajassa otimme Örkiltä varusteet pois, ettei se ne päällä piehtaroisi. Kävimme myös ostamassa buffasta ruokaa, sillä nälkä oli molemmilla yhden aikaan jo kova. Myös Örk sai palkinnoksi ja energiaksi seuraavaan luokkaan vähän kuivatettua leipää ja hevosnameja. Ehdimme seurata hetken muiden suorituksia, kunnes harjasimme Örkin ja laitoimme varusteet uudestaan sille, sillä pian oli alkamassa seuraavan luokan lämmittely. Oli vuorossa T8 eli tölttiluokka, jossa starttasin ensimmäisenä Örkillä, mutta koska se mentiin myös pareittain, oli radalla kanssani samaan aikaan listassa toisena lähtevä. Lämmittelyssä Örk tuntui aika samalta kuin edellisessäkin lämpässä. Koitin tehdä puolipidätteitä ja saada Örk käyttämään paremmin jalkojaan ja kulkemaan yleisesti vain paremmin töltissä. Pikku hiljaa alkoi sujumaan vasemmalle paljon paremmin, ja oikealle vasta töltti tuntuikin hyvältä! Koska starttasin ensimmäisen parin toisena osapuolena, jäin kävelemään parini kanssa kentälle.


kuva (c) Ada T.

Tuomareiden saavuttua ja radan sekä töltin alettua minulla oli melko luottavainen olo. Aloitimme vasempaan kierrokseen, jossa töltti tuntui jo alusta alkaen hyvältä. Koetin tehdä paljon puolipidätteitä, joka selkeästi auttoi Örkin liikkeisiin positiivisesti. Töltti vasemmalle, 4.0, hieman passitahtinen. Töltti oikealle, 4.0, hyvät liikkeet. Kuten jo sanoin, tämän luokan lämmittelyssä Örkin töltti tuntui vähän paremmalta oikealle kuin vasemmalle, ja radalla se tuntui vähän samalta. Luuloni osoittautui oikeaksi, sillä vasemmalle se oli vähän passitahtinen, ja oikealle kommenttien perusteella ei! Saimme yhteispisteiksi 4.0, ja olin yhtä hymyä suorituksen jälkeen. Töltti tuntui todella hyvältä, ja niinhän se olikin. Kyllä tästä huomaa, että Örkin vahvuus on töltti. Pisteet 4.0 olivat ihan super hyvät, enkä voinut olla muuta kuin tyytyväinen Örkkiin. Parasta!




Tämän jälkeen otin Örkiltä varusteet pois ja annoin sille jälleen vähän hevosnameja upeasta suorituksesta. Harjasin sen ja tsekkasin, ettei kavioissa ollut kiviä. Menimme kaverini kanssa seuraamaan T8 luokan ratasuorituksia. Noin 14.30 viimeinenkin rata oli saatu purkkiin, ja oli alkamassa seuraavan, eli maastotaitoluokan lämmittely. Osallistuin sinne Brydjalla, mutta minua ennen sillä meni kuudentena yksi pienempi tyttö, ja minun vuoroni oli vasta neljäntenätoista. Autoin häntä Brydjan varustamisessa, ja kentällä säädin jalustimet hänelle sopivaksi. Siksi en siis mennyt lämmittelyyn Brydjan kanssa. (Maastotaitoluokassa sai olla taluttaja, ja kaikilla talutustunneilla käyvällä sellainen olikin, mikäli tietenkin siis oli osallistunut tähän luokkaan. Talutettavat saivat tehtävissä helpotuksia, ja heillä oli lopussa oma palkintojenjako)




<3                              kuva (c) Ada T.

Seurasimme kaverini kanssa tämän luokan lämmittelyä ja itse kisasuorituksia. Kun Brydjan ratsastaja ja tietenkin Brydja olivat saaneet radan suoritettua, otin Brydjan ja valmistauduin sillä lähtööni. Pääsinkin melkein heti starttaamaan radalle. Rata alkoi tallipihasta. Aluksi tehtävänä oli peruuttaa maasta käsin puomien väliin. Tässä tehtävässä meillä tuli heti ongelmia, sillä peruutus ei meinannut onnistua, ei sitten millään! Monen minuutin yrittämisen jälkeen keksin vihdoin hyvän tavan peruuttaa, ja saimme kuin saimmekin tehtävän suoritettua. Sen jälkeen jatkettiin laitumen ja pensaiden ohi, jossa oli seuraava rasti. Siellä piti kertoa mm. missä on hevosen kyynärpää ja korvat, sekä tunnistaa bootsi ja kertoa sen käyttötarkoitus. Osasin onneksi vastata kaikkiin kysymyksiin, vaikka kyynärpään sijaintia pitikin hetki miettiä.




Jokainen kantoi taskussaan lappua, mihin pisteytettiin jokainen rasti yhdestä kolmeen. Ensimmäiseltä sain yhden pisteen, sillä peruutus ei oikein onnistunut. Toiselta pisteeltä tuli täydet kolme pistettä. Aikaa ei onneksi otettu, sillä muuten oltaisiin oltu varmoja häviäjiä! No, seuraavalle rastille pääsi kulkemalla metsätarhojen ohi ja kääntymällä vasemmalle. Siellä piti parkkeerata kumimatolle, ei muistaakseni muuta. Sieltäkin tuli täydet pisteet. Lopuksi piti kulkea vähän eteenpäin, ja pujotella ämpäreitä ja puomeja. Jälleen onnistuimme, ja saimme täydet pisteet. Maasto-osuuden jälkeen alkoi taito-osuus kentällä. Siellä piti ensin poolomailalla lyödä jumppapallo maaliin, eli kahden ämpärin väliin pikku hiljaa kuljettaen. Brydja hieman pelkäsi poolonmailaa, ja luuli sitä mahdollisesti raipaksi, mutta ei sen suuremmin sitä säikkynyt, kunhan vähän vältteli. Saatiin pallo onnistuneesti maaliin, ja seuraavana tehtävänä oli hypätä ristikko. Se sujui hyvin ja vauhdikkaasti!


Pojoing! 



Esteen jälkeen tultiin selästä alas, otettiin satula pois, kiivettiin takaisin selkään ja ratsastettiin pääty-ympyrä väärin päin. Se sujui meiltä hyvin, vaikka selkään nousussa oli vähän ongelmia. Viimeisenä tehtävänä oli kävellä kentän ulkopuolelle viimeiselle rastille, jossa piti tunnistaa 4 erilaista harjaa ja erottaa säilöheinä tuoreesta heinästä. Osasin vastata kaikkeen oikein, joten sieltä tuli täydet pisteet! Olin tyytyväinen Brydjaan, sillä se oli hienosti selvittänyt jokaisen rastin lähes ongelmitta. On se vaan paras!




Viimeisen luokan jälkeen otin Brydjalta varusteet pois, harjasin hyvin ja annoin nameja palkinnoksi hienosti sujuneesta radasta. Lähempänä puolta viittä alkoi palkintojenjako. Erikseen palkittiin sennut, nuoret ja junnut. Alle 15-vuotiaisiin lukeutuivat junnut, yli 15-vuotiaisiin nuoret, ja yli 18-vuotiaisiin sennut. Suurin osa kilpailijoista oli oman tallimme junnuja, mutta pari sennua ja junnua oli ottanut kilpailuihin osaa muualtakin. Ensin oli V5 palkintojenjako. Jokaisesta luokasta palkittiin neljä ensimmäistä. Tästä luokasta en odottanut sijoitusta, eikä sellaista tullutkaan. Sain tietää, että tulin sijalle 16/18 kaikki osallistujat sennuja myöten mukaan lukien, eli kovin hyvin ei mennyt. Mietin, mahdanko saada sijoitusta T8:sta, mutta kun kuulin nimeni, olin vähintään yhtä yllättynyt ja iloinen kuin loton voittanut! T8 sijoituin jaetulle neljännelle sijalle, ja sain hienon keltaisen ruusukkeen. Tähän luokkaan osallistujia oli yhteensä 11, eli sijoitus oli 4/11.




Monet sanoivat, että maastotaitoluokka meni omalta osalta tosi hyvin, joten en ajatellut saavani tästä luokasta sijoitusta. Yllätyksekseni sain kuitenkin jälleen kuulla nimeni, ja taas näytin vähintään yhtä iloiselta ja yllättyneeltä kuin edellisen palkinnon saadessani! Tässäkin luokassa pääsimme jaetulle neljännelle sijalle, ja saimme ison vihreän ruusukkeen. Tähän luokkaan oli jopa 15 osallistujaa, eli sijoituimme 4/15!




Olin molemmista ratsuistani niin ylpeä! Sain ensimmäisen keltaisen ruusukkeeni ja ensimmäisen näin korkean sijan, ja vielä kahdessa luokassa. Vuoden harjoittelu on tuottanut tulossa, ja siinä seistiin palkintorivissä pariinkin otteeseen. Vaikka voittoa ei tullut, ei se haittaa, ei ollenkaan. Kisoista lähdettiin tavoittelemaan hyvää kokemusta, ja sen lisäksi matkaan tarttui kaksi neljättä sijaa. En voi olla kuin tyytyväinen. Vastassa oli todella kovia ratsastajia, ja silti me Örkin ja Brydjan kanssa päästiin palkintosijoille. Melkein kuin lottovoitto!

Palkintojenjaon jälkeen sanoin Brydjalle ja Örkille heipat ja lähdimme kaverini kanssa kotiin päin. Taskussa oli kiva, mieleenpainuva, hauska ja ihana päivä, hyvät radat ja kaksi ruusuketta sijoitusten merkistä. Onnellisuuden määrä on vieläkin sanoin kuvailemattoman suuri. Kaikkea sitä vain käy!




Olipahan tämäkin postaus työmaa, mutta tuli tästä kyllä kivakin. Kisapostauksia on tosi kiva tehdä, sillä pääsee tavallaan uudestaan kokemaan päivän, kun käy sen hetki hetkeltä läpi ja kirjoittaa kaiken. Sain myös onneksi Petronellalta ihania kisakuvia, joten postaus saikin paljon hyvälaatuisia järkkärikuvia puhelinkuvien sijaan, vaikka niitäkin mahtui pari mukaan!

Sanoin viime postauksessa jo selättäneeni syysflunssan, mutta niin vain se puski päälle. Nyt olen kipeä, mutta eipä se paljoa haittaa. Loppuviikosta tulossa kaksi huikeaa postausta, joista olen tosi innoissani, ja ainakin toinen niistä varmaan innostaa teitäkin aivan huimasti! Niitä odotellessa ja sairautta parannellessa.

Lisäys lukijan toiveesta: Maailmamestarien tasolla hyvät pisteet pyörivät 8-9 pisteen nurkilla. 10 pistettä on yleisellä arviointiasteikolla askellajikisoissa maksimipistemäärä, eli täällä tasolla missä minä pyörin, neljästä pisteestä viiteen pisteeseen ovat todella hyvät pisteet, ja kolmosesta alaspäin ei niin hyvät. T8 saamamme pisteet 4.0 on siis erittäin hyvä yhteispistemäärä, ja V5 3.3 ihan ok, muttei mitkään huippupisteet. Voittajien pisteet molemmissa luokissa taisivat olla 4.5-4.6, eli taso oli erittäin kova!

-Pihla

10 kommenttia:

  1. Tää oli mielenkiintoinen postaus jälleen.

    Hyvinhän sun kisat sitten meni, onnea sijoituksista! :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus, olit kertonut päivästäsi todella kattavasti!

    Olisin kuitenkin kaivannut selitystä noista pisteistä, esim. korkein mahdollinen pistemäärä jne. Tämä issikkaratsastuskun on kuitenkin aika vieras laji monille :)

    Hyvä, että kisat sujuivat ja kokemusta karttui! Onnea ruusukkeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida. Oisin totta voinut kertoa tarkemmin pistemääristä, ehkä voisin vielä lisätä aavistuksen tarkemmin sinne niistä. Ja kiitos onnitteluitsta :)

      Poista
  3. Onnea sulle sijoituksista! Ihanaa päästä lukemaan issikkameiningeistäkin kisapostausta, tää tosin vielä pahensi miun kisakuumetta, vaikken yleensä edes kisakuumeilija ole..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kiva että pidit tästä postauksesta. Nää on kyllä blogimaailmassa oikeestaan harvinaista herkkua, kun issikkablogitkin tuntuvat olevan harvassa. Toivottavasti sullekkin sattuisi jotkut kivat kisat pian eteen!

      Poista
  4. Ärsyttää noi joka kuvan alla ”Minä ja Örk” ”kuva (c) se ja se”...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsit, harmi että ne häiritsi sua! Mietin kauan laitanko joka kuvaan ketkä siinä ovat, mutta näköjään oisi ollut parempi jättää ne pois.

      Noi copyraitit on sit asia, joka vaan on oltava. Alussa mainitsin että kaikki kuvat (c) se ja se ellei toisin mainita. Musta se on ihan minimi, sillä oisin voinu laittaa jokaisen kuvan alle ton (c) x ja y, mutta päädyin tähän parempaan ratkaisuun, ettei tosiaan joka kuvan alla lue että kuka kuvan on ottanut. Kuvia ei missään nimessä saa kopioida luvatta, joten (c) on vähän niinun pakko olla. Ja niitä oli ihan vaan parissa kuvassa, jos ne ärsyttää niin sit ei vaan voi mitään. Noi että kuka kuvassa on, niin kun tässä postauksessa esiintyy vaan kaks hevosta niin voisin ottaa suurimmasta osasta kuvatekstit pois. En halua olla vastauksellani ilkeä, vaan kertoa asiat miten ne on :)

      Poista

Kysytyimpien vastaukset:
-Muokkaan blogin kuvat Adobe Lightroom CC -sovelluksella
-Blogin kuvat on otettu Canon EOS 1300D:llä ja iPhone 6:lla
-Mikään blogissa esiintyvistä hevosista ei ole omistuksessani

Muista kommentoidessasi olla asiallinen! Positiiviset kommentit piristävät kirjoittajan päivää, mutta rakentava palaute on ehdottomasti tervetullutta, kunhan et lähde haukkumaan ketään tai mitään.